Lue keskustelun säännöt.
Mä en tule koskaan löytämään elämäni rakkautta
03.05.2014 |
Se on surullista, mutta pakko olla realistinen. Olen kohta nelikymppinen, mutta pakko hyväksyä tosiasiat.
Mulla on tälläkin hetkellä deittipalstalla ilmoitus ja olen miehiä tapaillut, mutta kaikki todella kamalaa tasoa. En voi kuvitella ihastuvani yhteenkään.
Tapasin jo teini-iässä pojan, jonka kanssa olisin viettänyt elämäni, mutta muiden ihmisten kateus, kieroilu ja valehtelu tuhosi kaiken.
Sen jälkeen en ole löytänyt ketään. Tahtoisin hirveästi rakastua tai edes ihastua ja löytää jonkun. Ei vaan löydy. Elän loppuelämäni yksin. Perjantai-angsti. Että tällaista tällä kertaa, kiva perjantai-illan jatkot teille muille!
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:06"]
Olen mielestäni pärjääjä, kun sain miehen, vaikka en suurta rakkautta, sitten minulle miinuspeukutetaan? Ja niille, joilla on surkea suhde peukutetaan ylöspäin. Ymmärrän tietysti, että halutaan antaa tukea, mutta miten minun neuvoni, että ota mies joka ei ole suuri rakkaus, on miinuspeukutettava asia?
14
[/quote]
No mä en ole ainakaan miinuspeukuttanut. Mulle kelpaa jo tässä iässä myös mies, joka ei ole suuri rakkaus, kunhan on hyvä mulle ja jonka kanssa olen onnellisempi kuin yksin. -ap
Sama suru minulla. En tule koskaan saamaan sitä onnea mikä muilla on. Vaikuttaa ikävästi niin, että olen katkera ja vihamielinen ja koen tarvetta eristäytyä muista. Tämä ei ainakaan paranna mahdollisuuksiani mutta en jaksa enää. Olen yksin ja surullinen loppuelämäni, se on vain hyväksyttävä.
14, kiitos viestistäsi. Itse olen nuori mutta samantyyppisessä tilanteessa, vaikea luottaa miehiin ja muutenkin olen vaikeahko luonne, tiedän sen itsekin. Löysin silti hyvän, uskollisen ja perhekeskeisen miehen. Intohimoa ei juuri ole ollut, mutta ehkä sitä ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei nyt panostat enemmän siihen, että löydät kumppanin. Ilmoittaudut kaikille mahdollisille kesäkursseille, missä voisit tavata sopivia miesehdokkaita, esim. melontakurssit, vierumäen liikuntalomat, sulkapallon kesäkurssit ym. Tsempit!
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:06"]
Olen mielestäni pärjääjä, kun sain miehen, vaikka en suurta rakkautta, sitten minulle miinuspeukutetaan? Ja niille, joilla on surkea suhde peukutetaan ylöspäin. Ymmärrän tietysti, että halutaan antaa tukea, mutta miten minun neuvoni, että ota mies joka ei ole suuri rakkaus, on miinuspeukutettava asia?
14
[/quote]
Koska oletat, että sama kaava toimii kenelle tahansa. Itse en voisi olla miehen kanssa, jota kohtaan minulla ei ole erityisiä tunteita. Se tuntuisi miehen huijaamiselta ja kokisin syyllisyyttä siitä, että mies rakastaa minua mutta minä en häntä.
Lisäksi en pidä ihmisten seurasta niin paljon, että olisin valmis katsomaan ketä tahansa päivästä toiseen. Kyllä miestä kohtaan pitää olla voimakkaita tunteita, jotta olisin valmis ottamaan hänet elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29 jatkaa vielä. Joskus mietityttää, että "tässäkö tämä nyt on" ja miksi kaikkialla niin suuresti hehkutettu rakkaus ei tunnukaan niin ihmeelliseltä. Rakastan miestä kuitenkin, omalla tavallani. Joskus epäilen, etten tämän suurempiin tunteisiin kykenisikään. Vähän tosin pelottaa se mahdollisuus, että joskus naimisiinmenoa ja lapsia myöhemmin joku muu kolahtaisikin... Mutta olen aina ollut järki-ihmisiä, ja tätä miestä sopivampaa ei minulle olisikaan. Kuten jo edellä totesinkin, tuskin moni noin hyvä mies minua jaksaisi. En pidä itseäni huonona ihmisenä, en ole koskaan julistanut suurta rakkauttani ympäriinsä. Hän tietää olevansa tärkeä ja etten häntä pettäisi tai jättäisi.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:10"]
No juu, jos vielä nelikymppisenä olet noin kiinni jossain teini-ihastuksessa, niin suattaapi tosiaan jäädä löytymättä.
[/quote]
No en ole kiinni. Harmittaa vaan, kun se taisi sittenkin olla ainoa tilaisuuteni onneen. Ei sitäkään olis silloin nuorena tajunnut. Jos olisin tiennyt etten koskaan tule löytämään ketään, niin olisin taistellut.
Nyt harmittaa kun koko elämän menee hukkaan eikä miestä löydy. En huoli elättäjää enkä ihan kivaa, haluan edes jonkun verran ihastua, onko sekin liikaa vaadittu?
[/quote]
No on. En tajua näitä "minulle kelpaa vain suuri rakkaus." Jos sitä ei löydy, niin ihan oikeasti vika on siinä, ettet ole saanut edes harjoitella. Ei jokaisen seurustelusuhteen tarvitse olla niin "vakavaa". Kunhan sanoo toiselle, että mikä on pelin henki, eli ollaan yhdessä niin kauan kun hyvältä tuntuu. Kyllä niitäkin miehiä (ihan mukavia) on, jotka eivät niin kaipaa loppuelämän rakkaussuhdetta, vaan elävät hetkessä ja hetken kerrallaan ja jopa silti uskollisina. (Kokemusta on.)
Ne eivät vain ole niitä unelmaprinssejä, mutta so what? Mielestäni ihmissuhteitakin pitää saada harjoitella, kunhan ei tosiaan huijaa toista. Olen itse seurustellut kolmen miehen kanssa, eikä kukaan ole ollut suuri rakkaus. Silti ihan mukavia miehiä ovat olleet ja olen oppinut jokaisen kanssa paljon elämästäni ja jopa itsestäni ja miehistäkin.
Joku sanoi tällä palstalla myös ihanasti näistä "ei elämän rakkauksista" että sellainen mies, jonka hän suostui ottamaan oli kuitenkin ylionnellinen saadessaan sen kirjoittajan ja se näkyy arjessa ja miehen käytöksessä. Juuri näin. Jos et löydä sitä oikeaa, ota joku, jolle Sinä olet unelmien täyttymys. Ei se ole hullumpaa elämää.
Minukin mieheni kanssa tilanne on tällainen ja parempi tämä on ollut kuin olisi ollut olla yksin. Olen nyt 41v ja 34-vuotiaana ymmärsin, että sen suurempaa rakkautta ei kohdalleni tule, tai jos tuleekin niin sitä en voi tietää. Valitsin silloin tämän miehen vierelleni.
Tietenkin hän on kiva ja fiksu mies, vaikkei rakkauteni häneen ole koskaan hulluna säkenöinyt. Mutta onhan ihmisessä nyt muutakin kuin jalat alta vievä tunne. Se nimittäin laantuu parissa vuodessa, sitten on aika katsoa, kenet siihen vierelleen onkaan valinnut. Ne intohimorakkaudet eivät tosiaankaan aina ole pitkän parisuhteen kannalta niitä parhaita, varsinkaan ihmisellä, jolla on vain vähän harjoitusta = suhdekokemusta takanaan, eli saattaa ihan oikeasti haksahtaa johon kuhun, joka ajattelee lopupeleissä vain itseään tms. Ja se paljastuu vasta kun olet tunnesitteellä kiinni siinä mulkussa kaulaasi myöten. Onhan näitä tarinoita pilvin pimein, ettei se rakkauteen perustuva parisuhdevalinta ole antanut sitä mitä haluttiin.
En todellakaan halua mollata rakkautta, ja monilla täällä on varmasti onnistunut rakkausavioliitto, mutta moni on sitten vastentahtoaan yksinkin, kun ei ajattele, että voisi ottaa jonkun, jolle minä itse olen lottovoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:22"]
Voi ei :( älä luovu toivosta. Kai se on parempi myöskin olla ilman miestä kun täysin paskan miehen kanssa, niinkuin minä. Tai äitini joka on ollut noin viisitoista vuotta pahoinpitelevän (siis hakkaa ihan kunnolla) alkoholistimiehen kanssa. Häneltä on murtunut paljon luita ja aina kamalasti mustelmia ja iso arpi otsassa jnejne. Tämä mies ei myöskään siivoa ollenkaan ikinä, on todella epähygieeninen, ei maksa mitään - ei edes omaa ruokaa eikä mitään osaa vuokrasta. äitini maksaa jopa tämän miehen nettipelitkin, peliriippuvainen kun on. Pointtini on että Asiat voisivat olla sinulla huonomminkin. Mutta niinkuin sanoin, älä luovu toivosta, voit tavata miehen missä vain, milloin vain :)
[/quote]
Olitko sinä suhteen alussa rakastunut? Jos vastaat kyllä, niin sitähän ap juuri toivoo. Mutta tässäkin sitten esimerkki siitä, miten niissä silloin tällöin käy. Rakkaus ei siis ole tae onnesta. Ikävä kyllä. Puoliso on hyvä valita pikkuisen järjellä ja vähän enemmän tunteella :)
Niin että tiivistettynä voisin sanoa ap:lle: en löytänyt minäkään, silti en ole yksin. En ymmärrä, kenestä on parempi olla yksin, kuin hyvän vaikkei niin sytyttävän miehen kanssa.
Koska käsi sydämelle ap: etkö muka tiedä mukavia, hyviä miehiä, jotka kyllä sinulle muuten kelpaisivat, mutta sukat ei vain pyöri jaloissa?
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki miehet saavat painua helvettiin. Ilman lukuisia pettäjiä, jättäjiä ja hakkaajia elämäni olisi sujunut paljon paremmin. Onneksi tiedän sen nyt. Kiitokset kaikille, jotka kerroitte ikävistä kokemuksistanne, ne vahvistavat päätöstäni.
Olen mielestäni pärjääjä, kun sain miehen, vaikka en suurta rakkautta, sitten minulle miinuspeukutetaan? Ja niille, joilla on surkea suhde peukutetaan ylöspäin. Ymmärrän tietysti, että halutaan antaa tukea, mutta miten minun neuvoni, että ota mies joka ei ole suuri rakkaus, on miinuspeukutettava asia?
14