Lue keskustelun säännöt.
En osaa mitään, mutta olen juuri liian älykäs että tajuan sen oikein riipaisevasti.
12.12.2020 |
Miksei minulle suotu hiukan vähemmän älykkyyttä, että en huomaisi omaa tyhmyyttäni? Viilettäisin vaan alennusmyynneissä, tekisin ruokaa ja katsoisin Netflixiä, nukkumaan ja aamulla sama alusta. Sen sijaan yritän tehdä koko ajan jotain ja samalla tuskailen kun en saa elämässäni mitään aikaan, työ- tai opiskelumaailmassa tai edes parisuhteissa. En koe mitään ulkopuolista käskyttäjää jonka takia pitäisi "saada aikaan", vaan se halu on (ikävä kyllä) minusta itsestäni lähtevää. Sen takia "ikävä kyllä", että olisi paljon helpompi elää ilman mitään kehittymishalua. On paljon asioita mitkä kiinnostaa, mutta heti kun jonkun pariin lähtee niin ei pääse alkua pidemmälle, jos se on jotain sämpylän paistamista monimutkaisempaa. Kiinnostus ei siltikään sammu, ja se on paha juttu se koska sitten se masentaa ettei osaa siitä huolimatta että itsessä palaa se innostuksen liekki. Ja kun sen voi laukaista ihan mikä vaan että päivä menee pilalle. Esim. tänään Ilta-Sanomissa oli hehkutusartikkeli Netflixin uudesta shakkisarjasta ja minulle tuli heti mieleen vanha "harrastukseni". Kokeilin pitkästä aikaa pelata computer-vastustajaa vastaan ja tulin taas huomanneeksi että enhän minä osaa hioa mitään strategioita, usean kierroksen jälkeenkin vispaan nappuloita edelleen vain liikuttaakseni niitä edes johonkin, kun tarkoitus olisi rakentaa joku puolustus/hyökkäys -strategia. Ja tämä shakki on vain pikkujuttu, ne asiat jotka masentaa 24/7 on sitten vähän isompiakin. Miksi en osaa tyytyä elämääni tällaisena? Mitään kehittymistä ei kuitenkaan ole tulossa, sen verran monta kertaa olen yrittänyt esim. opiskella että tiedän sen jo varmaksi. Älkääkä jauhako mistään asenteesta, ei tässä ole siitä kyse.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Ei osaaminen ole mikään synnynnäinen ominaisuus. Kaikkien on sitä varten tehtävä töitä ja kuka vaan oppii, kun tarpeeksi harjoittelee. Toiset oppii helpommin kuin toiset, mutta kaikki oppii, kun aikaa ja harjoitusta on tarpeeksi. Kyse on sit vain siitä, että kaikki - etkä ilmeisesti sinäkään - ei katso moista osaamista sen vaatiman vaivan arvoiseksi.
Epäilen tuota väitettä, että "kaikki oppii kun aikaa ja harjoitusta on tarpeeksi". Rohkenen epäillä, 55 vuoden kokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle: kannattaa valita jokin asia jonka tekeminen on niin kivaa, että sen lopputulos on toisarvoinen. Luulen että kärsit liiallisesta itsekritiikistä.
Keskity vaikka siihen ruuanlaittoon. Edistyminen hyödyttää itseäsi ja läheisiäsi heti. Netflixin sijaan katso klassikkoleffoja systemaattisesti ja keskustele niistä. Varmaan alkaa muitakin asioita tarjoutumaan, joista nautit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...olen juuri liian älykäs". Niinpä.
Olisi mukavampi lukea, jos olisi kappalejaot (en jaksanut lukea).Hän on voinut tehdä ne kappalejaot, mutta ne on voineet kadota.
En tiedä onko sinulla vara siinä viisastella ja päteä mitään, jos noin lyhyt teksti on sinulle mahdotonta lukea.
Ei ainakaan mistään älykkyydestä sinun kannattaisi mennä mitään sanomaan, kun olet juuri liian tyhmä kommentoidaksesi tekstiä, jota et ole edes lukenut.
Kyllä minulla pysyy kappalejaot, jos ne tekstiini laitan. Eivät katoa mihinkään.
Ei minua kukaan koskaan ole sanonut tyhmäksi paitsi sinä nyt. Olen korkeasti koulutettu ja nyt viiniä juotuani tulin palstalle.
Selvin päin en tänne eksyisikään. Kännissäkin olen viisaampi kuin täällä muut yhteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vielä johonkin parikymppiseksi asti ihan tyytyväinen elämään tuollaista ”tyhmän” elämää kuten kuvailit, mutta sitten kun tuli muutamia vuosia lisää, aloin haluamaan elämältä enemmän ja silloin vasta tajusin kunnolla miten kateellinen olen esim. ikätovereilleni heidän saavutuksistaan.
Noh, nyt olen melkein 30 vuotias ja elän yhä tuota samaa elämää, koska myös minä olen huono kaikessa. Olen sosiaalisesti kömpelö ja minulla on huono keskittymiskyky, josta johtuen sählään mitä ihmeellisempiä asioita.
Olen todennut, että ei minusta ole normaaliksi ihmiseksi, joten en edes lähde yrittämään mitään. Ja se tuntuu todella masentavalta. Että nytkö tässä ollaan vaan ja odotetaan milloin kupsahtaa.Minustakaan ei ole normaaliksi ihmiseksi ja olen nelikymppinen. Kaikki normaalin ihmisen elämä on ulottumattomissani. Kunnollinen koulutus, ammatti, työpaikka, työkokemus, omat asunnot, mökit, autot, ruohonleikkurit, osakkeet, pe*seensuristimitet, parisuhteet, vermeet, peli ja pensselit. Status. Arvokkuus. Ihmisyys.
Homehdun lihavan ja mädäntyneen per*eeni kanssa kotiini.
"Terapeutti" lässyttää minulle, että miksi en vaan voisi olla tyytyväinen siihen mitä minulla on.
Vihaan sitä kun hän lässyttää tuota. Helppo on lässyttää, kun itsellä on kaikkea.
Menisi jollekin kerjäläiselle lässyttämään tuota skeidaansa.
Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: 1) teet asioille jotakin aloittamalla jostakin pienestä (kuten lähdet liikkumaan ja syöt terveellisemmin) tai 2) hyväksyt todellisuuden sellaisena kuin se on. Mitä muita vaihtoehtoja luulet olevan tarjolla? Itse pitää itsensä nostaa ylös sieltä suosta, kuten me kaikki muutki ollaan tehty. Älä hyvä ihminen katkeroidu ja jää sohvan pohjalle surkuttelemaan itseäsi. Itse omilla teoillasi voit luoda parempaa tulevaisuutta. Mutta muista, se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Usko ja kokeile, vaikka et vielä näkisikään lopputulosta!
En kertonut miksi kaikki normaali elämä on ulottumattomissani. Oletit että syy on joku asenne/laiskuus/tyhmyys/avuttomuus.
On muitakin syitä. Sellaisia mille ei itse voi mitään.
Tiedoksesi: teen niitä "pieniä" juttuja. No niistä ei tule niitä niitä isoja juttuja.
Ei auta lenkkeilyt ja näpertelyt yhtään mitään. ON KOKEILTU JA KOKO AJAN TEHDÄÄN NIITÄ.
24/7 minun pitää siellä pienellä lenkillä olla?
Mitä syitä, joille et voi itse mitään ja mitä pieniä juttuja olet tehnyt?
Aaa! Minun pitää siis tehdä sinulle joku tili ja selonteko, että olenko varmasti nyt tehnyt tarpeeksi niitä pieniä juttuja? Mitä sillä teet?
No tässäpä näitä:
-jättänyt kaikki tupakat ja alkoholituotteet pois kokonaan.
-muuttanut ruokavalion terveelliseksi (kasviksia, vähemmän hiilaria ja ei punaista lihaa paljoa)
-sokerimönjät pois
-niitä fu c k i ng "pieniä" lenkkejä, ynnä muuta liikuntaa. Salia, tanssia, uintia, metsässä kävelyä, jumppaa, hiihtoa, soutua, puntteja.
-opiskelua, itsensä kehittämistä esim. kieliä opiskelemalla, ja avoimen yliopiston kursseja kymmenittäin suorittamalla.
-kädentaitoja kehittämällä ja taidetta harrastamalla "mielenterveyttään" hoitaminen.
-omien arvojen tarkastelua, meditointia, olemista, rentoutumista.
-muiden ihmisten auttaminen lukuisin eri tavoin.
Tuossa oli muutama. En jaksa tehdä tarkempaa selontekoa ja tiliä, kun en ymmärrä MIKSI pitäisi?
Asiat joille ihminen ei voi mitään? Ai mitähän ne sellaiset voisivat olla?
Mietipä sitä ihan tosissaan hetki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...olen juuri liian älykäs". Niinpä.
Olisi mukavampi lukea, jos olisi kappalejaot (en jaksanut lukea).Hän on voinut tehdä ne kappalejaot, mutta ne on voineet kadota.
En tiedä onko sinulla vara siinä viisastella ja päteä mitään, jos noin lyhyt teksti on sinulle mahdotonta lukea.
Ei ainakaan mistään älykkyydestä sinun kannattaisi mennä mitään sanomaan, kun olet juuri liian tyhmä kommentoidaksesi tekstiä, jota et ole edes lukenut.
Kyllä minulla pysyy kappalejaot, jos ne tekstiini laitan. Eivät katoa mihinkään.
Ei minua kukaan koskaan ole sanonut tyhmäksi paitsi sinä nyt. Olen korkeasti koulutettu ja nyt viiniä juotuani tulin palstalle.
Selvin päin en tänne eksyisikään. Kännissäkin olen viisaampi kuin täällä muut yhteensä.
Minulle on ihan sama vaikka sanoisit olevasi akateemikko. Jos et jaksa lukea noin lyhyttä tekstiä, olet oikeasti vähän yksinkertainen, etenkin tulet siitä päätäsi vielä aukomaan.
Minullakin pysyy kappalejaot, kirjoitan läppärillä. Sitä en osaa sanoa, miten ne PUHELIMEN kanssa toimivat, kun en ole kokeillut.
Kyllä sinua voi tyhmäksi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vielä johonkin parikymppiseksi asti ihan tyytyväinen elämään tuollaista ”tyhmän” elämää kuten kuvailit, mutta sitten kun tuli muutamia vuosia lisää, aloin haluamaan elämältä enemmän ja silloin vasta tajusin kunnolla miten kateellinen olen esim. ikätovereilleni heidän saavutuksistaan.
Noh, nyt olen melkein 30 vuotias ja elän yhä tuota samaa elämää, koska myös minä olen huono kaikessa. Olen sosiaalisesti kömpelö ja minulla on huono keskittymiskyky, josta johtuen sählään mitä ihmeellisempiä asioita.
Olen todennut, että ei minusta ole normaaliksi ihmiseksi, joten en edes lähde yrittämään mitään. Ja se tuntuu todella masentavalta. Että nytkö tässä ollaan vaan ja odotetaan milloin kupsahtaa.Minustakaan ei ole normaaliksi ihmiseksi ja olen nelikymppinen. Kaikki normaalin ihmisen elämä on ulottumattomissani. Kunnollinen koulutus, ammatti, työpaikka, työkokemus, omat asunnot, mökit, autot, ruohonleikkurit, osakkeet, pe*seensuristimitet, parisuhteet, vermeet, peli ja pensselit. Status. Arvokkuus. Ihmisyys.
Homehdun lihavan ja mädäntyneen per*eeni kanssa kotiini.
"Terapeutti" lässyttää minulle, että miksi en vaan voisi olla tyytyväinen siihen mitä minulla on.
Vihaan sitä kun hän lässyttää tuota. Helppo on lässyttää, kun itsellä on kaikkea.
Menisi jollekin kerjäläiselle lässyttämään tuota skeidaansa.
Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: 1) teet asioille jotakin aloittamalla jostakin pienestä (kuten lähdet liikkumaan ja syöt terveellisemmin) tai 2) hyväksyt todellisuuden sellaisena kuin se on. Mitä muita vaihtoehtoja luulet olevan tarjolla? Itse pitää itsensä nostaa ylös sieltä suosta, kuten me kaikki muutki ollaan tehty. Älä hyvä ihminen katkeroidu ja jää sohvan pohjalle surkuttelemaan itseäsi. Itse omilla teoillasi voit luoda parempaa tulevaisuutta. Mutta muista, se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Usko ja kokeile, vaikka et vielä näkisikään lopputulosta!
En kertonut miksi kaikki normaali elämä on ulottumattomissani. Oletit että syy on joku asenne/laiskuus/tyhmyys/avuttomuus.
On muitakin syitä. Sellaisia mille ei itse voi mitään.
Tiedoksesi: teen niitä "pieniä" juttuja. No niistä ei tule niitä niitä isoja juttuja.
Ei auta lenkkeilyt ja näpertelyt yhtään mitään. ON KOKEILTU JA KOKO AJAN TEHDÄÄN NIITÄ.
24/7 minun pitää siellä pienellä lenkillä olla?
Mitä syitä, joille et voi itse mitään ja mitä pieniä juttuja olet tehnyt?
Aaa! Minun pitää siis tehdä sinulle joku tili ja selonteko, että olenko varmasti nyt tehnyt tarpeeksi niitä pieniä juttuja? Mitä sillä teet?
No tässäpä näitä:
-jättänyt kaikki tupakat ja alkoholituotteet pois kokonaan.
-muuttanut ruokavalion terveelliseksi (kasviksia, vähemmän hiilaria ja ei punaista lihaa paljoa)
-sokerimönjät pois
-niitä fu c k i ng "pieniä" lenkkejä, ynnä muuta liikuntaa. Salia, tanssia, uintia, metsässä kävelyä, jumppaa, hiihtoa, soutua, puntteja.
-opiskelua, itsensä kehittämistä esim. kieliä opiskelemalla, ja avoimen yliopiston kursseja kymmenittäin suorittamalla.
-kädentaitoja kehittämällä ja taidetta harrastamalla "mielenterveyttään" hoitaminen.
-omien arvojen tarkastelua, meditointia, olemista, rentoutumista.
-muiden ihmisten auttaminen lukuisin eri tavoin.
Tuossa oli muutama. En jaksa tehdä tarkempaa selontekoa ja tiliä, kun en ymmärrä MIKSI pitäisi?
Asiat joille ihminen ei voi mitään? Ai mitähän ne sellaiset voisivat olla?
Mietipä sitä ihan tosissaan hetki?
Ranskalaisen viivan jälkeen tulee väli. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...olen juuri liian älykäs". Niinpä.
Olisi mukavampi lukea, jos olisi kappalejaot (en jaksanut lukea).Hän on voinut tehdä ne kappalejaot, mutta ne on voineet kadota.
En tiedä onko sinulla vara siinä viisastella ja päteä mitään, jos noin lyhyt teksti on sinulle mahdotonta lukea.
Ei ainakaan mistään älykkyydestä sinun kannattaisi mennä mitään sanomaan, kun olet juuri liian tyhmä kommentoidaksesi tekstiä, jota et ole edes lukenut.
Kyllä minulla pysyy kappalejaot, jos ne tekstiini laitan. Eivät katoa mihinkään.
Ei minua kukaan koskaan ole sanonut tyhmäksi paitsi sinä nyt. Olen korkeasti koulutettu ja nyt viiniä juotuani tulin palstalle.
Selvin päin en tänne eksyisikään. Kännissäkin olen viisaampi kuin täällä muut yhteensä.
Minulle on ihan sama vaikka sanoisit olevasi akateemikko. Jos et jaksa lukea noin lyhyttä tekstiä, olet oikeasti vähän yksinkertainen, etenkin tulet siitä päätäsi vielä aukomaan.
Minullakin pysyy kappalejaot, kirjoitan läppärillä. Sitä en osaa sanoa, miten ne PUHELIMEN kanssa toimivat, kun en ole kokeillut.
Kyllä sinua voi tyhmäksi sanoa.
Näin minulle sanoi kiusaajatkin koulussa, kun pärjäsin hyvin. Näköjään "aikuisetkin" vielä haukkuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vielä johonkin parikymppiseksi asti ihan tyytyväinen elämään tuollaista ”tyhmän” elämää kuten kuvailit, mutta sitten kun tuli muutamia vuosia lisää, aloin haluamaan elämältä enemmän ja silloin vasta tajusin kunnolla miten kateellinen olen esim. ikätovereilleni heidän saavutuksistaan.
Noh, nyt olen melkein 30 vuotias ja elän yhä tuota samaa elämää, koska myös minä olen huono kaikessa. Olen sosiaalisesti kömpelö ja minulla on huono keskittymiskyky, josta johtuen sählään mitä ihmeellisempiä asioita.
Olen todennut, että ei minusta ole normaaliksi ihmiseksi, joten en edes lähde yrittämään mitään. Ja se tuntuu todella masentavalta. Että nytkö tässä ollaan vaan ja odotetaan milloin kupsahtaa.Minustakaan ei ole normaaliksi ihmiseksi ja olen nelikymppinen. Kaikki normaalin ihmisen elämä on ulottumattomissani. Kunnollinen koulutus, ammatti, työpaikka, työkokemus, omat asunnot, mökit, autot, ruohonleikkurit, osakkeet, pe*seensuristimitet, parisuhteet, vermeet, peli ja pensselit. Status. Arvokkuus. Ihmisyys.
Homehdun lihavan ja mädäntyneen per*eeni kanssa kotiini.
"Terapeutti" lässyttää minulle, että miksi en vaan voisi olla tyytyväinen siihen mitä minulla on.
Vihaan sitä kun hän lässyttää tuota. Helppo on lässyttää, kun itsellä on kaikkea.
Menisi jollekin kerjäläiselle lässyttämään tuota skeidaansa.
Samassa jamassa täälläkin ollaan,sain adhd diagnooisin 45 vuotiaana, eli on hieman myöhästä haaveilla mistään järkevästä enään . Päivä kerrallaan, yritän pysyä ilman viinaa hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole automaattisesti loistava missään. Jossain asiassa todella hyväksi kehittyminen vaatii paljon tunteja, ahkerointia. Kuulostaa siltä, ettet ole tarpeeksi motivoitunut näkemään sitä vaadittua vaivaa.
No mutta jos ei pääse edes alkuun? Haluaisi tulla kellosepäksi mutta ei edes opi ymmärtämään mitä asiaa viisarikello näyttää (liioiteltu esimerkki).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...olen juuri liian älykäs". Niinpä.
Olisi mukavampi lukea, jos olisi kappalejaot (en jaksanut lukea).Hän on voinut tehdä ne kappalejaot, mutta ne on voineet kadota.
En tiedä onko sinulla vara siinä viisastella ja päteä mitään, jos noin lyhyt teksti on sinulle mahdotonta lukea.
Ei ainakaan mistään älykkyydestä sinun kannattaisi mennä mitään sanomaan, kun olet juuri liian tyhmä kommentoidaksesi tekstiä, jota et ole edes lukenut.
Kyllä minulla pysyy kappalejaot, jos ne tekstiini laitan. Eivät katoa mihinkään.
Ei minua kukaan koskaan ole sanonut tyhmäksi paitsi sinä nyt. Olen korkeasti koulutettu ja nyt viiniä juotuani tulin palstalle.
Selvin päin en tänne eksyisikään. Kännissäkin olen viisaampi kuin täällä muut yhteensä.
Minulle on ihan sama vaikka sanoisit olevasi akateemikko. Jos et jaksa lukea noin lyhyttä tekstiä, olet oikeasti vähän yksinkertainen, etenkin tulet siitä päätäsi vielä aukomaan.
Minullakin pysyy kappalejaot, kirjoitan läppärillä. Sitä en osaa sanoa, miten ne PUHELIMEN kanssa toimivat, kun en ole kokeillut.
Kyllä sinua voi tyhmäksi sanoa.
Näin minulle sanoi kiusaajatkin koulussa, kun pärjäsin hyvin. Näköjään "aikuisetkin" vielä haukkuvat.
Olet oikeasti tyhmä ja sinun on turha alkaa uhriutumaan ja lässyttämään mitään kiusaamisesta.
Itse aloitit "kiusaamisen" ja pääsi aukomisen.
Laita korkki kiinni!
Mene oikeasti opiskelemaan johonkin korkeakouluun!
Lopeta kiusaamisesta lässyttäminen. Se ei ole sitä, että joskus joku lapsi on sanonut sinua tyhmäksi, kun olet itse tod. näk. potkinut toisen hiekkakakut pskaksi ja aukonut itse ensin omaa turpaasi.
Kiusaaminen on vakavampaa ja se on systemaattista. Se ei ole sitä, että saat kuulla olevasi tyhmä/inhottava/ilkeä/moukka, kun OLET ENSIN OLLUT!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole automaattisesti loistava missään. Jossain asiassa todella hyväksi kehittyminen vaatii paljon tunteja, ahkerointia. Kuulostaa siltä, ettet ole tarpeeksi motivoitunut näkemään sitä vaadittua vaivaa.
No mutta jos ei pääse edes alkuun? Haluaisi tulla kellosepäksi mutta ei edes opi ymmärtämään mitä asiaa viisarikello näyttää (liioiteltu esimerkki).
Ne asiat joita olisit halunnut oppia, ja et edes päässyt alkuun, niin mitä ne olivat?
Kerro pari esimerkkiä ja tarkenna että mihin ne tyssäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vielä johonkin parikymppiseksi asti ihan tyytyväinen elämään tuollaista ”tyhmän” elämää kuten kuvailit, mutta sitten kun tuli muutamia vuosia lisää, aloin haluamaan elämältä enemmän ja silloin vasta tajusin kunnolla miten kateellinen olen esim. ikätovereilleni heidän saavutuksistaan.
Noh, nyt olen melkein 30 vuotias ja elän yhä tuota samaa elämää, koska myös minä olen huono kaikessa. Olen sosiaalisesti kömpelö ja minulla on huono keskittymiskyky, josta johtuen sählään mitä ihmeellisempiä asioita.
Olen todennut, että ei minusta ole normaaliksi ihmiseksi, joten en edes lähde yrittämään mitään. Ja se tuntuu todella masentavalta. Että nytkö tässä ollaan vaan ja odotetaan milloin kupsahtaa.Minustakaan ei ole normaaliksi ihmiseksi ja olen nelikymppinen. Kaikki normaalin ihmisen elämä on ulottumattomissani. Kunnollinen koulutus, ammatti, työpaikka, työkokemus, omat asunnot, mökit, autot, ruohonleikkurit, osakkeet, pe*seensuristimitet, parisuhteet, vermeet, peli ja pensselit. Status. Arvokkuus. Ihmisyys.
Homehdun lihavan ja mädäntyneen per*eeni kanssa kotiini.
"Terapeutti" lässyttää minulle, että miksi en vaan voisi olla tyytyväinen siihen mitä minulla on.
Vihaan sitä kun hän lässyttää tuota. Helppo on lässyttää, kun itsellä on kaikkea.
Menisi jollekin kerjäläiselle lässyttämään tuota skeidaansa.
Samassa jamassa täälläkin ollaan,sain adhd diagnooisin 45 vuotiaana, eli on hieman myöhästä haaveilla mistään järkevästä enään . Päivä kerrallaan, yritän pysyä ilman viinaa hengissä.
Minulla on useampi eri diagnoosi. Ja voin käsi Ikean kuvaston päällä vakuuttaa, että KAIKKENI olen yrittänyt ja tehnyt, mutta kun ei vaan riitä.
Ei fysiikalle voi mitään ja eikä psyykkisetkään voimat kenelläkään loputtomiin riitä.
Täällä mätänen kotonani. Minulle voidaan lässyttää lenkkeilemisestä ja vaikka käskeä tunkemaan keramiikkasavimötkö pe*seeseeni, mutta kun ne ei oikein tuo tarkoitusta elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vielä johonkin parikymppiseksi asti ihan tyytyväinen elämään tuollaista ”tyhmän” elämää kuten kuvailit, mutta sitten kun tuli muutamia vuosia lisää, aloin haluamaan elämältä enemmän ja silloin vasta tajusin kunnolla miten kateellinen olen esim. ikätovereilleni heidän saavutuksistaan.
Noh, nyt olen melkein 30 vuotias ja elän yhä tuota samaa elämää, koska myös minä olen huono kaikessa. Olen sosiaalisesti kömpelö ja minulla on huono keskittymiskyky, josta johtuen sählään mitä ihmeellisempiä asioita.
Olen todennut, että ei minusta ole normaaliksi ihmiseksi, joten en edes lähde yrittämään mitään. Ja se tuntuu todella masentavalta. Että nytkö tässä ollaan vaan ja odotetaan milloin kupsahtaa.Minustakaan ei ole normaaliksi ihmiseksi ja olen nelikymppinen. Kaikki normaalin ihmisen elämä on ulottumattomissani. Kunnollinen koulutus, ammatti, työpaikka, työkokemus, omat asunnot, mökit, autot, ruohonleikkurit, osakkeet, pe*seensuristimitet, parisuhteet, vermeet, peli ja pensselit. Status. Arvokkuus. Ihmisyys.
Homehdun lihavan ja mädäntyneen per*eeni kanssa kotiini.
"Terapeutti" lässyttää minulle, että miksi en vaan voisi olla tyytyväinen siihen mitä minulla on.
Vihaan sitä kun hän lässyttää tuota. Helppo on lässyttää, kun itsellä on kaikkea.
Menisi jollekin kerjäläiselle lässyttämään tuota skeidaansa.
Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: 1) teet asioille jotakin aloittamalla jostakin pienestä (kuten lähdet liikkumaan ja syöt terveellisemmin) tai 2) hyväksyt todellisuuden sellaisena kuin se on. Mitä muita vaihtoehtoja luulet olevan tarjolla? Itse pitää itsensä nostaa ylös sieltä suosta, kuten me kaikki muutki ollaan tehty. Älä hyvä ihminen katkeroidu ja jää sohvan pohjalle surkuttelemaan itseäsi. Itse omilla teoillasi voit luoda parempaa tulevaisuutta. Mutta muista, se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Usko ja kokeile, vaikka et vielä näkisikään lopputulosta!
En kertonut miksi kaikki normaali elämä on ulottumattomissani. Oletit että syy on joku asenne/laiskuus/tyhmyys/avuttomuus.
On muitakin syitä. Sellaisia mille ei itse voi mitään.
Tiedoksesi: teen niitä "pieniä" juttuja. No niistä ei tule niitä niitä isoja juttuja.
Ei auta lenkkeilyt ja näpertelyt yhtään mitään. ON KOKEILTU JA KOKO AJAN TEHDÄÄN NIITÄ.
24/7 minun pitää siellä pienellä lenkillä olla?
Mitä syitä, joille et voi itse mitään ja mitä pieniä juttuja olet tehnyt?
Aaa! Minun pitää siis tehdä sinulle joku tili ja selonteko, että olenko varmasti nyt tehnyt tarpeeksi niitä pieniä juttuja? Mitä sillä teet?
No tässäpä näitä:
-jättänyt kaikki tupakat ja alkoholituotteet pois kokonaan.
-muuttanut ruokavalion terveelliseksi (kasviksia, vähemmän hiilaria ja ei punaista lihaa paljoa)
-sokerimönjät pois
-niitä fu c k i ng "pieniä" lenkkejä, ynnä muuta liikuntaa. Salia, tanssia, uintia, metsässä kävelyä, jumppaa, hiihtoa, soutua, puntteja.
-opiskelua, itsensä kehittämistä esim. kieliä opiskelemalla, ja avoimen yliopiston kursseja kymmenittäin suorittamalla.
-kädentaitoja kehittämällä ja taidetta harrastamalla "mielenterveyttään" hoitaminen.
-omien arvojen tarkastelua, meditointia, olemista, rentoutumista.
-muiden ihmisten auttaminen lukuisin eri tavoin.
Tuossa oli muutama. En jaksa tehdä tarkempaa selontekoa ja tiliä, kun en ymmärrä MIKSI pitäisi?
Asiat joille ihminen ei voi mitään? Ai mitähän ne sellaiset voisivat olla?
Mietipä sitä ihan tosissaan hetki?
Ranskalaisen viivan jälkeen tulee väli. Ei mulla muuta.
Se kertoo sinusta paljon. Kun ei järki riitä keksimään mitään järkevää sanottavaa, niin pitää aloittaa pilkun n**siminen.
En katso ylöspäin tuollaisia henkilöitä. En voi arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalinta on kun ei edes tiedä mitä haluaa. Miten voi tavoitella sitten jotain?
Vierailija kirjoitti:
Teen edelleen savitöitä, mutta jotenkin nautin siitä, että työni näyttävät karmeilta ja ne ovat melkeinpä käyttökelvottomia.
Ai että tää oli kyllä hauska kommentti! Täytyy yrittää ottaa itelleki samanlainen asenne :)
Vierailija kirjoitti:
No sama itsellä. Olen kohtalaisen keskinkertainen kaikessa, mutta loogista ajattelukykyä löytyy. Sitä ei vain löydy vaativiin tehtäviin. OSaan ajatella syy-seuraus -suhteita. Esimeriksi sitä, että olen keskinkertainen ja minusta ei ole vaativiin tehtäviin, koska en hoksaa asioita tarpeeksi nopeasti. No onneksi rakennuspuolen suunnittelutehtävät sopii minulle ja näissä pärjään.
Eivätkö suunnittelutehtävät ole vaativia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vielä johonkin parikymppiseksi asti ihan tyytyväinen elämään tuollaista ”tyhmän” elämää kuten kuvailit, mutta sitten kun tuli muutamia vuosia lisää, aloin haluamaan elämältä enemmän ja silloin vasta tajusin kunnolla miten kateellinen olen esim. ikätovereilleni heidän saavutuksistaan.
Noh, nyt olen melkein 30 vuotias ja elän yhä tuota samaa elämää, koska myös minä olen huono kaikessa. Olen sosiaalisesti kömpelö ja minulla on huono keskittymiskyky, josta johtuen sählään mitä ihmeellisempiä asioita.
Olen todennut, että ei minusta ole normaaliksi ihmiseksi, joten en edes lähde yrittämään mitään. Ja se tuntuu todella masentavalta. Että nytkö tässä ollaan vaan ja odotetaan milloin kupsahtaa.Minustakaan ei ole normaaliksi ihmiseksi ja olen nelikymppinen. Kaikki normaalin ihmisen elämä on ulottumattomissani. Kunnollinen koulutus, ammatti, työpaikka, työkokemus, omat asunnot, mökit, autot, ruohonleikkurit, osakkeet, pe*seensuristimitet, parisuhteet, vermeet, peli ja pensselit. Status. Arvokkuus. Ihmisyys.
Homehdun lihavan ja mädäntyneen per*eeni kanssa kotiini.
"Terapeutti" lässyttää minulle, että miksi en vaan voisi olla tyytyväinen siihen mitä minulla on.
Vihaan sitä kun hän lässyttää tuota. Helppo on lässyttää, kun itsellä on kaikkea.
Menisi jollekin kerjäläiselle lässyttämään tuota skeidaansa.
Olen myös saman ikäinen ja suht samassa tilanteessa. Tosin mulla ei ole edes sitä lässyttävää terapeuttia. Olen ajatellut että keksin lähitulevaisuudessa jotain idioottivarmaa tekemistä jossa voi kehittyä parempaan suuntaa, tämä saamaattomuus turhauttaa enemmän kuin mikään. Suurin ongelma on ehkä siinä että mielialat heiluu niin nopeasti ja niin vahvasti että mitkään suunnitelmat koskaan jatku kovin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Hankalinta on kun ei edes tiedä mitä haluaa. Miten voi tavoitella sitten jotain?
Sun pitää kokeilla eri juttuja, ehkä löytyy jotain mikä herättää motivaation.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalinta on kun ei edes tiedä mitä haluaa. Miten voi tavoitella sitten jotain?
Sun pitää kokeilla eri juttuja, ehkä löytyy jotain mikä herättää motivaation.
hieno idea.
Maanantai: moi,tulin lentään tuota helikopteriä päiväksi, mistä se käynnistyy
Tiistai, Kokeilen miltä tuntuu olla kirurgi
Keskiviikkona keritsen lampaita päivän.
..... Kyllä jokaiselle vuoden päivälle keksis jotain jännää mitä vois kokeilla.
Älykkyys on ihan sivuseikka tässä kuviossa. Kyse on enemmän tunnepuolen ominaisuuksista. Keskeisiä ovat itsetunto, kunnianhimo ja pitkäjänteisyys. Voit itse miettiä, mitä pitäisi olla enemmän ja mitä vähemmän, ja mihin pystyt tietoisesti vaikuttamaan.