Uhriutuva ihminen näkee aina syyllisiä ympärillään, mutta ei koskaan peilissä. Hän kokee, että onneton elämä on kaikkien muiden syytä ja viettää päivänsä ajatellen, mikä kaikki menikään vikaa

Sanopa tämä Helsingin vihreille naisille.

Loukkaannuin.

Se on kynnnysten ylittämistä jotta luottamus taas normalisoituuu.

Vierailija kirjoitti:

Se on kynnnysten ylittämistä jotta luottamus taas normalisoituuu.

Eri ikäiiset ihmiset esim käytttäytyy eri ikä vaiheissa eritavalla ja tuo että esim syrjäytyy vaikka peruskoulun jälkeen niin siinä nuoruuden ja aikuisuuden kynnykselllä paha pudotus sinälllään.

Minä koen joskus, että jotkut ihmiset tekevät minulle vääryyttä ilman syytä. Mutta kyllä minulla on paljon itsekriittisiäkin ajatuksia, kun pohdin, miksi minua on kiusattu ensin koulussa ja sitten aikuisena työelämässä. Mietin, pitäisikö minun tehdä jotain toisella tapaa - sanoa asioita eri tavalla - olla erilainen kuin nyt olen. Joten yleistyksesi ei päde ainakaan minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kynnnysten ylittämistä jotta luottamus taas normalisoituuu.

Eri ikäiiset ihmiset esim käytttäytyy eri ikä vaiheissa eritavalla ja tuo että esim syrjäytyy vaikka peruskoulun jälkeen niin siinä nuoruuden ja aikuisuuden kynnykselllä paha pudotus sinälllään.

Minuusta olis aika hyvä jos esim nuorille tuossa iässä olisi jotakin musisointia vaikka hevi ja rock bändejä että se rationaalisuus niiden tunteissa vellomisen sijaaan nousisi enemmän framillle.

Joskus se onkin niin. Pitää vain olla eskaloitumatta liian usein.

Huomaatte kai sarkasmin?

Ei se kyllä ihan noin suoraan mene.

Maailmassa on ihmisiä, joiden on ollut pakko uhrautua muiden puolesta.

Ovat olleet niin omantunnontarkkoja, että ovat hoitaneet sairaan puolisonsa, ja sairaat iäkkäät ihmiset hautaan saakka.

Ei se ole heille uhrautumista sinänsä, he ovat halunneet tehdä sen, koska ovat välittäneet niin paljon lähimmimistään, että ovat tehneet tuon.

Eivät he ole katkeria, mutta väsyneitä ja tyhjiä kun kaikki on ohi.  Ovat uuden elämän edessä tällöin.

Ei kannattaisi puhua uhrautumisesta, jos ei käsitä mitä se oikeasti tarkoittaa.

Uhrautuminen on pyyteentöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kynnnysten ylittämistä jotta luottamus taas normalisoituuu.

Eri ikäiiset ihmiset esim käytttäytyy eri ikä vaiheissa eritavalla ja tuo että esim syrjäytyy vaikka peruskoulun jälkeen niin siinä nuoruuden ja aikuisuuden kynnykselllä paha pudotus sinälllään.

Minuusta olis aika hyvä jos esim nuorille tuossa iässä olisi jotakin musisointia vaikka hevi ja rock bändejä että se rationaalisuus niiden tunteissa vellomisen sijaaan nousisi enemmän framillle.

Munn esiim yksi hyvin läheinen ihminen lähtee palvetaloon psykoosin kärsitttyä. Jut oli esiim se jutttu ennen häneen psykoosia kun tuli uutisisssa että oli ajanut torilla kuorma autollla ihmisten pääälle joku niiin hän löii television pskkasi suuunnilleen ja kaiikki uuutiset joutuu piiilottamaaan ja ulko ovea joutuuu käydä kokeilemasssa että se on lukossa useita kertoja päivässsä.

Äitini. En meinaa enää jaksaa ainaista valitusta, kun ei itse tee ensimmäistäkään asiaa parantaakseen tilannettaan. Kaikissa muissa vain on vika.