Tunnustaako joku että tunkee 3-vuotiaansa rattaisiin istumaan?
Kommentit (60)
Hän on kyllä lapsistamme isokokoisin, 17-kiloinen, kun muut tytöt ovat painaneet 14 kiloa 4-vuotiaina, mutta silti, hyvin hän mahtuu rattaisiin ja hyvin viihtyy. Tyttö liikkuu muuten paljon, mutta kauppareissut ja kuntoilulenkit teen niin, että tyttö istuu rattaissa.
Vierailija:
Meidän 2v 8kk ei suostu enää istumaan rattaissa. Kävelee useamman kilometrin matkoja itsekin, eikä tulisi mieleenkään istuttaa kävelevää lasta rattaissa.
En kyllä ymmärrä miksi tämä olisi kenellekään ongelma, jos joku laittaa lapsensa rattaisiin vaikka vielä 6-vuotiaana, niin mitä sitten? Ehkä hänellä on siihen hyvä syy. Ei lapsista aina näy esim kehitysvamma päällepäin. Voi olla että lapsi ei osaa kävellä tai lapsella on vaikka jokin jalkavamma tms. Ei sitä ulkopuoliset aina vaan näe.
Vierailija:
vilkas poika on ehdottomasti pidettävä rattaissa kauppareissujen ajan jo turvallisuudenkin takia. Välillä juoksentelee ja säntäilee niin ettei kuule eikä näe mitään ja asumme vilkasliikenteisten teiden vieressä. Ja sitten ne uhmakohtaukset, kyllä menisi ruoka pilalle kun tuolla tienposkessa kauppakassien kanssa kököteltäisiin uhmaikäisen kanssa.
rattaat otettiin 3,5-vuotiaaksi asti.
Vierailija:
Huomattavasti kätevämpää ja nopeampaa, niin minunkin äitini kuskasi minua 5km:n matkan päiväkotiin silloin aikoinaan...
muuten ei olisi mitään pyörällä kuljettamista vastaan.
Vierailija:
jos pitää jonnekin päästä eikä ole autoa niin en kyllä lähde ilman rattaita tuota mihinkään pidemälle viemään, ainakaan jos tarkoitus on olla ajoissa perillä!
Kuinka moni 4-vuotias jaksaa kävellä/juosta matkan vaikkapa Espoon Westendista Helsingin Kulosaareen ja mahdollisimman nopsaan.
Hyvä lenkki mulle ja 4v pitäis kuljettaa mukana. Joten siitä yli-ikäinen suht terve ja isokokoinen lapsi rattaisiin ja mutsi käveleen/hölkkään/juokseen ja työnteleen rattaita. Lapsi pääsee minne pitääkin ja mutsi saa liikuntaa, hyvä diili, mut aiheuttaa 4-vuotiaalle varmaan jotain traumoja av-mamman mielestä.
Viikon päästä 4 täyttävä tyttöni (98cm/14kg) kulkee rattaissa aina, kun olen lenkillä. Kotiin ei voi jättää ja minä haluan juosta. Lapsi istukoon sen aikaa rattaissa. Saa kyllä liikuntaa muulloin ja halutessaan saa kävellä tai pyöräillä kauppareissut. Mutta mun juoksulenkeistä ei neuvotella tippaakaan, ennen kuin pyöräily sujuu juoksuvauhtia.
Painaa 13kg, joten ei varmaan näytä ikäiseltään ja mahtuu siis todella hyvin rattaisiin. Itse asiassa haluaa itse sinne kiivetä. On ihan terve lapsi.
Sehän on hienoa, että joku toinen lapsi jaksaa kävellä vaikka 5 kilometriä väsymättä, mutta meidän lapsi vaan ei jaksa. Ja vaikka onkin noin kevyt, niin mieluummin siirrän sitten rattaisiin kuin kannan sylissä...
Ja asumme taajamassa, mutta ei täällä ole paikallisliikennettä ja jos ei kuljeta autolla (on meillä sellainenkin käytössä), niin tykätään kulkea paljon jalkaisin (siis ilman autoa).
Meillä ei käydä ' huvikävelyillä' vaan liikutaan kaikenlaisiin kellonaikoihin ja kiireellä kun lapsia on useita ja on kouluihin, kerhoihin ja harrastuksiin kuskaamista.
Mistä joku on saanut päähänsä että 3v on liian iso rattaisiin??
7v ja 5v kävelee kyllä jo reippaasti, mutta luulen että takaisin päin saisit kantaa 3 vuotiaan - plus sitten kauppaostokset. Mulla ei ole ajokorttia ja päivittäin liikutaan lasten kanssa, 3v saa kävellä niin paljon kuin jaksaa muttei todella jaksaisi aina kotiin asti.
Ja mikä siinä pyörän istuimessa istuttamisessa on sen " hyväksyttävämpää" ??? Meillä sitäkin harrastetaan, isommat pyöräilee itse, mutta ei se mun mielestä eroa mitenkään siitä et istuuko rattaissa vai pyörän istuimessa.
Siis miten ihmeessä ne, jotka ei käytä rattaita 3-vuotiaalla, käyvät esim. helsingin keskustassa pyörimässä? Lapsethan tallaantuu sinne ihmisten jalkoihin...! Vai käyttekö ikinä kotipihaa pitemmällä?
joka aamu mennään ruuhka-aikaan junalla, Pasilassa ollaan vähän ennen seitsemää joka aamu ja ei oo vielä pikkulikka ruhjoutunut. Siitä sitten sillan yli ja Eteran talon taakse tarhaan.
Keskustassa ollaan ilman rattaita. Huomenna iltapäivällä menemme kaikki kolme mielenosoitukseen sinne, ilman rattaita. Kai ne on sitten helppoja ja kilttejä lapsia, mutta eivät he protestoi minua vastaan. Pienempi pitää useimmiten kädestä kiinni, kun kävellään. Rullaportaissa osaavat molemmat mennä ihan yksinkin jo.
Hitsi, minä kävin yksin kaupassa ylittäen yhden suojatien 3-vuotiaana! :)
Annan vapautta ja kunnioitan heidän itsenäistymistään. Syliin saa tulla milloin tahtoo, mutta meillä ei ole enää vauvoja. :)
Jos mennään ruokaostoksille, pienempi tulee toisinaan kärryihin istumaan, mutta muuten homma sujuu ihan ok. Rakastavat shoppailua itsekin. Osaavat hienosti kysyä lupaa esim. " Äiti, saanko mennä leluosastolle katsomaan leluja?" . Annan luvan ja sieltä he sitten löytyvät, kun pois pitää lähteä. Oltiin sitten laivalla, junassa tai missä vain, niin kilttejä ovat nuo enkelit.
aina kun pidempiä matkoja mennään jalkaisin.
Esim. kerhoreissut (4km*2) istuu hän rattaissa, tai jos kaupungille (6km*2) menään kävellen.
Meidän 3 vee ei todellakaan pysy äidin käsipuolessa.
Ulkomailla aivan verratonta. Kapeilla ja vaarallisilla teillä olisi sulaa hulluutta kävelyttää vilkasta ja aivotonta 3-vuotiasta.
Ja jos menen kävellen kaupunkiin, jonne on 3,4 km, totta mooses otan kärryt. Saan itse kävellä eikä tarvi bussia käyttää. 3 veen kanssa menee aika kauan tuossa matkassa. Rattaiden kanssa vain puoli tuntia.
ootte te kans...
Vierailija:
Meinaan ei siinä paljon järjestellä kun täytyy viedä lapsi aamulla hoitoon. Ihan sen kävelylenkin takiako pitäisi lapsi herättää aikaisemmin, että tosiaan ehtisi omaa tahtiaan kävellä hoitoon? Mieluummin annan lapsen nukkua unensa loppuun ja vien sitten rattailla joutuisammin hoitoon.