Ex kertoo lapsillemme Jumalasta.
Itse olen ateisti ja exä pamahti uskoon, kun meille tuli ero noin 7v sitten. Lapset ovat nyt 12v ja 14v. Erotessamme vannotin exää, että ei vie lapsia mihinkään hihhuleihin kokouksiin (käy itse sellaisissa). Nyt olen huomannut, että kertoo lapsillemme Jumalasta ja pitää jotain iltahartauksia puhelimen välityksellä lapsillemme. Annanko vaan olla? Olen vähän hömmentynyt. Toki ymmärrän, että lapsilla on uskonvapaus, mutta toteutuuko se tässä? Mielestäni exä aivopesee lapsiamme, mutta olen melkoinen nihilisti mitä uskontoon ja lapsiin tulee.. Mitä tekisitte?
Kommentit (39)
Mikä sitten on paskaa kenenkin mielestä, toisen mielestä usko, toisen ateismi.
Mitä pahaa tuossa on? Riippuu tietysti miten ja mitä puhuu, mutta tuon ikäiset lapset ei jaksa kuunnella jos heitä ei kiinnosta. Ja tuskimpa 12 ja 14 vuotiaita aivopestyä saa.
Meillä on uskon vapaus ja lapset ovat sen verran isoja, että pystyvät itse kertomaan jos eivät halua kuulla lisää. Joten sinun tilanteessa voisin keskustella exsi kanssa ja ilmaista oman mielipiteen, mutta täyskielto tai lapsien käyttäminen välikappaleena on huonoja juttuja.
Kyllä meidän 14v on aika herkässä iässä. Käy nyt riparia ja sen saa mukaan mihin vaan. Alanko pelottelemaan saatanalla jos ei usko? Alkaa vituttamaan koko uskonto. Montako sotaa on uskonto aiheuttanut? AP hieman kitkeränä vastaa
Sinun tauhusi on yhtälailla aivopesua, jos yrität noin ehdottomasti tyrkyttää lapsillesi omaa ateistista vakaumustasi.
Minusta isällä on oikeus tuohon, mitä tekee. Sen sijaan, kun jo tuonkin ikäisistä lapsista kyse, isällä ei ole mielestäni oikeutta viedä lapsia esim seurakunnan tilaisuuksiin, mikäli nämä itse ehdottomasti eivät halua. Mutta jos haluavat, minusta sinun tulisi se sallia.
T. Tunnustava kristitty
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 14:56"]
Sinun tauhusi on yhtälailla aivopesua, jos yrität noin ehdottomasti tyrkyttää lapsillesi omaa ateistista vakaumustasi.
Minusta isällä on oikeus tuohon, mitä tekee. Sen sijaan, kun jo tuonkin ikäisistä lapsista kyse, isällä ei ole mielestäni oikeutta viedä lapsia esim seurakunnan tilaisuuksiin, mikäli nämä itse ehdottomasti eivät halua. Mutta jos haluavat, minusta sinun tulisi se sallia.
T. Tunnustava kristitty
[/quote]
Mitäpä jos isä opettaisi saatananpalvontaa? Olisiko silloinkin oikeus?
Minä en tuputa lapsilleni omaa uskottomuuttani. Exäni tuputtaa lapsillemme Jumalan sanaa. Kumpi meistä tekee oikein? Minä annan lapsille oikeuden valita.
Aloittaja taitaa olla kristitty, joka haluaa antaa huonon kuvan ateisteista. Tuskin ateisti kirjoittaisi kristittyjen mielikuvitusolennon nimeä tarpeettomasti isolla.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 14:59"]Minä en tuputa lapsilleni omaa uskottomuuttani. Exäni tuputtaa lapsillemme Jumalan sanaa. Kumpi meistä tekee oikein? Minä annan lapsille oikeuden valita.
[/quote] No ei tuo aloitusviestissä oikein siltä kuulostanut, että annat valita, kun olet kieltänyt ehdottomasti esim seurakunnassa käynnit. Enkä tiedä tuputtamisesta, kun en tunne tilannetta, mutta kertominen ei ole tuputusta, jos kuulija ei ilmaise, ettei halua kuulla.
Lasten isällä on yhtä iso oikeus kertoa lapsille omasta vakaumuksestaan kuin sinulla omastasi. Mitä itse tuumisit, jos lasten isä kieltäisi sinulta ateistisen vakaumuksesi esiintuomisen?
Sinulla on kuitenkin mahdollisuus tuoda lapsille selväksi se, että ihmiset ajattelevat näistä asioista eri tavalla ja että sinä olet asioista täysin eri tavalla kuin exäsi. Suosittelen kuitenkin tuomaan näkemyksesi esiin asiallisesti. Kiihkoilemalla liikaa todennäköisesti vain lisäät todennäköisyyttä siihen, että lapsesi pitävät exääsi näissä asioissa vakuuttavampana.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 14:58"][quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 14:56"]
Sinun tauhusi on yhtälailla aivopesua, jos yrität noin ehdottomasti tyrkyttää lapsillesi omaa ateistista vakaumustasi.
Minusta isällä on oikeus tuohon, mitä tekee. Sen sijaan, kun jo tuonkin ikäisistä lapsista kyse, isällä ei ole mielestäni oikeutta viedä lapsia esim seurakunnan tilaisuuksiin, mikäli nämä itse ehdottomasti eivät halua. Mutta jos haluavat, minusta sinun tulisi se sallia.
T. Tunnustava kristitty
[/quote]
Mitäpä jos isä opettaisi saatananpalvontaa? Olisiko silloinkin oikeus?
[/quote] Saatananpalvontaa ja esimerkiksi kristinuskoa, jossa seurataan Jeesuksen esimerkkiä, ei voi verrata toisiinsa.
Eikös lapset saa sitten oikeasti vapauden valintaan, kun heille kerrotaan uskonnosta? Itse voisit opettaa lapsille, että maailmassa on muitakin vaihtoehtoja kuin kristillisyys ja ateismi.
Eipä rukoilusta haittaakaan ole, vaikka ei välttämättä ihan hyödyllistäkään. Itse uskon, että lähinnä itsesuggestion positiivisilla vaikutuksilla saadaan rukouksiinkin voimaa. Haluun uskoa, että on kuitenkin joku joka viime kädessä antaa tukea ja turvaa, jos muita vaihtoehtoja ei ole näkyvissä.
T. Agnostikko
Kyse ei ole mistään normikirkosta, vaan helluntalaisten tilaisuuksista missä ihmiset huutaa älämölöä ja kaatuilee miten sattuu. Minä kiellän ehdottomasti lapsiani menemästä tuollaiseen tilaisuuteen. Ap
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 15:05"]
Eikös lapset saa sitten oikeasti vapauden valintaan, kun heille kerrotaan uskonnosta? Itse voisit opettaa lapsille, että maailmassa on muitakin vaihtoehtoja kuin kristillisyys ja ateismi.
Eipä rukoilusta haittaakaan ole, vaikka ei välttämättä ihan hyödyllistäkään. Itse uskon, että lähinnä itsesuggestion positiivisilla vaikutuksilla saadaan rukouksiinkin voimaa. Haluun uskoa, että on kuitenkin joku joka viime kädessä antaa tukea ja turvaa, jos muita vaihtoehtoja ei ole näkyvissä.
T. Agnostikko
[/quote]
Niin että elämästään ei tarvitse ottaa itse vastuuta. Aina tulee joku joka auttaa. ?
Huoh... Olen tehnyt helluntalaisten kanssa paljon yhteistyötä töiden takia. Oikeasti harvassa on ne äärihelluntaiseurakunnat, jossa tapahtuu suuriakin "ihmeitä". Suurin osa helluntalaisista on ihan normaaleja ihmisiä, joiden kristillisyys eroaa vain armolahjojen merkeissä, vrt. ev.lut. Auttavat leipäjonojen avulla. Itsekkin olen joskus ollut helluntaiseurakunnan leipäjonossa, eikä siellä mitään ihmeitä tehty, vaikka pieni saarna ennen jakoa pidettiinkin. Siinä lähinnä kiitettiin saaduista ruuista ja arvostettiin kaikkia ihmisiä, avun tarpeesta huolimatta. Kukaan ei alkanut puhumaan kielillä, eikä ihmiset kokeneet ihmeparantumisia.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 15:05"]Kyse ei ole mistään normikirkosta, vaan helluntalaisten tilaisuuksista missä ihmiset huutaa älämölöä ja kaatuilee miten sattuu. Minä kiellän ehdottomasti lapsiani menemästä tuollaiseen tilaisuuteen. Ap
[/quote] Vai pitäisiköhän sinun itsekin käydä tutustumassa? Ihan yleissivistävässä mielessä. Helluntailaisuus on melko karismaattista, eli toimivat noin, mutta ihan normaaleja ihisiä siellä usein käy. Haluavat elää uskoaan noin. Ei kannattaisi olla noin ennakko- ja harhaluuloinen. Miksi ainoa oikea tapa toteuttaa uskoa on istua hiljaa penkissä pää painuksissa?
T. Tunnustava kristitty, joka ei kuuluu mihinkään seurakuntaan.
No oliko se leipäjono helluntaiasten rukoustilaisuus?
Ei kai tämä äiti kiellä lapsiaan menemästä exän kanssa leipäjonoon...
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 15:05"]
Eikös lapset saa sitten oikeasti vapauden valintaan, kun heille kerrotaan uskonnosta? Itse voisit opettaa lapsille, että maailmassa on muitakin vaihtoehtoja kuin kristillisyys ja ateismi.
Eipä rukoilusta haittaakaan ole, vaikka ei välttämättä ihan hyödyllistäkään. Itse uskon, että lähinnä itsesuggestion positiivisilla vaikutuksilla saadaan rukouksiinkin voimaa. Haluun uskoa, että on kuitenkin joku joka viime kädessä antaa tukea ja turvaa, jos muita vaihtoehtoja ei ole näkyvissä.
T. Agnostikko
[/quote]
Niin että elämästään ei tarvitse ottaa itse vastuuta. Aina tulee joku joka auttaa. ?
[/quote]
Ei vaan rukouksen voimalla ihmiset ehkä onnistuvat avaamaan ne silmänsä ja huomaanaan, että ratkaisu onkin silmien edessä. Tai ehkä on avoimempi esimerkiksi avulle, joka tulee rukouksen jälkeen. Sitä apua on voitu tarjota jo aiemmin, mutta ongelmiensa takia avuntarvitsija ei välttämättä huomaa sitä.
En sano, että jumala lähettää tai on lähettämättä sitä apua. Sanon vain, että pieni hiljainen hetki on vain joskus paras tapa auttaa itseään. Olkoot se sitten rukous, päiväkirjan kirjoittaminen tai meditaatio.
Ja harva uskovainen elää kuin tuulen heittelemänä. Kyllä jokainen pyrkii tekemään oman osansa ja vieläpä auttamaan niitä, jotka avun tarvitsee. Eikä siihen edes tarvita mitään jumalaa, hyvyys asuu meissä jokaisessa uskosta huolimatta.
Onneksi noin vanhoihin on vaikea saada aivopesua tarttumaan.
Itse kieltäisin moisen paskanpuhumisen ehdottomasti.