Mikä sinua nyt harmittaa?
Itseäni harmittaa se, kun unohdin ruokatunnilla ottaa kotoa matkaan kirjeen, joka piti heittää tänään postiin. Toine harmistus tuli äsken, kun toimistolle tullessa otin kengät pois ja astuin johonkin lätäkköön.
Kommentit (7)
En keksi mitä ruokaa tekisin, kun kaikilla perheessä on niin erilaiset maut. Mitä ikinä teenkin, niin joku on pettynyt.
Se, etten pyytänyt S+s paria kahville tai syömään.
Vituttaa ihan rehellisesti sanottuna.
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitä ruokaa tekisin, kun kaikilla perheessä on niin erilaiset maut. Mitä ikinä teenkin, niin joku on pettynyt.
Saanko antaa neuvon? Meillä on nelihenkinen perhe, minä, mieheni ja kaksi lasta. Minä olen pääasiallinen ruuanlaittaja perheessämme. Jossain vaiheessa lapset alkoivat suunnilleen joka aterialla olla naama nurin siitä, mitä kullakin kerralla nyt olikaan ruuaksi. Mulla meni jonkin ajan kuluttua kuppi nurin ja kilahdin melko pahasti – tätä en neuvo tekemään, vaan toimimaan rakentavammin kuin minä ja ottamaan asia puheeksi rauhallisemmissa merkeissä. Sanoin, että kun nyt on niin, että joka päivä on syötävä useita kertoja ja jonkun se ruoka pitää laittaa, niin on aika helkkarin väärin, että jotkut sitten jatkuvasti rutkuttaa siitä, ettei tämä ruoka nyt olekaan hyvää eikä mun lempparia. Ei aina voi olla omaa lempparia ja just oman maun mukaista. Jos haluaa joka aterialla just sitä omaa mieliruokaa, niin sitten täytyy tehdä sitä itse ja lopettaa muiden valmistamien ruuan syöminen.
Tämä auttoi, ja lapset lopettivat ruuasta mussuttamisen. Joskus tulee jotain poikkipuolisia sanoja, mutta harvemmin. Ja otan toki lapset huomioon siinä, että en tarjoile heille ruokia, joita he oikeasti inhoavat.
Harmittaa että ei oo positiivista ja yritteliästä mielialaa.
Harmittaa että mies käskee kuin palvelijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitä ruokaa tekisin, kun kaikilla perheessä on niin erilaiset maut. Mitä ikinä teenkin, niin joku on pettynyt.
Saanko antaa neuvon? Meillä on nelihenkinen perhe, minä, mieheni ja kaksi lasta. Minä olen pääasiallinen ruuanlaittaja perheessämme. Jossain vaiheessa lapset alkoivat suunnilleen joka aterialla olla naama nurin siitä, mitä kullakin kerralla nyt olikaan ruuaksi. Mulla meni jonkin ajan kuluttua kuppi nurin ja kilahdin melko pahasti – tätä en neuvo tekemään, vaan toimimaan rakentavammin kuin minä ja ottamaan asia puheeksi rauhallisemmissa merkeissä. Sanoin, että kun nyt on niin, että joka päivä on syötävä useita kertoja ja jonkun se ruoka pitää laittaa, niin on aika helkkarin väärin, että jotkut sitten jatkuvasti rutkuttaa siitä, ettei tämä ruoka nyt olekaan hyvää eikä mun lempparia. Ei aina voi olla omaa lempparia ja just oman maun mukaista. Jos haluaa joka aterialla just sitä omaa mieliruokaa, niin sitten täytyy tehdä sitä itse ja lopettaa muiden valmistamien ruuan syöminen.
Tämä auttoi, ja lapset lopettivat ruuasta mussuttamisen. Joskus tulee jotain poikkipuolisia sanoja, mutta harvemmin. Ja otan toki lapset huomioon siinä, että en tarjoile heille ruokia, joita he oikeasti inhoavat.
Kiitos, tämä on tosi hyvä neuvo. Olen huono ilmaisemaan itseäni tarpeeksi jämäkästi tällaisissa tilanteissa, mutta täytyy yrittää!
Se suorastaan ituttaa, kun S+S, kumpikaan M ei ole kehitellyt tänään mitään, mitä mammat voisivat riepotella ja esittää "varmoja tietoja".
Ja ihan otin vapaapäivänkin 😣