Onko mielekäs ja viihtyisä työ sama kuin että ei v*tuta ihan joka päivä?
Olen nyt ekaa kertaa elämässä löytänyt työn ja työpaikan, jossa ei v*tuta olla ihan joka päivä. Sanotaan että noin fiftyfifty tilanne eli 50 % ajasta vituttaa ja 50 % ihan ok.
Onko tämä nyt se merkki, että tähän työhön kannattaa yrittää jäädä loppuelämäksi jos vain suinkin mahdollista? Ei tää mikään "unelmaduuni" ole mutta voiko sellaista edes löytää?
Kommentit (8)
En muista, koska olisi v*tuttanut työnteko viimeksi. Nähtävästi olen siis täysin oikealla alalla, koska vilpittömästi sanoen pidän pääsääntöisesti työstäni ihan älyttömästi.
Mutta jotenkin sääliksi käy kyllä, jos jollain on oikeasti se tilanne, että töihin meneminen on aina täyttä tervanjuontia ja sellaisessa työssä joutuu olemaan vuosikausia. Tuo 50/50 % on hyvä tilanne, mutta kyllä niitä unelmaduunejakin saattaa joskus osua kohdalle.
Jos puolet päivistä ei vituta lähteä töihin ja edes joskus on kiva lähteä töihin niin sanoisin että on mielekäs viihtyisä työ.
Jos vitutus jatkuu vapaalla, kannattaa vaihtaa.
Ei elämän kuuluisi olla tällaista. Palkkatyö ei ole ihmiselle normaalia. Yrittäjänäkin vituttaa jos joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä.
Ei tuo ole mielekäs, pelkästään siedettävä. Parempi sekin tietysti kuin kamala. Itselläni on jo 30 vuotta ollut sellainen työ, mihin lähden mielelläni joka päivä. Tekisin tätä vaikka harrastuksekseni ilman palkkaa, jos olisin rikas.
Melkein sama asia.
Ihan ok mun on käydä nykyisessä töissäni, vaikka aina ei ole mieluisaa.
Jos työ on koko ajan perseestä, niin silloin on väärässä ammatissa ja työssä.
Jos on vahva ammattitaito ja kiinnostunut omasta työstään, silloin tekee työtä mielellään.
Tottahan työssä, niinkuin muussakin elämässä, on aikoja jolloin asiat ottavat lujasti päähän.
Mutta sellaiset jutut menevät normaaleilla ihmisillä yleensä ohi.
On. Kannattaa pitää tuosta työstä kiinni. Itsellä tilanne, jossa uusi työ osa-aikainen mutta ei veetuta ikinä, hyvä olla vaikka rahan kanssa pitää olla tarkkana.