Eineksiä, vai itsetehtyä?

Molemmat käymme töissä ja lisäksi on paljon työmatkoja. Aina on tehty ruoka alusta saakka itse, eineksiä ehkä kerran kuukaudessa. Meillä ei kukaan kelpuuta eineksiä kuin suurimmassa hädässä, lähinnä joku pakastepizza tai hernekeitto uppoaa.

Kalapuikkoja on syöty ehkä 10 vuotta sitten viimeksi, "nugetit" tehdään itse kanafileestä. Helppoa ja nopeaa ja taatusti parempaa! Arkisin ruuanlaittoon menee n 30min, viikonloppuna on paremmin aikaa vaikka ei silloinkaan valmisteluihin mene kuin 15-30 min ja hella/uuni hoitaa loput. Ehtimisestä ei tosiaan ole kiinni

Meillä ei ole koskaan tarjottu lapsille kalapuikkoja, nugetteja yms eineksiä, eikä meillä syö niitä aikuisetkaan. Jossain kylässä oli kerran kaupan valmiita lihapullia "lapsia varten" ja ei ne meidän lapsille kelvanneet. En olisi kyllä itsekään syönyt. Huvittavaa oli, että tarjolla erinomaista kokolihaa "aikuisia varten" ja lapsille olisi pitänyt tarjota kaupan lihapullia. No, muiden lapset söi lihapullia ja meidän ihan kunnon lihaa. Kaverit hieman pitkään katselivat, että ai, teidän lapset syö tällaista lihaa. :)

Mutta sitä en osaa sanoa, jos lapsilleni tarjottaisiin vaikka kalapuikkoja, että söisivätkö. Voi olla että söisivät mielellään tai sitten eivät tykkäisi.

Aika moneen päiväkotiin (ellei kaikkiin??) tulee nykyään ruuat samasta keskuskeittiöstä kun kouluihin. Ne ruuat vaan valitettavasti on niin pahoija että noi mitä luettelit on ainoita mitä lapset suostuu syömään. Monet ruuat on myös niin "erikoisia" ettei lapset ole tottuneet syömään niitä kotona (esim kreikkalainen kasvispaistos...). Kalapuikkoja varmasti syödään monissa perheissä ja lihapullat on myös tuttujuttu oli sitten kotona syönyt itsetehtyja tai kaupasta ostettuja. 

Äitini on myös lastentarhan opettaja ja hän on kerton ut samaa ettei lapset tykkää niistä ruuista muista kun juuri jostain nakkikastikkeesta. Mutta eipä tykkää hän itsekkään vaan ottaa nykyään omat eväät mukaan. Meilläpäin ainakin ruuat on ihan ala-arvoisia enkä syöttäisi niitä koirallenikaan :S

Jaa, en tiedä, mutta meillä syödään niin eineksiä kuin alusta asti itse tehtyäkin.

Olen ymmärtänyt että lapset pitävät noista mainitsemistasi, tosin meidän lapsille nuo eivät koskaan ole maistuneet kovinkaan hyvin, oli ne sitten kumpia vain.

Ovat jo isoja koululaisia mutta vähän pakkopullaa on lihapullat ja muusit, saati makkarat.

Olen ihmetellyt kun kuulemma lasten listoilla ei muuta olekaan, ja joulupöytäänkin pitäisi lapsille lihapullat vääntää, että onko tosiaan meidän lapset ainoita joille ei maistu.

Hampurilaisia ne toki syö mielellään meilläkin, ja einesnugetteja.

Ei meillä kalapuikkoja, nugetteja, nakkjea ja hampurilaisia syödä, mutta hyvin usein kaupan makaroonilaatikkoa, spagettivuokaa tms. eineslaatikkoa. Mikä vika nissä? Parhaimmissa ei ole lisäaineita, eikä mitään ns. ylimääräistä. 

No ehkä siksi, että teollisuusruuat ovat mahdollisimman "maistuvia", eli niissä ei ole mitään erikoista ja siksi lasten mieleisiä.
Toinen syy se, että ovat lapsille vähän erikoisia, ikään kuin herkkuja kun eivät ole arkista kotiruokaa. Näin olisi ollut ainakin meillä.

Olisi kyllä syytä kysyä, mitä vikaa itse valmistetussa, tai siis päiväkotiin tulevassa ei-einesruuassa on vikana, jos sitä menee niin paljon jätteisiin. Onko säästetty suolaa ja mausteita, onko se raakaa vai onko se ylikypsää mössöä?

Kalapuikoissa taitaa olla aika vähän kalaa. Meillä ei ole tainnut olla niitä koskaan, mutta leivitetty ja voissa paistettu haukifile (kotirannasta pyydetystä kalasta) kelpasi kyllä lapsillekin.

Hmm, meillä ei juuri koskaan eineksiä syödä, ja meidän lasten maku on varmaan suomalaisiksi lapsiksi aika erikoinen, heidän herkkunsa kun ovat aika kaukana niistä yleisistä. Esim. poika ilmoittaa lempiruoakseen tulisen munakoisopadan ja tytär sinisimpukkapastan. 

Mutta jos on puhe esim. kouluruoasta (ovat jo kouluikäisiä) niin kyllä varmaan heille siellä maistuu enemmän rasvalla maistuviksi tehdyt leivitetyt kalapuikot vaikka kuin joku mauton keitonlitku tai useimmat muut niistä halvalla tehdyistä ruoista. Ei se jos lapset valitsee päiväkodissa tai koulussa mieluiten niitä einesruokia tarkoita että niitä ktoona on paljon tarjolla, tai edes että ne olisivat läheskään lasten lempiruokaa - ovatpa vaan mieleisintä siitä tavarasta, mitä hoitopaikassa tai koulussa on tarjolla.

Jaahs, nyt alkaa taas täydelliset av-mammat ketju... :D

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 14:40"]

No ehkä siksi, että teollisuusruuat ovat mahdollisimman "maistuvia", eli niissä ei ole mitään erikoista ja siksi lasten mieleisiä.
Toinen syy se, että ovat lapsille vähän erikoisia, ikään kuin herkkuja kun eivät ole arkista kotiruokaa. Näin olisi ollut ainakin meillä.

Olisi kyllä syytä kysyä, mitä vikaa itse valmistetussa, tai siis päiväkotiin tulevassa ei-einesruuassa on vikana, jos sitä menee niin paljon jätteisiin. Onko säästetty suolaa ja mausteita, onko se raakaa vai onko se ylikypsää mössöä?

Kalapuikoissa taitaa olla aika vähän kalaa. Meillä ei ole tainnut olla niitä koskaan, mutta leivitetty ja voissa paistettu haukifile (kotirannasta pyydetystä kalasta) kelpasi kyllä lapsillekin.

[/quote]jos kalapuikoissa on päälle 60% kalaa, se taitaa olla aika hyvästä päästä noita eineksiä.

Pääosin itsetehtyä. Kalapuikkoja tms. on pakastimessa hätävarana, niitä tarjotaan lapselle joskus kun halutaan laittaa jotain mausteisempaa tms. joka ei kolmivuotiaalle maistu. Nugetteja on tehty ihan itse, hyvin ovat maistuneet. Nakkeja (joita meillä syödään satunnaisesti) tai muitakaan makkaroita en koskaan ole pitänyt varsinaisena eineksenä. 

Viisihenkisessä perheessä tulee niin älyttömän paljon halvemmaksi tehdä esim. laatikot (yleensä makaroni-/ kaalilaatikko) itse, isona satsina ja pakastaa. 

En muista koska viimeksi olen ostanut kalapuikkoja, mutta en niitä vierastakaan. On vain niin paljon muita hyviä ja vaivattomia kalaruokia. Pinaattiletut on vaivattominta ostaa valmiina, mutta niitä ei syödä päivälliseksi, vaan iltapalana. Joskus ne tehdään alusta asti itse.

Munkaan mielestä makkara ei ole eines, vaan raaka-aine. 

En jaksa kauheasti moralisoida muiden ihmisten keittiötapoja, vaikka mun mielestä ruuanlaitto on kivaa ja hyvän ruuan ympärille kokoontuminen tärkeää. Kukin eläköön tavallaan.