Lähdin töihin vauvan ollessa 8 kk. Saatte kysyä jos kysyttävää on.
Kommentit (25)
Mitä työtä teet? Jos saat toisen lapsen teetkö samoin?
tyhmä minä, eipä tullut moinen mieleen... =D
Laitatko tämän runon myös kaikille isille, jotka pitävät vain 3 viikkoa isyyslomaa eivätkä sen jälkeen jää töistä pois lasta hoitamaan?
Hoitaako mies kodin lastenhoidon ohessa?
Olen isossa liikeyrityksessä henkilöstöpuolella.
Vierailija:
Olen tuhlannut lapseni lapsuuden
myynyt pois halpaan hintaan
pienen käden kosketuksen
herkän hymyn
antanut pois vaihtuville hoitajille
joille se ei mitään merkinnytAnnoin pois
lasteni lapsuuden
oman äitiyteni
Ne ainoat
jotka olisivat jotain merkinneet
lapsilleni ja itselleni
yhdessä kasvamisen kipu ja riemuSillä urani unohtuu
mutta lapset kasvavat
siirtävät seuraavalle sukupolvelle
sen minkä jäivät saamatta.- Anja Porio " Kuuntelen sydämeni ääntä, valitut runot 1979-1996"
Kyllä minäkin iltaisin teen jonkin verran.
Nää jotka jättävät heitteille, pahoinpitelevät, narkkaavat jne...
Sori, naurattaa. :D Jos olisit kotona kiltisti vauvan kanssa, niin kukaan ei ainakaan häiritsisi sinua pikku flirtillä. :D
Toki ikävöin häntä välillä päivisin, mutta myös nautin kovasti illoista hänen kanssaan kotona.
vaan ihmetelevät, miksei sama runo koske isiä lainkaan? Mikä tekee juuri äitiydestä ah niin pyhän? Runo oli muutenkin typerä, ei se äitiys mihinkään katoa töihinpaluun myötä :D Vastuullista vanhemmuutta on sekin, että pitää perheen leivän syrjässä kiinni.
Onko sinulla muita omia menoja, esim. harrastuksia minkä verran?
Pikkuvauva tarvitsee äitiään, isommalle kelpaa isäkin : )
Itsekin olen ollut nyt kesällä töissä kun pienempi lapsi 10kk, ja isä on ollut poikien kanssa kotona. EI mitään ongelmaa.
Sen sijaan oli ihan hirveää, kun jouduin viemään esikoisen 9kk ikäisenä hoitoon. Ei todellakaan mikään hyvä kokemus kummallekaan.
Oliko kotiin jääminen hänelle ihan helppo/selvä ratkaisu?
Eli ekan kanssa olin reilun vuoden kotona ja toisen lapsen kohdalla isä sanoi että nyt on hänen vuoro jäädä kotiin näkemään kasvamisen ihmeen ja uuden oppimisen. Ei ole pelkästään äidin etuoikeus!
Kiva huomata, että on muitakin.
Ja tuolle yhdelle vastaajalle, joka vertasi lastaan hoitoon vieviä äitejä mm. narkkareihin (?), niin tiedoksi, että ei se kotiäitiys todellakaan takaa lapselle hyvää lapsuutta, eikä se ole minkäänlainen mittari äidin hyvyydestä. Tarkoitusperänä kotonaololle voi olla myös muut syyt kuin lapsen etu, esim työttömyys tai pienipalkkainen työ. Joten ei pidä automaattisesti ajatella kotiäidistä, että hän on kotiäiti vain siksi, että haluaa lapsen parasta. Äiti voi olla kotona myös siksi, että ei ole saanut työtä, ja olisi kotona (työttömänä), vaikka lapsia ei olisikaan.
Mies jäi tosiaan mielellään hoitamaan tyttöä ja olemme ihan tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Taisinkin kirjoittaa että olen 95-prosenttisesti sinut tämän kanssa. Se puuttuva 5% koostuu lähinnä perinteisen äidin roolin rikkomisesta. Vaikka luulen kyllä, että äiti käy aina tietyt syyllisyyden tunteet läpi mennessään töihin, oli lapsi sitten minkä ikäinen hyvänsä.
Työmatkaan menee puolisen tuntia suuntaansa. On minulla jotain harrastuksia, mutta pyrin olemaan mahdollisimman paljon kotona lapsen ollessa hereillä. Tyttö menee jo klo 19 nukkumaan, joten käyn monesti sen jälkeen lenkillä, salilla tms. BTW, hän herää aamulla usein jo klo 5, joten aamuisinkin on aikaa leikkiä... ;))
Mieheni on toisesta länsimaasta. Ei hänelle päätös kotiin jäämisestä mitenkään tavaton ollut.
Mies (ihan suomalainen jöllikkä) jäi kotiin reiluksi puoleksi vuodeksi.
BTW: Ystäväni asuu jenkeissä ja hänen lomansa kesti 9 viikkoa synnytyksestä....joten eiköhän meillä suomalaisilla ole aika helppoa kun voidaan olla kotona pisempään. Säälittävää yrittää syyllistää töissä käyviä äitejä.
Olen tuhlannut lapseni lapsuuden
myynyt pois halpaan hintaan
pienen käden kosketuksen
herkän hymyn
antanut pois vaihtuville hoitajille
joille se ei mitään merkinnyt
Annoin pois
lasteni lapsuuden
oman äitiyteni
Ne ainoat
jotka olisivat jotain merkinneet
lapsilleni ja itselleni
yhdessä kasvamisen kipu ja riemu
Sillä urani unohtuu
mutta lapset kasvavat
siirtävät seuraavalle sukupolvelle
sen minkä jäivät saamatta.
- Anja Porio " Kuuntelen sydämeni ääntä, valitut runot 1979-1996"