AAAARGH!!! Tulkaa tanne keskustelemaan kaikki te, jotka ette ymmarra miten jotkut ihmiset voivat olla niin surkeita rahankayttajia etta eivat parjaa hyvinvointivaltiossa!!

Minun mieheni on yrittäjä ja on sitä siksi, että ellei hän työllistäisi itse itseään, hän olisi työtön. Kun ryhtyy yrittäjäksi sellaisista lähtökohdista, tilanne on useinkin - ja aika pitkään - kädestä suuhun elämistä. Yrityksissä on nimittäin mm. pienyrittäjän kannalta merkittävät perustamis- ja alkuinvestointikustannukset. Sitten eteen saattaa tulla jokin hyvä projekti, josta tulleet tuotot on yksinkertaisesti pakko sijoittaa seuraavaan projektiin tai investoida vaikkapa koneisiin tms., koska vaihtoehtona on laittaa lappu luukulle ja marssia sossuun.



Siis, on tilanteita, joissa ihminen ei valitse itse eikä ole mahdollista laittaa sukanvarteen ja varautua pahan päivän varalle.



Huonoina aikoina meillä eletään minun palkkatuloillani. Ei rillutella, ei tuhlailla, ei vaihdeta vanhaa autoa, ei muuteta vuokramurjusta isompaan vaikkei lapsille olekaan omaa huonetta.



Onko ihan mahdotonta ymmärtää, että kaikkea ei toisten elämästä aina voi tietää, ellei itse ole sitä kokenut?

rahaa. On ihmisiä, joilla ei ikimaailmassa jäisi rahaa laittaa auton osamaksuun ja silti jää vähemmän kuin niillä jotka valittavat ettei rahat millään riitä. Autovelka pois, niin kummati tulisi sen verran enemmän kuukaudessa käyttöön.

Mua riepoo duunissa käyvänä perheellisenä eniten ns. sossupummit - enkä halua nyt yleistää ketkä niitä on tai ketkä ei. Tiedän monenlaisia sossupummeja. Mutta tässä lähipiirissä (leikkipaikalla) kaksi äitiä alkoi itse kertoa elämästään " sossupummeina" ja olin paskoa housuihini.

EN YLEISTÄ, koska en tiedä muuta kuin tämän tarinan - joka oli mielestäni pöyristyttävä (ja varmasti ihan totta), toinen kertojista on hyvän ystäväni sisko, joka olkapäitään kohautellen kertoi tarinaa;

Mammat keinuttelivat pieniä n. 1v ikäisiä muksujaan ja kertoivat, missä asuvat (kunnan vuokrataloissa) vuokran maksaa sossu, toisella kolme lasta ja toisella kaksi (ja kaikki eri isille) isommat lapset olivat pk:ssa ja kuulemma 0-paikalla, rahaa ruokaan yms. tarpeisiin saa sossusta, lapsilisät yms. tuet menevät vaatteisiin, hygieeniaan jne., koska lapsilla ei ole " isiä" , jotka ottaisivat mukulat joka toinen vkl hoitoon, saavat äidit vapaata kunnan järjestämän hoitajan turvin. No olivat kuulemma molemmat niin uupuneita niin toukokuussa olivat päässeet kaksistaan Etelään lomalle (sossu maksoi, mutta ei suoraan sillä nimikkeellä) ja saivat viikoksi taas kunnalta hoitajan...

Ja kuka maksaa: SINÄ ja MINÄ ja KAIKKI MUUT VERONMAKSAJAT.

Otin kainalooni oman 2 -vuotiaani ja lähdin kotiin paskalle....

Kyse oli käsittääkseni ihmisistä jotka elävät yli tulojensa. Missään ei ole kritisoitu niitä, joilla on pienet tulot mutta jotka osaavat ottaa ne myös menoissaan huomioon. Tottakai harmittaa, jos vuosien kouluttautumisen jälkeen ei käteen jää yhtään enempää kuin opiskeluaikanakaan! Asia pitäisi korjata ja pikimmiten, mutta nyt ei ole puhe siitä!



Se mikä aloittajaa, minua ja montaa muuta ärsyttää on eräiden ihmisten elämäntyyli. Ei kanneta mistään huolta, reilun tonnin kuukausituloilla otetaan 200 000 euron asuntolaina, siihen päälle autolaina, kulutusluotot yms. Tämä on se elämäntapa jota en käsitä enkä hyväksy!



Pienistä tuloista saa olla vihainen/harmissaan/karkera ja on toivottavaakin että ihmiset nostaisivat huonopalkkaisten (mutta tärkeiden!) töiden arvostusta valittamalla palkoista. Mutta pitäisi sen nyt jumalauta itsestään selvää, että et kerta kaikkiaan voi ottaa lainaa jonka kuukausivähennys on 1000 euroa, mikäli kuukausitulosi on 1200 euroa!!! Tai jos otat niin turha sitä sitten muille marista! Ja tämä on se pointti joka saa monet raivoihinsa, eivät ne aiheesta valittavat pienituloiset!

Tuttavani jonka olen tuntenut alle kymmenvuotiaasta on yksi näistä ihmisistä. Hän kadehtii nättiä kotiani ja narisee, kun hänellä ei ole varaa laittaa. Minun koko asuntoni sisustus ei varmasti ole maksanut yhtä paljon kuin hänellä yhden huoneen... Voi olla, että vaihdan verhot mielelläni kahdesti vuodessa joka ikkunaan, mutta ei parinkympin verhokankaan ostaminen ole kyllä mitään verrattuna siihen, että hän ostaa huonekaluja. Ja osamaksulla, kuinkas muuten. Minun tavarani ovat kaikki käytettynä ostettuja paitsi yksi pöytä jonka äitini osti meille uutena.



Olemme kuulemma myös rikkaita koska meillä on varaa syödä paljon kasviksia ja ostan niin paljon luomua kuin vain löydän. Ei tällä kaverillani ole varaa moiseen. Paitsi että hänellä on varaa syödä mäkkärissä ja juoda mehua ja limsaa arkisin... Ei minulla vaan sellaiseen olisi varaa.



Hänellä ei ole varaa viedä lapsiaan reissuun, hyväkös minun on kun voin tarjota lapsilleni elämyksiä! Öh, meinaatko sitä kun ajoimme läheiselle kotieläinpihalle ja meillä oli omat eväät mukana? Tai kun menimme junalla mummolaan?

Joo, siihen oli varaa, mutta en minä pääse kavereiden kanssa risteilyille.



Elämäni on siksikin helppoa, kun voin noin vain palkata lapsenvahdin ja lähteä miehen kanssa kalliille ravintolaillalliselle!

Hmm, teemme tosiaan sellaista noin kerran kuussa. Yhtäkään kertaa ei ole mennyt rahaa niin paljon kuin menisi baari-iltaan takseineen ja juomineen. Käymme meinaan meidän elintasoomme sopivissa " huonoissa" ravintoloissa, jotta voimme maksaa sen lapsenvahdin. Kaverini pääsee baariin ja menee sinne hänen miehensäkin. Mutta eihän virkistäytymisrahoja (ryyppyrahoja) lasketa...



Tällä tuttavallani ei siis koskaan ole rahaa, he ovat köyhiä ja minä eliitti-ihminen en sitä ymmärrä. Ei, en ymmärrä, koska jos minä jotain palkoista käsitän, heidän perheessään aikuiset tienaavat ehkä kolmanneksen enemmän ja lapsia on yksi vähemmän.

Ja se on väärin, ettei työssäkäynti tuo oikeastaan yhtään lisää tuloja, kun sitä vertaa kotona oloon. Jotakin mätää siinä tosiaan on! Jos saa 150 e/kk enemmän työssäkäynnistä verrattuna kotona oloon, onko siinä järkeä?