AAAARGH!!! Tulkaa tanne keskustelemaan kaikki te, jotka ette ymmarra miten jotkut ihmiset voivat olla niin surkeita rahankayttajia etta eivat parjaa hyvinvointivaltiossa!!

Viimeinkin joku puhuu asiaa. Asiat ovat vain valintoja ja kyse on useimmiten juuri suunnittelusta.



Itse olen kotihoidontuella, mies palkkatyössä. Nautin kotonaolosta, vaikka tulot on pienet. Törsään surutta lastenvaatteisiin säästöjäni, joita laitoin syrjään vielä työelämässä ollessani.



Mutta asia mitä itse en ymmärrä on nämä iänikuiset valittajat " kela sitä ja kela tätä ja taas kela tuotakin..." Ottakaa hyvät ihmiset ajoissa asioista selvää, niin homma pelaa (kelankin kanssa) kuin rasvattu.

Minäkin purnaan ja valitan kun me ei eletä yhden ihmisen palkalla herroiksi, minusta niin pitäisi voida elää. Sillä pitäisi saada 10 huoneen hieno omakotitalo ja kaksi tuliterää autoa joista toinen pikkubussi. Miksi muka pitää koko elämän ajan budjetoida ja laskea pennosia? Miksi pitää leikata hiukset itse, ostaa vaatteet kirpparilta ja autot keltaisesta pörssistä 500 eurolla? Miksi pitää maksaa 700 euroa velkaa ja toinen mokoma juoksevia kuluja pelkästä asumisesta? Miksi lapsille ei voi tarjota enempää harrastuksia kuin 200 eurolla kuussa? Miksi ei voisi ostaa vaatteita silloin kun ostatuttaa, uusia vempeleitä silloin kun huvittaa, palveluita kotiin aina kun laiskottaa?

Vielä kamalampaa olisi jos menisin töihin eikä silti olisi rahaa tehdä mitä huvittaa ja elää niin kuin huvittaa. Siinä pelossa en töihin menekään vaan elän mieheni siivellä kunnes kuolema meidät erottaa.

Meillä on jo kymmenen vuotta eletty herroiksi lähes pelkällä miehen palkalla joka ei ole mitenkään tavanomaista suurempi! Meillä on yksi lapsi jonka kanssa olin kotona 3 vuotta, lisäksi olen opiskellut pitkään.



En ymmärrä mihin joidenkin rahat kuluvat. Meillä kun kaikki pukeutuvat hyvin, ruokakaupassa ei tarvi penniä venyttää, syömme ravintoloissa, rahaa riittää pikku luksukseen aina tarvittaessa... Silti rahaa on riittänyt myös osakesijoituksiin säännöllisesti! Enemmänkin voisimme rahaa säästää jos olisi tarvetta mutta tarvetta ei tosiaan ole. Asumme omakotitalossa ihan normaalilla elintasolla mielestäni. Säästämme joissain asioissa mutta niin että kukaan ei joudu kärsimään puutetta. En tosiaankaan tajua mihin ihmiset sitä rahaa lykkäävät kun meillä on yhden ihmisen normaalipalkalla näin...

Niin kyllä se on kumma, kun ihmiset elävät yli varojensa, tupakoivat, juovat alkoholia tai valehtelevat. Se on järki, joka jyrää, sanoi rationalisti ;))))

Selittelyä sekin ettei ' ole taloudellisesti mahdollista' jäädä hoitovapaalle. Pakkoko on ostaa uusi talo ja uusi auto ja sitten sanoa että on ' pakko mennä töihin kun lapsi alle 1 v...' .

So what elele sinä oikein. Mutta se, että sinä et ymmärrä huonompi osaisia, ei paranna heidän asemaansa. mene pankkeihin tai luottokuntiin saarnaamaan, että katsoisivat vähän tarkemmin kenelle lainaa antavat.

Mutta eihän se, että kaikilla ole rahaa yhtä lailla, tarkoita että jotkut sitten vaan tuhlaavat yli varojensa, vaan että kaikki elävät omilla rahoillaan ja määrittelevät menonsa tulojen mukaan.

Mieheni saa käteen kuukaudessa 1100 euroa, minä saan lapsilisät kahdesta lapsesta sekä kotihoidontuen. Olemme olleet myös opiskelijoita ja työttömiä, ja aina on pärjätty! Pystymme elämään täysin normaalia, onnellista ja täysipainoista elämää koska osaamme katsoa mihin vähät rahamme laitamme.

Millaisessa holhousyhteiskunnassa sinä tahtoisit asua jos pankkien ja virastojen täytyisi vahtia sinun rahankäyttöäsi???

ap

Vierailija:

So what elele sinä oikein. Mutta se, että sinä et ymmärrä huonompi osaisia, ei paranna heidän asemaansa. mene pankkeihin tai luottokuntiin saarnaamaan, että katsoisivat vähän tarkemmin kenelle lainaa antavat.

Kuitenkin esim. yh-perheissä, opiskelijaperheissä ym. voi tehdä tiukkaa vaikka fiksusti rahan käyttääkin.

On erilaisia elämäntilanteita, joissa rahat ovat tiukassa. Onhan toki oma valinta opiskeleeko vai ei, mutta joskus pidemmän tähtäimen suunnitelmat vaativat hetkellistä " tiukistelua" .

Jos on opiskelija tai työtön, niin silloin ymmärtää, että tulot ovat pienet ja täytyy elää tiukasti. Sitä kuvittelee, että sitten työelämässä asiat ovat paremmin ja sitten voi elää vähän vapaammin. Kun onkin töissä ja rahat ovat ihan yhtä tiukilla, niin silloin pettyy työntekoon.



Minulle on käynyt juuri noin tai oikeastaan vieläkin pahemmin. Esimerkiksi silmälasit sain heti toimeentulotuen kautta, mutta töissä ollessa kaikki rahat menivät aina laskuihin, joten en saanut hankittua vuosiin uusia silmälaseja. Tietysti joku nyt äsähtää, että se oli vain huonoa suunnittelua. Voi olla huono suunnittelua, mutta silloin minulle oli tärkeää, että saan aina laskut maksettua ajallaan ja niin en koskaan uskaltanut irrottaa silmälaseja varten ylimääräistä rahaa, koska silloin jonkun laskun maksaminen olisi myöhästynyt.

Tavallisia perinteisiä kotiruokia, jotka tehdään itse eikä mitään hömppäherkkuja ostella kuin harvoin. Ehkä jotain kokolihaa ei niin kamalan usein ole, mutta terveellistä ruokaa kuitenkin. Hedelmät ja vihannekset voimme onneksi ostaa torilta, niitä menee runsaasti.



Kertaakaan ei ole ollut tili lähellä tyhjentymistä, ei edes opiskeluaikoina. Mistään ei ole pitänyt luopua ja kaikki tarvittava on aina voitu hankkia.

Vierailija:

Selittelyä sekin ettei ' ole taloudellisesti mahdollista' jäädä hoitovapaalle. Pakkoko on ostaa uusi talo ja uusi auto ja sitten sanoa että on ' pakko mennä töihin kun lapsi alle 1 v...' .

Vierailija:

Alkuperäisessä tekstissä mainittiin esimerkkinä, että sieltä saa autoja sillä hinnalla mitä jotkut maksavat autolainan vähennyksiä kuukaudessa.

-- kyllä siitä sen kuvan sai että 500 ¿ auton saa ja sekin pelaa hyvin... Heh heh

Ja vielä; yrittäjyys on täysin oma valinta! On ihan pelkkää puppua väittää, että joku alkaa yrittäjäksi vain olosuhteiden pakosta (esim. avoimia työpaikkoja on pelkästään mol. fi: ssä tällä hetkellä noin 10 000)

-- ja niitäkö työpaikkoja on täällä meilläkin päin? Tottakai yrittäjyys on oma valinta, se on elämäntapa! Ainakin meidän perheessä. En menisi enää toiselle töihin kun olen ollut yrittäjänä hetken.

-- enkä ole itse asiassa valittanutkaan, kerroin vain miten se on. MINUN JA MIEHENI on helppo kestää vaikka tulot ovat epäsäännölliset, kaikkien ei ole, Tiedän monta jotka eivät kestä pätkätöissäkään hetkeäkään.

Ja tuossa se taas tuli; " pelkkään taloonkin menee kuussa paljon." Kun ei vaan mene, jos ei hanki sellaista kämppää joka maksaa paljon! Taloja saa isoja ja pieniä, uusia ja vanhoja, moderneja ja vanhanaikaisia, kalliita ja halpoja. Jos valitset uuden ja kalliin talon, niin se on sitten ihan sinun ongelmasi! Lapset eivät tarvi omia huoneita, eikä talossa tarvi olla terasseja ja halleja, vaan sopu sijaa antaa. Köyhä nyt ei vaan voi asua linnassa.

--- heh heh. Taas keksit omia. Asumme vanhassa 70-luvun talossa. Vessaa ei ole ollut varaa rempata, muihin osiin on tehty jotain remppaa ITSE. Emme ole eläneet yli varojemme. Silti PIENESTÄKIN talosta on aina kuluja. Ei se koko siihen vaikuta muuta kuin lämmityskustannuksiin ja meillä lämmitetään omilla puilla.

Ja vielä tuosta autosta; sellaista autoa ei olekkaan, joka 100% varmuudella toimisi aina ja kaikkialla. Siihen ei voi hinnalla vaikuttaa. Meillä on 2000 euron auto (vm.87) joka ei ole koskaan jättänyt tielle. Tuttavilla on vm. 03 oleva auto joka on rikki noin kerran kuussa...

-- tätä en ole koskaan väittänytkään että täysin varmaa autoa olisi. Mutta lyön vetoa että sellainen vuosimallin -87 Toyota Corolla vaatii enemmän huoltoa kuin vm- 02 VW Passat.. YLEENSÄ.

Usko sinä ennemminkin, että elämäntilanteet eivät loppujen lopuksi ole niin kovin erilaisia. Ihminen tarvii elääkseen ruokaa, juomaa, vaatteet ja lämpimän suojan. Kaikki muu on sitten sitä ekstraa, johon toisilla on varaa ja toisilla ei. Lisäksi asumme Suomessa joka on hyvinvointivaltio ja KAIKILLE on turvattu minimielintaso joka takaa kaiken elintärkeän. Mutta kun jotkut vaan eivät tajua... :(

--- niin vain SINÄ sen tajuat, eivät muut me tyhmät, sitäkö tarkoitit:DDDD

Vierailija:

Mieheni on sekä yrittäjä että osittaisessa palkkatyössä. Tekee työtä todella niska limassa. Itse olen tällä hetkellä äitiyslomalla mutta muuten olen minäkin yrittäjä. Se on todellakin kuten sinä sanot, yrittäjänä on joskus panostettava yritykseensä ja se voi niellä yllättävän paljonkin rahaa. Mutta jos ei satsaa ei myöskään voita mitään. Yrittäjänä on myöskin kustannettava ihan kaikki ja itse jos olen sairaana niin en saa siltä päivältä mitään rahaa ellen raahaudu töihin:(.

Kyllä minä ymmärrän niitä jotka purnaavat, että rahat eivät riitä mihinkään vaikka molemmat ovat töissä. Yrittäjänä sitä on kovin VAIKEAA tietää mitä tulee ensi kuussa tai puolen vuoden päästä tienaamaan. Onko sitä teidän kovin vaikea käsittää??? En mä edes aina tiedä, onko mulla enää toimeksiantoja esim. kolmen kk:n päästä?

Me olemme aina säästäneet pahan päivän varalle just sen takia kun ei noista työtilanteista tiedä. Muttei sekään aina helppoa ole kun ei tiedä työtilanteista etukäteen. Pitääkö säästössä olla 5000 ¿ vaiko jopa 10000 ¿?

Joku 5000 ¿ menee aika äkkiä jos pitää sillä ruveta 5 hengen perhe elelemään. Voi myös tulla yllättäviä menoja, just hajos mieheltä eräs työkone ja joutui korjauttamaan sen, ,maksoi 1500 ¿. Pelkkään taloonkin menee kuussa paljon.

Millään 500 ¿:n autoilla ei voida ruveta ajelemaan kun ne autot pitää olla sellaisia että varmasti pääsee asiakkaiden luo. Ei siitä mitään tulisi jos ne hajoais tielle.

Salli mun nauraa, ap, vai että Keltsusta löytyy paljon " luotettavia" autoja 500 ¿:lla:DDD. Joo toki jos voi auton hajotessa hypätä julkisiin niin mikäs siinä.

Uskokaa jo että ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia ja on oikeasti perheitä jotka päivittäin taistelevat niiden laskujensa kanssa eivätkä tuhlaile rahojaan mihikään YLELLISYYKSIIN.

Viimeksi ostin uusia vaatteita vauvamme ristiäsiin 6 kk sitten. Mies ei ole ostanut mitään vaatteita vuoteen . Emme matkustele. En käy kampaajalla kuin kaks kertaa vuodessa. Emme ryyppää emmekä tupakoi.

Ainut lastimme on omakotitalo, kaksi autoa sekä molempien yrittäjyys.

Töitä teen lähes 40 tuntia viikossa ja käteen jää n.700egeä. Ilman miehen tuloja en pärjäisi mitenkään. Lapsia ei ole, kun ei ole varaa omaankaan elämiseen.

ja sinä joka olet pärjännyt opintotuellakin niin hyvin, että ihan torilta paljon vihanneksia olet ostellut, ONNEKSI OLKOON!

Vierailija:

Tavallisia perinteisiä kotiruokia, jotka tehdään itse eikä mitään hömppäherkkuja ostella kuin harvoin. Ehkä jotain kokolihaa ei niin kamalan usein ole, mutta terveellistä ruokaa kuitenkin. Hedelmät ja vihannekset voimme onneksi ostaa torilta, niitä menee runsaasti.

Kertaakaan ei ole ollut tili lähellä tyhjentymistä, ei edes opiskeluaikoina. Mistään ei ole pitänyt luopua ja kaikki tarvittava on aina voitu hankkia.

heidän mielestään siinä vaiheessa kun kaksi aikuista käy töissä täyspäiväisesti pitäisi päästä tilanteeseen, jossa ei tarvitse laskea joka pennosta. Ja minustakin se on todella outo asenne, yhdyn täysin ap:n näkemykseen.



Mutta kyllä tavallaan ymmärrän sen järkytyksen, kun huomaa, että jää vain hieman enemmän käsiin verojen jälkeen, kun mitä on saanut tukia nostaessa. Sitä taas en ymmärrä, että samat ihmiset eivät tajua, että ovat siihen asti eläneet vuosikausia MUIDEN ihmisten verorahoilla opsikellessaan, ollessaan työttömänä, kotona lasten kanssa... Sitten tullaan tänne vinkumana, että systeemissä on jotain mätää, kun ei riitä rahat superluksuselintasoon.

Kyllä se on fakta, että pienet palkat= ei luksusta, eikä aina peruselintasoakaan vai miten perustelet sen tosiasian, että pienipalkkaisille myönnetään toimeentulotukia???

Asumme vanhassa ja pienessä omakotitalossa jossa neliöitä on aivan liian vähän, auto on suht uusi.. ja siitä on paljon lainaa jota kirotaan, mutta siinä vaiheessa jos ajetaan kolari; kiitos teille kanssasisaret, että ajatte niillä 500¿:n romuillanne, me jäämme henkiin, te kuolette.. minä saan pitää lapseni, minä kun arvostan heidän henkeään niin paljon, että olen valmis siitä myös maksamaan.



Me olemme molemmat töissä, en halunnut olla enää kotona. Kuopus oli vuoden kun meni päiväkotiin, en olisi jaksanut olla enää kotona. Olisimme pärjänneet, mutta emme halunneet, halusimme uudemman auton, vaikka edellinenkin oli oikein hyvä :)



" Tuhlaamme" rahojamme eläimiin, meillä on usea rotuotus joille ostamme vain laadukkaita ruokia ym. rahaa olisi enemmän jos niitä ei olisi, silti en niitä pois antaisi.



No, minä en ole kyllä täällä valittanutkaan, että rahat on loppuneet, siksi, että käyn töissä. En saisi näitä asioita mitä meillä on (uudehko auto, eläimet, merkkivaatteet, uudet kodinkoneet) jos olisin kotona, silloin kituutettiin ja rahaa saattoi olla se -50¿ tilillä kun odotettiin lapsilisiä. Töihin menoa siis kannattaa tosissaan harkita.



Huonoin tilanne on ollut tänä vuonna se, kun palkkapäivää edeltävänä päivänä tilillä oli vain vajaa 50¿ no, säästötileillä oli silloinkin liki 1000¿

tilanteita, joissa pienipalkkaisilla perheillä on tosi vaikeaa.



Mutta jos ihminen omistaa omakotitalon, kaksi autoa ja lapsilla on kalliit harrastukset ja alkaa valittaa, että on se niin väärin että he ovat niin köyhiä, niin en minä ymmärrä, miten he ovat köyhiä. Minusta sellainen perhe elää yli varojensa, ei ole köyhä.

hyvin. Mies laittaa aina kuun puolivälissä vaimonsa tilille rahaa, kun tällä on tili tyhjä. En käsitä, miten yksi aikuinen voi joka ikinen kuukausi käyttää kaiken rahansa hömppään: ravintolaillallisiin, merkkivaatteisiin, heräteostoksiin, elokuviin ja matkoihin.



Sitten työtöverini kanssa istutaan lounaalla ja hän valittaa, että on kamalaa kun ollaan niin pienituloisia ettei rahat koskaan riitä mihinkään. OK, olemme pienituloisia, sitä en kiellä, mutta jos tuolla menolla tulot kasvaisivat, niin samaa tahtia kasvaisivat myös menot. Ei maailmasta ostettava lopu!