Lue keskustelun säännöt.
Mikä niissä etätöissä niin tökkii että menet mieluummin toimistolle?
10.12.2020 |
Meillä on vahva etätyösuositus ja esimies jatkuvasti muistuttaa, että jos vain suinkin voi tehdä töitään etänä, tulisi toimistollaoloa välttää. Suurin osa ihmisistä pystyy meillä myös suurelta osin tekemään työnsä ilman, että tarvitsee tulla toimistolle. Silti vastustus etätöiden tekemiselle on ihan älytöntä ja kysellään, eikö tosiaan saa tulla mieluummin työpaikalle. Tämä johtaa siihen, että myöskään etätyömyönteiset eivät kehtaa jäädä etätöihin, kun nämä pullikoijat vihjaavat joka käänteessä, miten "siellä kotona ei saa tehtyä mitään".
Kommentit (47)
"Mikä niissä etätöissä niin tökkii että menet mieluummin toimistolle?"
Puoliso ja lapset lähinnä. Eivät kertakaikkiaan ymmärrä olla keskeyttämättä milloin milläkin turhanpäiväisellä asialla. Ja silloin kun ymmärtävät niin elämöivät sitten muuten asunnossa vailla holttia.
Jos kotona voisi linnoittautua toimistohuoneeseen ilman häiriöitä, ja huone olisi äänieristetty bunkkeri, niin mielellään tekisin työt kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä, että näillä toimistohengareilla ei kellään asu lapset enää kotona häiritsemässä keskittymistä.
ap
Koti on koti ja työpaikakka työntekoa varten!
Viime kevään pakkoetätyä oli p*rseestä ja oksettaa ajatuskin, että työasioita hoitaisin rakkaassa kodissani. Tuntui, että työkaverit "tunkeutuivat" kotiimme Teamsin ja Skypen kautta.
Ei minulla ainakaan ole koskaan kamera päällä Teams-kokouksissa, joten ei tule tuota tunnetta.
Mun miesystävä menee työpaikalle johtuen kotinsa läheisyydestä olevasta työmaasta, jonka melu häiritsee häntä ja töihin keskittymistä.
Tuolla työpaikalla on myös kuntosali, joten sekin hyöty siinä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä, että näillä toimistohengareilla ei kellään asu lapset enää kotona häiritsemässä keskittymistä.
ap
Koti on koti ja työpaikakka työntekoa varten!
Viime kevään pakkoetätyä oli p*rseestä ja oksettaa ajatuskin, että työasioita hoitaisin rakkaassa kodissani. Tuntui, että työkaverit "tunkeutuivat" kotiimme Teamsin ja Skypen kautta.
Ei minulla ainakaan ole koskaan kamera päällä Teams-kokouksissa, joten ei tule tuota tunnetta.
Kameran voi myös kääntää niin että koko kodin sisustus ei näy.
Yksinäisyys, huono ergonomia, kaikki vähäinenkin liikunta jää pois, viikoista tulee ympäripyöreää harmaata massaa.
Nämä omia syitäni miksi etätyö kuormittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun niin äärimmäisen epämiellyttävässä talossa, että vietän mahdollisimman paljon aikaa poissa kotoa kaikilla tavoin. Etäpäivät ovat äärimmäisen epämiellyttävää pakkopullaa (juuri kotonaolon vuoksi) ja muutenkin rentoudun ainoastaan poissa kotoa. Kesällä tein monta tuntia ylitöitä per päivä vain siksi, ettei tarvinnut mennä aikaisin kotiin. Fakta.
Kyttäävien naapureiden vuoksi on parempi olla muualla niin paljon kuin mahdollista. Keskityn myös paremmin kunnollisen työpisteen äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ”vahva etätyösuositus”.
Töissä toimistolla on pääasiassa väkeä,
-jonka täytyy olla siellä jonkun fyysisen asiakaspalvelun tms takia
-jonka työvälineet ovat työpaikalla ja ovat liian isoja, kalliita tai vaarallisia vietäväksi kotiin tai niitä käyttävät vuoronperäön monet ihmiset (kyllä, toimistoissa on tämmöistä väkeä)
-joilla ei kotona ole mahdollista saada ergonomista tai rauhallista työtilaa, esim pieni asunto, lapsia tai puolisoita kotona eikä pysty esim opettamaan niin ettei taustalta kuuluisi melskausta
Minulla on kotona nyt hyvä työpiste. Tämä tosin on vaatinut, että yksi huone meillä on tyhjennetty kokonaan sitä varten ja ole. Investoinut pari tonnia pöytään, tuoleihin, näyttöihin, näytöntukiin, ja etäkokoustilbehööriin kuten headsettiin ja kameraan. Läppärin saan sentään töistä. Wifistä joudun itse maksamaan, eikä kaista meinaa riittääillään kun muutkin perheenjösenet tarvitsevat sitä töihinsä samaan aikaan. Tästä huolimatta minäkin käy toimistolla säännöllisesti kerran viikossa hakemssa paperipostin, printtaamassa ja skannaamassa ja vaihtamassa kolleegan kanssa paperidokumentteja, joista ei ole sähköistä versiota.
Riittää, että laitan lounasruoan mikroaaltouuniin tai siirrän tuolia, niin jostain alkaa kuulua kolinaa (ilmeisesti ne äänet siis kuuluvat naapuriin ja kolina on vihje siitä, että mun pitäisi olla hiljempaa). Ihan mikä tahansa arkinen askare ilmeisesti kuuluu rakenteiden läpi ja muut odottavat jatkuvaa rikkumatonta hiljaisuutta.
Ilmeisesti saman kerrostalon asukkaista suurin osa on aina kotona 24/7/365 ja kuuntelevat pieniäkin risahduksia ja tuntevat vihaa kollektiivisesti muita kohtaan. Stressaavaa elämää on sellainen.
Töissä toimistolla on ihanaa, kun siellä on vain täyspäisiä ihmisiä, jotka keskittyvät työntekoon ja muutenkin olennaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä menee työpaikalle johtuen kotinsa läheisyydestä olevasta työmaasta, jonka melu häiritsee häntä ja töihin keskittymistä.
Tuolla työpaikalla on myös kuntosali, joten sekin hyöty siinä on.
Korona kiittää.
Meillä on taloyhtiössä salaojaurakka meneillään ja kallioita kiilataan pois kivijalan juurelta. Klo 7:01 pröm pröm... Ja sitä sitten jatkuu klo 15 asti.
Niin että menen todellakin mielelläni toimistolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys, huono ergonomia, kaikki vähäinenkin liikunta jää pois, viikoista tulee ympäripyöreää harmaata massaa.
Nämä omia syitäni miksi etätyö kuormittaa.
Sama. Yksinäisen sinkun elämää rytmitti hyvin toimistolla tapahtuva kommunikaatio. Nyt elämä on ollut maaliskuusta lähtien harmaata putkea, olen nähnyt muita aikuisia n. 1 krt / kk, työtovereita en ollenkaan. Ihminen on sosiaalinen eläin, jopa introvertit useimmiten. Psyykelle käy tämä.
Rakastan etätyötä enkä halua enää koskaan toimistolle takaisin. Työni on sellaista ettei tarvitsisi fyysisesti siellä edes käydä. Esimiehen ja muutaman muun mielestä toimistolla "olisi kiva välillä olla että näkee muita työkavereita". Me soitellaan skypellä työkavereiden kanssa melkein joka päivä, vaihdetaan kuulumiset ja ihan hienosti hoituu yhteydenpito niinkin. Jotkut pari toimistolla käyvää ovat valittaneet yhteisöllisyyden puutteesta, itse en sitä kaipaa ja se on ihan turhaa minulle. Etätyö säästää aikaa, en todellakaan tee enempää töitä kun toimistolla vaan ihan tasan saman verran. Lopetan aina ajoissa, joskus nukun pidempään koska huvittaa ja liukuvalla työajalla se on mahdollista. Kyllä alkuun toimistolla olevat mainitsivat että "saa tännekin tulla..." Ei kiitos, tämä on paras minulle. Ja työ jää heti kun suljen koneen, joten ei tulee työ asiat kotiin - työajalla teen töitä en kotihommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen suunnittelutyötä ja toimiston verkkolevyjen käyttö on langattoman nettimme kautta niin tuskaisen hidasta, että haaskaan mieluummin aikaa työmatkoihin.
Olen tehnyt etätöitä jo monta vuotta. Kuitenkin nyt pandemian aikana on erilaista, koska vapaa-ajankin viettää kotona. Pidän lounastauon tässä yhden aikaan ja käytän koiran päivälenkillä. Normaalisti pystyin lähtemään heti töiden päätyttyä harrastuksiin, kavereita tapaamaan jne. Vasta illalla pitää viedä koira seuraavan kerran ulos. Toimistolla ollessa piti tulla aina töistä suoraan kotiin viemään koira ulos ja harvemmin tuli enää sen jälkeen lähdettyä harrastuksia lukuunottamatta minnekään. Nyt pandemian aikana, kun sekä harrastukset että kavereiden tapaamiset ovat tauolla, päivät tuntuvat kamalan pitkiltä. En silti kaipaa aikaa ennen etätöitä vaan aikaa ennen pandemiaa.
Vierailija kirjoitti:
Etätyö on raskaampaa kuin toimistolla oleminen, jos oikeasti tekee niitä töitä. Toimistolla on tosi paljon myös sellaista sosiaalista jutustelua ym., joka nyt ei varsinaisesti edistä mitenkään niitä työasioita. (tain ainakin joissain paikoissa on) Etätyössä sen sijaan joutuu oikeasti keskittymään niihin työasioihin koko päivän mikä voi olla aika kuormittavaa. Toisaalta taas joitakin kuormittaa ne toimiston sosiaaliset kuviot eli riippuu vähän ihmisestä, että kuka tykkää mistäkin.
Lisäksi päiviin tulee paljon enemmän vaihtelua kun lähtee aamulla johonkin pois kotoa. Jos on koko ajan kotona vain läppärin kanssa, niin voi olla aika puuduttavaa ja tylsää hommaa. Ehkä 2-3 etäpäivää viikossa on paras....
Mulla on just tämä. Työmatka on tunnin suuntaansa. Läppäri jää työpöydälle. Siinä ehtii nollata päätänsä, käydä kahvilla jossain, ostoksilla ennenkuin hyppään junaan. Siirtyminen jotenkin puhdistaa päätä.
Konttorilla on puheripulia potevia ihmisiä ja keskeytyksiä kun monitoimitilassa joku tulee työpöydän viereen asiaansa selvittämään, joten työt ei aina edisty tai joudun lähtemään jonnekin tyhjään neukkariin tai talon hiljaiseen tilaan piiloon/joudun jäämään ruuhkatöiden kanssa iltaa istumaan.
Mutta työkavereiden seurassa on kivaa, siellä on ruokalassa lämmintä jonkun muun tekemää ruokaa, lisäksi konttorilla on 2 jättinäyttöä ja tulostin. Nyt en saa asentaa tulostinta kotona työkoneelle ja esim. vastaamista vaativia sähköposteja joilla on DL ja vaativat ison taustatyön ennen vastausta, tulostin konttorilla muistilapuiksi, joihin pystyin kirjoittamaan missä vaiheessa mennään ja sitten roskiin, kun homma selvä.
Kotona saan etänä aikaiseksi paljon, buukkaan tarvittaessa kalenteriin varattu-tilan, mutta koska siirtymää ei ole, työt tulevat uniin. Nautin siitä että jos päivä on helppo, niin klo 16 masiina kiinni ja lenkille.
Päivät ovat toistensa kaltaisia, varsinkin jos on ruuhka ja päivä koostuu jonosta palavereja ja niiden aiheuttamista lisätöistä, jolloin työt myös venähtävät myöhään iltaan saakka. Silloin se kuormittaa paljon, eikä oikein ehdi nollata päätä ennen seuraavaa päivää, kun ne pyörivät unissakin.
Tällä hetkellä pysyvässä etätöissä tulee myös paljon enemmän pikaviestejä, puheluja ja palavereja, kuin konttorilla. Mutta jos ollaan normaali maailmanjärjestyksessä konttorilla, tämä tarve tulee siellä purettua ja etäpäivät ovat rauhallisia.
2-3 etäpäivää on passeli.
En halua viedä töitä kotiin. Eikä siellä ole paikkaa tai tilaa kunnon työpisteelle. Kotona on liikaa häiriötekijöitä, yhtäkkiä siivous onkin houkuttelevaa. Noi nyt tuli ekana mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Molemnmat perheen aikuiset ovat etätöissä kotona pienessä kaupunkiasunnossa. Koululaiset eivät saa olla omissa huoneissaan iltapäivisin ja kavereita ei voi tulla kylään. Näytöt, näppikset ja työpaperit ovat vallanneet koululaisten pöydät. Vanhemnat istuvat luurit päässä kotona töitä tehden. Ei kovin kiva tunnelma iltapäivisin kotona. Työ vie ihan liikaa tilaa kodista. Tämä ei ole enää sujuvaa kodin ja työn yhdistämistä. Mieluimmin teen työt työpaikalla ja elän omaa elämää kotona.
Tässähän tämä oikeastaan tuli. Olen kyllä etätöissä kun käsketään, mutta työtilan puuttuminen on se ongelma. Käytännössä teen keittipöydän ääressä.
Tämän lisäksi tulee vielä esim. printterit, postipalvelut jne. Eli käytännössä tulee käytettyä omaa printteriä ja paperia. Mahdolliset postikulut pitää erikseen laskuttaa jne.
Enkä ala edes puhumaan tietosuojasta...,
Vierailija kirjoitti:
Asun niin äärimmäisen epämiellyttävässä talossa, että vietän mahdollisimman paljon aikaa poissa kotoa kaikilla tavoin. Etäpäivät ovat äärimmäisen epämiellyttävää pakkopullaa (juuri kotonaolon vuoksi) ja muutenkin rentoudun ainoastaan poissa kotoa. Kesällä tein monta tuntia ylitöitä per päivä vain siksi, ettei tarvinnut mennä aikaisin kotiin. Fakta.
Kannattais muuttaa. Kyllä kodin pitää olla sellainen, että sinne menee mielellään.
Ihan vastaavasti minua ärsyttää nämä kollegat, jotka jatkuvasti joka käänteessä edelleen jaksavat kertoa, kuinka paljon tehokkaampia ovat etätöissä, kuinka tekevät ”ihan huomaamatta” 12-tuntisia päiviä, ja kuinka ovat niin paljon virkeämpiä kuin toimistolla käydessään, kun ehtivät pitkistä työpäivistä huolimatta harrastaa ja nukkua, kun ei mene aikaa työmatkoihin, eikä kaupassakaan tarvitse käydä, kun ruoka tuodaan kotiovelle. Tartuntalukemien nousua kommentoidaan sellaisella peitellyllä tyytyväisyydellä, että ”taitaa tämä etätyö jatkua vielä pitkään”. Kuinka epäsosiaalisia voivatkaan suomalaiset olla?