Lue keskustelun säännöt.
Kummiksi pariskunta
09.12.2020 |
Miten toimisitte naimisissa olevan pariskunnan suhteen? Pitääkö molemmat pyytää, pari seurustellut 6v ja josta kohta 3v naimisissa+pari lasta.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kyllä on tapana pyytää molempia.
Nyt ymmärrän, miksi miehen veljen vaimo loukkaantui, kun pyydettiin vain veljeä kummiksi... Meillä on kummallakin lapsella kaksi kummia, yksi kummankin vanhemman valitsema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se on ollut pariskunta, mutta nykyään kyseenalaistetaan kaikki asiat. Joten ihan sama.
Tietenkin kannattaa valita kummiksi yksittäinen ihminen, mieluummin monta, mutta ei pariskuntia, koska pariskunnalta lapsi saa sen yhden yhteisen lahjan. Jos siis on neljä kummia, jotka on kaksi pariskuntaa, lapsi saa vain kaksi lahjaa.
Mutta kun valitsee neljä yksittäistä kummia, lapsi saa neljä lahjaa.
Aina kannattaa laskelmoida. Näin ainakin olen kuullut.
Luottoaikuisuus. No jaa, riippuu niin monesta tekijästä, onnistuuko.
Vain roskawäki miettiin lahjoja. Kummius on lapsen ihmissuhde, ei ahneiden vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun pääsisin ajassa taaksepäin, niin en ikinä suostuisi puolisoni kanssa kummeiksi. Aivan karseeta!!
Lapsi on ihana ja suloinen, mutta olisi sitä ilman että olisimme kummeja. Meiltä odotetaan joka synttäri lahjoja ja pääsyä lapsen synttäreille (asumme 100km:n päässä, eri kaupungissa), joululahjoja ja aina jotain muistamista. KOSKAAN emme ole itse saaneet esim. joulukorttia tai muutakaan "kiitos -korttia" mistään. Lisäksi lapsen ollessa taapero, kysyttiin lähes joka toisena lauantaina "Jospa voisitte tulla viettään laatuaikaa kummilapsenne kanssa", kun pariskunta halusi lähteä istumaan iltaa kahdestaan milloin mihinkin. Ja tottakai meidän piti ajaa toiseen kaupunkiin, ei siten, että he olisivat välillä tuoneet lapsen meille.
Noh, eipä olla hyvissä väleissä enää pitkiin aikoihin oltu. Jos jotain, niin tätä kadun, että IKINÄ menin kummiksi suostumaan....
Kannattaisi opetella avaamaan suunsa. Kummiudesta voi kieltäytyä. Lahjoja ei ole pakko ostaa, eikä toimia kenenkään lapsenvahtina. Omia valintoja.
En tiedä.
Avoin keskustelu on suositeltavaa.
Mun miestä pyydettiin kummiksi kun vasta
seurusteltiin, hänen sukulaisiaan, joita olin muistaakseni nähnyt kerran.
Olin huojentunut ettei mua pyydetty, koska olisin kieltäytynyt, ja siitä olisi voinut seurata ikävyyksiä.
En mene tuntemattomien kummiksi.
Nykyään olen viisastunut enkä mene kenenkään.
Mitä sitten jos kummit eroaa?
Voihan ne vaikka kuolla.
Elämässä nyt vaan sattuu kaikenlaista.
Ei kummiuteen kuulu kuin osallistuminen ristiäisiin, kummilupaus, mikä on teatteria, koska kristillisyys on kadonnut.
Se mitä kummeilta oikeasti halutaan, on paljon kalliita lahjoja ja rahaa, mieluiten kummilapsen eläkeikään asti.
Miettikää tätä, ennen kuin suostutte.
Kummius pilaa sitten aikuisten ihmissuhteen.
Se muuttuu yksipuoliseksi rahan- ja huomionosoitusten lypsämiseksi.
Jotkut pyytää ahneuksissaan jopa 5 kummia.
Ihmettelen kuinka monet pitävät kummiutta jotenkin pinnallisena muodollisutena. Mahdollisen kummin kanssa on hyvä käydä pitkällisiä ja syvällisiä keskusteluja. Mitä kummius yleensä tarkoittaa ja pitää sisällään. Mitä kummius tarkoittaa lapsen vanhemmille ja kummiehdokkaalle. Se on elinikäinen sitoumus johon ei pidä heppoisin perustein pyytää tai ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella ikävää, jos aikaa myöten huomaa ettei pidä kummilapsesta eikä sen vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
lähes kaikki eroavat nykyään, joten parempi pyytää vain toista
Mut voi käydä niinkin, että kummilapsen vanhemmat eroaa, ja siinä voi tulla ongelmia, että kumman luo menee synttäreille, jos molemmat pitää lapselle synttärit ja siis erikseen. Näin kävi meille. Varsinaiset synttärit äidin luona ja isäviikonloppuna toiset isän luona. Meidät kutsuttiin kumpaankin. Viikon välein olisi pitänyt ajaa yli 100 km. Mentiin vain toisille, ja saatiin toisen puolen vihat niskoillemme, kun ei tultu vaikka kutsuttiin. Selitettiin kyllä asia heille, mutta ei oikein mennyt perille, oltiin siis heidän mielestään valittu puolemme. Ja täysin syyttömiä olimme kuitenkin yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä, tunnetteko heidät ensisijaisesti pariskuntana vai niin, että toinen heistä on se teidän tai jomman kumman teistä ystävä ja sitä kautta tunnette puolisonkin.
Ei mua ainakaan hirveästi huvittaisi ryhtyä kummiksi mieheni kavereiden lapsille, omien kavereiden lapset ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se on ollut pariskunta, mutta nykyään kyseenalaistetaan kaikki asiat. Joten ihan sama.
Tietenkin kannattaa valita kummiksi yksittäinen ihminen, mieluummin monta, mutta ei pariskuntia, koska pariskunnalta lapsi saa sen yhden yhteisen lahjan. Jos siis on neljä kummia, jotka on kaksi pariskuntaa, lapsi saa vain kaksi lahjaa.
Mutta kun valitsee neljä yksittäistä kummia, lapsi saa neljä lahjaa.
Aina kannattaa laskelmoida. Näin ainakin olen kuullut.
Luottoaikuisuus. No jaa, riippuu niin monesta tekijästä, onnistuuko.
Vain roskawäki miettiin lahjoja. Kummius on lapsen ihmissuhde, ei ahneiden vanhempien.
Niin. Niin se pitäisi olla. Ja joillakin varmaan onkin.
Mutta valitettavasti ei läheskään kaikilla. Neljän lapsen kummina olen huomannut eron. Yrityskään muuhun kuin vain lahjojen antamiseen ei aina onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, tunnetteko heidät ensisijaisesti pariskuntana vai niin, että toinen heistä on se teidän tai jomman kumman teistä ystävä ja sitä kautta tunnette puolisonkin.
Ei mua ainakaan hirveästi huvittaisi ryhtyä kummiksi mieheni kavereiden lapsille, omien kavereiden lapset ok.
No tossa tapauksessa ei oltu kummankaan puolen sukulaisia eikä aiempia ystäviä, vaan tavattu pariskuntina toisemme. Siinähän se vaikeus olikin.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko hyvissä väleissä molempien kanssa, eli jos sattuvat eroamaan niin kumminkin pitäisitte molempiin yhteyttä?
Meillä on miehen sisko ja hänen miehensä - nykyään ex - tyttäremme kummeina. Erosivat kun tyttö oli 9-vuotias ja sen koommin ei kummisetä ole pitänyt yhteyttä. Mieheni soittelee hänelle välillä, olemme kutsuneet sittemmin esim rippijuhliin mutta ei edes vastaa mitään. On vieläpä entisen vaimonsakin kanssa ihan puheväleissä, ei pitäisi edes johtua siitä että tulisi ”kiusallinen tilanne”. No, kummius oli hänelle ihan yhdentekevä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko hyvissä väleissä molempien kanssa, eli jos sattuvat eroamaan niin kumminkin pitäisitte molempiin yhteyttä?
Miksi pitäisi pitää yhteyttä molempiin? Ja onko se kummilapsen vanhemman/vanhempien tehtävä pitää yhteyttä kummeihin vai kenties kummien pitää yhteyttä kummilapseensa?
Sanosin, että jonkinaline vastavuoroisuus olisi suotavaa. - Eli vaikka itse pyrin pitämään yheyttä jokaiseen kummilapseeni, niin vaikka en odota saati vaadi, niin ilahdun kun kummilapsen vanehmmat ja aikaa myöten jo vanhimma kummilapsistani itse ovat minuun päin yhteydessä, vaikka vain kysyäkseen, mitä minulle kuuluu. Tai vaikka "vain" kiittääkseen saamastaan lahjasta. - Joillekin kiittäminen on ilm vaikeaa. On sellainenkin "tapaus", joka olisivat halunneet minusta lahja automaattia ja jotka haluaisivat sanella, mitä minun tulisi kummilapselleni ostaa ja hankkia....
Olen sanonut yrittäväni ottaa erityisesti kummilapsieni toiveita huomioon, mutta omissa rajoissani ja päätöksen itse lopulta tehden. En alistumalla ja suostumalla olemaan vailla omaa tahtoa ja mielipidettä oleva lahja-automaatti.
En halua olla siksikään "lahja-automaatti" että yritän ja pyrin kohtelemaan kummilapsiani tasapuolisesti. - Ja toiseksi 90% kummilapsistani ja heidän vanhemmistaan ei ole asettanut minua kohtaan lainkaan kohtuuttomia tai muutoin typeriä odotuksia.
Kummisetä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet välitä kummihommista. Jos on naispari ni sit molempia.
Jaa, kyllä mun tuntemat miehet välittää kovasti. Yksikin nuori mies käy aina tapaamassa kummilastaan ja tekevät jotain kivaa yhdessä, käyvät syömässä tai jotain. Miten joku voi nähdä kummina olon sukupuolikysymyksenä.
Varmaan omat kokemukset vaikuttavat. Esim. mulla oli yksi kummisetä, mutta en muista, että olisin jutellut hänen kanssaan yleensä mistään. Hän oli vaan ikään kuin kummitädin seuralainen. Kummitätejä mulla oli kaksi ja heidän kanssaan puhuin.
Ei siksi tullut mieleen pyytää omalle lapselle ketään kummisedäksi.
No mullakin on kummisetä, sellainen vanhan kansan mies. Ei mitään syvällisiä oltu juteltu, mutta kun isäni kuoli, otti tehtäväkseen auttaa mua remonteissa ja kiinnittää lamput kattoon. ❤️Tosi perinteistä joo, mutta hänen ajatuksissaan ne oli miesten hommia, joita hän kummiutensa vuoksi halusi hyväkseni tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyytäisin molempia, mutta tekisin selväksi, että pakko ei ole suostua. (Kummankaan)
Se nyt on itsestäänselvää.
Minulla (s. 80-luvun puolivälissä) oli kummina isän serkku vaimoineen. Kun olin jo parikymppinen, pariskunnalle tuli ruma avioero, jossa mies paljastui erittäin veemäisellä tavalla käyttäytyneeksi pettäjäksi.
Emme ole enää miehen kanssa tekemisissä, mutta tämän ex-vaimon kanssa kyllä.
Eli vaikka olisi pariskunta kyseessä, niin ei aina käy niin, että sukulainen/läheisempi osapuoli olisi lopulta se, jonka kanssa side pysyy.
Pyydätte molemmat ja sitten jos ero tulee, teidän välit katkeaa tai joku kuolee, niin jatkatte sitten sen kanssa joka jää teidän elämään.
Meillä ekan lapsen kummeista yksi on välillä tekemisissä, muistaa jouluna tm. mutta eivät oo viettäneet kahdestaan koskaan aikaa eikä olla pyydettykään. Lapsi tekee piirrustuksia ka kortteja. Toinen kummi ilmoittaa itsestään satunnaisesti, kolmansista (pari, joka eros) en ole kuullut vuosiin.
Mä loukkaannuin siitä, kun vain mun mies pyydettiin kummiksi. Ollaan naimisissa ja kaksi lasta. Ärsyttää sen verran paljon, että miehelle olen suoraan sanonut, että en tikkua laita ristiin tälle kummilapselle hankittavien lahjojen eteen.
Olen varmasti pikkumainen monen mielestä. Vähän myös omasta mielestäni :D
Vierailija kirjoitti:
Mä loukkaannuin siitä, kun vain mun mies pyydettiin kummiksi. Ollaan naimisissa ja kaksi lasta. Ärsyttää sen verran paljon, että miehelle olen suoraan sanonut, että en tikkua laita ristiin tälle kummilapselle hankittavien lahjojen eteen.
Olen varmasti pikkumainen monen mielestä. Vähän myös omasta mielestäni :D
Ootteko sellainen perinteinen pariskunta, jossa nainen muuten hoitaa kaikki lahjojen ostot ja korttien lähettelyt? Vähän mielikuva tulee. 😀
Pyytäisin pariskuntaa vain jos tiedän että kyseisen pariskunnan mahdollisesti erotessa molemmat haluaisivat edelleen jatkaa kummina olemista. Me pyydettiin esikoisellemme kummeiksi mieheni parasta ystävää ja hänen vaimoaan. Kun he erosivat tuo vaimo ei enää ole lasta muistanut. Tiedän monta vastaavaa tapausta.
Sitten he eroavat.
Entä jos kummi sairastuu tai esim. kuolee, entä jos tapahtuu sitä tätä tai tuota. Onko jossistelusta jotakin hyötyä?