Poliisi 16-vuotiaan pojan epäillystä murhasta: Vakava teko ”ihan omassa sfäärissään”

Suomalainen joulunodotus kaamoksen keskellä. Joka vuosi on jokin hirveä tragedia näin joulun alla. Muistan sen pojan, joka jäi lumen alle.

Tekijöiden omaisilla voi olla psykologinen torjunta päällä. Haluavat uskoa hyvään. Traumaattinen kokemus ja häpeä.

Uhrin omaisille paljon voimia!

RIP A <3

Julkaistaanko kaikkien kommentit hyväksynnän jälkeen vai käytinkö "pahaa" sanaa?

Vierailija kirjoitti:

Mieti uhrin viimeisiä hetkiä ja lopeta syytettyjen valkopesu!

En tiedä mitä uhri koki, en tiedä kuka on syyllinen. Tapaus on niin poikkeava, että se puhututtaa. Itse puhun siitä mielummin ilmiönä, kuin nimillä ja spekuloida kuka oli päätekijä ja mitä sen äiti tekee työkseen tai mitä pojat on tehnyt päiväkodissa. Yms. Ja varsinkin levittää väärää tietoa. Mis- vai disinformaatiota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi tää juttu oli jotenkin kuvottava. Varsinkin kun jätetty ruumis vaan lojumaan alastomana. Varmaan kitunut kuolemanporteilla pitkään. Kivoja kavereita hei...

Sitten vaan järkyttyneitä muka. Oikeesti juu. Jos monia minuutteja rääkätty

Miksi jätettiin alastomaksi?

Kaikki tietävät mitä uhrille tehtiin.

Kaikki tietävät? Mitä hänelle sitten tehtiin? Pahoinpideltiin kuoliaaksi, mutta sen tarkempaa ei olla kerrottu.

Sellaisia asioita tehtiin uhrille että ne ovat poliisin mukaan ihan omassa sfääreissään ja ruumiin löytäneet rakennusmiehet totesivat että näki niin paljon että siinä se.

Että kaikenlaista on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi oma lapsi ollut asialla, menisi lukot vaihtoon. Kotiin ei olisi tulemista enää koskaan. Kakara jäisi ulos myös testamentista. Täysin anteeksiantamaton teko tuollainen sekopäinen pahoinpitely ja toisen ihmisen hengen riistäminen.

Itse taas haluaisin selvittää, mikä sai lapseni tuollaista tekemään. Ja haluaisin, että hän pystyisi elämään loppuelämän kunnollisesti ilman rikoksia.

Nyt ei ole kyse mistään myymälänäpistyksestä vaan murhasta.

Omat lapseni eivät ikinä tekisi mitään tuollaista mutta JOS tekisivät - näin teoriassa - ei minun ymmärrykseni riittäisi. Alkaisin pelkäämään jo oman turvallisuuteni puolesta. Eihän tuollainen oman kaverinsa murhannut ole millään mittarilla terve. Paikka on joko vankilassa tai pakkohoidossa vankimielisairaalassa.

Jossain kohden se äidinrakkauden/isänrakkauden raja tulee vastaan, ei se mikään loputtoman lempeä käsi ole. Jotkut lapset yksinkertaisesti ovat pahoja. Tuokin V on kiusannut jo päiväkodista asti.

Loppuelämää ilman rikoksia ei ole koska leima on ikuinen. Hän on murhaaja, myös lusittuaan sen kakkunsa. Nyt ja aina. V:n historia jo antaa ymmärtää, että hänellä on ollut ongelmia lapsuudesta saakka. Nyt jo murha vaikka on vasta 16. Ja vielä tuollainen silmitön sadistinen murha. Luuletko, että hänestä kuoriutuu kunnon kansalainen jonain päivänä? Ei kuoriudu. Todennäköisempää on, että tämä on vasta ensimmäinen linnareissu.

Muuttaisin maasta ja kaikki yhteydet poikki tuollaisiin penskoihin. Valinnoilla on seurauksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsemme

- Lisää rohkeutta vanhemmille toimia, myös kurittaa ja rangaista lapsiaan silloin ja siten kun on tarvis.

- Hyväksyntää sille, että ulkopuoliset saavat puuttua perheen sisäisiin asioihin. Lisää sosiaalista kontrollia. Lisää rohkeutta kaikille puuttua.

- Lakimuutoksia jotka mahdollistavat kiusaajien erottamisen koulusta määräajaksi tai lopullisesti, välittömästi, opettajan ja rehtorin yhteisellä päätöksellä

- Lisää resursseja varhaiskasvatukseen, pienemmät ryhmäkoot, enemmän varhaiskasvattajia

- Helsinki-lisän leikkauksen peruuttamista

- Vanhanaikaisen koulusysteemin paluuta, siis pienet luokat jossa opettaja tuntee omat oppilaana ja heidän vanhempansa vuosien ajan
- Lisää resursseja lastensuojeluun, esim. Enemmän lasusossuja, enemmän lastenkoteja kiireellisesti sijoitettaville, enemmän työntekijöitä ja valvontaa niihin lastenkoteihin

- Lisää resursseja riippumattomaan tutkimukseen

Kaikki tämä tietenkin edellyttäisi, että Suomi on maa joka arvostaa lapsia ja heidän hyvinvointiaan ja on valmis puolustamaan heitä, myös toisiltaan ja vanhemmiltaan.

Tuo edellyttäisi sen että lastensuojelusta ei tehtäisi bisnestä ja että sillä ei tehtäisi voittoa. Tätä pitäisi valvoa ja lastensuojelun sekä vanhustenhoidon tulisi tehdä tappiota.

Tarvitaan paljon vasemmistolaisempaa politiikkaa, vähemmän yksilönvapauksia ja valvontaa sekä kontrollikoneisto. Myös nimettömien lasujen teki pitäisi kieltää ja aina, aina tulisi ilmiantajan olla mukana koko prosessissa. Tällä tavoin koko tilanne kolletiivisoituu ja tiivistyy yhteisöllisemmäksi.

Jossain vaiheessa  tätä keskustelua minulle tuli mieleen, että pitäisi palata keskiajalle ja palauttaa jalkapuu- ym. häpeärangaistukset. Se olisi yhteisöllistä. Mutta jotenkin kaiken keskellä toivoisi lisää vastuunkantoa vanhemmilta omista tenavistaan myös yksilötasolla. Miten sitä jotenkin tässäkin tapauksessa syntyy vääjäämättä kuva sellaisista kavereista, jotka ovat jo aika päivää sitten ulkoistuneet viettämään jotain omaa "laatuaikaa" kännipäissään kaduilla ilman että vanhemmilla on hölkäsen pöläystäkään käsitystä, missä se oma mussukka painaa. Sama pätee siihen ruutuviihteeseen ja niiden tarjoamaan miehen malliin, ihanteisin (tervehenkinen kamppalulajimätkintä) jota ei kukaan ole kyseenalaistamassa näille uusille toivoille, koska aikuisen läsnäolo loistaa poissaolollaan. Uhrilla oli erikoinen kaksoisrooli synttärisankarin elämässä: oli kaveri mutta samalla luvallinen kiusaamiskohde ihan tarhaikäisestä asti. Ei sitten tekijäpojan kotona koskaan keskusteltu esim tästä?

Rajoja on rikottu jatkuvasti, eikä siitä ole seurannut kotona mitään. Esimerkiksi ei sitten synttäriperheessä tuota viinalla läträystäkään 16 -vuotiaana ole kyseenalaistettu? Ei, koska perheenisät  ovat itsekin käyneet läpi samat initiaaatioriitit aikoinaan ja siirtäneet samat jälkikasvulleen: Aikuisten  kännäystä ja väkival*aa livenä, lasten altistamista aikuisviihteelle ruudussa ilman mitään kontrollia. Ja siinä missä aikuiset ovat lärvänneet kotona koronakaranteenissa, muksut ovat vetäytyneet luonnon helmaan ahtaista kaupungin slummivuokrakerrostaloista tuulettumaan.

On inhottavaa, miten ihmisillä huono käsitys nuorista, jotka asuvat laitoksissa tai ovat ongelmissa. Olen itse 17-vuotias tyttö, joka on huostaanotettuna. On todella loukkaavaa, että kutsutaan laitosnuoriksi/ongelmanuoriksi, samoin kuin huumeidenkäyttäjiä narkkareiksi. Olen ollut useammassa eri paikassa sijoituksessa ja jokaisella nuorella on taustalla mielenterveysongelmia, kotiongelmia, hyväksikäyttöä tai vastaavaa. Kukaan ei ole ollut vain "ongelmanuori" ilman syytä. Monille on saatu apua laitoksissa ja osastoilla, mutta joillakin ongelmat valitettavasti jatkuvat. Itse käyn lukiota ja haluaisin saada tasapainoisen ja kaikin puolin kunnollisen elämän, siihen pyrinkin. Mulla kuitenkin traumaattisia tapahtumia yms., joiden vuoksi olen meinannut ajautua huumeisiin. Olen kuitenkin pystynyt puhumaan sijoituspaikkani ohjaajille, joten olen välttynyt kovemmilta huumeilta.

Teillä ihmiset, jotka puhutte ongelmanuorista ja laitosnuorista, ei ole mitään käsitystä laitoksissa olevista nuorista. Samoin teillä, jotka kutsutte huumeidenkäyttäjiä narkkareiksi, ei ole mitään käsitystä huumeita käyttävistä. Sellaiset sanat kuin ongelmanuori ja narkkari kielivät puhujan koulutuksen ja ymmärryksen puutteesta. Yksikään lastensuojelussa tai terveydenhuollossa työskentelevä omantunnon ja järjen omaava henkilö ei käytä sanoja "narkkari" tai "ongelmanuori." Monet lukiolaisetkin ymmärtävät ja lukiossa opetetaan, että ongelmien taustalla on syynsä, eivätkä asiat ole mustavalkeita. Narkkari voi olla esimerkiksi lapsensa menettänyt äiti, lapsena hyväksikäytetty teinipoika tai masentunut keski-ikäinen. Jotkut huumeidenkäyttäjät varastelevat/lainaavat rahaa huumeisiin, joutuvat ongelmiin, tuntevat sitten huonoa omaatuntoa ja itsetunto maassa, käyttävät yhä enemmän, yrittävät lopettaa, eivät omaa kunnollista tukiverkostoa ja aineiden väärinkäyttö vain jatkuu. On olemassa kriisipuhelimia yms., mutta uusien pysyvien ystävien saaminen ja mielenterveyden ylläpitäminen on monelle oikeasti hankalaa.

Laitoksissa olevat nuoret ovat yleisesti ottaen yksinäisiä ja omaavat heikon tukiverkoston. Onpa pitkä selitys tässä, mutta pääpointtini on, että kaikille "narkkareille" ja "ongelmanuorille" löytyy selitys, eikä kukaan ole vain "narkkari" tai "ongelmanuori." Ihmiset tarvitsevat apua, ymmärrystä ja avoimmuutta, mutta tällainen tuomitseva ja nimittelevä ilmapiiri vain vie siitä kauemmaksi. Esiinnyn omalla nimelläni, koska en häpeä elämääni. Vaikeudet siinä eivät ole minun syytäni, vaikka laitoksessa asun ja joku varmaan ongelmanuoreksi kutsuisi. Ihanaa talvea ja joulua kaikille! <3

Kannattakaa kansalaisaloitetta rikosvastuullisen ikärajan alentamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi oma lapsi ollut asialla, menisi lukot vaihtoon. Kotiin ei olisi tulemista enää koskaan. Kakara jäisi ulos myös testamentista. Täysin anteeksiantamaton teko tuollainen sekopäinen pahoinpitely ja toisen ihmisen hengen riistäminen.

Itse taas haluaisin selvittää, mikä sai lapseni tuollaista tekemään. Ja haluaisin, että hän pystyisi elämään loppuelämän kunnollisesti ilman rikoksia.

Nyt ei ole kyse mistään myymälänäpistyksestä vaan murhasta.

Omat lapseni eivät ikinä tekisi mitään tuollaista mutta JOS tekisivät - näin teoriassa - ei minun ymmärrykseni riittäisi. Alkaisin pelkäämään jo oman turvallisuuteni puolesta. Eihän tuollainen oman kaverinsa murhannut ole millään mittarilla terve. Paikka on joko vankilassa tai pakkohoidossa vankimielisairaalassa.

Jossain kohden se äidinrakkauden/isänrakkauden raja tulee vastaan, ei se mikään loputtoman lempeä käsi ole. Jotkut lapset yksinkertaisesti ovat pahoja. Tuokin V on kiusannut jo päiväkodista asti.

Loppuelämää ilman rikoksia ei ole koska leima on ikuinen. Hän on murhaaja, myös lusittuaan sen kakkunsa. Nyt ja aina. V:n historia jo antaa ymmärtää, että hänellä on ollut ongelmia lapsuudesta saakka. Nyt jo murha vaikka on vasta 16. Ja vielä tuollainen silmitön sadistinen murha. Luuletko, että hänestä kuoriutuu kunnon kansalainen jonain päivänä? Ei kuoriudu. Todennäköisempää on, että tämä on vasta ensimmäinen linnareissu.

Muuttaisin maasta ja kaikki yhteydet poikki tuollaisiin penskoihin. Valinnoilla on seurauksensa.

Et voi väittää tuollaista, koska en usko että tiedät mitään tapahtumasta. Itse tiedän, että on paljon ihmisiä, joilla on tappo takanaan ja elävät nykyään ihan normaalia elämää. Jotkut jopa "ylevää" tai Suomelle hyvin tuottavaa elämää. Tappo ja murha on aina pahasta. En voi nyt uskoa, että oma lapseni voisi koskaan tehdä mitään tuollaista, mutta niin paljon tapahtuu tappoja. Erään tutun (nuori aikuinen)lapsi oli ulkona ja koko illan joku haastoi tappeluun ja urputti ja haukkui. Loppujen lopuksi känniääliä kävi kiinni ja kiusattu hermostui ja löi kerran. Tyyppi kaatui ja löi päänsä. Ei olisi kaatunut, ellei olisi ollut niin kännissä. Lyöjä oli kärsivällisesti koko illan väistellyt riidan haastajaa. Arvaa kuka sai siitä tuomion? Lehdestä voi lukea, kuinka nuori mies löi ravintolan edessä toisen tajuttomaksi. Ja kyllä on varmasti kunnon tyyppi. Joskus sitä sattuu hyvillekin. Tuossa onneksi ei jäänyt aivovammaa. Kuitenkin "kiltillä" kynsillä on pahoinpitelytuomio kontollaan.

Nella Markkanen kirjoitti:

On inhottavaa, miten ihmisillä huono käsitys nuorista, jotka asuvat laitoksissa tai ovat ongelmissa. Olen itse 17-vuotias tyttö, joka on huostaanotettuna. On todella loukkaavaa, että kutsutaan laitosnuoriksi/ongelmanuoriksi, samoin kuin huumeidenkäyttäjiä narkkareiksi. Olen ollut useammassa eri paikassa sijoituksessa ja jokaisella nuorella on taustalla mielenterveysongelmia, kotiongelmia, hyväksikäyttöä tai vastaavaa. Kukaan ei ole ollut vain "ongelmanuori" ilman syytä. Monille on saatu apua laitoksissa ja osastoilla, mutta joillakin ongelmat valitettavasti jatkuvat. Itse käyn lukiota ja haluaisin saada tasapainoisen ja kaikin puolin kunnollisen elämän, siihen pyrinkin. Mulla kuitenkin traumaattisia tapahtumia yms., joiden vuoksi olen meinannut ajautua huumeisiin. Olen kuitenkin pystynyt puhumaan sijoituspaikkani ohjaajille, joten olen välttynyt kovemmilta huumeilta.

Teillä ihmiset, jotka puhutte ongelmanuorista ja laitosnuorista, ei ole mitään käsitystä laitoksissa olevista nuorista. Samoin teillä, jotka kutsutte huumeidenkäyttäjiä narkkareiksi, ei ole mitään käsitystä huumeita käyttävistä. Sellaiset sanat kuin ongelmanuori ja narkkari kielivät puhujan koulutuksen ja ymmärryksen puutteesta. Yksikään lastensuojelussa tai terveydenhuollossa työskentelevä omantunnon ja järjen omaava henkilö ei käytä sanoja "narkkari" tai "ongelmanuori." Monet lukiolaisetkin ymmärtävät ja lukiossa opetetaan, että ongelmien taustalla on syynsä, eivätkä asiat ole mustavalkeita. Narkkari voi olla esimerkiksi lapsensa menettänyt äiti, lapsena hyväksikäytetty teinipoika tai masentunut keski-ikäinen. Jotkut huumeidenkäyttäjät varastelevat/lainaavat rahaa huumeisiin, joutuvat ongelmiin, tuntevat sitten huonoa omaatuntoa ja itsetunto maassa, käyttävät yhä enemmän, yrittävät lopettaa, eivät omaa kunnollista tukiverkostoa ja aineiden väärinkäyttö vain jatkuu. On olemassa kriisipuhelimia yms., mutta uusien pysyvien ystävien saaminen ja mielenterveyden ylläpitäminen on monelle oikeasti hankalaa.

Laitoksissa olevat nuoret ovat yleisesti ottaen yksinäisiä ja omaavat heikon tukiverkoston. Onpa pitkä selitys tässä, mutta pääpointtini on, että kaikille "narkkareille" ja "ongelmanuorille" löytyy selitys, eikä kukaan ole vain "narkkari" tai "ongelmanuori." Ihmiset tarvitsevat apua, ymmärrystä ja avoimmuutta, mutta tällainen tuomitseva ja nimittelevä ilmapiiri vain vie siitä kauemmaksi. Esiinnyn omalla nimelläni, koska en häpeä elämääni. Vaikeudet siinä eivät ole minun syytäni, vaikka laitoksessa asun ja joku varmaan ongelmanuoreksi kutsuisi. Ihanaa talvea ja joulua kaikille! <3

Huolellisempa ja asiapitoisempaa teksti harvemmin näkee tällä palstalla. Kaikkea hyvää elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on av. Muuten kaikki täällä purkautuva raivo voisi ilmetä paljon pelottavammilla tavoilla...

Jotenkin tuntuu että te pari puolustelevaa ja alapeukuttelevaa olette niiden kusipäiden kavereita. Mars ulilaudalle. 

Aivan tyypillistä mustavalkoista ajattelua. Itse en ole nähnyt täällä kenenkään puolustelevan tätä tekoa. Kertoisitko mistä keksit että sitä puolustellaan?

Älä viitsi jauhaa pas kaa. Koko ajan olet täällä nillittämässä kuinka m u rhaajille pitäisi jakaa oikeutta, kuinka ihmiset eivät saisi olla vihaisia ja järkyttyneitä ja mikä parasta, multi alapeukuttelet viestejä missä kerrotaan vanhan ajan kunnon tuomioista. hammas hampaasta ja niin päin pois..

Taidat pitää raakaa m u rhaa näpistelyyn verrattavana tekona joka taas kertoo sinusta aika paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä teidän asiaan liittymättömien ihmisten suuri tuohtumus ja raivo nyt oikein johtuu? Pojathan on kiinni, asiaa tutkitaan, ja saavat sitten sen mukaan Suomen lakien mukaisen tuomion.

Mikä tässä tilanteessa nyt pistää niin vihaksi siellä kotitietokoneiden äärellä?

Viha on suojatunne vaikeampia tunteita vastaan. Todennäköisesti ihmisiä pelottaa ja surettaa tapaus, mutta kuka haluaa olla se omien ihmistensä tai itsensä puolesta itkevä märisijä? Ei kukaan.

Srn sijaan vihainen oikeudenvaatija on paljon helpompi rooli vetää.

Nella Markkanen kirjoitti:

On inhottavaa, miten ihmisillä huono käsitys nuorista, jotka asuvat laitoksissa tai ovat ongelmissa. Olen itse 17-vuotias tyttö, joka on huostaanotettuna. On todella loukkaavaa, että kutsutaan laitosnuoriksi/ongelmanuoriksi, samoin kuin huumeidenkäyttäjiä narkkareiksi. Olen ollut useammassa eri paikassa sijoituksessa ja jokaisella nuorella on taustalla mielenterveysongelmia, kotiongelmia, hyväksikäyttöä tai vastaavaa. Kukaan ei ole ollut vain "ongelmanuori" ilman syytä. Monille on saatu apua laitoksissa ja osastoilla, mutta joillakin ongelmat valitettavasti jatkuvat. Itse käyn lukiota ja haluaisin saada tasapainoisen ja kaikin puolin kunnollisen elämän, siihen pyrinkin. Mulla kuitenkin traumaattisia tapahtumia yms., joiden vuoksi olen meinannut ajautua huumeisiin. Olen kuitenkin pystynyt puhumaan sijoituspaikkani ohjaajille, joten olen välttynyt kovemmilta huumeilta.

Teillä ihmiset, jotka puhutte ongelmanuorista ja laitosnuorista, ei ole mitään käsitystä laitoksissa olevista nuorista. Samoin teillä, jotka kutsutte huumeidenkäyttäjiä narkkareiksi, ei ole mitään käsitystä huumeita käyttävistä. Sellaiset sanat kuin ongelmanuori ja narkkari kielivät puhujan koulutuksen ja ymmärryksen puutteesta. Yksikään lastensuojelussa tai terveydenhuollossa työskentelevä omantunnon ja järjen omaava henkilö ei käytä sanoja "narkkari" tai "ongelmanuori." Monet lukiolaisetkin ymmärtävät ja lukiossa opetetaan, että ongelmien taustalla on syynsä, eivätkä asiat ole mustavalkeita. Narkkari voi olla esimerkiksi lapsensa menettänyt äiti, lapsena hyväksikäytetty teinipoika tai masentunut keski-ikäinen. Jotkut huumeidenkäyttäjät varastelevat/lainaavat rahaa huumeisiin, joutuvat ongelmiin, tuntevat sitten huonoa omaatuntoa ja itsetunto maassa, käyttävät yhä enemmän, yrittävät lopettaa, eivät omaa kunnollista tukiverkostoa ja aineiden väärinkäyttö vain jatkuu. On olemassa kriisipuhelimia yms., mutta uusien pysyvien ystävien saaminen ja mielenterveyden ylläpitäminen on monelle oikeasti hankalaa.

Laitoksissa olevat nuoret ovat yleisesti ottaen yksinäisiä ja omaavat heikon tukiverkoston. Onpa pitkä selitys tässä, mutta pääpointtini on, että kaikille "narkkareille" ja "ongelmanuorille" löytyy selitys, eikä kukaan ole vain "narkkari" tai "ongelmanuori." Ihmiset tarvitsevat apua, ymmärrystä ja avoimmuutta, mutta tällainen tuomitseva ja nimittelevä ilmapiiri vain vie siitä kauemmaksi. Esiinnyn omalla nimelläni, koska en häpeä elämääni. Vaikeudet siinä eivät ole minun syytäni, vaikka laitoksessa asun ja joku varmaan ongelmanuoreksi kutsuisi. Ihanaa talvea ja joulua kaikille! <3

Tekstisi on viisaampi kuin mihin monikaan aikuinen elämänsä aikana yltää, mutta kannattaisi varoa tuota omalla nimellä esiintymistä tilanteessa jossa vastapuoli on anonyymi ja siis ihan millainen kilipää tahansa.

Toivon minäkin sinulle pelkkää hyvää, ja olen iloinen siitä että olet ilmeisesti saanut apua joka on peräti auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsemme

- Lisää rohkeutta vanhemmille toimia, myös kurittaa ja rangaista lapsiaan silloin ja siten kun on tarvis.

- Hyväksyntää sille, että ulkopuoliset saavat puuttua perheen sisäisiin asioihin. Lisää sosiaalista kontrollia. Lisää rohkeutta kaikille puuttua.

- Lakimuutoksia jotka mahdollistavat kiusaajien erottamisen koulusta määräajaksi tai lopullisesti, välittömästi, opettajan ja rehtorin yhteisellä päätöksellä

- Lisää resursseja varhaiskasvatukseen, pienemmät ryhmäkoot, enemmän varhaiskasvattajia

- Helsinki-lisän leikkauksen peruuttamista

- Vanhanaikaisen koulusysteemin paluuta, siis pienet luokat jossa opettaja tuntee omat oppilaana ja heidän vanhempansa vuosien ajan
- Lisää resursseja lastensuojeluun, esim. Enemmän lasusossuja, enemmän lastenkoteja kiireellisesti sijoitettaville, enemmän työntekijöitä ja valvontaa niihin lastenkoteihin

- Lisää resursseja riippumattomaan tutkimukseen

Kaikki tämä tietenkin edellyttäisi, että Suomi on maa joka arvostaa lapsia ja heidän hyvinvointiaan ja on valmis puolustamaan heitä, myös toisiltaan ja vanhemmiltaan.

Tuo edellyttäisi sen että lastensuojelusta ei tehtäisi bisnestä ja että sillä ei tehtäisi voittoa. Tätä pitäisi valvoa ja lastensuojelun sekä vanhustenhoidon tulisi tehdä tappiota.

Tarvitaan paljon vasemmistolaisempaa politiikkaa, vähemmän yksilönvapauksia ja valvontaa sekä kontrollikoneisto. Myös nimettömien lasujen teki pitäisi kieltää ja aina, aina tulisi ilmiantajan olla mukana koko prosessissa. Tällä tavoin koko tilanne kolletiivisoituu ja tiivistyy yhteisöllisemmäksi.

Jossain vaiheessa  tätä keskustelua minulle tuli mieleen, että pitäisi palata keskiajalle ja palauttaa jalkapuu- ym. häpeärangaistukset. Se olisi yhteisöllistä. Mutta jotenkin kaiken keskellä toivoisi lisää vastuunkantoa vanhemmilta omista tenavistaan myös yksilötasolla. Miten sitä jotenkin tässäkin tapauksessa syntyy vääjäämättä kuva sellaisista kavereista, jotka ovat jo aika päivää sitten ulkoistuneet viettämään jotain omaa "laatuaikaa" kännipäissään kaduilla ilman että vanhemmilla on hölkäsen pöläystäkään käsitystä, missä se oma mussukka painaa. Sama pätee siihen ruutuviihteeseen ja niiden tarjoamaan miehen malliin, ihanteisin (tervehenkinen kamppalulajimätkintä) jota ei kukaan ole kyseenalaistamassa näille uusille toivoille, koska aikuisen läsnäolo loistaa poissaolollaan. Uhrilla oli erikoinen kaksoisrooli synttärisankarin elämässä: oli kaveri mutta samalla luvallinen kiusaamiskohde ihan tarhaikäisestä asti. Ei sitten tekijäpojan kotona koskaan keskusteltu esim tästä?

Rajoja on rikottu jatkuvasti, eikä siitä ole seurannut kotona mitään. Esimerkiksi ei sitten synttäriperheessä tuota viinalla läträystäkään 16 -vuotiaana ole kyseenalaistettu? Ei, koska perheenisät  ovat itsekin käyneet läpi samat initiaaatioriitit aikoinaan ja siirtäneet samat jälkikasvulleen: Aikuisten  kännäystä ja väkival*aa livenä, lasten altistamista aikuisviihteelle ruudussa ilman mitään kontrollia. Ja siinä missä aikuiset ovat lärvänneet kotona koronakaranteenissa, muksut ovat vetäytyneet luonnon helmaan ahtaista kaupungin slummivuokrakerrostaloista tuulettumaan.

Asun hyvällä, omakotivaltaisella asuinalueella Helsingissä. Lasteni kautta on järkytykseni huomannut kuinka nuorena hyvien perheiden nuoret alkavat ryyppäämään. Onneksi useimmilla se menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Nella Markkanen kirjoitti:

On inhottavaa, miten ihmisillä huono käsitys nuorista, jotka asuvat laitoksissa tai ovat ongelmissa. Olen itse 17-vuotias tyttö, joka on huostaanotettuna. On todella loukkaavaa, että kutsutaan laitosnuoriksi/ongelmanuoriksi, samoin kuin huumeidenkäyttäjiä narkkareiksi. Olen ollut useammassa eri paikassa sijoituksessa ja jokaisella nuorella on taustalla mielenterveysongelmia, kotiongelmia, hyväksikäyttöä tai vastaavaa. Kukaan ei ole ollut vain "ongelmanuori" ilman syytä. Monille on saatu apua laitoksissa ja osastoilla, mutta joillakin ongelmat valitettavasti jatkuvat. Itse käyn lukiota ja haluaisin saada tasapainoisen ja kaikin puolin kunnollisen elämän, siihen pyrinkin. Mulla kuitenkin traumaattisia tapahtumia yms., joiden vuoksi olen meinannut ajautua huumeisiin. Olen kuitenkin pystynyt puhumaan sijoituspaikkani ohjaajille, joten olen välttynyt kovemmilta huumeilta.

Teillä ihmiset, jotka puhutte ongelmanuorista ja laitosnuorista, ei ole mitään käsitystä laitoksissa olevista nuorista. Samoin teillä, jotka kutsutte huumeidenkäyttäjiä narkkareiksi, ei ole mitään käsitystä huumeita käyttävistä. Sellaiset sanat kuin ongelmanuori ja narkkari kielivät puhujan koulutuksen ja ymmärryksen puutteesta. Yksikään lastensuojelussa tai terveydenhuollossa työskentelevä omantunnon ja järjen omaava henkilö ei käytä sanoja "narkkari" tai "ongelmanuori." Monet lukiolaisetkin ymmärtävät ja lukiossa opetetaan, että ongelmien taustalla on syynsä, eivätkä asiat ole mustavalkeita. Narkkari voi olla esimerkiksi lapsensa menettänyt äiti, lapsena hyväksikäytetty teinipoika tai masentunut keski-ikäinen. Jotkut huumeidenkäyttäjät varastelevat/lainaavat rahaa huumeisiin, joutuvat ongelmiin, tuntevat sitten huonoa omaatuntoa ja itsetunto maassa, käyttävät yhä enemmän, yrittävät lopettaa, eivät omaa kunnollista tukiverkostoa ja aineiden väärinkäyttö vain jatkuu. On olemassa kriisipuhelimia yms., mutta uusien pysyvien ystävien saaminen ja mielenterveyden ylläpitäminen on monelle oikeasti hankalaa.

Laitoksissa olevat nuoret ovat yleisesti ottaen yksinäisiä ja omaavat heikon tukiverkoston. Onpa pitkä selitys tässä, mutta pääpointtini on, että kaikille "narkkareille" ja "ongelmanuorille" löytyy selitys, eikä kukaan ole vain "narkkari" tai "ongelmanuori." Ihmiset tarvitsevat apua, ymmärrystä ja avoimmuutta, mutta tällainen tuomitseva ja nimittelevä ilmapiiri vain vie siitä kauemmaksi. Esiinnyn omalla nimelläni, koska en häpeä elämääni. Vaikeudet siinä eivät ole minun syytäni, vaikka laitoksessa asun ja joku varmaan ongelmanuoreksi kutsuisi. Ihanaa talvea ja joulua kaikille! <3

Huolellisempa ja asiapitoisempaa teksti harvemmin näkee tällä palstalla. Kaikkea hyvää elämääsi.

Ei ole 17-vuotiaan kirjoitus.

Tilanne on tässä se, että pahonpitelyä on jatkunut kauan. Jokainen pojista olisi voinut lähteä pois, hakea apua tms., mutta he eivät hakeneet. Rikos on järkyttävä, hirveä, epäinhimillinen ja tekijät kuvottavia, iljettäviä, likaisia paskoja. Ehkä kotiolot ovat huonot, ehkä eivät.

Poikani luokalla oli kaksi väkivaltaista poikaa. Ekaksi katsoin, ovatko he asialla. Opiskelevat samassa koulussa ja ovat samanikäisiä. Nuo kaksi olivat väkivaltaisia heti ekalta luokalta lähtien, mutta heille ei tehty mitään. Lastensuojelun ihmiset ovat täysin munattomia. Nuo pojat olisi pitänyt ottaa välittömästi huostaan jo hyvin pienenä, mutta mitään ei tehty. Kiusasivat toisia, piinasivat kamalalla tavalla muita. Vasta, kun toinen heistä kävi käsiksi opettajaan, heidät siirrettiin erityiskouluun.

Pahoin pelkään, että tässä on samoja ongelmia. Yksikään pieni vauva ei ole väkivaltainen tai häiriintynyt. Ei ole olemassa häiriintyneitä lapsia, on härittyjä lapsia. Lapsia pidetään hirveissä kodeissaan liian kauan.  Pienille lapsille löytyisi sijaisperheitä, isoille ei enää. Nyt pitäisi viimeistään herätä siihen, että päiväkoti ei ole lastensuojelua. Jos lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin kotonaan, on aika toimia ja siirtää lapsi pois. Yksikin tällainen tapaus on liikaa.

Uhri pääsi pois, hän koki helvetin ennen kuolemaansa. Näillä muilla helvetti on vasta edessä. 16 vuotta ja elämä jo takana. Ensin nuorisovankilaa ja sen jälkeen on merkitty mies lopun elämäänsä. Kuka haluaa seurustella tai avioitua tuollaisen kanssa, kuka haluaa ottaa töihin, kuka haluaa ystävystyä? Se oli siinä sitten, pojat. Kannattiko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nella Markkanen kirjoitti:

On inhottavaa, miten ihmisillä huono käsitys nuorista, jotka asuvat laitoksissa tai ovat ongelmissa. Olen itse 17-vuotias tyttö, joka on huostaanotettuna. On todella loukkaavaa, että kutsutaan laitosnuoriksi/ongelmanuoriksi, samoin kuin huumeidenkäyttäjiä narkkareiksi. Olen ollut useammassa eri paikassa sijoituksessa ja jokaisella nuorella on taustalla mielenterveysongelmia, kotiongelmia, hyväksikäyttöä tai vastaavaa. Kukaan ei ole ollut vain "ongelmanuori" ilman syytä. Monille on saatu apua laitoksissa ja osastoilla, mutta joillakin ongelmat valitettavasti jatkuvat. Itse käyn lukiota ja haluaisin saada tasapainoisen ja kaikin puolin kunnollisen elämän, siihen pyrinkin. Mulla kuitenkin traumaattisia tapahtumia yms., joiden vuoksi olen meinannut ajautua huumeisiin. Olen kuitenkin pystynyt puhumaan sijoituspaikkani ohjaajille, joten olen välttynyt kovemmilta huumeilta.

Teillä ihmiset, jotka puhutte ongelmanuorista ja laitosnuorista, ei ole mitään käsitystä laitoksissa olevista nuorista. Samoin teillä, jotka kutsutte huumeidenkäyttäjiä narkkareiksi, ei ole mitään käsitystä huumeita käyttävistä. Sellaiset sanat kuin ongelmanuori ja narkkari kielivät puhujan koulutuksen ja ymmärryksen puutteesta. Yksikään lastensuojelussa tai terveydenhuollossa työskentelevä omantunnon ja järjen omaava henkilö ei käytä sanoja "narkkari" tai "ongelmanuori." Monet lukiolaisetkin ymmärtävät ja lukiossa opetetaan, että ongelmien taustalla on syynsä, eivätkä asiat ole mustavalkeita. Narkkari voi olla esimerkiksi lapsensa menettänyt äiti, lapsena hyväksikäytetty teinipoika tai masentunut keski-ikäinen. Jotkut huumeidenkäyttäjät varastelevat/lainaavat rahaa huumeisiin, joutuvat ongelmiin, tuntevat sitten huonoa omaatuntoa ja itsetunto maassa, käyttävät yhä enemmän, yrittävät lopettaa, eivät omaa kunnollista tukiverkostoa ja aineiden väärinkäyttö vain jatkuu. On olemassa kriisipuhelimia yms., mutta uusien pysyvien ystävien saaminen ja mielenterveyden ylläpitäminen on monelle oikeasti hankalaa.

Laitoksissa olevat nuoret ovat yleisesti ottaen yksinäisiä ja omaavat heikon tukiverkoston. Onpa pitkä selitys tässä, mutta pääpointtini on, että kaikille "narkkareille" ja "ongelmanuorille" löytyy selitys, eikä kukaan ole vain "narkkari" tai "ongelmanuori." Ihmiset tarvitsevat apua, ymmärrystä ja avoimmuutta, mutta tällainen tuomitseva ja nimittelevä ilmapiiri vain vie siitä kauemmaksi. Esiinnyn omalla nimelläni, koska en häpeä elämääni. Vaikeudet siinä eivät ole minun syytäni, vaikka laitoksessa asun ja joku varmaan ongelmanuoreksi kutsuisi. Ihanaa talvea ja joulua kaikille! <3

Huolellisempa ja asiapitoisempaa teksti harvemmin näkee tällä palstalla. Kaikkea hyvää elämääsi.

Ei ole 17-vuotiaan kirjoitus.

Miksei olisi? Monilla kirjalliset lahjat näkyvät jo nuorella iällä, paljon nuorempanakin kuin 17-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsemme

- Lisää rohkeutta vanhemmille toimia, myös kurittaa ja rangaista lapsiaan silloin ja siten kun on tarvis.

- Hyväksyntää sille, että ulkopuoliset saavat puuttua perheen sisäisiin asioihin. Lisää sosiaalista kontrollia. Lisää rohkeutta kaikille puuttua.

- Lakimuutoksia jotka mahdollistavat kiusaajien erottamisen koulusta määräajaksi tai lopullisesti, välittömästi, opettajan ja rehtorin yhteisellä päätöksellä

- Lisää resursseja varhaiskasvatukseen, pienemmät ryhmäkoot, enemmän varhaiskasvattajia

- Helsinki-lisän leikkauksen peruuttamista

- Vanhanaikaisen koulusysteemin paluuta, siis pienet luokat jossa opettaja tuntee omat oppilaana ja heidän vanhempansa vuosien ajan
- Lisää resursseja lastensuojeluun, esim. Enemmän lasusossuja, enemmän lastenkoteja kiireellisesti sijoitettaville, enemmän työntekijöitä ja valvontaa niihin lastenkoteihin

- Lisää resursseja riippumattomaan tutkimukseen

Kaikki tämä tietenkin edellyttäisi, että Suomi on maa joka arvostaa lapsia ja heidän hyvinvointiaan ja on valmis puolustamaan heitä, myös toisiltaan ja vanhemmiltaan.

Tuo edellyttäisi sen että lastensuojelusta ei tehtäisi bisnestä ja että sillä ei tehtäisi voittoa. Tätä pitäisi valvoa ja lastensuojelun sekä vanhustenhoidon tulisi tehdä tappiota.

Tarvitaan paljon vasemmistolaisempaa politiikkaa, vähemmän yksilönvapauksia ja valvontaa sekä kontrollikoneisto. Myös nimettömien lasujen teki pitäisi kieltää ja aina, aina tulisi ilmiantajan olla mukana koko prosessissa. Tällä tavoin koko tilanne kolletiivisoituu ja tiivistyy yhteisöllisemmäksi.

Jossain vaiheessa  tätä keskustelua minulle tuli mieleen, että pitäisi palata keskiajalle ja palauttaa jalkapuu- ym. häpeärangaistukset. Se olisi yhteisöllistä. Mutta jotenkin kaiken keskellä toivoisi lisää vastuunkantoa vanhemmilta omista tenavistaan myös yksilötasolla. Miten sitä jotenkin tässäkin tapauksessa syntyy vääjäämättä kuva sellaisista kavereista, jotka ovat jo aika päivää sitten ulkoistuneet viettämään jotain omaa "laatuaikaa" kännipäissään kaduilla ilman että vanhemmilla on hölkäsen pöläystäkään käsitystä, missä se oma mussukka painaa. Sama pätee siihen ruutuviihteeseen ja niiden tarjoamaan miehen malliin, ihanteisin (tervehenkinen kamppalulajimätkintä) jota ei kukaan ole kyseenalaistamassa näille uusille toivoille, koska aikuisen läsnäolo loistaa poissaolollaan. Uhrilla oli erikoinen kaksoisrooli synttärisankarin elämässä: oli kaveri mutta samalla luvallinen kiusaamiskohde ihan tarhaikäisestä asti. Ei sitten tekijäpojan kotona koskaan keskusteltu esim tästä?

Rajoja on rikottu jatkuvasti, eikä siitä ole seurannut kotona mitään. Esimerkiksi ei sitten synttäriperheessä tuota viinalla läträystäkään 16 -vuotiaana ole kyseenalaistettu? Ei, koska perheenisät  ovat itsekin käyneet läpi samat initiaaatioriitit aikoinaan ja siirtäneet samat jälkikasvulleen: Aikuisten  kännäystä ja väkival*aa livenä, lasten altistamista aikuisviihteelle ruudussa ilman mitään kontrollia. Ja siinä missä aikuiset ovat lärvänneet kotona koronakaranteenissa, muksut ovat vetäytyneet luonnon helmaan ahtaista kaupungin slummivuokrakerrostaloista tuulettumaan.

Asun hyvällä, omakotivaltaisella asuinalueella Helsingissä. Lasteni kautta on järkytykseni huomannut kuinka nuorena hyvien perheiden nuoret alkavat ryyppäämään. Onneksi useimmilla se menee ohi.

Aina on näin ollut. Aina on joku joka on aloittanut tupakoinnin ja kännäämisen jo 13-vuotiaana. Voin kertoa, että itsekin ns. hyvästä perheestä, jossa on ollut aina kuria ja huolenpitoa eikä vanhemmat koskaan kännänneet meidän lasten nähden, niin kyllä minäkin ensimmäiset kännit ja tupakkakokeilut tein 14-vuotiaana. Koska kaveritkin.