Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntui kasvaa ja elää köyhässä perheessä?
09.12.2020 |
Talvikenkiin sain kunnalta 35mk. Avustustuksen saajat nimettiin koko luokan kuullen. Nolotti.
Kommentit (45)
Muistan paleltuma vammat kun vaatteet ja kengät olivat liian pieniä ja kylmiä. Kaiken lisäksi kamalan rumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, kun en ole kokenut. Molemmilla vanhemmilla oli vakityö. Omat lapseni sen sijaan kokevat.
Käsittääkseni toimeentulotuella pärjää hyvin. Jos ei juo eikä polta. Merkkivaatteista suuri menoerä.
Jouluksi oli isän palvaama kinkku. Muulloin ei saatu lihaa aterioilla.
Moni perhe ei kehtaa hakea ruoka-avustusta. Vaikka kaikki ehdot täyttyisivät. Liikaa ylpeyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydystettiin uistimella kuhaa. Joka suhteessa parempi kuin hauki. Harvoin ruokapöydässä.
https://www.soppa365.fi/reseptit/kala-kastikkeet-tahnat-ja-marinadit/ra…
Joo, kalan pitää olla rasvaista. Hauki ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, meillä isä ehdottomasti kieltäytyi hakemasta "köyhäinapua", vaikka monot olivat kaksi numeroa liian pienet eivätkä edes villasukat mahtuneet. Oli sitä mieltä, että me köyhät ei haeta apua, koska edellisvuonna naapurin hyvin toimeentulevan perheen muksut saivat sekä talvitakit että -kengät. :/ Hän epäili, että me emme saisi (ja saattoi olla oikeassa, Hyvä Veli -järjestelmä toimi hyvin 1960-luvulla maalla!). Meillä ei ollut maata, vain pieni torppa ja vanhemmat töissä, silloin kun töitä oli. Talvisin ei aina ollut esim. rakennuksilla ja tällöin ruoka oli tavallistakin yksinkertaisempaa. Syötiin lämmin ruoka kerran päivässä, n. klo 17 - 18 aikoihin. Silakkalaatikkoa, perunoita ja ruskeaa kastiketta (sekä puolukoita ja/tai sieniä), itse säilöttyjä kurkkuja, lihaa ei nähty, mutta kalastettiin itse ja suolattiin koko vuoden tarpeeksi. Elettiin ns. normaalisti, emme olleet edes mielestämme äärimmäisen köyhiä, koska kavereissa oli vielä pienituloisempia.
Vaatteet äiti ompeli itse, ruuat tehtiin tietysti alusta asti itse, kaikki kerättiin luonnosta (marjat, sienet, nokkoset, horsmat, kanervat, luutaliekot), perunat ostettiin säkillisenä naapureilta, samoin porkkanat ja punajuuret. Pihassa oli pieni kasvimaa, jossa salaattia, tilliä ja persiltaa, sipuleita eri lajeja sekä äidin kukkapenkit.
Muistan, kun meille ostettiin upea, uusi pulsaattoripesukone - aivan viimeistä teknologiaa. Piti lämmittää vain vesi saunanpadassa. ;) Radio oli, TV ostettiin 1962 tai 1963, puhelin vasta 1970-luvun puolella (se oli hurjan kallis hankinta!).
Laskuihin piti joskus pyytää lykkäystä ja kyllä voutikin tuli tutuksi...
Lohikeitoissa varoitus: voi sisältää ruotoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ikäviä muistoja kouluajoilta, kun minua kiusattiin paljon koska olin köyhästä perheestä. Kiusattiin vaatteista, siitä missä asuttiin, perheen autosta ja lähes kaikesta mitä voi kuvitella rahaan liittyen. Jos koulussa oli vaikka pyöräretki -päivä, olin ainoa joka ei voinut osallistua koska ei ollut varaa pyörään. Isä alkoholisti ja äiti oli työtön lähes koko lapsuuteni ajan. Meillä ei välillä ollut ruokaa kunnolla moniin päiviin kun äitini tykkäsi mieluummin savutella tukirahat tupakan muodossa.
Onhan tuo kasvattanut kuitenkin, en ota juuri mitään itsestäänselvyytenä ja olen tyytyväinen nykyäänkin aika pienistä asioista. Raha-asioista olen aika tarkka, ja mulla menee joka palkasta säästöön isolla prosentilla. Ehkä jäänyt tuosta köyhästä lapsuudesta ettei enää halua sitä köyhyyttä kokea.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin vähävaraiset lapsiperheet voivat saada jouluruokiin 70€. Se olisi ollut ennen 416mk.
Todella suuri summa!
Milloin ennen? Ei euroja voi suoraan muuttaa minkään vuoden markoiksi, vaan kerroin vaihtelee suuresti:
https://www.stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html
Tuo laskee markat euroiksi, mutta haarukoimalla saa tietysti lopputulokseksi sen 70 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse ollut köyhä.
Mutta isä oli, syntynyt 1937 ennen sotia. Oma isänsä kävi koko kierroksen talvisodasta jatkosotaan. Ja siksi tiedän miksi se itki, kun luki Kalle Päätalon kunnan jauhoja. Se oli jokseenkin kuvaus isän omasta elämästä, paitsi että isä joutui vanhimpana poikana 14 -vuotiaana sinne savottaan kun perheessä oli monta nuorempaa suuta. Ja sitten kesätöihin. Koulut jäi käymättä, elämänkoulu se isää opetti ja järkipää.
Oli noloa 10-vuotiaana hakea sitä kunnan jauhosäkkiä ja kunnan avustusta, kun oma leskiäiti ei ilennyt. (mummu oli muutenkin outo ihminen) Isoisä oli punaisen leirillä kuolleen vangin poika, pikkupoikana hänkin töihin lähtenyt, ennen kuolemaansa rakentanut talon perheelle ja siitä oli velkaa. Yksi lehmänkanttura oli navetassa, ja sillä ei pitkälle pötkitty. Kesken koulupäivän piti lapsen kunnanvirastoon lähteä ja opettajalta luokan edessä pyytää lupaa ja kertoa syy. Opettajat myös tiesivät kuka oli köyhän lapsi ja koulussa sain numeroita sen mukaan. Jos tuli kokeista kymppiä niin tokariin tuli varmasti 8, kun se kunnanjohtajan kakara, joka lunttasi, sai varmasti kympin. Sen isä muisti ikänsä, kun ekalla palkallaan osti itselleen polkupyörän, ja kyläläiset juorusi, että "niillä kunnan tuilla se tuokin on ostettu!" Se pisti vihaksi. Ei taida maailma olla siitä muuttunut......
Isä perusti yrityksen ja pärjäsi, selvisi hyvin 90-luvun alun lamastakin kun ei ruvennut ahneeksi eikä tehnyt tyhmiä päätöksiä. Multa ja sisaruksilta ei puuttunut lapsena mitään, ja rahallisen perinnön lisäksi parhaan perinnön isä jätti: "älä ikinä halveksi tai aliarvioi muita ihmisiä. . Ja muista että velat pitää maksaa korkoineen. Älä ota enempää kuin oikeasti kestät pahassakin paikassa. Ja muista että köyhää ei saa kyykyttää".
Ne olen pitänyt mielessäni.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin vähävaraiset lapsiperheet voivat saada jouluruokiin 70€. Se olisi ollut ennen 416mk.
Todella suuri summa!
Laskelmasi ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustoimeentulotukea olisimme saaneet aika paljon. Kukaan ei sitä tarjonnut eikä ymmärretty hakea. Kärvisteltiin vain 150mk-200mk kuussa. Kotona asuivat vanhemmat ja kolme lasta.
Muonamiehen tyttärenä olen köyhästä kodista. Töitä on opetettu tekemään ja vähällä tulemaan toimeen mutta luksusta arvostan myös.
Omalla työlläni olen noussut, nykyään korkea koulutus ja sen mukainen palkka. Ihmettelen, miten helpolla nykyisin luovutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin vähävaraiset lapsiperheet voivat saada jouluruokiin 70€. Se olisi ollut ennen 416mk.
Todella suuri summa!
Laskelmasi ei pidä paikkaansa.
Kyllä se on. Pyöristettynä 70*6=420.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin vähävaraiset lapsiperheet voivat saada jouluruokiin 70€. Se olisi ollut ennen 416mk.
Todella suuri summa!
Laskelmasi ei pidä paikkaansa.
Kyllä se on. Pyöristettynä 70*6=420.
Tuo päti vain vuonna 2002, jolloin markat vaihtuivat euroiksi.
Ei oltu köyhiä mutta pienituloisia. Kaikki tehtiin itse, jopa vaatteitakin. En jäänyt paitsi esim.ruuasta mutta joskus haaveilin omakotitalosta missä luokkakavereita asui. Leluja oli vähän, eikä vaatteita kovinkaan paljon mutta ne oli ehjiä, puhtaita ja siistejä.
Kalakeitosta tuli kammo. Kala vain pilkottiin palasiksi ja ruodot jäivät soppaan perunoiden sekaan.
Ei lähellekään kaikki vähävaraiset perheenvanhemmat ole alkoholisteja. Ei minunkaan äitini ollut alkkis, ei polttanut eikä käyttänyt huumeita. Elämänhallinta oli kunnossa, mutta töitä ei vain aina ollut. Nyt töitä on entistä harvemmalle.