Mistä löytyisi ostaja kiinteistölle, jonne ei pääse sisään? Kuntotutkimusraportti löytyy ja hinta normaalia alempi

Vierailija kirjoitti:

Jos et kerro niin ostaja voi haastaa sut oikeuteen

Miksi haastaisi, kun tuskin hän haluaa, että sielläon toisella hallintaoikeus?

Siis ymmärsinkö oikein? 

Leski saanut ELINIKÄISEN hallintaoikeuden kiinteistöön lahjakirjalla, jonka isoäitisi on tehnyt. Ja nyt sinä kiukuttelet siitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Ilmeisesti on kysymys kiinteistöstä, johon leskellä tai muulla henkilöllä on hallintaoikeus. Kiinteistön omistaja haluaisi myydä, asunnon halija ei halua päästää ketään tallustelemaan kotiinsa.

Omistaja haluaa kiinteistöstä rahat heti näppiinsä, mutta kiinteistön ostaja ei saa kiinteistöä käyttöönsä ennen kuin sen hallintaoikeuden nauttija kuolee.

Kuka panisi rahansa kiinni kiinteistöön, josta ei saa vuokratuloa ja jota ei itsekään pääse käyttämään? Sitkeähenkinen asumisoikeuden halitja voi elää vielä 10-50 vuotta.

Kyllä ostaja saa kiinteistön omaan käyttöönsä, jos ei ole voinut tietää jostain kauppaan oleellisesti vaikuttavasta seikasta.

Ei saa.

Leskellä on elinikäinen hallintaoikeus, vaikka asunto olisi myyty. Eikä hänen tarvitse siitä alkaa vuokraakaan maksamaan, ennenkuin alat sitä väittämään.

Ei ole, kun kiinteistön hallintaoikeus ei ole tullut testamentilla, avioliitossa, osituksessa eikä lesken asumisoikeuden nojalla. Se ei silloin sido uutta omistajaa, jos hän ei ole tiennyt siitä, eikä hänen olisi pitänytkään voida saada sitä edes selville, vaikka penkoisi kaikki rekisterit.

Ostajalla on velvollisuus tutustua kiinteistörekisteriotteeseen, rasitustodistukseen, lainhuutotodistukseen sekä muuhun JULKISEEN tietoon, mitä kiinteistöstä on saatavissa eri rekistereissä. Ei voi vedota, ettei ole tiennyt, kun tieto on noissa todistuksissa ja otteissa.

Kaupanvahvistaja vielä tsekkaa, että nämä asiat on käyty läpi.

Niin, nimenomaan JULKISEEN tietoon. Se mun saama lahjakirja ei ole julkinen.

Jos se ois rekisteröity, sit se olis, mutta se sama juristi neuvoi, ettei turhaan kannata.

Sinä kuitenkin tiedät tuon rasitteen olemassaolosta. Jos sen voidaan arvioida millään tavalla vaikuttavan kauppaan niin sinulla on myyjän tiedonantovelvollisuuden mukainen velvoite kertoa asiasta ostajalle. Erityisesti jos olet tehnyt tavallisuudesta poikkeavia toimia myynnin yhteydessä (kuten juuri se että ostaja ei pääse tutustumaan kiinteistöön etukäteen), on ilmeistä että tiedät itsekin että rasite vaikuttaa kaupan syntymiseen. Jos sillä ei olisi mitään vaikutusta, toimisit tietenkin avoimesti asiassa.

Pelaat siis itsesi pussiin juuri noilla poikkeavilla toimilla vaikka muuten sinulla olisikin juridinen oikeus myydä kiinteistö. Se ei silti tarkoita että saat jättää kertomasta asioita.

Vain ostaja voisi vaatia jotain korvauksia siitä, etten kerro, mutta miksi vaatisi, kun se parantaa hänen asemaansa, etten kertoisi? En näe kovin isoa vaaraa siinä, että, ostajaa harmittaisi, ettei tiennyt asiasta. Moraalin tueksi minulla on isoäitini kirje siitä, etä halusikin lesken luopuvan hallinnastaan isäni kuollessa ensin.

Ehkäpä hallintaoikeuden menettävä henkilö voi haastaa sinut oikeuteen petoksesta ja se petos tapahtuu juuri siinä että hän menettää jotain sinun lainvastaisen toimintasi (tiedonantovelvoitteen laiminlyönti) takia.

Edelleen on vähän hankala ymmrtää että jos kerran sinulla on laillinen oikeus myydä ja vaikka normaaliin hintaan niin miksi sinun pitää erikseen keplotella tässä asiassa ja myydä alihintaan?

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärsinkö oikein? 

Leski saanut ELINIKÄISEN hallintaoikeuden kiinteistöön lahjakirjalla, jonka isoäitisi on tehnyt. Ja nyt sinä kiukuttelet siitä? 

En kiukuttele. Eli et ymmärtänyt oikein. Isoäitini EI halunnut, että leski ohittaa oikeuksineen MINUT kiinteistöllä, joten sen takia leski toimii väärin kun ei ohittaa minua sellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Ilmeisesti on kysymys kiinteistöstä, johon leskellä tai muulla henkilöllä on hallintaoikeus. Kiinteistön omistaja haluaisi myydä, asunnon halija ei halua päästää ketään tallustelemaan kotiinsa.

Omistaja haluaa kiinteistöstä rahat heti näppiinsä, mutta kiinteistön ostaja ei saa kiinteistöä käyttöönsä ennen kuin sen hallintaoikeuden nauttija kuolee.

Kuka panisi rahansa kiinni kiinteistöön, josta ei saa vuokratuloa ja jota ei itsekään pääse käyttämään? Sitkeähenkinen asumisoikeuden halitja voi elää vielä 10-50 vuotta.

Kyllä ostaja saa kiinteistön omaan käyttöönsä, jos ei ole voinut tietää jostain kauppaan oleellisesti vaikuttavasta seikasta.

Ei saa.

Leskellä on elinikäinen hallintaoikeus, vaikka asunto olisi myyty. Eikä hänen tarvitse siitä alkaa vuokraakaan maksamaan, ennenkuin alat sitä väittämään.

Ei ole, kun kiinteistön hallintaoikeus ei ole tullut testamentilla, avioliitossa, osituksessa eikä lesken asumisoikeuden nojalla. Se ei silloin sido uutta omistajaa, jos hän ei ole tiennyt siitä, eikä hänen olisi pitänytkään voida saada sitä edes selville, vaikka penkoisi kaikki rekisterit.

Ostajalla on velvollisuus tutustua kiinteistörekisteriotteeseen, rasitustodistukseen, lainhuutotodistukseen sekä muuhun JULKISEEN tietoon, mitä kiinteistöstä on saatavissa eri rekistereissä. Ei voi vedota, ettei ole tiennyt, kun tieto on noissa todistuksissa ja otteissa.

Kaupanvahvistaja vielä tsekkaa, että nämä asiat on käyty läpi.

Niin, nimenomaan JULKISEEN tietoon. Se mun saama lahjakirja ei ole julkinen.

Jos se ois rekisteröity, sit se olis, mutta se sama juristi neuvoi, ettei turhaan kannata.

Sinä kuitenkin tiedät tuon rasitteen olemassaolosta. Jos sen voidaan arvioida millään tavalla vaikuttavan kauppaan niin sinulla on myyjän tiedonantovelvollisuuden mukainen velvoite kertoa asiasta ostajalle. Erityisesti jos olet tehnyt tavallisuudesta poikkeavia toimia myynnin yhteydessä (kuten juuri se että ostaja ei pääse tutustumaan kiinteistöön etukäteen), on ilmeistä että tiedät itsekin että rasite vaikuttaa kaupan syntymiseen. Jos sillä ei olisi mitään vaikutusta, toimisit tietenkin avoimesti asiassa.

Pelaat siis itsesi pussiin juuri noilla poikkeavilla toimilla vaikka muuten sinulla olisikin juridinen oikeus myydä kiinteistö. Se ei silti tarkoita että saat jättää kertomasta asioita.

Vain ostaja voisi vaatia jotain korvauksia siitä, etten kerro, mutta miksi vaatisi, kun se parantaa hänen asemaansa, etten kertoisi? En näe kovin isoa vaaraa siinä, että, ostajaa harmittaisi, ettei tiennyt asiasta. Moraalin tueksi minulla on isoäitini kirje siitä, etä halusikin lesken luopuvan hallinnastaan isäni kuollessa ensin.

Ehkäpä hallintaoikeuden menettävä henkilö voi haastaa sinut oikeuteen petoksesta ja se petos tapahtuu juuri siinä että hän menettää jotain sinun lainvastaisen toimintasi (tiedonantovelvoitteen laiminlyönti) takia.

Edelleen on vähän hankala ymmrtää että jos kerran sinulla on laillinen oikeus myydä ja vaikka normaaliin hintaan niin miksi sinun pitää erikseen keplotella tässä asiassa ja myydä alihintaan?

Ei voi haastaa, tai siis voittaa, vaikka haastaisikin, koska se olisi ollut hänen vastuullaan rekisteröidä se hallintaoikeus. Ei minun. Jos itse laiminlyö velvollisuutensa, ei voi valittaa siitä toisille.

Se tässä on hyvä puoli, että kivikissa/äitihullu on jo pitkään keskittynyt perintöasioihin ja vihaamaan isänsä leskeä eikä ole päivittäin mäkättänyt äidistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyisin että oletko ollut kusipää ihan jo syntymästä lähtien vai onko se ilmennyt vasta jossain matkan varrella?

Miten niin kusipää? En ole yhtään. Isoäitini tarkoitti paikan vain isälleni ja minulle, ei tuolle leskelle.

Ap

Se on sinun mielipiteesi. Kusipäillä on usein paljonkin mielipiteitä mutta ei se heistä kusipäisyyttä poista.

Ei se ole mielipide, vaan fakta. Minulla on isoäitini kirjekin todisteena hänen tahdostaan. Löytyi hänen kuolinpesästään, setäni ensin otti sen ja meni antamaan tälle henkilölle, leskelle. Jouduin vaatimaan sen haastemiehen avulla itselleni. Eli salaisuus se ei ainakaan ole, että tällainen kirje jäämistöstä löytyi.

Ihmiset voivat tahtoa monenlaisia asioita mutta se ei tarkoita että niitä pitäisi rynnätä toteuttamaan keinolla ja hinnalla millä hyvänsä. Asioilla kun on yleensä monta eri puolta. Mutta sitä juuri kusipäät eivät näe vaan ajavat vain jääräpäisesti yhtä ainoa kantaa muista välittämättä.

Niin, no tuo sanomasi sopii tässä keississä ainoastaan leskeen.

Ai sille jolla on juridinen oikeus hallintaan? Siis verrattuna johonkin toiseen joka syystä tai toisesta toivoo että juridisesti pätevä hallintaoikeus otetaan pois?

Haluatko katsoa keissiä VAIN juridosten oikeiksien näkökulmasta, vai vaikuttaako kokonaisuus tarkoituksinensa mitään?

Jos haluat katsoa sitä VAIN juridistisesti, niin leski toimii tässä törkeästi.

Mutta niin, jos haluat katsoa sitä VAIN juridistisesti, niin mulla on oikeus myydä se niin, että lesken hallintaoikeus raukeaa.

Isoäitini TARKOITTI paikan ainoastaan isäni ja minun käyttöön. Leskelle annettiin hallitaoikeus asiaa hoitaneen hölmön juristin neuvolla, koska tämän ikä alensi isän lahjaveroa (hallintaoikeuden saaja maksaa veron).

Nyt jos lesken mielestä oli TARKOITUS, että hän saa käyttää sitä kuolemaansa saakka, niin jos voinkin saada hänet sieltä laillisesti pois, niin mikä sika mä siinä olisin?

Leski ei kunniouta tarkoituksia, miksi mä kunnioittaisin hänelle sellaista sitten?

Se sama juristi nimenomaan neuvoi, ettei kannata viedä maakaareen, koska se on turhan raskas prosessi.

Jos voisit saada lesken ulos laillisesti niin käyttäisit varmaan niitä keinoja. Nyt et voi joten koitat kikkailla jotain laitonta joka ei tule pitämään yhdessäkään tuomioistuimessa hetkeäkään, ihan omista fantasioistasi riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärsinkö oikein? 

Leski saanut ELINIKÄISEN hallintaoikeuden kiinteistöön lahjakirjalla, jonka isoäitisi on tehnyt. Ja nyt sinä kiukuttelet siitä? 

En kiukuttele. Eli et ymmärtänyt oikein. Isoäitini EI halunnut, että leski ohittaa oikeuksineen MINUT kiinteistöllä, joten sen takia leski toimii väärin kun ei ohittaa minua sellä.

Siis kun ohittaa. Ei-sana jäi tuohon vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Ilmeisesti on kysymys kiinteistöstä, johon leskellä tai muulla henkilöllä on hallintaoikeus. Kiinteistön omistaja haluaisi myydä, asunnon halija ei halua päästää ketään tallustelemaan kotiinsa.

Omistaja haluaa kiinteistöstä rahat heti näppiinsä, mutta kiinteistön ostaja ei saa kiinteistöä käyttöönsä ennen kuin sen hallintaoikeuden nauttija kuolee.

Kuka panisi rahansa kiinni kiinteistöön, josta ei saa vuokratuloa ja jota ei itsekään pääse käyttämään? Sitkeähenkinen asumisoikeuden halitja voi elää vielä 10-50 vuotta.

Kyllä ostaja saa kiinteistön omaan käyttöönsä, jos ei ole voinut tietää jostain kauppaan oleellisesti vaikuttavasta seikasta.

Ei saa.

Leskellä on elinikäinen hallintaoikeus, vaikka asunto olisi myyty. Eikä hänen tarvitse siitä alkaa vuokraakaan maksamaan, ennenkuin alat sitä väittämään.

Ei ole, kun kiinteistön hallintaoikeus ei ole tullut testamentilla, avioliitossa, osituksessa eikä lesken asumisoikeuden nojalla. Se ei silloin sido uutta omistajaa, jos hän ei ole tiennyt siitä, eikä hänen olisi pitänytkään voida saada sitä edes selville, vaikka penkoisi kaikki rekisterit.

Ostajalla on velvollisuus tutustua kiinteistörekisteriotteeseen, rasitustodistukseen, lainhuutotodistukseen sekä muuhun JULKISEEN tietoon, mitä kiinteistöstä on saatavissa eri rekistereissä. Ei voi vedota, ettei ole tiennyt, kun tieto on noissa todistuksissa ja otteissa.

Kaupanvahvistaja vielä tsekkaa, että nämä asiat on käyty läpi.

Niin, nimenomaan JULKISEEN tietoon. Se mun saama lahjakirja ei ole julkinen.

Jos se ois rekisteröity, sit se olis, mutta se sama juristi neuvoi, ettei turhaan kannata.

Sinä kuitenkin tiedät tuon rasitteen olemassaolosta. Jos sen voidaan arvioida millään tavalla vaikuttavan kauppaan niin sinulla on myyjän tiedonantovelvollisuuden mukainen velvoite kertoa asiasta ostajalle. Erityisesti jos olet tehnyt tavallisuudesta poikkeavia toimia myynnin yhteydessä (kuten juuri se että ostaja ei pääse tutustumaan kiinteistöön etukäteen), on ilmeistä että tiedät itsekin että rasite vaikuttaa kaupan syntymiseen. Jos sillä ei olisi mitään vaikutusta, toimisit tietenkin avoimesti asiassa.

Pelaat siis itsesi pussiin juuri noilla poikkeavilla toimilla vaikka muuten sinulla olisikin juridinen oikeus myydä kiinteistö. Se ei silti tarkoita että saat jättää kertomasta asioita.

Niin, minulla on OSTAJAA kohtaan sellainen velvoite. Mutta miksi kertoisin, kun silloin henkilön hallintaoikeus ei raukeaisi?

Ei minulla ole mitään syytä kertoa siitä ostajalle.

Oletko miettinyt ihan loppuun saakka? Entäpä jos hallintaoikeuden omaava henkilö riitauttaa kaupan eikä suostu luopumaan oikeudesta? Asiaa puidaan sen jälkeen oikeudessa pahimmillaan vuosia eikä ostaja silloin voi vapaasti käyttää kiinteistöä vaikka lopulta voittaisikin jutun. Pahimmillaan hänelle tulee prosessista kaikenlaisia kuluja ja ylimääräistä vaivaa. Siinä vaihesssä ostajaa saattaa kiinnostaa että miksi sinä et kertonut asiasta vaikka kuinka olisi saanut kiinteistön halvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyisin että oletko ollut kusipää ihan jo syntymästä lähtien vai onko se ilmennyt vasta jossain matkan varrella?

Miten niin kusipää? En ole yhtään. Isoäitini tarkoitti paikan vain isälleni ja minulle, ei tuolle leskelle.

Ap

Se on sinun mielipiteesi. Kusipäillä on usein paljonkin mielipiteitä mutta ei se heistä kusipäisyyttä poista.

Ei se ole mielipide, vaan fakta. Minulla on isoäitini kirjekin todisteena hänen tahdostaan. Löytyi hänen kuolinpesästään, setäni ensin otti sen ja meni antamaan tälle henkilölle, leskelle. Jouduin vaatimaan sen haastemiehen avulla itselleni. Eli salaisuus se ei ainakaan ole, että tällainen kirje jäämistöstä löytyi.

Ihmiset voivat tahtoa monenlaisia asioita mutta se ei tarkoita että niitä pitäisi rynnätä toteuttamaan keinolla ja hinnalla millä hyvänsä. Asioilla kun on yleensä monta eri puolta. Mutta sitä juuri kusipäät eivät näe vaan ajavat vain jääräpäisesti yhtä ainoa kantaa muista välittämättä.

Niin, no tuo sanomasi sopii tässä keississä ainoastaan leskeen.

Ai sille jolla on juridinen oikeus hallintaan? Siis verrattuna johonkin toiseen joka syystä tai toisesta toivoo että juridisesti pätevä hallintaoikeus otetaan pois?

Haluatko katsoa keissiä VAIN juridosten oikeiksien näkökulmasta, vai vaikuttaako kokonaisuus tarkoituksinensa mitään?

Jos haluat katsoa sitä VAIN juridistisesti, niin leski toimii tässä törkeästi.

Mutta niin, jos haluat katsoa sitä VAIN juridistisesti, niin mulla on oikeus myydä se niin, että lesken hallintaoikeus raukeaa.

Isoäitini TARKOITTI paikan ainoastaan isäni ja minun käyttöön. Leskelle annettiin hallitaoikeus asiaa hoitaneen hölmön juristin neuvolla, koska tämän ikä alensi isän lahjaveroa (hallintaoikeuden saaja maksaa veron).

Nyt jos lesken mielestä oli TARKOITUS, että hän saa käyttää sitä kuolemaansa saakka, niin jos voinkin saada hänet sieltä laillisesti pois, niin mikä sika mä siinä olisin?

Leski ei kunniouta tarkoituksia, miksi mä kunnioittaisin hänelle sellaista sitten?

Se sama juristi nimenomaan neuvoi, ettei kannata viedä maakaareen, koska se on turhan raskas prosessi.

Jos voisit saada lesken ulos laillisesti niin käyttäisit varmaan niitä keinoja. Nyt et voi joten koitat kikkailla jotain laitonta joka ei tule pitämään yhdessäkään tuomioistuimessa hetkeäkään, ihan omista fantasioistasi riippumatta. 

Kyllä pitää. Ostajaa suojaa vilpittömän mielen suoja, joten kauppa pätee, vaikka en kertoisikaan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Ilmeisesti on kysymys kiinteistöstä, johon leskellä tai muulla henkilöllä on hallintaoikeus. Kiinteistön omistaja haluaisi myydä, asunnon halija ei halua päästää ketään tallustelemaan kotiinsa.

Omistaja haluaa kiinteistöstä rahat heti näppiinsä, mutta kiinteistön ostaja ei saa kiinteistöä käyttöönsä ennen kuin sen hallintaoikeuden nauttija kuolee.

Kuka panisi rahansa kiinni kiinteistöön, josta ei saa vuokratuloa ja jota ei itsekään pääse käyttämään? Sitkeähenkinen asumisoikeuden halitja voi elää vielä 10-50 vuotta.

Kyllä ostaja saa kiinteistön omaan käyttöönsä, jos ei ole voinut tietää jostain kauppaan oleellisesti vaikuttavasta seikasta.

Ei saa.

Leskellä on elinikäinen hallintaoikeus, vaikka asunto olisi myyty. Eikä hänen tarvitse siitä alkaa vuokraakaan maksamaan, ennenkuin alat sitä väittämään.

Ei ole, kun kiinteistön hallintaoikeus ei ole tullut testamentilla, avioliitossa, osituksessa eikä lesken asumisoikeuden nojalla. Se ei silloin sido uutta omistajaa, jos hän ei ole tiennyt siitä, eikä hänen olisi pitänytkään voida saada sitä edes selville, vaikka penkoisi kaikki rekisterit.

Ostajalla on velvollisuus tutustua kiinteistörekisteriotteeseen, rasitustodistukseen, lainhuutotodistukseen sekä muuhun JULKISEEN tietoon, mitä kiinteistöstä on saatavissa eri rekistereissä. Ei voi vedota, ettei ole tiennyt, kun tieto on noissa todistuksissa ja otteissa.

Kaupanvahvistaja vielä tsekkaa, että nämä asiat on käyty läpi.

Niin, nimenomaan JULKISEEN tietoon. Se mun saama lahjakirja ei ole julkinen.

Jos se ois rekisteröity, sit se olis, mutta se sama juristi neuvoi, ettei turhaan kannata.

Sinä kuitenkin tiedät tuon rasitteen olemassaolosta. Jos sen voidaan arvioida millään tavalla vaikuttavan kauppaan niin sinulla on myyjän tiedonantovelvollisuuden mukainen velvoite kertoa asiasta ostajalle. Erityisesti jos olet tehnyt tavallisuudesta poikkeavia toimia myynnin yhteydessä (kuten juuri se että ostaja ei pääse tutustumaan kiinteistöön etukäteen), on ilmeistä että tiedät itsekin että rasite vaikuttaa kaupan syntymiseen. Jos sillä ei olisi mitään vaikutusta, toimisit tietenkin avoimesti asiassa.

Pelaat siis itsesi pussiin juuri noilla poikkeavilla toimilla vaikka muuten sinulla olisikin juridinen oikeus myydä kiinteistö. Se ei silti tarkoita että saat jättää kertomasta asioita.

Niin, minulla on OSTAJAA kohtaan sellainen velvoite. Mutta miksi kertoisin, kun silloin henkilön hallintaoikeus ei raukeaisi?

Ei minulla ole mitään syytä kertoa siitä ostajalle.

Oletko miettinyt ihan loppuun saakka? Entäpä jos hallintaoikeuden omaava henkilö riitauttaa kaupan eikä suostu luopumaan oikeudesta? Asiaa puidaan sen jälkeen oikeudessa pahimmillaan vuosia eikä ostaja silloin voi vapaasti käyttää kiinteistöä vaikka lopulta voittaisikin jutun. Pahimmillaan hänelle tulee prosessista kaikenlaisia kuluja ja ylimääräistä vaivaa. Siinä vaihesssä ostajaa saattaa kiinnostaa että miksi sinä et kertonut asiasta vaikka kuinka olisi saanut kiinteistön halvalla.

Mihin rekisteriin hän vetoaa riitauttaessaan kaupan? Mihin hallintaoikeuden osoittavaan hän vetoaa? Hänellä on lahjakirjan kopio, mutta se ei riitä, jos kiinteistö on myyty toiselle, joka ei tiennyt asiasta ja ei halua perua kauppoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Ilmeisesti on kysymys kiinteistöstä, johon leskellä tai muulla henkilöllä on hallintaoikeus. Kiinteistön omistaja haluaisi myydä, asunnon halija ei halua päästää ketään tallustelemaan kotiinsa.

Omistaja haluaa kiinteistöstä rahat heti näppiinsä, mutta kiinteistön ostaja ei saa kiinteistöä käyttöönsä ennen kuin sen hallintaoikeuden nauttija kuolee.

Kuka panisi rahansa kiinni kiinteistöön, josta ei saa vuokratuloa ja jota ei itsekään pääse käyttämään? Sitkeähenkinen asumisoikeuden halitja voi elää vielä 10-50 vuotta.

Kyllä ostaja saa kiinteistön omaan käyttöönsä, jos ei ole voinut tietää jostain kauppaan oleellisesti vaikuttavasta seikasta.

Ei saa.

Leskellä on elinikäinen hallintaoikeus, vaikka asunto olisi myyty. Eikä hänen tarvitse siitä alkaa vuokraakaan maksamaan, ennenkuin alat sitä väittämään.

Ei ole, kun kiinteistön hallintaoikeus ei ole tullut testamentilla, avioliitossa, osituksessa eikä lesken asumisoikeuden nojalla. Se ei silloin sido uutta omistajaa, jos hän ei ole tiennyt siitä, eikä hänen olisi pitänytkään voida saada sitä edes selville, vaikka penkoisi kaikki rekisterit.

Ostajalla on velvollisuus tutustua kiinteistörekisteriotteeseen, rasitustodistukseen, lainhuutotodistukseen sekä muuhun JULKISEEN tietoon, mitä kiinteistöstä on saatavissa eri rekistereissä. Ei voi vedota, ettei ole tiennyt, kun tieto on noissa todistuksissa ja otteissa.

Kaupanvahvistaja vielä tsekkaa, että nämä asiat on käyty läpi.

Niin, nimenomaan JULKISEEN tietoon. Se mun saama lahjakirja ei ole julkinen.

Jos se ois rekisteröity, sit se olis, mutta se sama juristi neuvoi, ettei turhaan kannata.

Sinä kuitenkin tiedät tuon rasitteen olemassaolosta. Jos sen voidaan arvioida millään tavalla vaikuttavan kauppaan niin sinulla on myyjän tiedonantovelvollisuuden mukainen velvoite kertoa asiasta ostajalle. Erityisesti jos olet tehnyt tavallisuudesta poikkeavia toimia myynnin yhteydessä (kuten juuri se että ostaja ei pääse tutustumaan kiinteistöön etukäteen), on ilmeistä että tiedät itsekin että rasite vaikuttaa kaupan syntymiseen. Jos sillä ei olisi mitään vaikutusta, toimisit tietenkin avoimesti asiassa.

Pelaat siis itsesi pussiin juuri noilla poikkeavilla toimilla vaikka muuten sinulla olisikin juridinen oikeus myydä kiinteistö. Se ei silti tarkoita että saat jättää kertomasta asioita.

Vain ostaja voisi vaatia jotain korvauksia siitä, etten kerro, mutta miksi vaatisi, kun se parantaa hänen asemaansa, etten kertoisi? En näe kovin isoa vaaraa siinä, että, ostajaa harmittaisi, ettei tiennyt asiasta. Moraalin tueksi minulla on isoäitini kirje siitä, etä halusikin lesken luopuvan hallinnastaan isäni kuollessa ensin.

Ehkäpä hallintaoikeuden menettävä henkilö voi haastaa sinut oikeuteen petoksesta ja se petos tapahtuu juuri siinä että hän menettää jotain sinun lainvastaisen toimintasi (tiedonantovelvoitteen laiminlyönti) takia.

Edelleen on vähän hankala ymmrtää että jos kerran sinulla on laillinen oikeus myydä ja vaikka normaaliin hintaan niin miksi sinun pitää erikseen keplotella tässä asiassa ja myydä alihintaan?

Ei voi haastaa, tai siis voittaa, vaikka haastaisikin, koska se olisi ollut hänen vastuullaan rekisteröidä se hallintaoikeus. Ei minun. Jos itse laiminlyö velvollisuutensa, ei voi valittaa siitä toisille.

Petoksen tunnusmerkistöön ei kuulu se että uhrin olisi pitänyt kaikin mahdollisin toimin estää petoksen tapahtuminen. Jos sinä käytät hyväksi tietämääsi asiaa ja sen tietoisesti salaamalla aiheutat toiselle vahinkoa niin ei ole lainkaan varmaa että sinä voittaisit jutun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Ilmeisesti on kysymys kiinteistöstä, johon leskellä tai muulla henkilöllä on hallintaoikeus. Kiinteistön omistaja haluaisi myydä, asunnon halija ei halua päästää ketään tallustelemaan kotiinsa.

Omistaja haluaa kiinteistöstä rahat heti näppiinsä, mutta kiinteistön ostaja ei saa kiinteistöä käyttöönsä ennen kuin sen hallintaoikeuden nauttija kuolee.

Kuka panisi rahansa kiinni kiinteistöön, josta ei saa vuokratuloa ja jota ei itsekään pääse käyttämään? Sitkeähenkinen asumisoikeuden halitja voi elää vielä 10-50 vuotta.

Kyllä ostaja saa kiinteistön omaan käyttöönsä, jos ei ole voinut tietää jostain kauppaan oleellisesti vaikuttavasta seikasta.

Ei saa.

Leskellä on elinikäinen hallintaoikeus, vaikka asunto olisi myyty. Eikä hänen tarvitse siitä alkaa vuokraakaan maksamaan, ennenkuin alat sitä väittämään.

Ei ole, kun kiinteistön hallintaoikeus ei ole tullut testamentilla, avioliitossa, osituksessa eikä lesken asumisoikeuden nojalla. Se ei silloin sido uutta omistajaa, jos hän ei ole tiennyt siitä, eikä hänen olisi pitänytkään voida saada sitä edes selville, vaikka penkoisi kaikki rekisterit.

Ostajalla on velvollisuus tutustua kiinteistörekisteriotteeseen, rasitustodistukseen, lainhuutotodistukseen sekä muuhun JULKISEEN tietoon, mitä kiinteistöstä on saatavissa eri rekistereissä. Ei voi vedota, ettei ole tiennyt, kun tieto on noissa todistuksissa ja otteissa.

Kaupanvahvistaja vielä tsekkaa, että nämä asiat on käyty läpi.

Niin, nimenomaan JULKISEEN tietoon. Se mun saama lahjakirja ei ole julkinen.

Jos se ois rekisteröity, sit se olis, mutta se sama juristi neuvoi, ettei turhaan kannata.

Sinä kuitenkin tiedät tuon rasitteen olemassaolosta. Jos sen voidaan arvioida millään tavalla vaikuttavan kauppaan niin sinulla on myyjän tiedonantovelvollisuuden mukainen velvoite kertoa asiasta ostajalle. Erityisesti jos olet tehnyt tavallisuudesta poikkeavia toimia myynnin yhteydessä (kuten juuri se että ostaja ei pääse tutustumaan kiinteistöön etukäteen), on ilmeistä että tiedät itsekin että rasite vaikuttaa kaupan syntymiseen. Jos sillä ei olisi mitään vaikutusta, toimisit tietenkin avoimesti asiassa.

Pelaat siis itsesi pussiin juuri noilla poikkeavilla toimilla vaikka muuten sinulla olisikin juridinen oikeus myydä kiinteistö. Se ei silti tarkoita että saat jättää kertomasta asioita.

Niin, minulla on OSTAJAA kohtaan sellainen velvoite. Mutta miksi kertoisin, kun silloin henkilön hallintaoikeus ei raukeaisi?

Ei minulla ole mitään syytä kertoa siitä ostajalle.

Oletko miettinyt ihan loppuun saakka? Entäpä jos hallintaoikeuden omaava henkilö riitauttaa kaupan eikä suostu luopumaan oikeudesta? Asiaa puidaan sen jälkeen oikeudessa pahimmillaan vuosia eikä ostaja silloin voi vapaasti käyttää kiinteistöä vaikka lopulta voittaisikin jutun. Pahimmillaan hänelle tulee prosessista kaikenlaisia kuluja ja ylimääräistä vaivaa. Siinä vaihesssä ostajaa saattaa kiinnostaa että miksi sinä et kertonut asiasta vaikka kuinka olisi saanut kiinteistön halvalla.

Eli olen miettinyt. Kuten aina.

Taas tämä onneton jankkaaja täällä. Miksi ihmeessä et hanki kunnon juristia selvittämään asiaa?

Koko lähtökohta eli hallintaoikeuden lahjoittaminen tuntuu vähintäänkin oudolta, mutta jos se on juridisesti pätevä, niin sille ei mitään mahda.

Kiinteistön voi tietysti yrittää myydä jollekin, jolla on aikaa odottaa hallintaoikeuden omaavan henkilön kuolemaa tai vapaaehtoista luopumista hallintaoikeudesta, mutta hallintaoikeudesta kertomatta jättäminen vie taatusti käräjäoikeuteen ja johtaa kaupan peruuntumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Ilmeisesti on kysymys kiinteistöstä, johon leskellä tai muulla henkilöllä on hallintaoikeus. Kiinteistön omistaja haluaisi myydä, asunnon halija ei halua päästää ketään tallustelemaan kotiinsa.

Omistaja haluaa kiinteistöstä rahat heti näppiinsä, mutta kiinteistön ostaja ei saa kiinteistöä käyttöönsä ennen kuin sen hallintaoikeuden nauttija kuolee.

Kuka panisi rahansa kiinni kiinteistöön, josta ei saa vuokratuloa ja jota ei itsekään pääse käyttämään? Sitkeähenkinen asumisoikeuden halitja voi elää vielä 10-50 vuotta.

Kyllä ostaja saa kiinteistön omaan käyttöönsä, jos ei ole voinut tietää jostain kauppaan oleellisesti vaikuttavasta seikasta.

Ei saa.

Leskellä on elinikäinen hallintaoikeus, vaikka asunto olisi myyty. Eikä hänen tarvitse siitä alkaa vuokraakaan maksamaan, ennenkuin alat sitä väittämään.

Ei ole, kun kiinteistön hallintaoikeus ei ole tullut testamentilla, avioliitossa, osituksessa eikä lesken asumisoikeuden nojalla. Se ei silloin sido uutta omistajaa, jos hän ei ole tiennyt siitä, eikä hänen olisi pitänytkään voida saada sitä edes selville, vaikka penkoisi kaikki rekisterit.

Ostajalla on velvollisuus tutustua kiinteistörekisteriotteeseen, rasitustodistukseen, lainhuutotodistukseen sekä muuhun JULKISEEN tietoon, mitä kiinteistöstä on saatavissa eri rekistereissä. Ei voi vedota, ettei ole tiennyt, kun tieto on noissa todistuksissa ja otteissa.

Kaupanvahvistaja vielä tsekkaa, että nämä asiat on käyty läpi.

Niin, nimenomaan JULKISEEN tietoon. Se mun saama lahjakirja ei ole julkinen.

Jos se ois rekisteröity, sit se olis, mutta se sama juristi neuvoi, ettei turhaan kannata.

Sinä kuitenkin tiedät tuon rasitteen olemassaolosta. Jos sen voidaan arvioida millään tavalla vaikuttavan kauppaan niin sinulla on myyjän tiedonantovelvollisuuden mukainen velvoite kertoa asiasta ostajalle. Erityisesti jos olet tehnyt tavallisuudesta poikkeavia toimia myynnin yhteydessä (kuten juuri se että ostaja ei pääse tutustumaan kiinteistöön etukäteen), on ilmeistä että tiedät itsekin että rasite vaikuttaa kaupan syntymiseen. Jos sillä ei olisi mitään vaikutusta, toimisit tietenkin avoimesti asiassa.

Pelaat siis itsesi pussiin juuri noilla poikkeavilla toimilla vaikka muuten sinulla olisikin juridinen oikeus myydä kiinteistö. Se ei silti tarkoita että saat jättää kertomasta asioita.

Niin, minulla on OSTAJAA kohtaan sellainen velvoite. Mutta miksi kertoisin, kun silloin henkilön hallintaoikeus ei raukeaisi?

Ei minulla ole mitään syytä kertoa siitä ostajalle.

Oletko miettinyt ihan loppuun saakka? Entäpä jos hallintaoikeuden omaava henkilö riitauttaa kaupan eikä suostu luopumaan oikeudesta? Asiaa puidaan sen jälkeen oikeudessa pahimmillaan vuosia eikä ostaja silloin voi vapaasti käyttää kiinteistöä vaikka lopulta voittaisikin jutun. Pahimmillaan hänelle tulee prosessista kaikenlaisia kuluja ja ylimääräistä vaivaa. Siinä vaihesssä ostajaa saattaa kiinnostaa että miksi sinä et kertonut asiasta vaikka kuinka olisi saanut kiinteistön halvalla.

Mihin rekisteriin hän vetoaa riitauttaessaan kaupan? Mihin hallintaoikeuden osoittavaan hän vetoaa? Hänellä on lahjakirjan kopio, mutta se ei riitä, jos kiinteistö on myyty toiselle, joka ei tiennyt asiasta ja ei halua perua kauppoja.

Aivan sama mihin hän vetoaa mutta prosessi voi kestää pitkään vaikka ei olisi edes mitään perusteita. Ja sen ajan koko homma seisoo. Kyllä sellainen mahdollisuus kiinnostaa ostajaa aika lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Ilmeisesti on kysymys kiinteistöstä, johon leskellä tai muulla henkilöllä on hallintaoikeus. Kiinteistön omistaja haluaisi myydä, asunnon halija ei halua päästää ketään tallustelemaan kotiinsa.

Omistaja haluaa kiinteistöstä rahat heti näppiinsä, mutta kiinteistön ostaja ei saa kiinteistöä käyttöönsä ennen kuin sen hallintaoikeuden nauttija kuolee.

Kuka panisi rahansa kiinni kiinteistöön, josta ei saa vuokratuloa ja jota ei itsekään pääse käyttämään? Sitkeähenkinen asumisoikeuden halitja voi elää vielä 10-50 vuotta.

Kyllä ostaja saa kiinteistön omaan käyttöönsä, jos ei ole voinut tietää jostain kauppaan oleellisesti vaikuttavasta seikasta.

Ei saa.

Leskellä on elinikäinen hallintaoikeus, vaikka asunto olisi myyty. Eikä hänen tarvitse siitä alkaa vuokraakaan maksamaan, ennenkuin alat sitä väittämään.

Ei ole, kun kiinteistön hallintaoikeus ei ole tullut testamentilla, avioliitossa, osituksessa eikä lesken asumisoikeuden nojalla. Se ei silloin sido uutta omistajaa, jos hän ei ole tiennyt siitä, eikä hänen olisi pitänytkään voida saada sitä edes selville, vaikka penkoisi kaikki rekisterit.

Ostajalla on velvollisuus tutustua kiinteistörekisteriotteeseen, rasitustodistukseen, lainhuutotodistukseen sekä muuhun JULKISEEN tietoon, mitä kiinteistöstä on saatavissa eri rekistereissä. Ei voi vedota, ettei ole tiennyt, kun tieto on noissa todistuksissa ja otteissa.

Kaupanvahvistaja vielä tsekkaa, että nämä asiat on käyty läpi.

Niin, nimenomaan JULKISEEN tietoon. Se mun saama lahjakirja ei ole julkinen.

Jos se ois rekisteröity, sit se olis, mutta se sama juristi neuvoi, ettei turhaan kannata.

Sinä kuitenkin tiedät tuon rasitteen olemassaolosta. Jos sen voidaan arvioida millään tavalla vaikuttavan kauppaan niin sinulla on myyjän tiedonantovelvollisuuden mukainen velvoite kertoa asiasta ostajalle. Erityisesti jos olet tehnyt tavallisuudesta poikkeavia toimia myynnin yhteydessä (kuten juuri se että ostaja ei pääse tutustumaan kiinteistöön etukäteen), on ilmeistä että tiedät itsekin että rasite vaikuttaa kaupan syntymiseen. Jos sillä ei olisi mitään vaikutusta, toimisit tietenkin avoimesti asiassa.

Pelaat siis itsesi pussiin juuri noilla poikkeavilla toimilla vaikka muuten sinulla olisikin juridinen oikeus myydä kiinteistö. Se ei silti tarkoita että saat jättää kertomasta asioita.

Vain ostaja voisi vaatia jotain korvauksia siitä, etten kerro, mutta miksi vaatisi, kun se parantaa hänen asemaansa, etten kertoisi? En näe kovin isoa vaaraa siinä, että, ostajaa harmittaisi, ettei tiennyt asiasta. Moraalin tueksi minulla on isoäitini kirje siitä, etä halusikin lesken luopuvan hallinnastaan isäni kuollessa ensin.

Ehkäpä hallintaoikeuden menettävä henkilö voi haastaa sinut oikeuteen petoksesta ja se petos tapahtuu juuri siinä että hän menettää jotain sinun lainvastaisen toimintasi (tiedonantovelvoitteen laiminlyönti) takia.

Edelleen on vähän hankala ymmrtää että jos kerran sinulla on laillinen oikeus myydä ja vaikka normaaliin hintaan niin miksi sinun pitää erikseen keplotella tässä asiassa ja myydä alihintaan?

Ei voi haastaa, tai siis voittaa, vaikka haastaisikin, koska se olisi ollut hänen vastuullaan rekisteröidä se hallintaoikeus. Ei minun. Jos itse laiminlyö velvollisuutensa, ei voi valittaa siitä toisille.

Petoksen tunnusmerkistöön ei kuulu se että uhrin olisi pitänyt kaikin mahdollisin toimin estää petoksen tapahtuminen. Jos sinä käytät hyväksi tietämääsi asiaa ja sen tietoisesti salaamalla aiheutat toiselle vahinkoa niin ei ole lainkaan varmaa että sinä voittaisit jutun.

Se, että hallintaoikeus olisi rekisteröitynä tuskin on ”kaikin mahdollisin keinoin” tai ainakin se olisi ollut se keino, jolla hänen hallintaoikeutensa olisi turvattu. Nyt näin ei ole. Enkä mä voi sille yhtään mitään, että leski on ollut kakkapää mua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummovainaa toivoi kirjeessään, että voi kun lapsenlapseni Mirkku saisi poikani Pentin kuoltua asuttaa Pentin synnyinkodissa? Kun Pentti kuoli, niin Pentin uudesta vaimosta Seijasta, joka ei ole Mirkun äiti, tuli leski Pentin kotipaikkaan ja Mirkku ei saa myytyä mummolaansa, koska vihattu leski Seija asuttaa paikkaa lesken asumisoikeudella? 

Jos tää nyt on tosijuttu, niin siinä vaiheessa jos on todettu juridisesti Seijalla olevan oikeutensa, on ihan sama mitä Mirkku itkee.

Isoäiti oli paikan ostaja ja lahjoittaja ja hallintaoikeuden myöntäjä. Hän ei kuitenkaan tarkoittanut leskeä hallitsemaan paikka minun ohitseni koskaan.

Mitä näissä asiakirjoissa sitten sanotaan ja miksi leski ylipäätään sai hallintaoikeuden?

Ei ole mitään asiakirjOJA, vaan yksi lahjakirja, jossa elinikäinen hallintaoikeuden pidättäminen mainitaan kyseiselle henkilölle ja isälleni.

MUTTA isoäidin ainoa syy antaa se isän uudelle vaimolle oli, että se juristi neuvoi sen alentavan lahjaveroa. Koska vaimo oli isää nuorempi. Oikeasti ajatus ei ollut antaa hänelle siihen oikeuksia minun ohitseni, TODELLAKAAN. Isoäiti oli jo 80v kun lahjoitus tehtiin ja se siinä toiminut juristi oli täysi p a s k a.

Ahneella on paskanen loppu. Pitikö alkaa venkoilemaan pienemmän lahjaveron toivossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Ilmeisesti on kysymys kiinteistöstä, johon leskellä tai muulla henkilöllä on hallintaoikeus. Kiinteistön omistaja haluaisi myydä, asunnon halija ei halua päästää ketään tallustelemaan kotiinsa.

Omistaja haluaa kiinteistöstä rahat heti näppiinsä, mutta kiinteistön ostaja ei saa kiinteistöä käyttöönsä ennen kuin sen hallintaoikeuden nauttija kuolee.

Kuka panisi rahansa kiinni kiinteistöön, josta ei saa vuokratuloa ja jota ei itsekään pääse käyttämään? Sitkeähenkinen asumisoikeuden halitja voi elää vielä 10-50 vuotta.

Kyllä ostaja saa kiinteistön omaan käyttöönsä, jos ei ole voinut tietää jostain kauppaan oleellisesti vaikuttavasta seikasta.

Ei saa.

Leskellä on elinikäinen hallintaoikeus, vaikka asunto olisi myyty. Eikä hänen tarvitse siitä alkaa vuokraakaan maksamaan, ennenkuin alat sitä väittämään.

Ei ole, kun kiinteistön hallintaoikeus ei ole tullut testamentilla, avioliitossa, osituksessa eikä lesken asumisoikeuden nojalla. Se ei silloin sido uutta omistajaa, jos hän ei ole tiennyt siitä, eikä hänen olisi pitänytkään voida saada sitä edes selville, vaikka penkoisi kaikki rekisterit.

Ostajalla on velvollisuus tutustua kiinteistörekisteriotteeseen, rasitustodistukseen, lainhuutotodistukseen sekä muuhun JULKISEEN tietoon, mitä kiinteistöstä on saatavissa eri rekistereissä. Ei voi vedota, ettei ole tiennyt, kun tieto on noissa todistuksissa ja otteissa.

Kaupanvahvistaja vielä tsekkaa, että nämä asiat on käyty läpi.

Niin, nimenomaan JULKISEEN tietoon. Se mun saama lahjakirja ei ole julkinen.

Jos se ois rekisteröity, sit se olis, mutta se sama juristi neuvoi, ettei turhaan kannata.

Sinä kuitenkin tiedät tuon rasitteen olemassaolosta. Jos sen voidaan arvioida millään tavalla vaikuttavan kauppaan niin sinulla on myyjän tiedonantovelvollisuuden mukainen velvoite kertoa asiasta ostajalle. Erityisesti jos olet tehnyt tavallisuudesta poikkeavia toimia myynnin yhteydessä (kuten juuri se että ostaja ei pääse tutustumaan kiinteistöön etukäteen), on ilmeistä että tiedät itsekin että rasite vaikuttaa kaupan syntymiseen. Jos sillä ei olisi mitään vaikutusta, toimisit tietenkin avoimesti asiassa.

Pelaat siis itsesi pussiin juuri noilla poikkeavilla toimilla vaikka muuten sinulla olisikin juridinen oikeus myydä kiinteistö. Se ei silti tarkoita että saat jättää kertomasta asioita.

Niin, minulla on OSTAJAA kohtaan sellainen velvoite. Mutta miksi kertoisin, kun silloin henkilön hallintaoikeus ei raukeaisi?

Ei minulla ole mitään syytä kertoa siitä ostajalle.

Oletko miettinyt ihan loppuun saakka? Entäpä jos hallintaoikeuden omaava henkilö riitauttaa kaupan eikä suostu luopumaan oikeudesta? Asiaa puidaan sen jälkeen oikeudessa pahimmillaan vuosia eikä ostaja silloin voi vapaasti käyttää kiinteistöä vaikka lopulta voittaisikin jutun. Pahimmillaan hänelle tulee prosessista kaikenlaisia kuluja ja ylimääräistä vaivaa. Siinä vaihesssä ostajaa saattaa kiinnostaa että miksi sinä et kertonut asiasta vaikka kuinka olisi saanut kiinteistön halvalla.

Eli olen miettinyt. Kuten aina.

Siis ymmärrät että tässä on riski pitkistäkin oikeustoimista ja siitä että ostaja ei halua sellaisia ja sen takia peruu kaupan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Ilmeisesti on kysymys kiinteistöstä, johon leskellä tai muulla henkilöllä on hallintaoikeus. Kiinteistön omistaja haluaisi myydä, asunnon halija ei halua päästää ketään tallustelemaan kotiinsa.

Omistaja haluaa kiinteistöstä rahat heti näppiinsä, mutta kiinteistön ostaja ei saa kiinteistöä käyttöönsä ennen kuin sen hallintaoikeuden nauttija kuolee.

Kuka panisi rahansa kiinni kiinteistöön, josta ei saa vuokratuloa ja jota ei itsekään pääse käyttämään? Sitkeähenkinen asumisoikeuden halitja voi elää vielä 10-50 vuotta.

Kyllä ostaja saa kiinteistön omaan käyttöönsä, jos ei ole voinut tietää jostain kauppaan oleellisesti vaikuttavasta seikasta.

Ei saa.

Leskellä on elinikäinen hallintaoikeus, vaikka asunto olisi myyty. Eikä hänen tarvitse siitä alkaa vuokraakaan maksamaan, ennenkuin alat sitä väittämään.

Ei ole, kun kiinteistön hallintaoikeus ei ole tullut testamentilla, avioliitossa, osituksessa eikä lesken asumisoikeuden nojalla. Se ei silloin sido uutta omistajaa, jos hän ei ole tiennyt siitä, eikä hänen olisi pitänytkään voida saada sitä edes selville, vaikka penkoisi kaikki rekisterit.

Ostajalla on velvollisuus tutustua kiinteistörekisteriotteeseen, rasitustodistukseen, lainhuutotodistukseen sekä muuhun JULKISEEN tietoon, mitä kiinteistöstä on saatavissa eri rekistereissä. Ei voi vedota, ettei ole tiennyt, kun tieto on noissa todistuksissa ja otteissa.

Kaupanvahvistaja vielä tsekkaa, että nämä asiat on käyty läpi.

Niin, nimenomaan JULKISEEN tietoon. Se mun saama lahjakirja ei ole julkinen.

Jos se ois rekisteröity, sit se olis, mutta se sama juristi neuvoi, ettei turhaan kannata.

Sinä kuitenkin tiedät tuon rasitteen olemassaolosta. Jos sen voidaan arvioida millään tavalla vaikuttavan kauppaan niin sinulla on myyjän tiedonantovelvollisuuden mukainen velvoite kertoa asiasta ostajalle. Erityisesti jos olet tehnyt tavallisuudesta poikkeavia toimia myynnin yhteydessä (kuten juuri se että ostaja ei pääse tutustumaan kiinteistöön etukäteen), on ilmeistä että tiedät itsekin että rasite vaikuttaa kaupan syntymiseen. Jos sillä ei olisi mitään vaikutusta, toimisit tietenkin avoimesti asiassa.

Pelaat siis itsesi pussiin juuri noilla poikkeavilla toimilla vaikka muuten sinulla olisikin juridinen oikeus myydä kiinteistö. Se ei silti tarkoita että saat jättää kertomasta asioita.

Niin, minulla on OSTAJAA kohtaan sellainen velvoite. Mutta miksi kertoisin, kun silloin henkilön hallintaoikeus ei raukeaisi?

Ei minulla ole mitään syytä kertoa siitä ostajalle.

Oletko miettinyt ihan loppuun saakka? Entäpä jos hallintaoikeuden omaava henkilö riitauttaa kaupan eikä suostu luopumaan oikeudesta? Asiaa puidaan sen jälkeen oikeudessa pahimmillaan vuosia eikä ostaja silloin voi vapaasti käyttää kiinteistöä vaikka lopulta voittaisikin jutun. Pahimmillaan hänelle tulee prosessista kaikenlaisia kuluja ja ylimääräistä vaivaa. Siinä vaihesssä ostajaa saattaa kiinnostaa että miksi sinä et kertonut asiasta vaikka kuinka olisi saanut kiinteistön halvalla.

Mihin rekisteriin hän vetoaa riitauttaessaan kaupan? Mihin hallintaoikeuden osoittavaan hän vetoaa? Hänellä on lahjakirjan kopio, mutta se ei riitä, jos kiinteistö on myyty toiselle, joka ei tiennyt asiasta ja ei halua perua kauppoja.

Aivan sama mihin hän vetoaa mutta prosessi voi kestää pitkään vaikka ei olisi edes mitään perusteita. Ja sen ajan koko homma seisoo. Kyllä sellainen mahdollisuus kiinnostaa ostajaa aika lailla.

Miten niin homma seisoo? Minä otan kaupanteossa tietenkin rahat. Seisokoot sen jälkeen miten kauan haluaa. Ostajan etu on kuitenkin se, että saisi paikan tämän takia normaalia halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärsinkö oikein? 

Leski saanut ELINIKÄISEN hallintaoikeuden kiinteistöön lahjakirjalla, jonka isoäitisi on tehnyt. Ja nyt sinä kiukuttelet siitä? 

En kiukuttele. Eli et ymmärtänyt oikein. Isoäitini EI halunnut, että leski ohittaa oikeuksineen MINUT kiinteistöllä, joten sen takia leski toimii väärin kun ei ohittaa minua sellä.

Onko tämä mainittu lahjakirjassa tai muissa virallisissa dokumenteissa? Jos ei, niin sitten vingut ihan turhaan. 

Huom. isoäitisi kirjoittama kirje ei ole mikään juridisesti painava dokumentti.