Mieheni solvaa minua päivittäin

Hän vaikutti jo heti aluksi hieman "metsäläiseltä" ja ihastuin hänen "aitouteensa" ja suorapuheisuuteensa. En valitettavasti usko, että hän suostuisi lähtemään mihinkään parisuhdeterapiaan, mutta täytyy silti ehdottaa. Hänen lapsuutenkotinsa kyllä vaikuttaa sillä tavalla erikoiselta, että hänen äitinsä vaikuttaa aivan nujerretulta ja alistetulta ja hänen isänsä on ns. supliikkimies ja hieman sovinistinen, vaikka muuten mukava. He ovat myös maalta kotoisin ja iäkkäitä. Omat vanhempani taas ovat tasa-arvon kannattajia ja nuorekkaita sekä kaupunkilaisia henkeen ja vereen. Toki maalaisissa ja kaupunkilaisissa on porukkaa joka junaan, mutta nyt näin siis.

On hänessä muitakin outoja piirteitä, mutta nuo aloituksessa mainitut kärjistyivät taas tänään. Ja tosiaan haluaisin vielä yrittää, joten yritän vielä puhua järkeä & ehdottaa sitä perheterapiaa jne.

Sinä itse määräät miten sinua kohdellaan. Mitä tossa on enää miettimistä. Sulla on vaan tämä yksi lyhyt elämä. Jätä se mies ja jatka elämääsi.

No yksi ihan varteenotettava vaihtoehto on kertoa ettet siedä miehen käytöstä ja se saa muuttua tai mies saa jäädä yksin nimittelemään. Eipä sulla muita vaihtoehtoja ole. Jos tuota katselet, tulee käytös vain pahenemaan ja kohta otat kunnolla turpaan. Mieshän ei nyt arvosta sua yhtään kun katselet tuollaista epäkunnioittavaa käytöstä.

Joo ihan tosissaan. Sano että nyt tälle tytölle riittää. Älä plussaile enää mitään vaan kerää tavarasi tai pyydä miehesi pakkaamaan omansa. Sinulla voi olla vaikka mitä ihmeellistä ja ihanaa vielä edessäsi. Sano että This is it .

Juttu

on oikeastaan niin että miehelläsi on itsestään alhainen kuva, hän tietää että on ihan suuri nolla. Haluaa projisoida, asettaa noi tunteet itsestään sinuun ja dinä alat itse sen mukaan myös käyttäytymään. Vaikuttaa kuitenkin että olet hänessä kiinni kuin kärpänen paskassa. Sallit hänen kohdella itseäsi sadistimIsesti.

Tuli muutama kirjoitusvirhe kun sohvalla lojuen älypuhelinta räplää

Tuli muutama kirjoitusvirhe kun sohvalla lojuen älypuhelinta räplää

Tuli muutama kirjoitusvirhe kun sohvalla lojuen älypuhelinta räplää

Uskomatonta että olet ollenkaan viitsinyt sietää tuollaista. Itse en voisi kuun apäivänä kuvitella eläväni tuollaisessa parisuhteessa. Ei tietoakaan toisen kunnioittamisesta saati rakastamisesta.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 17:19"]

Alan olla hieman kyllästynyt siihen, kun mieheni nimittelee minua päivittäin alatyylisillä ja loukkaavilla ilmaisuilla, kuten p*skahousu, kanttura, emakko jne. Normaalistikin hän kutsuu akaksi tai ämmäksi. Alan olla hieman kyllästynyt tähän ja ko. nimittelyn myötä rakkaus ja romanttiset ajatukset ovat hiipuneet. Vaikka olisinkin "nalkuttanut", niin mielestäni pitäisi puhua puolisolle asiallisesti. Kaiken lisäksi hän on mua pahempi nalkuttaja itse. En tajua, miksi hän puhuu noin.

[/quote] Taitaa olla ihan supisuomalainen valioyksilo?

Toivton todella että tämä on provo. Tulee ihan elävästi lapsuuteni mieleen kun isäni käyttäytyi tuolla tavalla (hän oli ja on edelleen pahimman luokan narsisti) Muistan elävästi kaikki ne äidin solvaamiset (ämmä, akka , huora, lehmä, rupsahtanut lehmä, horoperse jne) ja muistan myös nuo "leikkimieliset" tönimiset ja potkimiset. Sitten meni pahempaan suuntaan kaikki se, pahoinpoitely paheni ja äijä teki koko perheen elämästä helvettiä....koko lapsuuteni oli HELVETTIÄ joten ap etenkin jos sulla on lapsia ja vähänkään älliä niin sä lähdet!

Onko ihan kotoaan oppinut tuollaisen naisen kohtelun mallin?

Sanot kuule että sinä et enää kuuntele tuollaista. Yritä keskustella että jos ei yhdessä kodin pitämisestä tule mtn niin sitten toisia ratkaisuita.

Henkistä väkivaltaahan tuo on ja itse tiedät omat nakuttamisesi.

Liian maukasta ollakseen totta.

Minulla oli myös tuollainen isä. Hakkasi äitiä ja minä ja veljeni juostiin kadulle ja huudettiin apua. Minutkin potki kerran niin että naamani oli mustelmilla. Hänen kuoleman jälkeen äiti rupesi juoppottelemaan koska oli muka saanut niin kauhean miehen. Olen yrittänyt hänelle sanoa että ei ole kyse miehen saamisesta vaan valinnasta. Niin totta kun se on niin ei ota kuuleviin korviin vaan joka kerta sama valitus. Itse olen ollut 34 v onnellisessa avioliitossa. Olemme veljeni kanssa annettu isälle anteelsi koska hän oli kuitenkin meidän isä.

Minulla oli myös tuollainen isä. Hakkasi äitiä ja minä ja veljeni juostiin kadulle ja huudettiin apua. Minutkin potki kerran niin että naamani oli mustelmilla. Hänen kuoleman jälkeen äiti rupesi juoppottelemaan koska oli muka saanut niin kauhean miehen. Olen yrittänyt hänelle sanoa että ei ole kyse miehen saamisesta vaan valinnasta. Niin totta kun se on niin ei ota kuuleviin korviin vaan joka kerta sama valitus. Itse olen ollut 34 v onnellisessa avioliitossa. Olemme veljeni kanssa annettu isälle anteelsi koska hän oli kuitenkin meidän isä.