Miksi tuntematon tuijottaa? Eräs nainen katsoo minua, kuin haamua, joka aamu töihin mennessä

Vierailija kirjoitti:

Suomalaíset tuijottavat aina.  Kuuluu moukkamaiseen kansanluonteeseen.

Aiemmin harvemmin Helsingissä käyneenä, kuvittelin ettei siellä tuijotettaisi, kuten maaseudulla. Mutta mitä vielä.

Nykyään  joudun työni puolesta käymään Helsingissä usein,  ja  olen huomannut että  metrossa, paikallisjunissa,  kaupungille ,  ostoskeksuksissa,  joka paikassa löytyy näitä töllistelijöitä.

Jotkut jäävät jopa oikein pitemmäksi aikaa tuijottamaan.  Jopa enenmmän tuijotetaan kuin maaseudulla, ja aivan suoraan silmiin, jota tapaa maailmalla pidetään todella moukkamaisena ja röyhkeänä.

Toinen asia Helsingissä on ihmisten orjallisen samankaltainen pukeutuminen. Kaikilla tennarit ja musta/harmaa/ruskeat vaatteet!! Jossakin saattaa vilahtaa jokin kamelinsävyinen pitempi takki, muutoin aivan synkänmustaa  !!

Hesalaiset on kyllä ihmeellisiä mulkkaajia ja möllöttäjiä.

Matrixin temppuja ..

Sincc

Wanha Vihtahousu se vain tekee temppuja.

nimettyä samaa häirikköä löytyy esim. Kampissa ja ja muutenkin pääkaupunkoiseudulla roikkumassa ja nimeltä huutamassa miesohikulkijna perästä. Näistä on erittäin paljon näyttöä. Yksinäisyys,kateus, tarve yrittää saada valtaa jostain henkilöstä jatkuvalla häirinnällä (). voidaan osottaa vaikkapa rivistä. Se on riidatonta.

otetaan vaikka ruoholahden risteys klo 0800 aikoihn; "Siinä se tulee..", jäkäti alkaa häirintänä nimellä.

sitten on pakkomielteisiä jotka roikkuvat toisessa kuin rutto vailla mitään kommunikointikykyä.

Mene joukkoliikennevälineeseen klo 7.30 ja katso ympärillesi. Harmaita haamuja kaikki!

Mua katsoo nenänvarttaan pitkin joka aamu yks ämmä. Tulee samalta pysäkiltä bussiin.

Mikähän senkin ongelma on....

Minäkin veikkaan että muistutat jotain tämän naisen aiemmin kuollutta tuttua. Voit olla jopa ihan kaksoisolento.

Mullakin on kokemus eräästä tapahtumasta, ei asuinkaupungistani, jossa yksi eläkeikäinen tuijotti minua kuin olisi aaveen nähnyt. Siis todella järkyttynyt ja epäuskoinen ilme eikä edes katsonut sitä itse tapahtumaa, vaan katse oli minuun päin. 

Kun jouduin kulkemaan töihin julkisella lähiöstämme Hgin keskustaan samat naamat joka aamu tulivat tutuiksi. Niinpä päätin tehdä elämän helpoksi kaikille sanomalla huomenta, jolloin tuijottamiset tai selkän kääntämiset loppuivat. Osan kanssa tultiin niin tutuiksi, että istuttiin bussissa vierekkäin ja työmatkat olivat kivempia kun oppi tuntemaan saman alueen ihmisiä. 

JOten edelleenkin, jos joku tuijottaa minua hymyilen . Suurin osa hämmentyy, sillä osa todellakin tuijottaa silkkaa hajamielisyyttään. JOtkut kuuntelevat jotakin ja miksi katse voi keskittyneenä jähmettyä minunkin naamaani. 

MIksi pitää ottaa niin nega asenne? Ihmisistä kuitenkin kyse. Itse olisi todella iloinen, jos joku joskus uskaltaisi hymyillä ja vaikka sanoa jotakin säästä. VAikka vaan sen yhden lähijunamatkan aikana.

Ub