Palstan ikisinkut?

Koko ikäni. 29 vuotta. Olen, ruma hankalasti lähestyttävä enkä uskalla lähestyä itse.

Olen ollut aina sinkku. Se johtuu ujoudestani ja vastenmielisestä ulkonäöstäni. N24

35v, koko ikäni. Olen hyvin ihmisarka lapsena kokemieni tapausten takia. Ja ruma.

No ainakin M25 ja Potternainen

Viisi vuotta. Olen seurustellut ja ollut nyt 11 v avoliitossa. Ikää 38. Varmaan siitä että helpompi sekoittaa pakkaa täällä kun esiintyy sinkkuna.

Olen 28v nainen, en ole koskaan seurustellut. Olen vähän "outo" ja itsenäinen, en osaa olla ihmisten kanssa. Olen ihastunut vain pari kertaa elämän aikana.

Yli 40 vuotta e. koko ikäni. - Ei sinkkuuteeni ole mitään yhtä erityistä syytä; ellei se sitten ole vain huono tuurini. - Tai sitten hyvä tuurini. Olen sinkkuaikanani oppinut arvostamaan itseäni niin paljon, että en enää koe tai tunne, että elämänlaatuni olisi kiinni ni-in paljon parisuhteesta, kuin nuorempana uskoin ja luulin sen olevan. Haaveilen ja unelmoin löytäväni iselleni kumppanin. Mutta en aio tai halua kyynistyä tai katkeroitua siksi ettei minulla ole ollut mahdollisuutta siihen, enkä voi olla varma, onko tällaista mahdollisuutta tulevaisuudessakaan. 

Olen 50 v ja nyt neljä vuotta sinkkuna. En ole missään deittipalstoilla, mitä ihmiset eivät ymmärrä lainkaan. Heidän mielestään sinkun ainut tehtävä on etsiä itselleen mies ja mitä pikimmiten.  Aina kysellään samat: "nooo, onko sulla jo joku uus". Ei oo, kun näin korona-aikana ei oikein suosita tuota vieraiden ihmisten tapaamista! Olen ollut neljän vuoden ja kahdeksan vuoden suhteissa, muun ajan sinkkuna. Se sopii minulle eikä ole tarvetta tunkea deittipalstoille. Tätä joutuu jatkuvasti selittelemään. Haistakaa p. 

Aina joskus tuntuu sille, että osalle sinkkuus on kuin sairaus tai kremppa, josta pitäsi päästä keinolla millä hyvänsä eroon. Tai sitten ikisinkkuus demonisoidaan ja tai vähintään luodaan ja ylläpideään mielikuvaa, että täytyy olla, jotenkin "vajaa" jollei ole määrättyyn ikään mennessä eläny edes kerran parisuhteessa. Ikäänkuin ikisinkku ei voisi olla esimerkiksi sosiaalinen tai ulkoisesi viehättävä; kaunis tai komea.  

Ikisinkku = aina sinkku.

Jos seurustelit 4 kk 17 -vuotiaana ja olet nyt 57, et ole ikisinkku. Se, että 'edellisestä seurustelusta on niin pitkä aika, että olen ikisinkku' ei sinusta todellakaan enää sellaista tee.

Minä en pidä kosketuksesta, en läheisyydetä, enkä seksistä. Silti ajoittain ajaudun syystä tai toisesta suhteen poikasiin sellaisissa tilanteissa, joissa ei etsitä kumppania. Sitten vedän pakit päälle kun tulee aika lähentyä. En ehkä huomaa ajautuvani ko. tilanteisiin, koska minulle on luonnollista lärpätellä paljon ja olen romanttinen ja positiivinen ihminen. Viimeksikin olin ihmeissäni kun seurusteleva mies oli vaihtamassa minuun. En minä yrittänyt iskeä häntä, vaan lärpättelin huvikseen. En mielestäni antanut ymmärtää, koska kerroin, että en tykkää seksistä jne. Kaipa hän kuvitteli, että voisi muuttaa minut. Selkeästi huumorityylini, jota itse pidän sarkastisena, on sellainen, josta miehet ottavat signaaleja. Teen siis yleensä itsestäni pilaa, koska olen niin toivoton tapaus :p

Mä ole oikea ikisinkku, en ole ikinä seurustellut. N48

N38, en ole päivääkään seurustellut. Yksittäisillä treffeillä olen käynyt. En ole varma olenko nirso kun en koskaan pääse sellaseen tilanteeseen, jossa joku mies olisi kiinnostunut ja minun pitäisi päättää tykkäänkö vai en. Olen sosiaalinen, iloinen, elämäni normaalisti hoitava nainen. Mutta yksinkertaisesti näkymätön.

M30, alkoholi ei sovi minulle joten en ole koskaan harrastanut ns "viihteellä käyntiä". Muissa paikoissa vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen on osoittautunut aika hankalaksi.

Nettideittejä olen kokeillut mutta aika kylmältä on tuntunut valikoiminen kuin parhaaltakin lihatiskiltä. Muutaman kanssa olen käynyt kahvittelemassa, mutta jäänyt yleensä siihen.

Harrastuspiireissäni ei juurikaan sopivan ikäisiä naisia ole näkynyt jos nyt kavereiden naisystäviä ei lasketa.

Mitähän sitä tekisi asialle.

26 enkä toistaiseksi koskaan seurustellut. Syy? Olen nirso sillä luulen itsestäni liikoja ja kuvittelen olevani täydellinen.

Kuullemma.

28v mies, en ole koskaan seurustellut tai ollut missään muussakaan kanssakäymisessä naisten kanssa. Pari naista on minuun vuosien varrella ihastunut, mutta onnistuin itse pilaaman jutut estyneisyydelläni.

Apua, kuusi vuotta on tainnut jo vierähtää sinkkuuden tiellä! Tähän johti raskaaksi käyneet pitkät ja hankalat avoliitot sarjatulituksena koko nuoruuden. Oli siis selkeää läheisriippuvuutta omalta puoleltani, ja tuli tarve ja rohkeus kasvaa ihmisenä välillä omaan suuntaani. Noh, olenkin itsenäisempi kuin osasin kuvitella ja siksikös tilanne on jäänyt päälle. En kaipaa draamaa ja luulen olevani liian hankala elämänkumppani kun aiemmatkin suhteet meni mönkään, joten näin en altista itseäni enkä muita pettymyksille. N32

Kuinka pitkään olet ollut sinkkuna? Koko elämäni eli 32 vuotta

Vai oletko koskaan edes seurustellut? En ole päässyt mitään LÄHELLEKKÄÄN seurustelua, en ole käynyt edes treffeillä

Ikäsi? 32 (nainen)

Mistä luulet sinkkuutesi johtuvan? Pakko olla ruma naama koska naaman perusteellahan ihmiset saavat ensivaikutelman/lähestyvät ihmistä

34, treffeillä olen käynyt mutten koskaan ole seurustellut tai harrastanut edes seksiä. Ne ihmiset joista itse kiinnostun eivät halua kanssani muuta kuin ystävyyttä, ja vastavuoroisesti taas olen saanut huomiota sellaisilta ihmisiltä joista en itse ole kiinnostunut. En koe olevani nirso ja olen ihastunut monelaisiin ihmisiin, olen vielä kaiken lisäksi bi joten valikoima on "laaja", mutta en vaan koskaan saa vastakaikua. Nuorempana ajattelin sen johtuvan pelkästään ulkonäöstäni, mutta näitä Prisma pariskuntia kun seurailee niin kaikennäköisillä ihmisillä se kumppani kuitenkin on. Olen kuitenkin rakentanut elämästäni sellaista, että se on hyvää ja merkittävää ilman kumppaniakin. Hienoahan tämä olisi jakaa jonkun kanssa, mutta jos ei oikeaa ihmistä osu kohdalle niin mieluummin olen yksin kuin huonossa parisuhteessa.

up.