Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järki sanoo EI kolmannelle lapselle, sydän huutaa KYLLÄ
26.04.2014 |
Mutta onko se sydän, vai johtuisiko sittenkin vain hormoneista....
Ennen en edes halunnut lapsia, vielä 25-vuotiaana olin sitä mieltä että minähän en lisäänny. Yhden abortinkin tein kun kävi vahinko.
En ikinä ajatellut myöskään että menisin naimisiin....
Tapasin sitten kuitenkin miehen, jonka kanssa kaikki kävi hyvin äkkiä. Tavattiin vähän ennen kuin täytin 26v, ei mennyt kauan niin asuimme yhdessä, todettiin molemmat ttä tässä nyt taitaa olla se jota jaksaa loppuelämän ajan katsoa ja menimme naimisiin kun oltiin seurusteltu vähän yli vuoden.
Mies sitten alkoi pikkuhiljaa puhua perheestä, (toki oltiin asiasta puhuttu jo ennen kuin mentiin naimisiin, ja olin miehellekin sanonut etten halua omia lapsia) ja itsekin pehmenin ajatukselle kuitenkin kun asiasta keskustelimme.
Kierukka sitten lähti, kun olimme ollut naimisissa puolitoista vuotta esikoinen syntyi. Toinen sai alkunsa kun esikoinen oli vuoden.
Ei tämä nyt ole joka päivä ruusuilla tansimmista ollut, mutta hengissä ollaan ja hyvin voidaan. Esikoinen täyttää nyt 3, ja kuopus vuoden.
Ja nyt minä, joka en olisi edes halunnut lapsia, haluankin vielä kolmannen....
Keksin vaikka mitä syitä siihen että siihen ei kannata lähteä, enkä järjellä keksi oikein mitään syytä miksi pitäisi olla kolme lasta, mutta silti kärsin kamalasta vauvakuumeesta, ja vain haluaisin vielä yhden lapsen....
Vaikka tiedän ettei kannata.
Nyt ei jaksa, olisi liian raskasta elää kokoajan vauva-arkea, ja myöheemin ei jaksaisi aloittaa uudestaan kun nämä kaksi ovat jo isompia.
Eipä tainnut olla päätä eikä häntää tässäkään purkauksessa, kunhan piti jonnekin avautua =)
Kommentit (5)
Mun sydän sanoo, että pitäisi saada urheiluauto. Ei ole kuitenkaan ajokorttia, autopaikkaa tai rahaa autoon. Mutta olisihan sellainen nyt kiva. Pitäisikö seurata järkeä vai tunnetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jäänyt kaipaamaan kolmatta. Se olisi tarkoittanut isompaa autoa ja isompaa asuntoa enkä olisi ollut valmis siihen, vaikka kolmatta hetken kuumeilinkin. Olen aika tunteella menevä henkilö mutta tässä ajattelin järjellä. Parisuhdekin kävi kovilla siinä toisen vauvavuoden aikana mutta nyt olemme taas "löytäneet toisemme uudelleen" ja haluan antaa parisuhteellekin aikaa. Ja vihdoinkin sitä omaakin aikaa alkaa löytymään. Kun nämä asiat tajusin, tai tajusimme, koska mieskin oli kuumeilussa mukana, hävisi se hetkellinen vauvankaipuukin. Järki siis voitti tällä kertaa. Ja tuosta on nyt parisen vuotta aikaa, enkä ole katunut. Mutta tämä vain oma kokemus, kaikella olisi saattanut olla tyystin toisenlainenkin loppu. Olisin saattanut jäädä kaipaamaan sitä kolmatta. Onneksi näin.
Tsemppiä päätöksentekoon! Näissä kun ei ole oikeaa tai väärää ratkaisua.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 11:15"]
Mun sydän sanoo, että pitäisi saada urheiluauto. Ei ole kuitenkaan ajokorttia, autopaikkaa tai rahaa autoon. Mutta olisihan sellainen nyt kiva. Pitäisikö seurata järkeä vai tunnetta?
[/quote]Aaahhahahahahahaa kun olet hauska ja nokkela. Ihmisellä ei nyt vaan ole hormonaalista autonhankkimisvietettä samalla tavalla kuin lisääntymisviettiä.
Aina kannattaa kuunnella sydäntä
Tässä yks päivä pyörsin yhden ratkaisun vaikka se oli juuri päätetty. Oli vaan niin vahva tunne että pitää vaihtaa (ei liity perhe-elämään tuo asia).
Alue: Aihe vapaa
Löytyykö muita saman asian kanssa painineita ja mihin päädyitte?
Jos päätittekin että kaksi riittää, jäittekö silti jollain tasolla kaipaamaan sitä kolmatta?