Mun lapset ei ole misään superlahjakkaita. Ei ne pärjää missään kouluaineessa hyvin

Eihän lahjakkuutta koulussa mitata, vaan harrastuksissa. Koulu on sivuseikka, joka pitää hoitaa, ja harrastukset pääasia.

Aika tietoinen olin jo lapsia tehdessä että superlahjakkuus on kaukana, kun sitä ei ole itsekkään, eikä lasten isä, molempien suku on täynnä ihan perus duunareita. Ei haittaa yhtään, juuri tän porukan ansiosta koko tää maailma pysyy kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on keskivertoa. Se on lapsillesi vain siunaus. Maailma on suunniteltu keskivertoihmisille. Helpommalla silloin pääsee kun ei juuri erotu suuntaan tai toiseen.

Erityisen älykkäät ei edes välttämättä menesty elämässä kovin hyvin. Moni masentuu ja alisuorittaa. Tai menestyy yhdellä alalla todella hyvin ja keskittää elämänsä vain sille. Tai polttaa itsensä loppuun. Usein tasapainoinen ja onnellinen elämä sisältää monia asioita. Intohimo voi löytyä sitten myöhemmin vaikka savitöistä ja agilitystä.

Keskivertaisuus on parasta.

Keskinkertaiset pärjäävät usein parhaiten. Autistinen tyyppi on ehkä huippu matematiikassa ja tietokoneiden kanssa, mutta sitten on vaikeuksia vaikka parisuhteen solmimisessa. Yleensä huippuhyvät on jotenkin erikoisia.

Ihminen ei voi päättää omaa olemistaan, pitää vain koittaa sopeutua ja hyödyntää lahjakkuudet ja kiinnostuksen kohteen parhaalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos eivät ole missään mainittavassa asiassa hyviä, ehkä ovat hyviä elämäntaidossa. Saavat parisuhteen onnistumaan, pärjäävät työssä ja onnistuvat kasvattamaan mallikansalaisia. Siinä on jo paljon enemmän kuin mihin moni muu kykenee.

Täytyy kyeetä myös yksilöimään. Yleinen taso viiitta hyvin usein populismiiin mikä tarkoittaa sitä että eletään täyysin abdurdien sanojen maailmassa jossa kuka tahansa voi antaa sanoillle ihan mitä haluaa milloinkin merkityksiä ja kukin uskoo niihin ikäänkuin "faktoina" ja ja juoruiina. Juooruissakin juorujen logiiikka menee niin että yksi kertoo juorun toisella, toinen kertooo sen taas eteenpäin jollloin kokoaika juoru muuuttaa muotoaaan ja vaikka useamman jälkeeen puhutaaan joa aivan jostaiin muuusta. ELdelllisuus on ottanut siinä suuhteeessa aivan toisen muodon ja se uskotaaan ikääänkuin totena.

Tyytyväinen tavis kirjoitti:

En minäkään pärjännyt. Seiskan oppilas olin alusta loppuun. Kuitenkin pääsin opiskelemaan toivomaani alaa, vaikkakaan en toivomallani tasolla. Työelämä on kuitenkin tasoittanut eroa ja olen pärjännyt elämässäni paremmin kuin moni kympin oppilas.

Mitä tarkoittaa "elämässä pärjääminen"? 

Rahaa?

Kyynärpäätaktikot varmaankin "pärjäävät elämässä parhaiten".

Vierailija kirjoitti:

Eihän lahjakkuutta koulussa mitata, vaan harrastuksissa. Koulu on sivuseikka, joka pitää hoitaa, ja harrastukset pääasia.

Harrastukset ovat rentoutumista varten. Eli suurinta lahjakkuutta on, että osaa rentoutua?

Suomessa on keskinkertaisuuden eetos. Oikeita lahjakkuuksia ei kannusteta. Menetämme siinä suuren määrän potentiaalia. 

Ei, kaikki EIVäT ole yhtä lahjakkaita. 

Vaikka ei olisi lahjakas, siitä huolimatta voi elää hyvin elämän, kunhan myöntää sen ja on sinut asian kanssa. 

Voi esim. auttaa muita ja saada siitä tyydytystä. 

Huonointa elämä on silloin, jos kuvittelee itselleen kuuluvan jotain lahjakkuuksien etuoikeuksia, vaikkei oikeasti ole. Siinä kärsivät myös muut. Myös ne aidosti lahjakkaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eivät ole missään mainittavassa asiassa hyviä, ehkä ovat hyviä elämäntaidossa. Saavat parisuhteen onnistumaan, pärjäävät työssä ja onnistuvat kasvattamaan mallikansalaisia. Siinä on jo paljon enemmän kuin mihin moni muu kykenee.

Täytyy kyeetä myös yksilöimään. Yleinen taso viiitta hyvin usein populismiiin mikä tarkoittaa sitä että eletään täyysin abdurdien sanojen maailmassa jossa kuka tahansa voi antaa sanoillle ihan mitä haluaa milloinkin merkityksiä ja kukin uskoo niihin ikäänkuin "faktoina" ja ja juoruiina. Juooruissakin juorujen logiiikka menee niin että yksi kertoo juorun toisella, toinen kertooo sen taas eteenpäin jollloin kokoaika juoru muuuttaa muotoaaan ja vaikka useamman jälkeeen puhutaaan joa aivan jostaiin muuusta. ELdelllisuus on ottanut siinä suuhteeessa aivan toisen muodon ja se uskotaaan ikääänkuin totena.

Eikö tuossa ole yksilöity tarpeeksi? Esimerkiksi ei ole ollenkaan selvää, että lapsi kykenee myöhemmin pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Tämä jos mikä on yksi onnistuneen elämän kulmakivistä. Yleensä sellaiset, jotka harjoittelevat seurustelutaitoja jo yläasteella (koulun kustannuksella), ovat paremmassa asemassa tässä asiassa.

Työelämän paineet ovat myös monelle liikaa nykyään. Tuntuu, että joka toinen sairastuu burnoutiin, tai sitten on jonkinlaisia henkisiä ongelmia. Nostan hattua kaikille, jotka onnistuvat kasvattamaan ihan tavallisen hyvällä itsetunnolla varustetun terveen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän lahjakkuutta koulussa mitata, vaan harrastuksissa. Koulu on sivuseikka, joka pitää hoitaa, ja harrastukset pääasia.

Harrastukset ovat rentoutumista varten. Eli suurinta lahjakkuutta on, että osaa rentoutua?

Eivät todellakaan ole. Baletissa rääkätään ja tanssitaan tavoitteellisesti. Samoin musiikissa ollaan melkein päivittäin musiikkiopistolla, plus harjoittelut. Siellä kun etenee ja pärjää, on lahjakas. Koulu on kissan aivastus verrattuna siihen ja yleensä nämä hoitavatkin senkin kiitettävästi.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on keskinkertaisuuden eetos. Oikeita lahjakkuuksia ei kannusteta. Menetämme siinä suuren määrän potentiaalia. 

Ei, kaikki EIVäT ole yhtä lahjakkaita. 

Vaikka ei olisi lahjakas, siitä huolimatta voi elää hyvin elämän, kunhan myöntää sen ja on sinut asian kanssa. 

Voi esim. auttaa muita ja saada siitä tyydytystä. 

Huonointa elämä on silloin, jos kuvittelee itselleen kuuluvan jotain lahjakkuuksien etuoikeuksia, vaikkei oikeasti ole. Siinä kärsivät myös muut. Myös ne aidosti lahjakkaat.

Millaisena ajattelet tilanteen lahjakkaan etuoikeus? Ihan mielenkiinnosta kysyn? Oma ajatus on, että elämä ikäänkuin ohjaa ihmistä uomaansa.

Sun lapset ovat tulleet äitiinsä, eli sinuun. Sellasta se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on keskinkertaisuuden eetos. Oikeita lahjakkuuksia ei kannusteta. Menetämme siinä suuren määrän potentiaalia. 

Ei, kaikki EIVäT ole yhtä lahjakkaita. 

Vaikka ei olisi lahjakas, siitä huolimatta voi elää hyvin elämän, kunhan myöntää sen ja on sinut asian kanssa. 

Voi esim. auttaa muita ja saada siitä tyydytystä. 

Huonointa elämä on silloin, jos kuvittelee itselleen kuuluvan jotain lahjakkuuksien etuoikeuksia, vaikkei oikeasti ole. Siinä kärsivät myös muut. Myös ne aidosti lahjakkaat.

Millaisena ajattelet tilanteen lahjakkaan etuoikeus? Ihan mielenkiinnosta kysyn? Oma ajatus on, että elämä ikäänkuin ohjaa ihmistä uomaansa.

Lahjakkaat ihmiset saavat kyvyistään ylistystä. Sen voimalla on helppo kasvattaa vahva itsetunto ja painaa menemään menestykkäästi.

Heikommin pärjäävät sen sijaan ovat usein valmiiksi toisten lyttäämiä ja lannistamia. Hanki siinä sitten hyvä itsetunto.

Opeta lapset tekemään töitä koulumenestyksen eteen. Ei siihen mitään superlahjakkuutta tarvita, suomalaisessa koulussa pärjää kyllä jos koulumenestyksen eteen tekee töitä. Duunia, duunia vaan!

Vierailija kirjoitti:

Opeta lapset tekemään töitä koulumenestyksen eteen. Ei siihen mitään superlahjakkuutta tarvita, suomalaisessa koulussa pärjää kyllä jos koulumenestyksen eteen tekee töitä. Duunia, duunia vaan!

Ymmärrätkö että jollekin kutosen tai seiskan keskiarvo voi olla kovan uurastuksen takana?

Vierailija kirjoitti:

Opeta lapset tekemään töitä koulumenestyksen eteen. Ei siihen mitään superlahjakkuutta tarvita, suomalaisessa koulussa pärjää kyllä jos koulumenestyksen eteen tekee töitä. Duunia, duunia vaan!

Käytin kouluun koko peruskoulun ajan paljon aikaa, huomattavasti enemmän kuin jotkut ns. hikarit. Ja millä keskiarvolla valmistuin? Kasin keskiarvolla.

No ei kaikki ole erityislahjakkaita. Tämä maailma kuule pyörii keskivertokansalaisten työllä, ja nämä keskivertokansalaiset elävät onnellisina ja tyytyväisinä ihan tavallista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Et vain näe lapsiesi lahjakkuuksia. Kaikki ovat hyviä jossain. Ovatko sosiaalisia? Sellaiset pärjäävät aina.

Hyviä käsitöissä, liikunnassa tai taideaineissa? Lapsesi eivät ole sinun kopioitasi, hyväksy se.

Ala-asteen sosiaalisuus ei vaan kerro paljoa. Ne silloiset sosiaalisimmat päätyivät kauppojen kassoille jne. töitä tietty nekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et vain näe lapsiesi lahjakkuuksia. Kaikki ovat hyviä jossain. Ovatko sosiaalisia? Sellaiset pärjäävät aina.

Hyviä käsitöissä, liikunnassa tai taideaineissa? Lapsesi eivät ole sinun kopioitasi, hyväksy se.

Ala-asteen sosiaalisuus ei vaan kerro paljoa. Ne silloiset sosiaalisimmat päätyivät kauppojen kassoille jne. töitä tietty nekin.

Kuinka laaja otos sinulla tästä on?

Semmoista se elämä on. Toivotonta rämpimistä yrittäen kehittyä mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta

Olisipa lahjakas! Joka kevät koulussa voisi odottaa stipendejä. Ihan kivalta kuulostaa verrattuna siihen, jota odottaa vanhempien nuhdesaarna miksei voinut saada parempia numeroita koulusta.