Yläkerran perheen jokainen jäsen kantapääkävelijä

Kantapääkävelyn puolustajat: olette itsekkäitä! Ette osaa asettua muiden asemaan. Se voi todellakin tuottaa valtavaa kärsimystä. Ja sille kärsimykselle nauraminen taas lisää... Järkyttävää, ettei piitata naapurien ahdingosta millään lailla, vaan itsekkäästi jatketaan tömistelyä. On sivistynyttä ottaa muut huomioon. Niin minäkin teen. Ja jos joku huomauttaa minulle jostakin häiritsevästä, otan siitä onkeeni, enkä ala puolustella oikeuttani käytökseeni. Tulisi joskus ajatella muitakin, eikä vain omaa napaa.

Kyse ei kuule ole normaalista elämisen äänestä, jos tömistelee ikävästi. Minulla on ollut yläkerran naapureita, jotka ovat eläneet normaalisti ja tömistelemättä, ja sitten taas niitä, joiden tömistelyltä on vaikea jopa nukkua. On todella itsekästä olla ajattelematta mitä aiheuttaa toisille. Univaikeuksia ja ahdistusta...jne. Sitä paitsi kaikilla ei vaan ole varaa muuttaa omakotitaloon. Häiriköt saisivat itse muuttaa metsän keskelle, jos eivät voi ottaa muita huomioon.

Aika hurjaa, jos kävely sisällä häiritsee. Jokaisella on oma aseltaminen. Kaupungistuminen ei taida sopia suomalaisille.

Mä tiedän olevani kantaastuja, mutta en kyllä rupea tiedostamaan ja ajattelemaan jokaista askeltani sen takia.

"Voisitteko muuttaa kävelytapaanne, koska se häiritsee minua?" Eikö kukaan muu koe tätä aika naurettavaksi? 

Meilläkin yläkerran naapuri tömistelee melko myöhäänkin illalla. Varmaan n. vuosi sitten muttivat, ensin remontoivat pitkään, kuului sahaamisen ja muita remontin ääniä. Ilmeisesti tekivät laminaattilattian, kun kolisee niin selvästi, jos jotakin heillä tippuu lattialle. Sitten kuuluu vielä sellainen vierimisääni. Myös jotain ihme siirtelyääniä tai jotain kuuluu joka päivä. Lisäksi välillä nussivat hyvin kovaäänisesti, kerran tuntui, että tulevat katosta läpi. Molempien huuto kuuluu "parhaalla hetkellä".

Ei sinänsä häiritse, tuntuu vain ihmeelliseltä että kuuluu niin selvästi. Aikaisemmin ollut niin hiljainen kerrostalo. Alkaa miettimään, että mitenköhän selvästi meidän äänet kuuluu alakertaan...

Pyytäkää taloyhtiöltä lisäeristyksiä.

minä olen kantapääastuja ja yritän parhaani mukaan astella hiljaa nyt, kun kerrostalossa asun. Pyysin myös alakerrassa asuvia tulemaan sanomaan, jos kuuluu liikaa meteliä, niin yritän taas muistaa kävellä hiljempaa. Ja olemaan muutenkin paiskomatta liikaa ovia yms, minulla on myös sellainen paha tapa.

Alakerran asukas kävikin kerran sanoassa asiasta, enkä pahoittanut mieltäni vaan olin iloinen, koska mielummin niin että sanoaa ja yritän parantaa tapani kun että valittelisi ja haukkuisi minua selän takana joka paikassa.

Nyt olen yrittänyt ottaa tavaksi aamuisin kävellä varpaillaan tai muuten vaan tosi hitaasti ja varovaisesti (askelet eivät häiritse alakerran naapuria kuin aamuisin, koska herään aina aikaisin ja he taas ovat eläkkeellä ja tahtoisivat nukkua pitkään). Ei se ole liian vaikeaa, minusta ihan normaalia naapureiden huomioon ottamista. Siis se, että en kello viisi aamulla tömistele niin, että naapurit herää.

Mun ex ja miehen poika on kantapääkävelijöitä. Kävelevät kotona (omakotitalo) paukuttaen kantapäitä niin, että jos keskellä yötä käyvät vessassa, taatusti kaikki heräävät. Lisäksi liikehdintä on muutenkin sellaista paiskimista, kuin olisi aina paha mieli ja "kukaan ei taaskaan auta".

Kukaan muu ei meillä kävele niin, että jytisee, eikä kukaan edes mitenkään sipsuttelemalla kulje. Vaan ihan tavallisesti, mutta ei sillä lailla "jumps jumps jumps".

Valita isännöitsijälle. Onko yläkerran askeläänieriste kunnossa? Ei tommosta tartte kuunnella vaikka kerrostalossa asuukin.

Mun mielestä kyllä kuulostaa aika friikiltä, jos häiriintyy KÄVELYSTÄ. Kantapää ensin on normaali kävelytyyli. Ei tietenkään kuulu iskeä sitä jalkaa kovaa lattiaan, mutta tekeekö joku oikeasti niin? Kuulostaa hankalalta. 

Mulla alakerran naapuri on kertonut, että kuulee kissojeni kävelyn. Odotan innolla, että milloin se yrittää valittaa asiasta isännöitsijälle. 4-kiloisista pehmeätassuisista otuksista lähtee varmaan ihan mieletön jyminä. 

Hanki elämä. Asuin yhden vuoden kerrostalossa, missä nimetön naapuri jätti koko ajan nimettömiä lappuja postiluukustani. Siellä oli naurettavia "sääntöjä", kuten tuo, älä kävele kantapäillä, laita kengät jalkaan vasta eteisessä, kun siirrät tuolia, älä raahaa sitä lattiaa vasten, vaan kanna se, laita tv:tä hiljemmalle kello 21 jälkeen, älä vedä vessaa klo 21 jälkeen, älä käy suihkussa klo 21 jälkeen ym. Asuin yksin, olin töissä klo 8-16, minulla oli paljon harrastuksia ja vietin kotona todella vähän aikaa, siksi tuo naapurin jatkuva valittaminen kävi hermoille. Joskus saatoin unohtaa töihin mennessä avaimet pienen kaksioni keittiön pöydälle ja silloin kävin ne kengät jalassa sieltä hakemassa. Mitä tulee muihin ääniin, niin ne kuuluu kerrostaloon. Jos ei ääniä kestä, kerrostalo ei ole oikea paikka.

Kylläpä täällä on taas paljon moukkia. Sellainen onnekas, joka ei koskaan ole joutunut kanta-astujan naapuriksi huonosti äänieristetyssä talossa, ei voi mitenkään ymmärtää kuinka kertakaikkisen rasittavaa jatkuva jytinä omassa kodissa on.

Itse olen asunut aikuisella iällä seitsemässä eri kerrostaloasunnossa ja kahdessa on ollut ongelmana tuo jalkojen lattiaan hakkaaminen. En osaa sanoa, oliko noissa viidessä muussa talossa erityisen hyvä äänieristys vai sattuiko minullekin silloin muut asujat huomioonottavaia naapureita.

Ja nämä, jotka täällä näsäviisastelevat, että jos ei kestä normaaleja asumisen ääniä kerrostalossa, pitää muuttaa omakotitaloon, ovat juurikin niitä moukkia, jotka paiskovat ulko-ovia aamulla viideltä töihin lähtiessään, hyppivät jonkun Wiin kanssa tuntitolkulla, kailottavat rappukäytävässä ja ravaavat sorkkineen ympäri pientäkin asuntoa pitkin iltaa ja yötä.

Minä kyllä kävelen kotonani kevein askelin ihan vaan sen takia, ettei alakerran naapurin tarvitse rasittua aiheuttamastani jytkeestä. En koe tekeväni mitään suurta uhrausta tai luopuvani elämässäni jostain minulle todella tärkeästä ja olleellisesti onnellisuuteni vaikuttavasta asiasta, kun en mennä tömpsöttele kämpässäni kuin norsu posliinikaupassa. Mutta tietysti voihan se jollekin olla ihan identiteetin ydin, että on raskas kanta-astuja ja näin ollen ajatuskin kepeämmästä astunnasta  aiheuttaa suurta menetyksen tunnetta ja ahdistusta tulevaisuudesta.

Tää on niin tätä... Suomalaisten pitäis vieläkin asua jossain kannon alla sammalpeitteen sisässä hyttysten kanssa, eikä urbaanissa ympäristössä muiden ihmisten kanssa. Jos nyt jumalauta toisten askellusäänet suistaa mielenterveyden raiteiltaan (ja tälle ajatukselle löytyy vieläpä nähtävästi helvetisti ymmärtäjiä!) ni sit ihan oikeesti pitää miettiä uudestaan sitä omaa kaupungistumisen astetta. Sekä kenties todella ottaa se oma mielenterveys lähempään tarkasteluun. Tai ehkä ennenkaikkea se.

Joka talossa on joku hullu joka väittää että kaikki muut on kanta-astujia :) En ole kyllä itse koskaan miettinyt miten toiset ihmiset kävelevät, ja olen sentään asunut elämäni aikana monessa eri kerrostalossa.

Olen huomannut, että kotona astelen koko ajan päkiöillä. Se tulee ihan automaattisesti, enkä siis mieti ollenkaan. Ulkona (tai pikemminkin kengissä) siirryn kanta-astujaksi. Enpä sitten tiedä, mikä "vamma" minulla on, jos kanta-astuminen on normaali kävelytapa, mutta ainakin alakerran naapureille on hieman hiljaisempaa. :)

Palsta söi sitten viestini. Mutta siis, minäkin opin kävelemään hiljaa, kun äiti asiasta huomautti. Eikä tarvinnut edes huomauttaa kuin kerran. Sipsutteluun oppineena muutin sitten soluun, jossa useimmat kämppikset pitivät töminää kävellessään. Aamulla heräsi siihen, kun norsu käveli tekemään aamupalaa. He taaskin väittivät, että minä säikäyttelen heitä hiiviskelemällä. Nykyään en mitenkään sipsuttele, mutta sisätiloissa en hakkaa kantojani lattiaan. Kevyt kanta-astunta ei päästä ääntä. En tee sitä huomioidakseni muita, vaan ihan siksi, etten halua kuunnella omaakaan töminääni. Eikä minun sitä tarvitse mitenkään ajatella.

Ulkona reippaasti kävellessä astun kyllä voimakkaasti kannalle, samoin korkokengissä, koska niillä ei muuten voi kävellä. Kotona ei kuitenkaan tarvitse harrastaa kuntokävelyä, eikä kyllä mahtuisikaan.

Olen tullut siihen tulokseen, että jotkut tavallaan haluavat korostaa olemassaoloaan sillä töminällä. Siis se koetaan itsevarmana astuntana. Minulla ei ole tarvettaa korostaa olemassaoloani.

Nykyaikaisissa taloissa on kelluvat lattiarakenteet ja välipohja lepää hiekkapatjan päällä. Ei kuulu töminät ollenkaan siihen malliin, että pystyisi kuulemaan käveleekö siellä joku kanta-astuja vai sipsuttaako päkiöillä.

Kerrostalossa on ihan normaalia, että joskus silloin tällöin saattaa jostain pientä ääntä kuulua. Ei siitä tarvitse kierroksia ottaa.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 20:36"]

Ensinnäkin ihminen on kanta-astuja joten kukaan normaali ihminen ei astele kodissaan päkiöillä siitä saa jalkavaivoja ja on täysin luonnoton astunta ihmiselle. Muuta muualle vinkumaan jos et kestä!

Maiju

[/quote]

Luonnoton?

"Kantakävely (kantaisku – jalkapohja alustalla – varvastyöntö) on kävelyn malleista tutuin ja se, josta eniten puhutaan ja kirjoitetaan. Myös terapeutit arvioivat asiakkaan kävelyä ja siinä ilmeneviä muutoksia yleensä kantakävelyn mallin pohjalta. Kantakävely on tyypillistä kenkiä käyttävissä kulttuureissa"

"Paljasjalkakansat kävelevät jalkapohja alustalla -kävelyä tai päkiäkävelyä"

En ole asiantuntija, mutta ihmiset ovat luonnostaan kengättömiä (vai onko joku syntynyt kengät jalassa?), joten päkiäkävelyhän on sitten loogisesti luonnollista.

Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=jal00167

Siis fakta on se, että tässäkin ketjussa noita tömistelijöitä puolustelevat ovat itse niitä jotka eivät välitä naapureistaan yhtään. Samat naamat manitsee aina sen, että miksi asut kerrostalossa jos et siedä ääniä, hei haloo, silloin kun asutaan kerrostalossa, pitää osata ottaa huomioon se tosiasia, että emme ole siellä yksin ja ehkä meillä kaikilla ei ole mahdollisuutta asua muulla tavalla.

Oman ex naapurini nuorempi tytär on varmasti pahin tömistelijä mitä maa päällään kantaa, Likka polkee jaloillaan aivan helvetillisellä voimalla kulkiessaan porraskäytävässä, ikään kuin yrittäisi polkea portaat kulkiessaan rikki.

Sama kun hän liikkui kotonaan, sellaista askellusta ei ole edes hevosella, se kantautui kolmannesta kerroksesta alimpaan kerrokseen ja aivan helvetin vahvasti.

Siinä perheessä ei kukaan muu kulkenut sillä tavalla, mutta muuten sen perheen elämä on kaikkea muuta kuinj normaalia.

Täydet sympatiat ap:lle