Lue keskustelun säännöt.
Nuorena lapsen saaneet: selittäkää tämä
25.04.2014 |
Tunnutte lähes poikkeuksetta hehkuttavan että lapsi on paras asia elämässänne, voi tehdä samoja asioita kuin lapsettomana, nuorena jaksaa leikkiä, vanhanakin aina aikaa matkustella jne.
Mutta omille lapsille sanotaan että kannattaa odottaa.
Huijaatteko siis itseänne vai muita?
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:42"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:40"]Kai siinä on vähän kyse siitä, että oman lapsensa nimenomaan näkee aina LAPSENA.
[/quote]
Ja itse 17vee mammana olit kypsä äitiksi?
[/quote]
17v on teiniäiti. On vähän eri asia olla teiniäiti tai nuori äiti. Minä sain lapseni 20 ja 23vuotiaana, ja aion kehottaa omianikin tekemään lapset nuorena. Teiniäitiyteen en tietenkään kehota enkä sitä toivo.
[/quote]
Miksi aiot puuttua siihen, milloin lapsesi hankkivat lapsia / perustavat perheen? Eihän se kai ole sinun päätöksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:42"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:40"]Kai siinä on vähän kyse siitä, että oman lapsensa nimenomaan näkee aina LAPSENA.
[/quote]
Ja itse 17vee mammana olit kypsä äitiksi?
[/quote]
17v on teiniäiti. On vähän eri asia olla teiniäiti tai nuori äiti. Minä sain lapseni 20 ja 23vuotiaana, ja aion kehottaa omianikin tekemään lapset nuorena. Teiniäitiyteen en tietenkään kehota enkä sitä toivo.
[/quote]
Miksi aiot puuttua siihen, milloin lapsesi hankkivat lapsia / perustavat perheen? Eihän se kai ole sinun päätöksesi?
[/quote]
Ei tietenkää ole minun päätökseni, mutta en aio kannustaa lapsiani teiniäitiyteen. Kerron esim. Ehkäisystä jne. Jos lapsestani kuitenkin tulisi teiniäiti, auttaisin ja tukisin.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:42"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:40"]Kai siinä on vähän kyse siitä, että oman lapsensa nimenomaan näkee aina LAPSENA.
[/quote]
Ja itse 17vee mammana olit kypsä äitiksi?
[/quote]
17v on teiniäiti. On vähän eri asia olla teiniäiti tai nuori äiti. Minä sain lapseni 20 ja 23vuotiaana, ja aion kehottaa omianikin tekemään lapset nuorena. Teiniäitiyteen en tietenkään kehota enkä sitä toivo.
[/quote]
Miksi aiot puuttua siihen, milloin lapsesi hankkivat lapsia / perustavat perheen? Eihän se kai ole sinun päätöksesi?
[/quote]
Ei tietenkää ole minun päätökseni, mutta en aio kannustaa lapsiani teiniäitiyteen. Kerron esim. Ehkäisystä jne. Jos lapsestani kuitenkin tulisi teiniäiti, auttaisin ja tukisin.
[/quote]
Niin enkä myöskääb pakottaa hankkimaan lapsia nuorena. Aion silti kertoa heille nuorena lapsensaamisen eduista ja siitä, että tarpeeksi kauan kun odottaa voi olla myöhäistä. Päätökset eivät tietenkään minulle kuulu, mutta haluan luoda myönteisrn ilmapiirin nuorelle vanhemmuudelle.
Varmaan aika moni pelkää mummoutua niin aikaisin.
Avoimuus enben kaikjea. Itse sain ekan lapsen 20 vuotiaana. Lukion käynyt, toista tutkintoa suoritin ja yllätyslapsi tuli. 3 vuotta kotona ja takas kouluun, sitten muutama vuosi töitä ja taas kotiin uuden vauvan kanssa. Kyllä lapsen voi nuorena tehdä, mutta omaani suosittelen käymään koulut loppuun ensin :) En pistä ollenkaan pahakseni että olen vasta 40 kun tyttäreni on 20v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuollaista olet saanut päähäsi. Olen 43 ja odottelen jo mummimksi tulemista, toivottavasti jo muutaman vuoden sisällä. Toki toivon että lapsi käy koulunsa loppuun ennen lapsen saamista, niin minäkin tein.
Sain lapseni 22vuotiaana, todellisena yllätyksenä koska minut oli "tuomittu" 2 eri lääkärin toimesta lapsettomaksi ns. varmuudella. Kyllä lapseni saaminen oli parasta elämässäni ja jatkoin opintojani lapsen ollessa 2-vuotias. Ennen häntä olin jo yhden koulutuksen opiskellut ja lähdin kouluttautumaan samalle alalle lisää. Lapseni on 18v, ei vielä ole ajankohtaista hänen suunnitella perhettä koska kumppanikaan ei vielä ole. En mitenkään koe olevani siinä asemassa, että neuvoisin häntä lapsensaannin ajankohdassa. Joten minun kohdallani ei tule pitämään paikkaansa. Eivätkä muutkaan ystäväni ole neuvoneet aikuisia lapsiaan jälkikasvun suhteen. Ps. en suinkaan ole kyllä koskaan mainostanut, että lapsen kanssa voi samalla tavalla elää kuin lapsettomana, mutta minua lapsi ei estänyt esim. kouluttautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:13"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:46"]
Minulla kävi tuuri. Löysin mahtavan miehen jo 18-vuotiaana. Mies on varakkaasta suvusta ja hänellä oli perintönä saatu tuntuva pesämuna jo yhteen mennessämme. Omakotitalon ostimme 20-vuotiaina. Samaan aikaan tulin raskaaksi ensimmäisen kerran. Olemme olleet nyt yhdessä 20 vuotta. Mieheni on kympin mies, osallistuva, kannustava, hellä, rakastava, luotettava, hyvä mies ja täydellinen isä. Lapset olivat terveitä ja ihania, isovanhemmat nuoria ja osallistuvia. Nyt me olemme 40-vuotiaita ja lapset lentäneet pesästä. Meitä on siunattu elämässä niin monella tavalla.
En silti uskalla luottaa, että lapsillani kävisi automaattisesti yhtä hyvä tuuri kuin meillä. Toivon, että he olisivat vanhempia ja parisuhteessaan vakiintuneempia kun lapset tulevat heidän elämäänsä. Kai vanhemmat aina pitävät omia lapsiaan "pikkuisina", minä ainakin pidän. Esikoinen siis nyt 20-vuotias. :)
[/quote]
Tällaisessa tilanteessahan sen ymmärtää. Kovin monella ei käy tuollainen tuuri, että nai varakkaaseen sukuun, joten opiskellaan ja hankitaan se työpaikka ensiksi. Sitten kun oma talous ja elämä alkaa olla suhteellisen mallillaan, yhtälöön voi lisätä pienokaisen. Yleensä lapselle halutaan tarjota mahdollisimman hyvä kasvuympäristö ja mielestäni siihen vaikuttaa mm. taloudellinen tilanne.
[/quote]
Kaikilla sitä hyvää taloudellusta tilannetta ei ole koskaan. Eikö silloin saa siis hankkia lapsiakaan?
[/quote]
Niin, sitähän minä nimenomaan tarkoitin...
Lähinnä sellainen ajatus oli mielessä, että vanhemmat varmaan haluavat tarjota lapselleen parhaan mahdollisen alun elämälle. Kun on esimerkiksi mukava asuinpaikka ja säännölliset tulot, niin on lapsellekin vähän mukavampi tulla sellaiseen elämäntilanteeseen.
No minä en ole kylää noin sanonut vaikka lapsen sainkin 18vuotiaana. Olin ihan kakara silloin ja todella elin köyhyydessä. Lapsia ei kannata tehdä noin nuorena vaan pitäsi nauttia elämästä, opiskella ja löytää työpaikka. Itsellä jäi koulu kesken. suoritin opinnot loppuun ja sain työpaikan mutta se oli vaikea tie kun oli nuori äiti..Nyt poikani 13vuotta. Selvisin ja aijonkin sanoa nuorille että lapsia kyllä kerkee tekemään sit kun on aikuinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:43"]En minä kyllä sano. Mutta ihmettelen samaa. Voisko olla että sellaiset sanoo jolle lapsi ollut vahinko, eivätkä ole oikein olleet kypsiä vanhemmiksi itse?
[/quote]
Mutta silti hehkutetaan teinivanhemmuuden ihanuutta. En ymmärrä.
[/quote]
Onko sulla termit vähän hakusessa? Teinivanhemmuus on ihan eri asia. Teiniäiti on yleensä alaikäinen äiti, enkä kyllä koskaan ole tavannut alaikäistä äitiä joka aikoisi kehottaa omia lapsiaan samaan. Sen sijaan nuoret äidit tuntuvat olevan usein hyvin tyytyväisiä ratkaisuihinsa ja niinhän se ihan biologiankin kannalta menee, että nainen on hedelmällisimmillään 20-25vuotiaana. Nykyään vaan on hienoa olla teini vielä 35vuotiaanakin ja itkeä sitten 45vuotiaana lapsettomuutta.
[/quote]
Juuri näin. Olen aina tytärelle opettanut että tee lapset nuorena. Ikävä kyllä tyttärellä pitää kiirettä, on nyt suorittanut kolmoistutkinnon, yo+merkonomi, kesällä lähtee vuodeksi au-pairiksi, sitten menee opiskelemaan tradenomiksi, erikoistuu ulkomaankauppaan. Tytär itsekin on vähän huolissaan, että onko liian vanha lapsia tekemään sitten kun pääsee työelämään kiinni.
Mä sanon siksi, että itse sain 15v vauvan. Ei todellakaan tarttis niin aikaisin tehdä kenenkään lapsia. Toivon että omat lapset opiskelee ensin kunnolla ja sitten vasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 18:34"]Mä sanon siksi, että itse sain 15v vauvan. Ei todellakaan tarttis niin aikaisin tehdä kenenkään lapsia. Toivon että omat lapset opiskelee ensin kunnolla ja sitten vasta.
[/quote]
Niin joo, tokan sain 23v ja se oli aivan täydellinen ikä saada vauva. Jos olis onnistunut, olisin tehnyt 22-26 iässä kaikki lapset.
Todellisuudessa sain viimeisen lapseni 27v.
Tuollainen varoittelu on kaiketi peruja ajoilta, jolloin ei ehkäisyvalistusta ollut.
Vanhempi pojistani on 22 vuotias. Seurustellut kolme vuotta.
Hänen oma arvomaailmansa on hankkia lapsia sitten, kun hänellä on koulutuksensa kautta työ ja vakaa talous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35 jatkaa
Itse sain ensimmäisen lapsen ollessani 19.
Äitini sai minut 22-vuotiaana, isäni oli tuolloin 24 vuotta. Molemmilla oli opinnot suoritettu ja vakituinen työpaikka, edellisenä vuonna menneet naimisiin ja oma asunto hankittuna. Ei siis mitään syytä miettiä, onko aika kypsä, kun kaikki edellytykset turvalliseen lapsuuteen oli valmiina.
Minä itse opiskelin 22-vuotiaana, elin kesätöiden palkalla ja opintotuella aikamoisessa köyhyydessä, seurustelin elämäntapajuopon kanssa, josta pääsin vaivoin eroon 23-vuotiaana. 24-vuotiaana tapasin mieheni ja meille syntyi kaukosuhde. Hän asui eri maassa. Mihinkään tällaiseen tilanteeseen en olisi missään nimessä valmis hankkimaan lasta edes silläkään perusteella, että olin vastuullinen nuori aikuinen ja olisin takuulla ollut ihan hyvä äiti. Aika iso osa hyvää vanhemmuutta on ne resurssit, mitä voi lapselle tarjota. Pienelläkin rahalla ruokkii ja vaatettaa lapsen, mutta on tärkeää miettiä, että lapsella on tasapainoiset vanhemmat, turvallinen kasvuympäristö eikä pelkoa esim. nälästä tai kodin menettämisestä. On turha vinkua, eikö köyhä saisi hankkia lasta, jos köyhyys tarkoittaa samalla turvattomuutta ja jopa suoranaista nälkää. Ei saisi hankkia. Ei ikinä. Pienituloinen voi tarjota lapselleen runsaasti, jos osaa käyttää rahaansa järkevästi eikä jää ikuisesti köyhyysloukkuun. Köyhä, joka käyttää rahansa tupakkaan, viinaan ja matkusteluun lapsen vaatteiden, harrastusten ja muiden tarpeiden sijaan ei ansaitse lasta eikä sellaista saisi hankkia.
Minusta ikä on edelleenkin vain numeroita, jos resurssit riittävät. Ne ovat paljon tärkeämmät kuin se, minkä ikäinen äiti tai isä lapsella on. Jos henkiset resurssit eivät riitä ja ikää on yli 30, ei edelleenkään pitäisi sitä lasta hankkia yhtään sen enempää kuin alaikäisenkään.
Sen verran iästä tosin totean, että parhaan ystäväni äiti oli 18 vuotta saadessaan ystäväni, ystäväni itse 23-vuotias ja hän on ehdottomasti itse sitä mieltä, että 18-vuotias on vielä aivan liian nuori henkisesti, vaikka virallisesti onkin aikuinen. Ehkä tuohonkin tilanteeseen pätee se, että resursseja on kaikin puolin aivan liian vähän.
Minä olen saanut esikoisen 18-vuotiaana ja en toivo hänelle teiniäitiyttä, koska nyt 36- vuotiaana ymmärrän itsekin miten lapsellinen silloin vielä olin. Onneksi tyttärestä kasvoi fiksu nuori nainen, minusta huolimatta. Omille lapsilleen toivoo parasta. Toisen lapsen sain 20- vuotiaana, kolmannen 26- vuotiaana ja neljännen 34- vuotiaana ( kaikilla on muuten sama isä). Meillä on aina ollut ydinperhe, joten ehkä ihan kaikkia teinivanhemmuuteen liittyviä ongelmia ei meillä ollut ( tosin parisuhde on ollut todella lujilla muutamaankin kertaan).
En halua yleistää, mutta omalla kohdallani paras ikä tulla äidiksi oli 26- vuotiaana, silloin oli jo kypsempi aikuinen, mutta vielä riittävän nuori valvomisiin jne. Olin puolikuollut nuorimmaisen vauva-aikana, joten en usko että jaksaisin enää yli nelikymppisenä hoitaa vauvaa 24/7. Ehkä me nuoret äidit koemme tarvetta selitellä äitiyttämme, koska kohtaamme niin paljon ennakkoluuloja, omalla kohdalla oletus on aina se, että olen eronnut nuorimpien isästä ja nyt ns toisella kieroksella. Kun kerron että lapsillani on sama isä, sitä ihmetellään.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 19:11"]Minä olen saanut esikoisen 18-vuotiaana ja en toivo hänelle teiniäitiyttä, koska nyt 36- vuotiaana ymmärrän itsekin miten lapsellinen silloin vielä olin. Onneksi tyttärestä kasvoi fiksu nuori nainen, minusta huolimatta. Omille lapsilleen toivoo parasta. Toisen lapsen sain 20- vuotiaana, kolmannen 26- vuotiaana ja neljännen 34- vuotiaana ( kaikilla on muuten sama isä). Meillä on aina ollut ydinperhe, joten ehkä ihan kaikkia teinivanhemmuuteen liittyviä ongelmia ei meillä ollut ( tosin parisuhde on ollut todella lujilla muutamaankin kertaan).
En halua yleistää, mutta omalla kohdallani paras ikä tulla äidiksi oli 26- vuotiaana, silloin oli jo kypsempi aikuinen, mutta vielä riittävän nuori valvomisiin jne. Olin puolikuollut nuorimmaisen vauva-aikana, joten en usko että jaksaisin enää yli nelikymppisenä hoitaa vauvaa 24/7. Ehkä me nuoret äidit koemme tarvetta selitellä äitiyttämme, koska kohtaamme niin paljon ennakkoluuloja, omalla kohdalla oletus on aina se, että olen eronnut nuorimpien isästä ja nyt ns toisella kieroksella. Kun kerron että lapsillani on sama isä, sitä ihmetellään.
[/quote] Siis eronnut vanhimpien isästä :-)
Onko ap:lle ennenkuulumatonta että asioissa hyvät ja huonot puolensa?
Nuo asiathan ovat ihan totta mitä sanoit, mutta ei se poista sitä etteikö siihen liittyisi suuri vastuu ja se olisi voimia vievää.
Miksi täytyisi olla vain jokotai mieltä? Asiassa on puolensa. Nuori äiti siis voi ajatella että lapsiperhearki on mukavaa eikä kaipaakaan muuta mutta toivoo että omalla lapsella olisi prosentuaalisesti paremmat lähtökohdat perheen perustamiseen esim. taloudellisella puolella ja tämä on paljon varmempaa myöhemmällä iällä.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 15:46"]
Minulla kävi tuuri. Löysin mahtavan miehen jo 18-vuotiaana. Mies on varakkaasta suvusta ja hänellä oli perintönä saatu tuntuva pesämuna jo yhteen mennessämme. Omakotitalon ostimme 20-vuotiaina. Samaan aikaan tulin raskaaksi ensimmäisen kerran. Olemme olleet nyt yhdessä 20 vuotta. Mieheni on kympin mies, osallistuva, kannustava, hellä, rakastava, luotettava, hyvä mies ja täydellinen isä. Lapset olivat terveitä ja ihania, isovanhemmat nuoria ja osallistuvia. Nyt me olemme 40-vuotiaita ja lapset lentäneet pesästä. Meitä on siunattu elämässä niin monella tavalla.
En silti uskalla luottaa, että lapsillani kävisi automaattisesti yhtä hyvä tuuri kuin meillä. Toivon, että he olisivat vanhempia ja parisuhteessaan vakiintuneempia kun lapset tulevat heidän elämäänsä. Kai vanhemmat aina pitävät omia lapsiaan "pikkuisina", minä ainakin pidän. Esikoinen siis nyt 20-vuotias. :)
[/quote]
Tällaisessa tilanteessahan sen ymmärtää. Kovin monella ei käy tuollainen tuuri, että nai varakkaaseen sukuun, joten opiskellaan ja hankitaan se työpaikka ensiksi. Sitten kun oma talous ja elämä alkaa olla suhteellisen mallillaan, yhtälöön voi lisätä pienokaisen. Yleensä lapselle halutaan tarjota mahdollisimman hyvä kasvuympäristö ja mielestäni siihen vaikuttaa mm. taloudellinen tilanne.
[/quote]
Itselläni oli taas niin, että mies on minua 15 vuotta vanhempi ja oli jo edellyt urallaan varsin hyväpalkkaisiin töihin. Joten taloudellisesti elämämme oli hyvin turvattua koko ajan kun olin 7 vuotta kotiäitinä/opiskelijana. Ja mieskin tykkäsi kun sai keskittyä uraan kun vaimo on kotiäitinä.