Poika oli ostanut koko synttärirahallaan pokemonkortteja....

Mun mielestä taas on hauskaa, kun antaa lapselle välillä täysin vapaat kädet siihen, mihin rahansa käyttää. Se järjenjuoksu on ihan omaa luokkaansa xD

Meillä siis usein lasten synttärilahjarahojenkin perään katsotaan, saa käyttää osan tms.

Mutta välillä sitten on tilanteita, että saatetaan antaa käyttää koko summa ja siinä kohtaa sitten... Noh, onpahan mm. kerran tuotu kirpparilta 30 eurolla "todella laadukkaita" leluja eli jotain Mäkkärikrääsää, sotkettu nukke ja rikkinäinen auto. Kyllähän siinä meinaa itku päästä, mutta lapselle ne oli suuria aarteita ja vielä suurempi elämys, kun kerrankin äiti ei ollut nalkuttamassa, naputtamassa ja kieltämässä.

Kyllä vika on vanhemmassa joka antaa 7-vuotiaalle 50e kouraan ja odottaa tämän käyttävän sen fiksusti. Mihin muuhun kuin karkkiin, pelikortteihin jne. ne rahat menisi, sehän on ihan normaalia ajatuksenjuoksua ton ikäseltä.

Aina ei voi ulkoistaa vastuutaan vanhempana kaikille muille... Jos sulla on joku pakkomielle kontrolloida mitä lapsesi ostaa omilla synttärirahoillaan, olisitte ihmeessä menneet yhdessä ostoksille! Turha enää ruikuttaa, olisi muutenkin kohtuutonta viedä lapselta itse ostamansa kortit. Itsekin lapsena käytin paljon rahaa keräilykortteihin eikä se kyllä koskaan harmittanut jälkikäteen...

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 11:27"]

Minusta jotkut ylihintaiset pahvilaput ovat vaan typerä sijoitus, olisi mieluummin edes ostanut jonkun pelin.

[/quote]

Samaa mieltä minä olen vaateräteistä ja kosmetiikasta. Ei kukaan tarvitse kallista kosmetiikkaa, vaseliinillä pärjää.

Tuossa rahantuhlaustilanteessa ei ainakaan kannatat pilata toisen iloa kauhistelemalla hänen valintojaan.

Montako pakettia hän olisi saanut ostaa?

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 12:42"] Mun mielestä taas on hauskaa, kun antaa lapselle välillä täysin vapaat kädet siihen, mihin rahansa käyttää. Se järjenjuoksu on ihan omaa luokkaansa xDMeillä siis usein lasten synttärilahjarahojenkin perään katsotaan, saa käyttää osan tms. Mutta välillä sitten on tilanteita, että saatetaan antaa käyttää koko summa ja siinä kohtaa sitten... Noh, onpahan mm. kerran tuotu kirpparilta 30 eurolla "todella laadukkaita" leluja eli jotain Mäkkärikrääsää, sotkettu nukke ja rikkinäinen auto. Kyllähän siinä meinaa itku päästä, mutta lapselle ne oli suuria aarteita ja vielä suurempi elämys, kun kerrankin äiti ei ollut nalkuttamassa, naputtamassa ja kieltämässä.[/quote]

Käyttivätkö lapsesi tuota laadukas -termiä? Av-mamman lapsista en ihmettelisi....

Minä taas ihmettelen, miksi 7-vuotias saa rahaa synttärilahjaksi... Eikö vanhemmat osaa ostaa omalle lapselle lahjoja? Mihin 7v edes tarvitsee suurta määrää käteistä? No pokemon-kortteihin.

Voisiko synttärilahjan toteuttaa niin, että lapsi ja vanhempi menevät yhdessä kauppaan valitsemaan lahjan (pelikauppa, leluosasto tms.), jos vanhempi ei osaa itsenäisesti ostaa mieluisaa lahjaa?

Onhan nuo Pokemon-kortit tosi turhia ja arvottomia pahviläpysköjä aikuisille, mutta pikkupojalle ne on varmasti tärkeitä. Ja jos rahat olivat ihan vapaasti hänen käytettävissään niin miksi ei ostaisi kortteja? Me aikuiset varmasti käytetään 50e tuosta vain yhtä turhiin juttuihin. Ja jos talous kaatuu siihen että poika tuhlasi tuon summan kortteihin niin ehkä olisi kannattanut miettiä summaa ensin.

Tässäkin on vähän se että jos yksi paketti maksaa euron, niin saattaisin myyjänä kysästä että oletko nyt ihan varma, mutta jos se maksaakin 10 euroa, niin sitten en pitäisikään niin omituisena tuota summaa.

Anna olla ap. Poika on varmasti onnellinen, kun sai mieluisan lahjan :-). Miksi annat rahan pojalle itselleen, jos hän ei saa sen käytöstä kuitenkaan päättää? Kyllä meillä suunnitellaan lasten kanssa yhdessä, mihin synttärirahat on järkevää käyttää. Mutta itse saavat viime kädessä päättää omista lahjarahoistaan.

50e on iso raha 7-vuotiaalle. Mutta myyjällä ei ole vastuuta kysellä, mistä rahat olet saanut tai onko vanhempien lupa. Myyjän tehtävä on tehdä bisnestä. Vanhemman tehtävä on puhua lapsensa kanssa, jos rahan käyttöä pitää rajoittaa tai yhdessä miettiä, mihin raha käytetään. Ja jos lapsi on jo ehtinyt rahan tuhlata, niin jonkun mainitsema "voi voi mitäs tuhlasit" on hyvä keino muistuttaa seuraavalla kerralla, kun hinkuaa jotain tavaraa.

Tämä on hyvä oppitunti pojalle rahan arvosta.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 12:55"]

Minä taas ihmettelen, miksi 7-vuotias saa rahaa synttärilahjaksi... Eikö vanhemmat osaa ostaa omalle lapselle lahjoja? Mihin 7v edes tarvitsee suurta määrää käteistä? No pokemon-kortteihin.

Voisiko synttärilahjan toteuttaa niin, että lapsi ja vanhempi menevät yhdessä kauppaan valitsemaan lahjan (pelikauppa, leluosasto tms.), jos vanhempi ei osaa itsenäisesti ostaa mieluisaa lahjaa?

[/quote]

Miksei lapsi voisi saada rahaa esim. sukulaiselta. Meillä monesti kummitäti tai isovanhemmat antaa rahana, koska haluavat, että raha menee lasta kiinnostavaan asiaan eikä johonkin, jonka he kuvittelevat olevan kiva lahja eikä sitten olekaan. Ja miksei myös vanhempi voisi antaa rahaa lahjaksi. Sillähän lapselle opetetaan sitä oman rahan käytön vastuuta ja lapsi (toivottavasti) kokee itsensä tärkeäksi, kun voi ihan itse ostaa haluamansa tavaran.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 12:55"]

Minä taas ihmettelen, miksi 7-vuotias saa rahaa synttärilahjaksi... Eikö vanhemmat osaa ostaa omalle lapselle lahjoja? Mihin 7v edes tarvitsee suurta määrää käteistä? No pokemon-kortteihin.

Voisiko synttärilahjan toteuttaa niin, että lapsi ja vanhempi menevät yhdessä kauppaan valitsemaan lahjan (pelikauppa, leluosasto tms.), jos vanhempi ei osaa itsenäisesti ostaa mieluisaa lahjaa?

[/quote]

Miksei lapsi voisi saada rahaa esim. sukulaiselta. Meillä monesti kummitäti tai isovanhemmat antaa rahana, koska haluavat, että raha menee lasta kiinnostavaan asiaan eikä johonkin, jonka he kuvittelevat olevan kiva lahja eikä sitten olekaan. Ja miksei myös vanhempi voisi antaa rahaa lahjaksi. Sillähän lapselle opetetaan sitä oman rahan käytön vastuuta ja lapsi (toivottavasti) kokee itsensä tärkeäksi, kun voi ihan itse ostaa haluamansa tavaran.

[/quote]

Kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta. Siksi olisi mukavaa jos lapselle rahan käyttöä opastettaisiin eikä kitistäisi kun rahat hävisi lähikioskiin.

Jos mukula saa rahaa tuollaisia summia niin kyllä sitä rahaa täytyy vahtia. 7-vuotias harjoittelee rahan käyttöä 0,1-20 eurolla itsenäisesti (riippuen vanhempien tuloista).

Onhan se myyhä voinut lapsen kanssa jutustella asiasta. Lapsi on sanonut, että sai lahjaksi rahan jolla saa ostaa itselleen mitä haluaa. Aika vaikea on kokonaan kieltäytyä myymästä 10 pokepakettia. Tai väittää, että osta nyt vaan viisi.

Jos ne rahat on lapselle annettu, niin ne ovat hänen ja hän saa tehdä niillä mitä mielii. Toinen asia on, miksi noin pienelle pitää edes antaa noin paljon rahaa, se minua tässä enemmänkin ihmetyttää. Mutta hän on ne nyt käyttänyt tavalla, joka tuo hänelle iloa, ja eikö se juuri olekin lahjan tarkoitus. En lähtisi purkamaan kauppoja, siitä tulee vain turhaa vaivaa ja ennen kaikkea paljon pahaa mieltä lapselle. Lapsen kanssa voi ja kannataa kylläkin keskustella hyvässä hengessä rahan arvosta. Tuo 50 euroakin on jollekulle pikkusumma, toiselle kuukauden ruokarahat, joten ei tästä ihan yksiselitteistä ja kaikille sopivaa sääntöä edes voi antaa.

Entäs jos olisi ollut tilanne: Lapsi on saanut synttärilahjarahan ja äiti antaa luvan käydä itse ostamassa toivotun tavaran. Sitten kaupassa myyjä kieltäytyy myymästä, koska "eihän lapsella voi olla noin paljon rahaa". Kuulostaa mielestäni hölmömmältä.

Myyjä voi olla myymättä niitä tuotteita, joissa on ikäraja, mutta ei niiden tehtäviin kuulu päätellä, kuinka paljon rahaa lapsella voi olla.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 13:58"]

Entäs jos olisi ollut tilanne: Lapsi on saanut synttärilahjarahan ja äiti antaa luvan käydä itse ostamassa toivotun tavaran. Sitten kaupassa myyjä kieltäytyy myymästä, koska "eihän lapsella voi olla noin paljon rahaa". Kuulostaa mielestäni hölmömmältä.

Myyjä voi olla myymättä niitä tuotteita, joissa on ikäraja, mutta ei niiden tehtäviin kuulu päätellä, kuinka paljon rahaa lapsella voi olla.

[/quote]

Ainahan myyjä voi pyytää lasta soittamaan äidilleen, jolta voi sitten kysyä saako myydä vai ei.

Äidillä on nyt peiliin katsomisen paikka? Miksi ihmeessä sä et anna lapsesi iloita ostoksestaan? Pakkohan hänen oli ostaa koko rahalla, koska sä et todennäköisesti suostu pistämään rahojasi pahviläpysköihin. Olisko susta kivaa, jos sä haluisit jotain tosi paljon ja vihdoin ja viimein saisit ostettua sen, niin miehes suuttuisi sulle ja palauttaisi sen kauppaan?

Mulla on 3 lasta ja kaikki jo ohittaneet pokemon iän. Meillä on aivan tolkuttomasti niitä kortteja, mutta kyllä niillä on leikittykin Eikä niitä edes saa myydä eteenpäin, koska niissä on edelleen tunnearvoa lapsille.

Mä en ole ikinä tajunnut tuollaisia natsiäitejä. Lapsi ei saisi tehdä mitään mitä haluaisi, jos äidin mielestä se ei ole järkevää, kannattavaa tai hän ei muuten vain tykkää ideasta.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 13:58"]

Entäs jos olisi ollut tilanne: Lapsi on saanut synttärilahjarahan ja äiti antaa luvan käydä itse ostamassa toivotun tavaran. Sitten kaupassa myyjä kieltäytyy myymästä, koska "eihän lapsella voi olla noin paljon rahaa". Kuulostaa mielestäni hölmömmältä.

Myyjä voi olla myymättä niitä tuotteita, joissa on ikäraja, mutta ei niiden tehtäviin kuulu päätellä, kuinka paljon rahaa lapsella voi olla.

[/quote]

Ainahan myyjä voi pyytää lasta soittamaan äidilleen, jolta voi sitten kysyä saako myydä vai ei.

[/quote]

Ja äiti saanut paskahalvauksen, kun myyjälle ei raha kelpaa. Tulipa mieleen, kun jotkut vanhemmat ovat hermostuneet, koska myyjät eivät ole myyneet lapselle K16- tai K18-pelejä.