minulla on hullu pakkomielle. olen ehkä hullu
Tosi noloa edes kertoa tätä, mutta en voi mitään itselleni... Sain lähimenneisyydessä tietooni erilaisten sattumien ja omien havaintojeni kautta poikaystäväni salaisen ihastuksen. Poikaystäväni puhui tytöstä naureskellen ja vitsaillen, kunnes ehkä tajusi minun vaistoavan. Hän vaikeni tyystin sen jälkeen. En ole ottanut asiaa puheeksi.
Salainen ihastus on kuitenkin kaikkea sitä mitä minä en ole. Hän edustaa monia ihailemiani asioita. En voi ollenkaan moittia että oikeastaan kaikki miehet varmaan ihastuvat häneen. Itse kun olen täysi vastakohta hänelle. Arka, nukkavieru ja suorastaan ruma.
Hullua tässä on se, että tytöstä on tullut itselleni ikään kuin "ihastus". Katselen joskus hänen kuviaan facebookissa. (Emme ole kavereita) Jos osumme johonkin samaan tilaisuuteen, katselen vaivihkaa miten kaunis hän on. Hän on suorastaan upea. Näin hänestä jopa kaunista unta. Tosin ihan viatonta, en seksuaalisesti ihastu naisiin.
Mietin usein miten kaunis pari poikaystäväni ja tyttö olisivat. He sopisivat fyysisesti toisilleen todella hyvin. Tätä ajattelua ei yhtään vähennä se, että tyttö ilmeisesti jossain vaiheessa oli hieman ihastunut poikaystävääni ja heillä oli "säpinää". Poikaystäväni vielä silloin kertoi naureskellen tytön ehdotuksista, kun ei ehkä itse vielä tiedostanut olevansa myös ihastunut siihen hurmaavaan olentoon.
Ajattelen usein hieman kaihoisasti millainen sähkö heidän välillään todennäköisesti on. Ja ihmekös se. Ihailen tuota tyttöä salaa ja haluaisin olla itsekin jonkun mielestä yhtä ihana kuin tämä tyttö on monien mielestä. Minulla ja poikaystävälläni tavallaan menee ihan hyvin, mutta en voi olla miettimättä miksei poikaystäväni tarttunut tilaisuuteen kun olisi voinut saada ehdottomasti ykkösluokkaisen naisen. Ajattelen että hän ei vaan siinä vaiheessa tohtinut jättää minua. En ole katkera. Odotan että minullekin vielä joskus roihahtaa intohimon liekki jonkun kanssa.