Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän pidän ihmisistä.

Vierailija
24.04.2014 |

Suomut ovat pudonneet silmiltäni 40v. ikään mennessä. Suomalaisten ihmisten arvomaailmat ovat ihan hirveitä. Muunmaalaisia ihmisiä en tunne tarpeeksi hyvin, että osaisin sanoa kauheasti mitään. Mutta ainakin suomalaiset ovat materialisteja, joille työ ja raha ja omaisuus ovat kaikki kaikessa, ja jotka eivät välitä toisistaan tai henkisistä/älyllisistä arvoista. Tämä on JUURI sellainen maa, jossa vanhukset ja sairaat sysätään laitoksiin :-(

Kommentit (45)

Vierailija
1/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

totta, ikävä kyllä

Vierailija
2/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Venäjällä perhearvot onneksi vielä kunniassa. Ystävyys arvossaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymärrät varmaan itsekin, että yhden ihmisen tuttavapiirin perusteella ei voi päätellä mitään kaikista suomalaisista? Missä asut, mitä työtä teet? Tunnetko suomalaisia kaikkialta Suomesta ja eri aloilta, sairaita ja terveitä, nuoria ja vanhoja jne.? Itse viihdyn parhaiten lasten kanssa, aikuisista moni on mennyt pilalle materialismin ja itsekkyyden maailmaan. :)

Vierailija
4/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Venäläisiä tavanneena olen saanut saman vaikutelman. Totuus tosin tulee esiin vasta pitkäaikaisen, syvemmän tuntemisen myötä. Mutta 40 vuotta suomalaisten=maanmiesteni keskuudessa eläneenä alan olla luovuttanut. Poikkeusihmisiä meilläkin on, mutta ne ovat harvinaisia poikkeuksia, todellakin.

 

ap

Vierailija
5/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna kun arvaan, asut jossain pienessä peräkylässä ja katot samoja ihmisiä vuodesta toiseen?

Vierailija
6/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Totta toinen puoli eli on vielä ihmisiä joille materia ei mene ihmisyyden edelle. Itse viihdyn mieluummin ihmisten kanssa, jotka eivät korosta omaa tärkeyttään ja uralla pätemistä. Kunnioitan silti ylempää johtoporrasta vain hyvistä arvoista ja lähtökohdista riippuen. Voittoa voi tehdä tyylillä ja inhimillisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun kokemukseni on erilainen. Vaihdon alaa yli kolmekymppisenä hoitoalalle, ja näen nykyään ympärilläni paljon inhimillistä hyvyyttä. Enemmän kuin ennen. Totta kai ihminen on raadollinen, epäempaattinen ja itsekäskin, mutta myös hyvä, hyvään pyrkivä ja kriittisesti ajatteleva. Nuorempana olin paljon kyynisempi.

Vierailija
8/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä, en ole tehnyt tieteellistä tutkimusta kaikista suomalaisista, enkä sitä väitäkään. Puhun omasta tuttavapiiristäni ja sukulaispiiristäni. Olen tavannut myös toisenlaisia suomalaisia, joten tiedän tosiaan että heitäkin on olemassa. Mutta valitettavan vähässä he ovat. Oma tuttavapiirini on laaja ja ulottuu laidasta laitaan niin ikäryhmittäin kuin muussakin mielessä. Se valtakulttuuri jonka tunnen on valitettavasti sellainen kuin kuvailin.

 

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näinhän se valitettavasti on, mutta itse olen yrittänyt taistella kyynistymistä vastaan. Tosikkoja suorittajia, toisten ihmisten kyttääjiä ja mollaajia, ahneita omaneduntavoittelijoita, kaikesta nillittäjiä, tunnollisia pillunkarvanyppijöitä, huh, ei vain jaksa.

 

Mut sit aina tapaa jonkun helmen ja tilanne ei tunnukaan niin toivottomalta. Ehkä jo huomenna alkaa muutos, ihan sama minne suuntaan...

Vierailija
10/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kateus, ahneus, materialismi, sulkeutuneisuus, julkisivu...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla mennyt samoin. Näin jälkikäteen ajateltuna tapasin nuorena poikkeuksellisen hyviä ihmisiä joiden turvin uskoin aika pitkään, että kannattaa olla ystävällinen sun muuta. Iän myötä ja ihmisiä enenmmän tavattuani voin todeta, että valtaosa ihmisistä on vastenmielisiä selkään puukottajia, kiusaajia, juoruajia, petkuttajia, tyhmiä, nurkkakuntaisia, pahantahtoisia, pelkureita ja rahaa palvovia.

Vierailija
12/45 |
25.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

upp

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/45 |
25.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hassua. Mulle on käynyt juuri päinvastoin. Mitä enemmän ikää (täytän kesällä 43) tulee, sitä enemmän pidän ja arvostan eri taustoista ja elämäntilanteista tulevia ihmisiä. Olen tosin vasta muutaman viime vuoden aikana oppinut arvostamaan omaa ja muiden elämää. Ehkä se johtuu siitä.

 

Vierailija
14/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä taas olin nuorena idealisti ja kieltäydyin näkemästä lähi-ihmisteni tai muidenkaan ihmisten pahuutta/ahneutta/kylmyyttä/sydämettömyyttä/välinpitämättömyyttä jne., uskoin sanoja mutten suostunut näkemään tekoja jotka todistivat muuta kuin sanat, en halunnut nähdä, joten en nähnyt, halusin uskoa elämään, ihmisiin, hyvään.

 

Sittemmin on ollut pakko avata silmät. En olisi ehkä halunnut. Mutta pakko on ollut, en voinut enää uskotella itselleni jotain mikä ei ole totta.

 

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin jo lähdössä pois tästä maasta, mutta ilkeät sukulaiset saivat juonittua minut jäämään. Joudun asumaan täällä ainakin 15 vuotta vielä. Täytyykin löytää niitä harvinaisia timantteja ympärilleen!

Vierailija
16/45 |
25.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 23:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 22:48"]Minulla on täysin päinvastoin. Olen nyt nelikymppinen ja olen alkanut pitää ihmisistä yhä enemmän ja enemmän vuosien myötä.

 

 

 

Olen alkanut jutella tuntemattomien kanssa ja huomannut, että hymyyn vastataan hymyllä. Pieni ystävällisyys päivittäin toista kohtaan on tuonut myös minulle itselleni lämpimän olon sisälle, vaikka kyseessä olisi niinkin mitätön asia kuin oven avaaminen toiselle ja pieni rupattelu kassaneidin kanssa. Olen opetellut pysähtymään muiden ihmisten keskellä ja katsomaan muita silmiin ja olemaan heidän kanssaan sen sijaan, että kiirehtisin maata tuijottaen paikasta toiseen. Miksi minulla muka olisi niin kova kiire, etten ehtisi hetkeksi pysähtyä juttelemaan jollekulle? Kiirehtimisellä ehtisin seuraavaan paikkaan ehkä pari sekuntia nopeammin. Olen jopa alkanut pitää pikkulapsista ja nuorista, eivät he kaikki todellakaan ole mitään riiviöitä ja vittuilijoita.

 

 

 

Ehkä asennemuutokseni johtuu siitä, että minulla oli hyvin ankea ja kylmä lapsuus ja nuoruus. On kestänyt kauan kasvaa siitä pois ja uskaltaa luottaa siihen, että minunkin eläämäni paistaa aurinko.

[/quote]

 

Tuo "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" ei ole hyvyyttä vaan kaupankäyntiä. Täällä palstalla aina joku asiakaspalvelija kirjoittaa miten joku ei asiakas ei ollut toivotunlainen ja asiakaspalvelija päätti kostaa asiakkaalle sen ettei hän onnistunut olemaan sellainen kuin asiakaspavelija toivoi. Se on kaupankäynnin kääntöpuoli. Suurin osa ihmiskunnan kärsimyksestä johtuu juuri siitä, että ihmiset katsovat olevansa jostain omasta päästään keksimästään syystä oikeutettuja johonkin. Jos muut eivät näe asiaa niin, niin sitten soditaan.

 

Mitäs jos kokeilisit hymyillä/olla hymyilemättä riippumatta siitä miten ihmiset siihen vastaavat?

[/quote]

No tulin nyt kirjoittaneeksi kaupan myyjästä, mutta yhtä hyvin olisin voinut kirjoittaa mummo kadulla tai tuntematon äiti leikkipaikalla tai jotain ihan muuta. Ideana oli vain se, että yleinen ystävällisyys kannattaa, eikä siinä ole kyse kaupankäynnistä vaan oman ja muiden onnellisuuden lisäämisestä. Ikävää, että sinä käsitit asian niin kyynisesti.

Vierailija
17/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 22:03"]Minä taas olin nuorena idealisti ja kieltäydyin näkemästä lähi-ihmisteni tai muidenkaan ihmisten pahuutta/ahneutta/kylmyyttä/sydämettömyyttä/välinpitämättömyyttä jne., uskoin sanoja mutten suostunut näkemään tekoja jotka todistivat muuta kuin sanat, en halunnut nähdä, joten en nähnyt, halusin uskoa elämään, ihmisiin, hyvään.

 

Sittemmin on ollut pakko avata silmät. En olisi ehkä halunnut. Mutta pakko on ollut, en voinut enää uskotella itselleni jotain mikä ei ole totta.

 

ap

[/quote]

Voin samaistua. Yritän vielä availla silmiäni mutta lipsahdan aina takaisin uskomaan ihmisistä hyvää.

Tosin en usko, että tämä on mikään suomalainen ilmiö. Luultavasti ihmisluonto vain on sellainen.

Vierailija
18/45 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on ollut tasainen ihmisinho alusta asti. Ei se ole mihinkään muuttunut, eikä ole syytäkään :/

Vierailija
19/45 |
25.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä sysätään lapset ja vanhukset laitoksiin, koska se on mahdollistanut naisten työssä käymisen.

 

Niin kuuluu tehdä.

 

Toisinkin voisi tehdä.

Vierailija
20/45 |
25.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 19:43"]

No tulin nyt kirjoittaneeksi kaupan myyjästä, mutta yhtä hyvin olisin voinut kirjoittaa mummo kadulla tai tuntematon äiti leikkipaikalla tai jotain ihan muuta. Ideana oli vain se, että yleinen ystävällisyys kannattaa, eikä siinä ole kyse kaupankäynnistä vaan oman ja muiden onnellisuuden lisäämisestä. Ikävää, että sinä käsitit asian niin kyynisesti.

[/quote]

Mutta ota huomioon, että sinulle ei hymyillä jos et itse hymyile. Sinä kelpaat muille ihmisille vain hymyilevänä. Kasvohalvauksesta kärsivät tai muuten surullisen näköiset ihmiset painukoot vittuun, me ei niille hymyjä tuhlailla!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi kuusi