Miten pääsen yli ihastuksesta/rakkaudesta (kukaan muu ei enää saa aikaan minussa tunteita)

Miten kauan olitte yhdessä? Asuitteko yhdessä? Tunsitteko aiemmin jostain tai olitteko ystäviä? Miten suhde loppui ja kumman aloitteesta?

Todennäköisesti olet kokenut jotain ihanaa ja se on loppunut kesken sun tunteiden huuman ja jotenkin olet jumiutunut vaalimaan tuota tunnetta, kaipaat sitä. Se ei välttämättä koske tuota ihmistä oikeasti, vaan koko sitä tilannetta ym.

Mun existä parikin on juuttunut samantapaiseen, toisella oli uusi suhde, mutta ihan sairaita kuvioita sen suhteen, ettei asunnossa saanu muuttaa mun tekemiä juttuja ym, sääliksi kävi uutta kumppania, joka oli nätimpi kuin minä ja oikein mukava ja joutui sitten toisen pakkomiellettä kestämään ainakin ekat vuodet. En tiedä miten heille kävi lopulta, kun muutin pois paikkakunnalta. Olin ollut varmaan monella lailla tosi kiva puoliso, mutta suhde oli molempien puolelta onneton, oli myös pettämistä ja en vieläkään käsitä mikä fixaatio exälle iski eron jälkeen. Exä siis  jätti minut, olisi halunnut palata nopeasti takaisin yhteen mutta mulle siinä kohtaa riitti. Rakkaudesta se intti, mutta vähän ontolta se tuntui, kun suhteen aikana oli tehnyt vaikka sun mitä temppuja.

Toisaalta, jos takana on pitkä ja onnellinen suhde, joka vastoin omaa tahtoa on loppunut, niin voi olla että rakkaus ei vaan noin vain lopu. Kuvittelisin että itselle kävisi noin, jos ero tulisi nykyisestä puolisosta, hän vaan on niin oikea mulle. SIlloin pitää vaan ajatella, että on pakko jatkaa ja jos ei halua olla yksin, tyytyä sellaiseen kivaan suhteeseen ja panostaa siihen. Ehkä sitten aikanaan huomaa, että ne tunteet exää kohtaa on hävinneet ja se nykyinen puoliso on ihana, toivon näin käyneen tuolle mun exälle.

Vierailija kirjoitti:

Miten kauan olitte yhdessä? Asuitteko yhdessä? Tunsitteko aiemmin jostain tai olitteko ystäviä? Miten suhde loppui ja kumman aloitteesta?

Olimme ystäviä lähes 10 vuotta, seksiä kuitenkin mukana. Varsinaista seurustelua oli lyhyemmän aikaa. Ymmärrän, että miehen puolelta tunteita ei ollut samalla tavalla omieni kanssa. Tämä ei häirinnyt minua koska ihmisenä minä hänestä pidin.

Mies muutti toiseen maahan ja on nyt yhdessä toisen naisen kanssa. Kuulemma muutti ”olosuhteiden pakosta”, varsinaisesti ystävyys ei katkennut emmekä suoranaisesti eronneet.

En jostakin syystä osaa olla ikävöimästä.

Minuun on rakastuttu tulisesti kuluneiden vuosien aikana ja olen näissä suhteissa tuntenut itseni lähinnä huijariksi toisen hehkuttaessa minua samalla, kun itse en ole tuntenut oikeastaan mitään.

Ok, ymmärrän, eli kyse ei ole vain rakastumisen ensi huumasta, vaan ihan oikeasta sielujen sympatiasta ja läheisyydestä. Ja suurin kärsijähän olet nimenomaan sinä, jos tuo estää nykyhetkessä hyvän ihmissuhteen luomisen. Hankala tilanne.

PIdättekö yhteyttä ja koetko että se lisää sun kaipausta? Olisiko täysi välien poikkaisu asia, joka vähentäisi tuo ihmisen roolia sun mielessä?

Mulla on siis noiden muhun juuttuneiden exien lisäksi yksi sellainen exä, että jollain tasolla varmaan rakastan häntä aina, erottiin olosuhteiden pakosta mutta molempien tunteet olivat silloin kiihkeässä nuoruudessa vahvat ja syvät. Muistelen häntä lämmöllä, emme pidä yhteyttä. Mitään sellaista kaipausta ei ole, että häntä takaisin haluaisin mutta hänellä on aina paikka mun sydämessä. Joskus kun on törmätty kadulla, on halattu ja vaihdettu kuulumisia.  Omaa puolisoani rakastan siis aivan eri lailla syvästi ja enemmän. Mutta tuo exä on tavallaan sellainen positiivinen voima mun tunnepankissa, rakkautta ja hyviä muistoja, ei riitaisaa eroa. Oma puoliso on ihan erilainen, niin ulkoisesti kuin sisäisesti ja sen pohjalta sanoisin, että ihmiselle ei ole yhtä oikeaa tai yhdenlaista oikeaa.

Jos tuntuu ettet tunne mitään muita kohtaan, tee elämästäsi sinkkuna mahdollisimman kivaa. Mutta älä sulje sydäntäsi kokonaan mahdollisuudelta, että joku jonain päivänä kolahtaa ja huomaat ettei tuo exä enää tunnukaan kuin kivalta muistolta.