Lue keskustelun säännöt.
Uusperheissä lapsia ei oteta huomioon
24.04.2014 |
Olen oman kokemuksen kautta, ja monen ystävän elämää seuranneena huomannut, miten vähälle huomiolle lapset uusperheissä jäävät. Aikuisten asenne on, että "minun onneni on tärkein" ja että "lapsen ei auta muu, kuin sopeutua".
Tiedättekö, millaisia tunteita lapsessa tuollainen aiheuttaa? Lasten kanssa ei käydä asioita läpi eikä lasten tunteita kuunnella vaan ne tukahdutetaan. Moni jopa suuttuu lapselle, jos lapsi kaipaa entistä elämää takaisin tai jos hänen on vaikea sopeutua.
Miksi?
Kommentit (55)
Juu ei ei missään uusperheissä eikä koskaan. sen sijaan ydinperheissä ihan kaikissa ihan aina.
Katkeraa yleistystä tämä aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, on huomattu. Keskitytään vaan itseen ja lapset sysätään toisen puolison harteille puolin ja toisin.
Meillä on uusperhe, mutta en kyllä tunnista tuollaista ongelmaa ollenkaan. Iloinen, yhtenäinen lauma ollaan koko porukka. Ei ole missään vaiheessa oikeastaan ollut ongelmia.
Mutta kyllä minä sillä tavalla ajattelen että vanhemmat sen päättää missä ja kenen kanssa eletään, ja lasten täytyy siihen sopeutua. Toki lapsille täytyy asioita selittää ja murheita kuunnella, eikä saa suuttua jos lapsi kipuilee muutosten kanssa, mutta ei niinkään kuin nykyään jotkut ajattelee, että vanhemman, varsinkin äidin, pitäisi pysyä loppuikänsä sinkkuna siinä pelossa että uusperhe jotenkin vahingoittaisi lasta.
Miksi aikuisen ei tarvitse sopeutua?
ot, mä taasen olen päättänyt pysyä sinkkuna, ettei ainakaan näitä ongelmia lapseni tartteis kärsiä. Ehdin sitten myöhemminkin, eikä mulla ol mitään hinkua mun, sun ja yhteisiin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 11:03"]
Miksi aikuisen ei tarvitse sopeutua?
[/quote]
Kyllä aikuinen sopeutuu tietenkin eroon siinä missä lapsikin, mutta pitääkö aikuisen viettää elämäänsä yksi, ja odottaa milloin lapsi antaa luvan rakastua uudelleen? Pienen lapsen äitinä minun olisi vaikea treffailla miestä kodin ulkopuolella, joten sekin on kysymys sinänsä.
Kolmosen kirjoitukseen viitaten. Eron jälkeen lasten isä löysi melko pian uuden, mukavan puolison josta minäkin lasten lisäksi pidän. Itse olin 2,5vuotta sinkkuna lähinnä juuri lasten takia. Miten kävikään kun sitten kerroin lapsille että äiti löysi seurustelukumppanin?
Molemmat itkivät, onnesta. Sanoivat että ihanaa äiti kun nyt sinullakin on joku joka sinua rakastaa ja halaa. Ovat onnellisia puolestani ja pitävät kovasti isäpuolestaan ja hän myös lapsista.
Ap:lta ihan pieni ylilyönti ja yleistys....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 11:03"]
Miksi aikuisen ei tarvitse sopeutua?
[/quote]
Kyllä aikuinen sopeutuu tietenkin eroon siinä missä lapsikin, mutta pitääkö aikuisen viettää elämäänsä yksi, ja odottaa milloin lapsi antaa luvan rakastua uudelleen? Pienen lapsen äitinä minun olisi vaikea treffailla miestä kodin ulkopuolella, joten sekin on kysymys sinänsä.
[/quote]
EI lapsen huomioonottaminen sitä tarkoittakkaan, että lapsi päättäisi milloin saa rakastua. Ei kai näin tyhmä ole kukaan, että luulisi?
Lapsen huomioon ottaminen voi olla vaikka sitä, että antaa lapselle aikaa sopeutua ja jopa kipuilla uutta tilannetta. Eikä syyllistä lasta tämän omista tunteista.
Eriarvoisuus alkaa pienistä asioista ja laajenee ja leviää isoihin asioihin. Sitten asioilla alkaa olla jo taloudellista merkitystä, toiset saa etuja enemmän kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niin. Minäkin erosin miehestäni koska hän kohteli mielestäni epäoikeudenmukaisesti teini-ikäistyvää poikaani. Eli toinen otti lapset huomioon, toinen ei.
On se huomattu muuallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin eronnut, tyytyisin seurusteluun, en muutaisi yhteen uuden rakkauteni kanssa ennen kuin lapset ekasta liitosta muuttaisivat kotoa. Olen niiiiiiiin monta kertaa sivusta seurannut, miten himputin vaikeita nuo uusperhekuviot ovat ihan kaikille perheen jäsenille - ei vain lapsille. Ne toisen lapset on aina kuitenkin TOISEN lapsia, ei omia. Ja siitä seuraa lähes väistämättä ongelmia. Varmasti on poikkeuksiakin, en vain ole sellaista eli oikeasti toimivaa uusperhettä vielä nähnyt.
Onneksi ydinperheet toimii aina täydellisessä symbioosissa ja elämä on yhtä vaaleanpunaista hattaraa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:29"]
Onneksi ydinperheet toimii aina täydellisessä symbioosissa ja elämä on yhtä vaaleanpunaista hattaraa <3
[/quote]
Miksi tästä aiheesta on niin vaikea puhua? Minä olen elänyt uusperheessä ja se oli kamalaa. Moni ystävänikin on. Tässäkin alapeukutetaan kommentteja, joissa sanotaan että lapsetkin pitäisi ottaa huomioon, mitä se kertoo aikuisista ihmisistä? Ap
Meillä on uusperhe ja voin kirkkain silmin ja hyvällä omallatunnolla kertoa että ap:n listaamista ongelmista ei ole tietoakaan. Kaikki kun pysyy hyvissä, asiallisissa ja aikuismaisissa väleissä (aikuiset siis) niin kyllä asiat saa rullaamaan. Sitten tietysti kannattaa myös hetki miettiä että millasen kumppanin itselleen valitsee sitä uusperhettä pyörittämään, itselläni on mies joka rakastaa ehdoitta myös MINUN tytärtä (joka oli 2v kun aloin seurustella uuden mieheni kanssa). Eli meillä ei koskaan ole eroteltu että sun, mun ja yhteiset lapset.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 11:32"]
Jos olisin eronnut, tyytyisin seurusteluun, en muutaisi yhteen uuden rakkauteni kanssa ennen kuin lapset ekasta liitosta muuttaisivat kotoa. Olen niiiiiiiin monta kertaa sivusta seurannut, miten himputin vaikeita nuo uusperhekuviot ovat ihan kaikille perheen jäsenille - ei vain lapsille. Ne toisen lapset on aina kuitenkin TOISEN lapsia, ei omia. Ja siitä seuraa lähes väistämättä ongelmia. Varmasti on poikkeuksiakin, en vain ole sellaista eli oikeasti toimivaa uusperhettä vielä nähnyt.
[/quote]
Ei sellaisen kanssa kannatakaan muuttaa, joka ei hyväksy lastasi tai muuten kohtelee eriarvoisesti.Minulla kävi tuuri kun löysin perhekeskeisen ja lapsirakkaan miehen.En varmasti olisi toiste katsonut, mikäli mies ei pitäisi lasta kuin omanaan.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:29"]
Onneksi ydinperheet toimii aina täydellisessä symbioosissa ja elämä on yhtä vaaleanpunaista hattaraa <3
[/quote]
Miksi tästä aiheesta on niin vaikea puhua? Minä olen elänyt uusperheessä ja se oli kamalaa. Moni ystävänikin on. Tässäkin alapeukutetaan kommentteja, joissa sanotaan että lapsetkin pitäisi ottaa huomioon, mitä se kertoo aikuisista ihmisistä? Ap
[/quote] Sinä koet uusperhe asiat omalla tavallasi, omien traumojen kautta. Minulla taas on täysin päinvastaisia, onnellisia kokemuksia. Kenen tästä on vaikea puhua? Onko sinun vaikea ymmärtää että uusperheetkin voivat ihan oikeasti olla toimivia, jopa parempia kuin ydinperheet?
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:29"]
Onneksi ydinperheet toimii aina täydellisessä symbioosissa ja elämä on yhtä vaaleanpunaista hattaraa <3
[/quote]
Miksi tästä aiheesta on niin vaikea puhua? Minä olen elänyt uusperheessä ja se oli kamalaa. Moni ystävänikin on. Tässäkin alapeukutetaan kommentteja, joissa sanotaan että lapsetkin pitäisi ottaa huomioon, mitä se kertoo aikuisista ihmisistä? Ap
[/quote] Sinä koet uusperhe asiat omalla tavallasi, omien traumojen kautta. Minulla taas on täysin päinvastaisia, onnellisia kokemuksia. Kenen tästä on vaikea puhua? Onko sinun vaikea ymmärtää että uusperheetkin voivat ihan oikeasti olla toimivia, jopa parempia kuin ydinperheet?
[/quote]
Mikä siinä taas on niin vaikeaa ymmärtää, että niistä toimimattomista uusperheistä PITÄÄ voida puhua?
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 11:03"]
Miksi aikuisen ei tarvitse sopeutua?
[/quote]
Kyllä aikuinen sopeutuu tietenkin eroon siinä missä lapsikin, mutta pitääkö aikuisen viettää elämäänsä yksi, ja odottaa milloin lapsi antaa luvan rakastua uudelleen? Pienen lapsen äitinä minun olisi vaikea treffailla miestä kodin ulkopuolella, joten sekin on kysymys sinänsä.
[/quote]
EI lapsen huomioonottaminen sitä tarkoittakkaan, että lapsi päättäisi milloin saa rakastua. Ei kai näin tyhmä ole kukaan, että luulisi?
Lapsen huomioon ottaminen voi olla vaikka sitä, että antaa lapselle aikaa sopeutua ja jopa kipuilla uutta tilannetta. Eikä syyllistä lasta tämän omista tunteista.
[/quote]
Pitää osata erottaa milloin se kipuilu on uudesta ja oudosta tilanteesta johtuvaa ja milloin vain mustasukkaisuutta.Oma teini-ikäinen piti kovasti miehestä jonka esittelin hänelle ystävänäni, mutta kun myöhemmin kerroin että aiomme muuttaa yhteen, muuttui teinin asenne miestä kohtaan.Kun puhuin asiasta teinin kanssa, valkeni että teini pelkäsi ettei saa huomiota enää yhtä paljon kuin ennen vaikkei mikään ollut vielä muuttunut.Nykyään teini pitää miehestä, ja viettävät paljon aikaa yhdessä:)
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:24"][quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 13:26"]Minä olen itse 33vuotias kaksi vuotta sitten leskeksi jäänyt kahden 13 ja 10v yh-äiti
En todellakaan kaipaa tähän mitään ns.uusperhekuvioita. Haluan olla lapsilleni tukena ja elää heidän kanssa tätä elämää. Minulle onnea antaa se, että saan nähdä lasteni kasvavan onnellisina, tasapainoisina. Saan iloa myös työstäni ja harrastuksista, ystävisttä, ihmisistä lähellä. Kuitenkin lapseni on mulle voimavara elämässä.
Lapsillani on oikeus omaan kotiin, yksityisyyteen. Heidän ei tarvitse sopeutua siihen, että joku heille tuntematon henkilö muuttaa saman katon alle, jota he eivät ole valinneet. Olen lapseni tehnyt itse vapaaehtoisesti silloisen mieheni kanssa ja kun lapsen päättää tehdä niin siitä täytyy myös kantaa vastuu ja ottaa huomioon kaikissa elämäntilanteissa, joka elämän osa-alueella.
Olen toki nuori, alle 40 kun esikoinen täysi-ikäinen. Ehdin vielä jos haluan. Nyt olen lapsilleni
[/quote] Tässä sinulle Vuoden Marttyyri-palkinto. Ole hyvä.
[/quote]
Hölmö, mihin mä sitä tarvisin? Kuten kirjoitin, olen tyytyväinen elämääni ja ajattelen nyt tässä lasten parasta, mutta en voi sanoa, ettenkö myös itse eläisin elämääni!
[/quote]Minäkin ajattelin lasteni parasta 3 vuotta ja koko sen ajan olivatkin olleet surullisia koska äitillä ei ole ketään...
[/quote]
Minä myös, lapseni ovat onnellisempia nyt kun en ole yksin ja on toinen aikuinen kotona, enemmän seuraa myös lapsille ja helpottaa kaikkien elämää kun sen saa jakaa myös toisen aikuisen kanssa, ei vai äidin ja lapsen kesken.