Mies vähättelee väsymystäni

Kiva kuulla kokemuksia perhetyöstä Tampereelta, koska mulle on neuvolasta yksin odottavana tarjottu perhetyötä jo nyt odotusaikana. Mietin vaan, että jos heiltä ei saa mitään apua kotitöihin, kaupassakäymisiin, ruoanlaittoon ja muuhun, niin kannattaako mun tuosta perhetyöstä vähistä rahoistani maksaa? Neuvolassa sanoivat että mun kannattaa soittaa perhetyöntekijälle jo nyt odotusaikana ja että voin saada sieltä apua jo raskausaikana, jos tulee pahoja vaivoja, mutta mitä ihmeen apua mulle on siinä tilanteessa perhetyöntekijästä istumassa sohvalla, jos he kerran eivät kuitenkaan tee mitään edes niistä raskaammista kotitöistä, joita itse en kykene tekemään, ja vauvakaan ei ole vielä syntynyt?

Kotona nyt pärjää vaikka siellä olisi sotkuista ja likaistakin ja likaisissa vaatteissakin pystyy elämään, mutta mun suurin huoleni tällä hetkellä on se, että miten esim. vauvan tiheän imun kausina saan missään välissä laitettua riittävästi kunnollista ruokaa itselleni ja syötyä, kun imetysaikana kuitenkin riittävä ja terveellinen syöminen olisi ensiarvoisen tarpeellista imetyksenkin onnistumiseksi. Pienet vauvat voivat syödä suuren osan valveillaoloajastaan ja silloin kun vauva nukkuu, pitäisi itse yrittää nukkua ja levätä, koska muulloin siihen ei ole mahdollisuutta. Se, että perhetyöntekijä vie vaunulenkille vauvan joka muutenkin nukkuisi tai vaihtoehtoisesti hoitaa vauvaa ja kuskaa kuitenkin sitä vähän väliä mulle imetettäväksi, ei tunnu jotenkin kauhean hyödylliseltä tässä tilanteessa.

Heitetään bensaa liekkeihin. Harvoin miehet ovat tahallaan totaalisen välinpitämättömiä.

Yleensä tämä kehityksen ja koulutuksen tulos. Puhun nyt yleisellä tasolla ja vähän tai enemmän omista kokemuksista, eli kenenkään kommentoijamamman tarvitse tästä verisesti loukkaantua.

Taitaa olla biologinen fakta, että alkuvaiheen muutaman viikon jälkeen miehet todellakaan eivät herää vauvan "ensimmäiseen ynähdykseen" tai edes siihen raivokkaaseen huutoon.

Naisille voi tulla yllätyksenä, mutta mies voi todellakin olla töistä tullessaan henkisesti ja fyysisesti täysin poikki, rikkirevitty ja mennyt mankelin läpi. Ja sitä herkkua on tiedossa seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana.

Mies ja miehen kaikki mieskaverit voivat vilpittömästi olla siinä uskossa, kun mies on töissä ja tuo perheeseen leivän tässä elämäntilanteessa, se hyvän ja vastuullisen miehen toimintaa. Väsynyt nainen on usein, (ei siis aina) negatiivinen, räyhäävä ja lähes aggressiivinen. Vaikkei edes aggressiivinen, niin mies yleensä kotiin tullessaan joutuu kuulemaan päivän meriselityksen kaikista kauheuksista, joita äiti on päivän mittaan joutunut kokemaan. Naiselliseen viestintätaitoon kuuluu kertoa kauheudet sellaisella marttyyrimaisella tavalla ilman että sitä edes sanotaan, että tämä kaikki on sinun syytäsi työssä käyvä sika. No mies ahdistuu, kokee syyllisyyttä ja alkaa karttamaan äitiä ja perhettä. Tai sitten mies alkaa vittuilemaan takaisin vähemmillä viestintätaidoilla eli tulee riita. 

Järkevin kirjotus tähän mennessä on 42 havainnoja , miten asiaa on lähestetty rakentavasti ja realistisesti tuttavaperheessä.

43 jatkaa :)

Ilmeisesti työntekijä vois siivota yhdessä sun kanssa, mutta he eivät tapaa käsittääkseni edes laittaa ruokaa, elleivät sitten tee sitä lapsen kanssa keskenään ollessaan. Mulla oli lapsen ruuat erikseen vielä tuolloin kun oli alle vuoden, ja toisaalta syytä oli myös minussa kun mieluiten laitan oman ruokani itse muutenkin. Ne kurjimmat ja rutiininomaisimmat kotityöt ois nyt tätä kuopista odottaessa just se mihin uskon apua tarvitsevani, kaupassa saan käytyä lasten kanssa ja esikoinen hakee jo maitopurkin tms itsenäisesti jos tarvitsee. Imurointi ehkä liian iso vastuu vaikka sitäkin mielellään tekee, jälki on vielä vähän mitä on :)

Mutta jos nyt ajatellaan aikuisen vastuuta ja hommia, niin ehkä nro 45 voisit kysyä että mitä apu käytännössä olisi ja keskustella siitä mitä tarvitset ja toivot. Ottaisin itsekin vastaan kyllä siivousapua ja aikuisseuraa ja juttelukaverin, mutta tunnen itseni ja jätän käytännössä itselleni turhan avun jonkun toisen saatavaksi.

Perhetyö on siis lastenhoitoa ja neuvontaa..

Joku on näköjään kaivanut keskusteluni "vauvan" syövereistä. Lapsi ei nuku vieläkään muutamaa tuntia pidempää pätkää. Olen yrittänyt herättää miestä, mutta hän nukahtaa samantien uudelleen. Mumisee vain: "Joo, mhmhmmm" ja sitten zZzZz. :D Toisaalta olen jo tottunut tähän. Silmien alle on tullut pysyvät tummennukset ja ryppyjä. 

T: AP

Lapsettomuus. <3

Kasi tarkentaa. En muistanut, että palstaa luetaan kuin piru raamattua. Eli ei kirjaimellisesti: Tervetuloa maailman kurjimpaan rooliin, äitiyteen. ;-) Ja "anna" sille miehelle sitä vastuuta, ei hän sitä automaattisesti ota.

Jos mies ei auta univajeesta kärsivää äitiä, parempi muuttaa asumuseroon!

Muistuta sitä ukkoa vaikka niistä avioliittovaloista. Myötä ja vastoinkäymisissä ja niin poispäin. Jos sulla on nyt sellainen huonompi aika ja olet väsynyt niin silloin sen ukon tehtävä on joustaa ja tehdä enemmän. Joskus toiste sitte toisinpäin.

Noin muuten niin väsymykseen auttaa se ettei jää kotiin vaan menee johonkin missä näkee toisia aikuisia ja voi jutella ja jakaa ilot ja surut. Kerhoon, perhekahvilaan äiti/vauvaryhmään tms. Tai soita jollekin kaverille jne.

Se nyt vaan on niin, että kotona olevan on opittava nukkumaan silloin kun vauva nukkuu. "En saa unta" ei ole mikään syy, vaan tekosyy ja huono sellaiseksikin. Jos on kerran väsynyt, osaa myös nukkua tai sitten tarvitsee lääkärin apua. Vähän yritystä peliin, ennen vanhaan lapsia tuli kuin liukuhihnalta ja jotenkin lapset ja äidit säilyivät hengissä. Lapsen kanssa väsyttää, mutta se kuuluu asiaan. Kotona oleminen on kuitenkin lähes lomaa työelämän vaatimuksiin verrattuna.

Mutta ei yksi ihminen jaksa hoitaa huonosti nukkuvaa lasta kokoajan. Mun äiti sanoi, ettei saanut apua, mutta sukulaiset kerto toista. Meillä asui mummo, joka hoiti aktiivisesti lapsia. Sen jälkeen oli eräs tyttö, 17 v, jolla ei ollu oikein kotia, niin pientä taskurahaa vastaan oli autellut ja asunut meillä vuoden. Isänikin kuulemma hysyytteli ja kanniskeli vauvoja, mitä joku naapurin täti myöhemminkin muisteli. Eli kyllä niitä auttavia käsiä oli. Eikä ainakaan kukaan olis siinä vieressä laiskotellut. 

Mun lapsi oli koliikkivauva, ja aina kovin huono nukkumaan. Heräili jatkuvasti, eikä nukkunut kun 10-20 minsan tirsoja päivällä. Ainoastaan vaunulenkillä nukkui liikkuvissa vaunuissa, mutta minä en iosanut kävellä unissani. Onneksi mun mies ymmärsi ja pääsin lisäksi sisareni luo "täyshoitoon" vauvan kanssa 10 päiväksi, kun olin ihan poikki ja mies täysin kiinni silloin työssä. Sisareni ja hänen teinityttönsä (kaksi) auttoivat ja saatoin levätä. Koeta saada se mies ymmärtämään kuinka paljon lapsenhoito alkuun sitoo ja tarvitset lepoa. Tai hanki apua muualta.

Jos on oikeasti väsynyt, osaa kyllä nukkua päiväunet.

Mutta on tosi vaikea nukkua jos vauva huutaa vieressä. Ja jos on kovin stressaantunut unenpuutteen takia, niin silloin elimistö käy ylikierooksilla ja silloi on mahdoton nukahtaa. Entisenä vuorotyöläisenä tiedän kyllä univaikeudet ( ja omaishoitajana ja äitinä).

Meillä oli sama homma. Olin totaalisen väsynyt, uupunut. Minä heräsin joka yö, myös viikonloput. Mies tuli töistä kotiin , halus "rentoutua", ottaa iisisti. Sai tapella et vaihto edes yhden/kaks vaippaa illan aikana. Voi vittu ku olin katkera , ja edelleen vähän olen katkera. "Hylkäs" mut ja vauvan oman onnen ojaan kun vähän apua ois tarvinnu. Esim edes yhden yön viikossa valvonut sen kanssa, yösyötöt hoitanut. EEiiii kun hän käy OIKEISSA töissä, tuo rahaa kotiin. Ei urpo tajunnu et kohta ei oo perhettä ollenkaan mille sitä rahaa tuoda.  No selvisin hengissä juuri ja juuri.              Kyllä olen jälkikäteen ripittänyt ja ripittänyt, tehnyt selväksi , että kakkosen kohdalla auttaa jos pyydän. Aivan sama onko töissä.  Koska nimenomaan, varmaan kivempi tulla kotiin , kun muija on hyvällä tuulella ja ruokaakin saattaa olla valmiina pöydässä...  :)

Kun mies tulee kotiin ja menee tietokoneelle niin lykkää lapsi syliin.

Tai pakkaa vauva vaunuihin ja työnnä ukko ulos ovesta vaunulenkille niin saat siivota rauhassa.

Läy vaikka kerran viikossa jossain kaffilassa yksin tai ystävnä kanssa ja mies hoitaa sillä välin vauvan ja kodin ym ym pientä.

Voit toki olla 24/7 lastenhoitaja, kokki, pyykkäri ja siivooja mutta ei sitä kukaan oikeasti jaksa ilman unta ja ilman pientä taukoa!

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 08:55"]Kuinka vanha vauva on? Kuinka olet toipunut synnytyksestä? Voimia sinulle!

[/quote]

Vauva on nyt 10 kk. Olen toipunut hyvin, kiitos kysymisestä. :)

Tuntuu pahalta, kun pinna on kireänä väsymyksen vuoksi. Haluaisin olla hyvä äiti, mutta nyt ei tunnu siltä, kun en saa kotiakaan siivottua. Onneksi vauva vaikuttaa tyytyväiseltä. :) Täytyy istua miehen kanssa pöydän ääreen ja keskustella vakavasti. Kiitos kaikille vastaajille! Piristätte päivääni! :)

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 08:54"]Ja nyt tänään ihanan aurinkoisena päivänä suosittelen vaunulenkkiä vauvan kanssa. Inhan teillä itkuhälytin? Nukkuuko vauva vaunuissa ulkona? Ota samaan aikaan lepohetki. Ja siivota voi vauvan ollessa hereillä niin, että hän on kantorepussa. Siivous ei kuitenkaan ole tärkeintä vaan lepo. Pyri pakolliset tekemään vauvan valveillaoloaikana niin, että hän on mukana touhussa.

[/quote]

Vauva nukkuu liikkivissa vaunuissa, jos on hyvin väsynyt, muuten ei. Itkuhälytintä ei ole. Käymme ulkona joka päivä muutaman kerran, koska se tosiaan piristää ja auttaa jaksamaan. :)

24 & 25 = AP

Korjaus viestiin nro 25: liikkivissa = liikkuvissa

Kun on liian väsynyt ja stressaantunut niin silloin ei enää osaa nukkua. Ei vaan tule uni vaikka tietäisi että nyt saisin nukkua ehkä tunnin taikka kaksi. Se on ihan HIRVEETÄ! Itse sain aikoinaan aika pahat univaikeudet pariksi vuodeksi. En enää nukkunut vaikka lapsi alkoikin nukkumaan pidempiä unia.

Nyt Ap puhut miehellesi ja haet apua luontaistuotteista taikka lääkäriltä lääkkeitä. Älä vain odota että tilanne korjaantuu itsestään. Siitä ei seuraa hyvää :(

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 10:38"]

Jos on oikeasti väsynyt, osaa kyllä nukkua päiväunet.

[/quote]

Jos ei tiedä asiasta mitään, on parempi olla kommentoimatta.

Noin voi vastata vain ihminen, joka ei ole kokenut totaalista väsymystä. Mulla oli aikoinaan just semmonen tilanne, että kun väsymys meni tavallaan "yli", niin enää ei saanut unta silloinkaan, kun olisi ollut mahdollisuus nukkua. Ole kiltti ja sivistä vähän itseäsi, me ei alottajan kanssa olla mitään friikkejä poikkeuksia vaan on tosi yleistä tuo pitkäaikaisen unettomuuden aiheuttama unensaannin vaikeus.