Kuinka moni vihaa omia S/M-fantasioitaan?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 15:22"]

Yrittäkää oppia ymmärtämään että fantasiointi ihan millä tasolla vaan on sallittua. Se ei haittaa ketään. Jos se tuntuu menevän liian överiksi niin älä fantasioi. Omien kiksien löytäminen on aina hyvä juttu: se helpottaa laukeamista.

[/quote]

Kaikki mitä ajattelee ja mistä nauttii on totta ja olet juuri sellainen persoona. Tuon perusteella veikkaisin katsotuimmaksi leffaksi nousevan Mielensäpahoittajan. Eihän sellaisesta mielensäpahoittamisesta voi nauttia jollei ole itse mielensäpahoittaja.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 15:25"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 15:22"]

Yrittäkää oppia ymmärtämään että fantasiointi ihan millä tasolla vaan on sallittua. Se ei haittaa ketään. Jos se tuntuu menevän liian överiksi niin älä fantasioi. Omien kiksien löytäminen on aina hyvä juttu: se helpottaa laukeamista.

[/quote]

Kaikki mitä ajattelee ja mistä nauttii on totta ja olet juuri sellainen persoona. Tuon perusteella veikkaisin katsotuimmaksi leffaksi nousevan Mielensäpahoittajan. Eihän sellaisesta mielensäpahoittamisesta voi nauttia jollei ole itse mielensäpahoittaja.

[/quote]

Nyt en oikein tajunnut?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 15:40"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 15:25"]

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 15:22"]

Yrittäkää oppia ymmärtämään että fantasiointi ihan millä tasolla vaan on sallittua. Se ei haittaa ketään. Jos se tuntuu menevän liian överiksi niin älä fantasioi. Omien kiksien löytäminen on aina hyvä juttu: se helpottaa laukeamista.

[/quote]

Kaikki mitä ajattelee ja mistä nauttii on totta ja olet juuri sellainen persoona. Tuon perusteella veikkaisin katsotuimmaksi leffaksi nousevan Mielensäpahoittajan. Eihän sellaisesta mielensäpahoittamisesta voi nauttia jollei ole itse mielensäpahoittaja.

[/quote]

Nyt en oikein tajunnut?

[/quote]

Sarkasmi on hankala laji ja kannattaisi jättää sellaiselle joka sen osaa. Mutta siitä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että mielensäpahoittaja tulee olemaan tosi suosittu leffa juuri sen takia, kun jengi samaistuu.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 15:22"]

Tässä pitäis nyt oikeasti osata erottaa toisistaan raiskaus ja seksifantasia: raiskaus on väkivaltaa ja seksifantasia on seksifantasia. Ne on eri asioita.

Alistuminen, alistaminen tms. on keinoja kiihottua.

Se että fantasioi raiskauksesta ei tarkoita että oikeasti haluaa tulla raiskatuksi tai että hyväksyy raiskaukset.

[/quote]

Tämä nyt on ihan päivänselvää, mutta silti kannattaa kysyä itseltään MIKSI? Mikä siinä oikeasti kiihottaa? Tällaiset fantasiat eivät nimittäin synny tyhjiössä: jostain ne meille tulevat, ja tiettyyn pisteeseen asti niitä voi itse kontrolloida.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 15:19"]59 kommentoi

Mä nautin SM-seksin katsomisesta (videolta) mutta en halua kenenkään tietävän  sitä. Lisäksi en haluaisi ikinä kokeilla SM-seksiä luonnossa. Joskus jos jollain miehellä on ollut mitään ronskimpia otteita sängyssä, olen heti ahdistunut, en nauttinut ollenkaan. En voisi kuvitellakaan, että harrastaisin seksiä, jossa joku tuottaisi kipua. Fantasian tasolla se on kiihottavaa, mutta luonnossa vain iljettävää. Lisäksi se fantasiakin ahdistaa ja hävettää.
[/quote]

Mäkin häpesin nuorempana SM -seksi fantasioitani ja ne tuntuivat jotenkin kielletyiltä. SM seksi veti minua kuitenkin puoleensa kuin valo yöperhosta. Itse saan nautintoa kivusta. Hyväksynyt nykyään tuon puolen itsessäni ja jos terveys tarkoittaisi siitä luopumista niin olen mieluummin "sairas". Älä ole niin ankara itsellesi sillä ei fantasioissasi ole mitään väärää ja jos hyväksyt itsesi elämäsi voi olla rikkaampaan.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 01:57"]

Ihan yleisenä kommenttina sanoisin, että olen lukenut ihmisten jotka joutuvat olemaan oikeassa elämässään hyvin hallitsevassa asemassa (ja dominoivia) olevan usein masokisteja. Esim. masokisteja tai seksifantasioissaan alistuvia miehiä löytyisi paljon yritysjohtajista tms...

Samoin olen lukenut, että ihminen joka on aidossa elämässä hieman ns. altavastaajana ja ei pääse ns. pomottamaan reaalielämässä tarpeeksi on usein SM fantasioissaan se dominoiva osapuoli.

[/quote]

Minä luulen että sosioekonomisella asemalla ja sillä oletko dominoiva vai alistuva eii ole mitään tekemistä keskenään. Luulen että noihin alistumisesta nauttiviin johtajiin on vain kiinnitetty enemmän huomiota. Tutkijoilla sekä toimittajilla kun on taipumus kirjoittaa mieluiten omaan sosiaaliluokkaansa kuuluvista ilmiöistä aivan niin kuin ne olisivat joku koko kansan läpäisevä normi.

En nyt tajua, miksi fantasioitaan pitäisi vihata? Fantasiat tuovat iloa elämään, vaikkei niitä koskaan edes aikoisi toteuttaa. On mitä kiihottavinta keskustella fantasioista kumppanin kanssa, samalla itse syventyen myös omiinsa. Mikä siinä ja siinä asiassa kiihottaa? Miksi tuollainen fantasia on olemassa? Etenkin, mitä siitä voisi oikeasti kokeilla (jos tahtoo)? Monesti näissä alistumisfantasioissa on hyvinkin elementtejä, joita voi vähitellen ja varovasti luotettavan kumppanin kanssa kokeilla. Itse ole switch- siis tykkään olla sekä alistaja, että alistettava. Aikanaan tämä kaikki lähti fantasioista, joita jakamalla kumppanini kanssa pääsimme niitä toteuttamaan ja kokeilemaan. Nykyisin seksielämämme on niin mahtavaa kuin se varmaan voi olla, aina kumpikin jotain uutta ja kivaa keksii, miten voi nauttia ja tuottaa nautintoa toiselle vielä enemmän. Kaikki lähti fantasioista, jos ei niistä rohkene puhua tai etenkin jos niitä häpeää, jää valtava voimavara käyttämättä. Yksi lähtökohta kuitenkin on se, että jos ei jostain jutusta oikeasti pitäisikään, niin onpahan kokeiltu, ja tuskin siitä mitään elinikäisiä traumoja kuitenkaan kenellekään jää, vaikka fantasia ei todellisuudessa toimisikaan. Rohkeasti siis kokeilemaan, ei siinä voi mitään hävitä!  

Minä olen aina fantasioinut alistettuna olemisesta. En tiedä kuinka moni muu muistaa sen ensimmäisen kerran, kun pikkuhousut ovat oudosti ja kummallisesti kostuneet? Minä muistan, ja luulisin, että olin silloin noin viisivuotias. Sillä hetkellä leikin pöydän alla merenneitoa, joka on kidnapattu. Räpelsin itseäni maalarinteipillä sidotuksi pöydänjalkaan, ja muistan ikuisesti sen tunteen. Yhtäkkiä vatsanpohjassani tuntui painavalta, kuin siellä olisi uinut käärmeitä, ja pikkuhousuissa ikäänkuin "kutkutti". Se oli ihmeellinen tunne, enkä ymmärtänyt yhtään mitä tapahtui. Lyhyt, mutta uskomattoman vahva muisto.

Teininä, kun aloitin seksielämän, en tunnistanut itsessäni tätä "fantasiaa", jollainen tuo lapsuuden tilanne ehdottomasti oli. Kun kasvoin isommaksi ja opin nauttimaan seksistä ja masturboinnista, löysin netistä seksitarinat, ja se oli käänteentekevää elämässäni.

En kiihottunut mistään muista tarinoista, kuin jotka löysin valitsemalla valikosta BDSM. Luin noita tarinoita hurja kiilto silmissä. Mitä rajumpi tarina (useampi mies raiskaa naisen kivisellä metsäpolulla edestä ja takaa, repii ja venyttää raajat ja repii hiuksista samalla kun toinen kuristaa yms.) sen kiihkeämmässä tilassa olin. Sain valtavia orgasmeja vain hipaisemalla itseäni tarinoiden lopussa.

Enkä ole koskaan saanut vastaavia orgasmeja "normaalin" seksin aikana.

Ja kyllä, olen päässyt toteuttamaan fantasioitani. Olen ollut suorastaan kiitollinen luojalle (johon en usko), että olen löytänyt en yhtä vaan kolme miestä, joille olen uskaltanut kertoa fantasioistani, ja jotka ovat toteuttaneet niistä hurjimmatkin. Toisaalta olen kiitollinen, mutta toisaalta nyt vaan on minullakin kuten joillain muillakin tässä ketjussa, etten vaan voi saada seksin aikana orgasmia, ellei mies kurista, tukista, tai vähintään pidä todella kovaa kiinni. Minut on sidottu, minua on piiskattu, minua on kuristettu, minua on pidetty kaulapannassa, pillulleni on tiputettu steariinia ja nänneissäni on pidetty nänninipistimiä jotka on välillä kiskaistu irti niin, että kiljun. Minut on saatu huutamaan kivusta, mutta enemmän nautinnosta.

Mutta toisaalta olen surullinen. Pettynyt. Tiedän, etten voi kertoa miehelleni fantasioistani. Sen vaan tietää. Seksi on ihan ok, mutta nautintoni ei koskaan enää tule pääsemään sille tasolle, jolla olen käynyt ja jonka olen ylittänyt. Toisinaan huomaan heittäytyväni seksin aikana täysin passiiviseksi lahnaksi, ihan vaan että mieheni ottaisi kovaa kiinni ja määräisi tahdin, ja jopa siksi, että toivon että mies suuttuisi ja ottaisi.

Haluan, että minut alistetaan. Haluan, että minua sattuu. En enää koskaan tule huutamaan siitä nautinnosta, jonka olen kokenut kaulapanta kaulassa, hiukset kiinni hihnassa, kiristävät nipistimet nänneissä ja raipan jäljet pakaroilla.

Ja se tekee minut surulliseksi. Mutta ei, en häpeä, ja ei, en vihaa fantasioitani. Minulla on haikea ikävä.

Up

ssup