Miksi on autoton ympäristösyistä mutta kuitenkin työkaverin kyytiä kaipaa joka päivä?
Työpaikallaan ja muussa elämässä muistaa julistaa miten on tärkeää elää ekologisesti ja että hän ei vaan pysty omistamaan autoa tai ajokorttia ympäristösyistä, hän "ei vaan halua" ja että kyllä muidenkin pitäisi luopua. Mutta sitten päivittäin kelpaa tulla työkaverin kyydissä, vaikka hän kulkeekin sillä syntisellä autolla. Onko se sitten ekologisempaa.. no okei, silloin siellä tiellä menee kahden auton sijaan yksi, mutta ei se työkaveri ole olemassa autoineen vain tätä ekointoilijaa varten, ja kun on suostunutkin vain pitkin hampain eli oikeasti ei kiinnostaisi kuskata. Mutta jollain sekin on saatava töihin, kun bussipysäkillekin on niin pitkä matka.
Kommentit (5)
PAhimpia lokkeilijoita ja oman sädekehän kiillottajia. Mä olen ollut total d*ck ja jättänyt työkaverit ja tutut pysäkille. Jos oma valinta on olla autoton ja paasata paremmuuttaan joka käänteessä niin elää sitten miten opettaa. En myöskään tarjoa kyytiä vaikka tietäisin olevani menossa samaan paikkaan, samasta syystä.
Sen sijaan sovitut kimppakyydit on enemmän kuin jees, vaikken niistä oiekastaan pidäkään. Aina tulee säätämistä tapaamispaikasta, hinnasta tai vähintään pitäisi ajaa tunti suuntaansa ylimäärästä jotta kyytiläinen pääsee mukavasti autossa istuen kotiin. Sillähän ei ole mitään väliä, että kuskin päivälle tulee tuntitolkulla lisää pituutta. Pitkin hampain suostun, toisinaan. Siihen vedän rajan että joku kulkee päivittäin kyydissä. Mulle ajomatkat on omaa aikaa, kuuntelen musiikkia ja käyn päivän asioita läpi. Kotimatkalla rentoudun ja irrottaudun työasioista. Ei onnistu, jos vieresäs joku hölöttää työasioista...
Jos on jokapäiväistä ja itse ruinaa kyytiä, niin bensarahat olisi edes kohtuullista maksaa. Ei se auto ole ilmainen omistajalleen.
En ottais kyytiin ketään autoilun vastustajaa, menköön vaikka hornan hevosilla.
Kukaan ei varmaan pakota ottamaan kyytiin ..
Menköön vaikka polkupyörällä, tai kävellen ..