Mahdollinen muutto takaisin suomeen - kokemuksia?

Mutta peräänkuulutan ehdottomasti avarakatseisuutta ja realistisuutta. Sillä pääsee tosi pitkälle. Meillä ei sen ansiosta mielestäni ollut kovaa kulttuurishokkia kumpaankaan suuntaan. Sanoisin, että joka paikassa hyvät ja huonot puolet. Lontoo hyvä, Suomi hyvä:) Lontoossa olen vain matkustanut, mutta silti. Meille iso muutos oli USA:n vuosien jälkeen lukuisat känniläiset ja muut hörhöt joihin Suomessa törmää jatkuvasti. Oli tosi epämiellyttävää ja on edelleenkin.



T: Yniäinen



Ps. Sorry, jos ei ollut suurta apua:)

Olemmem kohta 6 vuotta asuneet Sveitsissä ja palaamme syksyllä suomeen. Meilläkin siinä mielessä on ' uusi' tilanne että olemme reissulla tulleet vanhemmiksi. Mietinkin usein että mitä se perhe-elämä käytännössä on kotimaassa. Mutta muuten asennoidutaan niin että koko Suomi-paketti otetaan vastaan sellaisena kun se on.

Heippa!



Asuin 5 vuotta Sveitsissä ja muutin takaisin Suomeen tuossa huhtikuussa 1v. lapsen kanssa (mies jäi sinne).

Kyllä se elämä täälläkin lähtee jälleen rullaamaan tietenkin pienehkön kulttuurishokin jälkeen. Lapsen kanssa täällä asuminen on helppoa.



Sveitsistä jäin kuitenkin kaipaamaan monikulttuurista ympäristöä ja avoimempia ihmisiä. Kaupan kassajonossa kun kaikki hymyilivät ja juttelivat lapselleni, täällä käännetään akkiä pää pois :( Sveitsissä ihmiset ovat tosi auttavaisia tulevat juttelemaan.

Suomessa en edelleenkään jaksa ymmärtää sitä kännikalakulttuuria. Se hieman ahdistaa mutta nyt on jo vähän tottunut.



Joskus haluaisin takaisin Sveitsiin enkä ole sulkenut sitä mahdollisuutta pois. Nyt kuitenkin haluan vihdoinkin löytää täältä töitä ja asettua asumaan omaan kotiin.



Tsemppiä jos muutatte!

Heippa



Itse asuin 11 vuotta Lontoossa ja muualla Briteissä. Muutin 1.5 vuotiaan lapsen kanssa vajaa kaksi vuotta sitten Suomeen, lapsen isä jäi (kas kummaa :-)) Lontooseen.



Ensimmäine puoli vuotta meni ihastelessa puhdasta, turvallista, HELPPOA Suomea, siis en uskonut korviani kun kuulin että täällä lapsiperheitä tuetaan jne.. Siis Suomessahan kaikki järjestyy, eikä joka asian kanssa tarvi säätää ja stressata.



Totta kai Suomi on " hidatempoinen" ja aika " junttimesta" monessa muussa asiassa. Äidit täällä on ihan toisesta maasta kun Englannissa...



Jossain vaiheessa tuli kamala ikävä takas Englantiin (ja vielä on aina joskus) oikeen palava tunne rinnassa et takas on päästävä, mutta järki taitaa voittaa tunteet, Suomi on hyvä paikka lapselle kasvaa tosin kun Lontoo. Sinne voi aina piipahtaa lomailemaan ja muuttaa takasin kun lapset on isompia.



Jos haluat enemmän mun omakohtaisia kokemuksia, laita spostiosoite niin kirjoitan enemmän

siis kaytannossa koko ajan siita asti kun kirjoitin ylioppilaaksi ja ensin tien muuta, sitten opiskelin, menin naimisiin (tosin Suomessa, mutta siis vain siella " kayden" ), astuin tyoelamaan, olen saanut lapsen, jne. Nyt mieheni (ulkomaalainen eurooppalainen) on alkanut puhua siita, miten voisi olla kiva muuttaa Suomeen vaikka vuodeksi kokeilemaan millaista siella on. Siis noin niinkuin " vaihtovuodeksi" ... Mua toisaalta kiehtoo, toisaalta kauhistuttaa koko ajatus! Lomia likuunottamatta mulla ei ole mitaan aikuiselamaan liittyvaa kokemusta Suomesta: ei asunnon etsimeisesta, opiskelusta, ravintolakulttuurista, tyoelamasta, lapsi-jutuista yms. Siis mita nyt tosiaan lomilla ja sisarusten tai taman keskustelupalstan tiimoilta olen " oppinut" .



Se mika minua eniten huolestuttaa on seuraava hassu ajatus: Suomi on tosi homogeeninen maa (mieheni joskus vitsaileekin, etta siella kaikki syovat samaa sokeriakin, ja tottahan tuo kai on...). Erlaisuus kai hyvaksytaan, mutta helpommin niilta jotka ovat " oikeutetusti" erilaisia. Selitan: jos taalla ulkomailla teen jotain " outoa" , ihmiset joko eivat regoi, koska ei ole niin selvaa standardia (esim. just Lontoossa oli tallainen kokemus mulla), tai sitten vaan ajattelevat (tai toteavat) etta " Spaghetti tekee noin kun on ulkomaalainen" ja silla hyva. Ulkomaalaisuus on siis mun " tekosyy" tai " selitys" sille etta teen eri tavalla kuin muut. Ja se yleensa hyvakstaan hyvin.



MUTTA, jos menen homogeeniseen (ihanaan, rakastamaani) Suomeen, niin entas sitten? Eihan mulla ole mitaan hyvaa syyta palata toihin enne kuin lapsi on 3 vuotta, tai syoda pastaa useammin kuin perunaa, noin karjistellen... olisi ikavaa joutua selittelemaan tekemisiani ja ehka tuntea itseni jopa tuomituksi tai arvostelluksi (tai vahintaan oudoksi) omassa maassani! Ehka tilanne ei olisi noin paha, mutta lomamatkat ovat saaneet minut miettimaan tata asiaa...

Hyva huomata etta ihan samojen asioiden kanssa kamppailee muutkin. Homogeenisuus, " tekosyy" tehda mita haluaa miten haluaa koska haluaa koska on ulkomaalainen, irrallisuus sukulaisista ja ystavista kuitenkin samalla pitaen tosi laheiset valit kaikkiin, on syita jonka takia suomeen meno huolettaa. Eli jarkisyyt ajavat sinne, tunnesyyt pitavat poissa. Fyysinen ja kosketeltava elama on paljon paremmin suomessa, henkinen elama taas tylsempaa ja arkisempaa.



Huolettaa sekin etta ystavyysuhteet on jo vuosia olleet sita etta harvoin nahdaan mutta sitten tosi tiiviisti ja on aina tosi kivaa. Meneeko joku " hohto" kun ystavyys arkistuu ja kuinka usein sita sitten kuuluu nahda ystavia kun on tottunut taalla olemaa paljon ihan vaan oman perheen kesken. Onko sita sitten aina jokun seurassa kun ei halua erakoituakaan mutta samalla haluis olla ydinperheen kesken. Pitaako kayda saannollisesti sukulaisissa ym.



Ja se talvi, pimeys ja Reimatecin puvut lapsilla sadan kerraston kera...



Maili ois korelia75@yahoo.co.uk



Kiva jakaa kokemuksia, kiitos siis taas



K

Meillä suurin osa ystävistäkin on nykyään perheellisiä. Jotkut odotti ekaansa, kun muutettiin takaisin. Tosiasia on kuitenkin se, että ystävät ovat toki jatkaneet omaa elämäänsä teidän poissaoloaikana ja luoneet ehkä ihan uusiakin kuvioita. Meillä meni mun mielestä aikansa, että suhteet ystävien kanssa palautui kunnolla, vaikka oltiin vain se 3v poissa. Toisaalta silti nähdään tosi harvoin, kun kaikilla on omat kiireensä. Meidän tapauksessa voisi lähes erakoitua, joten mun huoli on ollut enemmän päinvastainen.



Siihen varmaan saa varautua, että tapojaan ja tekemisiään saa täällä selitellä. Tosiaankin joskus tuntuu, että suomalaisten mielestä ne omat pinttyneet tavat ja mielipiteet on ainoita oikeita. Mun mielestä on myös ollut jonkin verran vaikeaa miettiä ulkopuolisten ihmisten kanssa mitä kertoo ulkomailla olostaan, vai kertooko ollenkaan. Aina luulee, että ihmiset ottaa kaiken kehumisena. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ajattelevat mitä haluavat. Ne 3v on kuitenkin osa meidän elämää, esikoinenkin syntyi silloin. Jos joku ajattelee negatiivisesti kaiken mitä sanon, niin ehkä se vika on kuitenkin kuulijan korvissa. Enkä tarkota, että jatkuvasti höpöttäisin mitään, vaan ihan normaaleja harvojakin kommentteja mietti alkuun.



Suomessa ollaan oltu nyt aika tarkkaan 3v ja nyt alkaa olla sellainen olo, että se ulkomailla vietetty aika alkaa tosiaan jäädä taakse. Joitain ystäviä sieltäkin toki vielä on, mutta muuten se on enemmän sellainen muisto enää.



T: Yniäinen

Minun elämäntilanne on hyvin samankaltainen kuin teidän, pieni lapsi ja lapsen isä jäi maailmalle. Olisi kiva vaihtaa kokemuksia, sähköpostini on hassupelle@yahoo.com

Gladdagh ja Korelia, pistän teille heti meiliä ku töiltäni kerkeän :-)



Mutta mutta, sitä piti vielä kommentoida, että täkäläiset äidit katsovat minua kieroon kun lapseni syö pasta pestoa ja cous cous riisiä...



olen myös " erilainen äiti" sillä lapsellani EI ole Reiman kokopukuhaalaria vaan trendikäs untuvatakki ja erilliset toppahousut...ja hänellä ei myöskään ole Kuoman jokasään saappaita... lapsellani ei ollut syyskuussa sukkahousuja (pojalla) eikä kypärälakkia, sitäkin kauhisteltiin!



siis, Suomessa annetaan pottua, tillilihaa ja kaikkea perinteistä (ei saa toki yleistää, onhan niitä muunlaisiakin perheitä) ja kaikki on muutenkin niin käytännöllistä. harva ostaa pullo sterilaattorin vaan pullot keitetään yhä. Nyt olen ollu tiloisesti yllättynyt kesäaikana että ulkona terasseilla ja ravintoloissakai näkee lapsia...luulin et sossu hakee pois..:-)



mutta, helppoahan täällä on, asunnot ja tuet järjestyy tarvittaessa ja 900 punnan sijasta maksan 600 Euroa kivasta suuresta ja valoisasta asunnosta jossa ei ole hometta!!! Tarhat maksaa enintään 200 Euroa, ei 800 Puntaa!!! ja täällähän on kivasti myös esim. englanninkielisiä tarhoja jne.



Tänne vaan!

Nyt taas muutettiin 3 vuoden jälkeen Tukholmasta takaisin Suomeen. Viimeksi asuin Joensuussa, nyt muutin lapsuuden kotiin Tammisaareen. Ekaa kertaa tosin asun Suomessa lapsen kanssa, tyttö kun syntyi Tukholmassa. On hieman eri asia muuttaa perheellisenä ja työttömänä kuin opiskelijana... Mutta eiköhän tämä tästä, kunhan saan kaikki tuet ja muut rullaamaan (muutettiin n. 1 viikko sitten)

Onke teillä ehdotuksia minkälaista toimintaa voi 2 vuotiaan kanssa harjoittaa suomessa? Tukholmassa kun tarjontaa oli melkeen liikaakin. Pelkään vähän erakoitumista, kun mieskin on päivät töissä ja nyt jään kotiäidiksi kunnes löytyy töitä. Onko suomessa ns. avoimia päiväkoteja, jonne voi mennä yhdessä lapsen kanssa? Vai mikä olisi paras paikka tavata muita lapsia ja vanhempia?

Kivaa muistella:)



Humax, eihän täällä syötetä pullosta maitoa, vaan imetetään:)



Eikä kosteuspyyhkeillä saa missään nimessä pyyhkiä vauvan/taaperon pyllyä, vaan aina pestään vedellä:) Peruna on perusruoka, liha lisäke.



Kyllähän noita riittäis, mutta ei kannata ottaa liian vakavasti. 5 miljoonainen Suomen kansa kun ei aina voi olla oikessa, jos muualla vaikka 50 miljoonaa tekee erilailla.



Tekemisistä viimeisimmälle viestittäjälle. Pääkaupunkiseudulta löytyy avoimia päiväkoteja, asukaspuistoja tai mitkä milläkin nimellä toimii. Lisäksi seurakunnilla on kerhoja (ei välttämättä aina niin uskonnollisia). Muskaria, jumppaa yms. löytyy. Kysele reippaasti oman kaupunkisi tarjonnasta. Varmasti jotain löytyy.



T: Yniäinen jälleen:)

:-) :-)



mä olenkin tehnyt kaikki viimesen päälle Suomen normeja vastaan!

Samoja ajatuksia mielessa, kauhunsekaisin tuntein oikein odotan sita, ettei lastani enaa huomioida missaan vaan han oppii itsekin olemaan puhumatta vieraille ihmisille ja valttelemaan kassajonossa katseita... Avoimuus on ehdottomasti muiden maiden etu! Suomessa tuntuu kuitenkin olevan se " koti" mita kaipaa.



Apua kaipaisin kuitenkin teilta, jotka olette suomeen jo asettuneet: mista loytaa kiva enkkukielinen paivakoti? Muutamme Vantaalle. Lapsen aidinkieli on suomi, mutta ymmartaa englantia jonkinverran ja puhuu kolmatta kielta sujuvammin. Han on nyt kolmevuotias eli tulee olemaan nelja kun muutto on ajankohtainen. Joku kielikylpy olisi varmaan paras vaihtoeht. En vain loyda mitaan Vantaalta - eiko niita tosiaan ole?



:) lemonilla

Kerronpa nyt minäkin kokemukseni. Asuin Hollannissa kolme vuotta ja siellä sain hollantilaisen mieheni kanssa lapsen (muutettaessa 1v.). Suomeen muutettiin 2v sitten.



Minulle siis riittää ihan mainiosti se kaksi kertaa vuodessa hollannissa käynti- ikävä on oikeastaan vain ystäviä ja tietysti sitä että kaikki on pienessä maassa niin lähellä. Mies tuntuu myös täällä viihtyvän, totta kai tulee aina kulttuurieroja vastaan..



Täällä suomessa on tosiaankin lapsen kanssa " hyvissä käsissä" ! Päiväkoti ei maksa älyttömiä, äitiysloma on hiukka pidempi kuin se 3 kk, joka oli hollannissa (kakkosta odotetaan loppusuoralla), lapsilisät, kotihoidontuki, jne jne. Ulkomaan kokemuksia jakaessani on muut äidit ottaneet ihan positiivisesti vastaan ja jopa tajunneet että onhan täällä suomessa ihan hyvin asiat.. Turvallisempaakin on kuin amsterdamin kupeessa (viime viikolla oli ollu korttelin päässä meidän vanhasta asunnosta hollannissa ampumistapaus keskellä tietä..).



Vanhoihin ystäviin on säilynyt suhteet ulkomailla olon aikana, joten sama on täälläkin- arkihan se nyt on erilaista. Ei sitä niin usein jouda sosialisoimaan kuin ilman lapsia ja ketään se ei haittaa- sama on tilanne ystävilläkin.. Ihana asia on että oma perhe on lähellä (miehellä taas tosin kaukana..).



Ja kyllä aion pyyhkiä niillä pyyhkeillä tämän kakkosenkin pepun kun ei ensimmäiselläkään ollut niillä pyyhittäessä kertaakaan vaippaihottumaa tai edes punaista peppua.!. Ja monta muutakin asiaa teen ihan yhdistelmänä hollannista ja suomesta- ruoasta lähtien.. Meillä tehdään niin kun meillä tehdään ja eipä ole sitä kukaan liiemmin paheksunut- uteliaita kyllä ovat joskus ja jopa ottaneet malliakin joistakin jutuista. No, siis kaiken kaikkiaan mulla itselläni on positiiviset kokemukset takaisin muutosta! Savossa asustelen muuten..



paluumuuttaja peebee

Hauska lukea muutamia kommentteja. Meillä paluumuutt ei ole vielä ajankohtainen, juuri olemme vasta suomesta 4,5 kk sitten muuttaneet.

Kommentoin vain nyt muutamaa juttua ihan positiivisella mielellä:



- peppupyyhkeet ovat jo tosi yleisiä Suomessa ja niitä suositellaan jopa neuvolasta " pehmeämpänä" kuin vesi.

- Ainakin täällä Englannissa on kyllä ihmiset paljon avoimempia ja ystävällisempiä kuin Etelä-Savossa, saati sitten entisillä kulmillamme pääkaupunkiseudulla.

- Kärjistetysti alkufiiliksiä Englannin vs Suomen päivähoidosta: Englannissa todella kallista laatuun nähden ja lapsille syötetään kuitenkin aika epäterveellistä ja huonolaatusita ruokaa kalliissakin päiväkodissa.

- Olemme viihtyneet kivasti ja olemme täällä nyt jonkin aikaa. Paluumuutto meille kuitenkin jotenkin ihan itsestäänselvyys jossain vaiheessa. Saa nähdä milloin ...

- Omat vanhempani sopeutuneet hyvin etäsuhteeseen lasten lasten kanssa, mutta appivanhemmat eivät pidä meihin yhteyttä. Eivät jotenkin näe muuta tapaa hoitaa suhdetta kuin kyläilyt :-/

- Kaverisuhteissa jaksamme uskoa " parhaiden" säilyvän meidän ulkomaanjaksosta huolimatta.

- Terveydenhoito ollut positiivinen yllätys Englannissa. Mikä siitä Suomen terveydenhuollosta sen aivan maailman ykkösen oikein tekee?

- Olemme tutustuneet noepasti ihmisiin. Muutama ystäväkin jo löytyy kenen kanssa tekemisissä ihan paljon. Mitenköhän nopeasti ulkomaalainen perhe olisi vastaavassa tilanteessa löytänyt sosiaalisia suhteita Suomesta?



Tsemppiä kaikille paluumuuttajille. Perästä joskus tullaan ... yhtään ei tiedetä milloin eikä edes päätetä moista.



Fedjasetä ja pojat 10,5 kk ja 3v 5kk

Newcastle

Täältä Suomesta käsin täytyy vähän puolustaa;

muistan peston uutena eksoottisena herkkuna ulkomailla opiskeluajoilta 13 v sitten - nyt se kuuluu ihan normaaliin suomalaiseen keittiöön (tarjolla on myös Pirkka-pestoa). Cous Cousiakin kuluu...

Ruokakauppojen tuotevalikoima on ihan eri kuin 12v sitten.

Peppupyyhkeetkin ovat arkea.

Sterilointilaitteoita ei ole - mutta ovat turhia, sillä pulloja ei ole tapana hysteerisesti steriloida ihan parin ekan kuukauden jälkeen... etc.

Eli lohdutukseksi paluumuuttajat - eli Suomikaan ole samana pysynyt - perunan kulutus on laskenut eikä kouluissa tarjoilla tillilihaa

- tietysti vahempiemme ikäpolvin tavat eivät ehkä ole niin radikaalisti muuttuneet, jos käsityksenne kotimaasta perustuvat omien tai appivanhempien tapoihin ja mielipiteisiin...



:-)

Tästä aiheesta on ennenkin kirjoitettu tällä palstalla, puolesta ja vastaan. Lienee luonnollista, että kutakuinkin jokaisella paluumuuttajalla on asiasta omanlaisensa kokemus. Siksi keskinäinen vertailu tai edes toisilta tuen tai vahvistuksen saanti omalle mielipiteelle on aika vaikeaa. En siis suosittele tekemään minkään suuntaista muuttopäätöstä sillä perusteella, miten toiset ovat asian kokeneet. Sen verran isosta asiasta on kyse, ettei kukaan varmaankaan pysty sinun tai perheesi päätä kääntymään, jos olette päättäneet palata Suomeen tai jos sittenkin päädytte olla palaamatta.



Muutin itse pari vuotta sitten Suomeen Saksasta liki kahdeksan vuoden jälkeen. Kun olin aikoinaan Suomesta mieheni kanssa lähtenyt, olimme vasta-avioituneita, elämän ja kokemusten nälkäisiä nuoria. Kun palasimme, mies 1,5 vuotta myöhemmin kuin muu perhe, meillä oli kaksi lasta ja ns. tavoite asettua aloillemme, antaa lapsillemme juuret ja turvallinen kasvupaikka.



Mutta Suomi ei ollutkaan enää se sama maa, josta olimme lähteneet emmekä itse olleet enää niitä samoja ihmisiä, jollaisia olimme lähtiessämme. Monesti, edelleenkin, Suomi on tuntunut alkeelliselta periferialta ja kanssaihmiset sivistymättömiltä. Mikä oikeus minulla kuitenkaan on sanoa niin tai arvostella heitä vain siitä syystä, että olen itse saanut nähdä elämää muualla? Jokainen ihminen voi olla onnellinen missä tahansa, jos itse haluaa. Jollekin riittää asuminen koko ikänsä samalla paikkakunnalla, jopa samassa pihapiirissä. Toinen taas kaipaa koko ajan vaihtelua.



Pointtini onkin, että mitä tahansa haluattekin tehdä, olennaisinta on, että itse tiedätte mitä teette ja mitä elämältänne haluatte. Vaikka mikään ei varmaankaan estä palaamasta vaikka kuukauden päästä takaisin lähtömaahan, on kuitenkin olennaista oppia myös tekemään päätöksiä, jotka pitävät ja sopeutua elämään niiden mukaan. Kyllä minäkin ikävöin liki päivittäin Saksaa tai jotain asiaa sieltä, mutten anna asian vaikuttaa arkeen Suomessa. Nyt ollaan täällä, katsotaan tilannetta jossain vaiheessa uudelleen.

hyvasta palautteesta! Emme toki tee lahtopaatosta kenenkaan muun kokemuksen perusteella, on vain mukava lukea miten muut asian kokevat ja huomata ehka asioita joita ei tule itse ajatelleeksi. Aika paljon tuntuu kaikilla olevan huolta juuri samoista asioista.



Luulen etta monelta osalta on hyva etta on ollut poissa kauan, moni asia on muuttunut positiiviseen suuntaan ja hyviakin yllatyksia tulossa. Periferiaa ja junttiutta on kaikkialla - eri asioissa vaan. Ja olen alkanut ajattelemaan etta parempi olla aidosti metsalainen ku yrittaa olla ns. isojen maiden kaltainen kun kuitenkaan sita ei ole. Eksoottiset tangomarkkinat, ja eukonkantokisat on paljon mielenkiintoisempi piirre ku teknologia tms.



Edellisella kirjoittajalla oli tosi hyva pointti siina etta on pystyttava tekemaan paatoksia joissa pysyy pidemmallakin tahtaimella ja elaa niiden mukaan. Se on meikalaisella opeteltavana monessakin asiassa.



Paatos on myos tehty, lahdemme ja katselemme muutaman vuoden miten siella menee. Mikaan ei ole lopullista ja toivottavasti elama alkaa rullaamaan mukavasti.



K