En haluaisi olla mies.
Olen jo varhaisesta murrosiästä lähtien halunnut olla nainen. Toivoin, että olisin jotenkin voinut muuttua naiseksi. Jotenkin se silti jäi joiksikin vuosiki ja vedin osittain sellaista ylimiehekästä roolia. Hetero olen ollut silti aina ja löysinkin nykyisen puolisoni sitten aikuisiällä. Nyt minulla on siis perhe. En silti voi mitään sille, etten tunne itseäni kotoisaksi miehen roolissa. Lapsen syntymä oli pahinta aikaa siinä, kun isän roolihan on miehen rooli jos joku. Toinen paha vaihe oli sitä ennen, kun en enää voinut esittää idioottimaista ylimiehekästä roolia fiksulle ja ihanalle puolisolleni. Tuntui, ettei sen alla ollut yhtään mitään. En vaihtaisi rakkaimpiani mihinkään, mutta välillä koen kauheaa ristiriitaa. Miehenä oleminen tuntuu jotenkin vastenmieliseltä ja näyttelemiseltä. Transuksi ryhtyminen olisi vieläkin vastenmielisempää. Yritänkin vain olla onnellinen niillä eväillä, jotka olen saanut. En tiedä, onko minulle vastenmielisempää miehen sukupuoli vai se stereotyyppinen rooli, josta poikkeamalla pelkään joutuvani muiden miesten hampaisiin. Ehkä kyse onkin siitä ja huonosta itsetunnosta. Joka tapauksessa, kiitos kun saan purkaa tämän täällä.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 17:35"]
Miehenä saat tosiaan elää puutteessa tai rakastaa runkkaamista sen lisäksi että naiset on todella pinnallisia lihaksien ja muun kosmeettisten erojen suhteen : d. Itse en vaadi naiselta täydellistä kroppaa tai tissejä mutten silti saa seksiä tai kumppania. Pakkeja kylläkin tullut lukematon määrä : s tässä mietityttää et missähän mahtaa olla vika
Herra 22
[/quote]Olet oikeassa poju.
-Mies 29v-
Itse olen nainen, joka ostaa joskus miesten vaatteita. Naisille tehdään sellaisia kittanoita, ohuita, epäkäytännöllisiä riepuja. Miehille on selkeitä ja linjakkaita esim. villatakkeja. Kukaan ei ole vielä huomattanut.
Miesten kenkiä ostan myös joskus.
Silloin kun odotettiin esikoista, suostuin lukemaan vain yhden, miehille tarkoitetun vauvaoppaan. Naisille kirjoitetaan kaikenlaista paskaa, miehille kerrotaan kuten asia on.
Kysyin kerran mieheltäni mikä on hänen mielestään naisellisin ominaisuuteni, hän vastasi että ympäristötietoisuuteni. Sitten lähiöstä hävisi nestekartongin kierrätysastia...
Hmm.. Toki voi olla että tunteesi johtuu kästyksestäsi millainen mihen pitää olla, mutta kirjoitat kuitenkin tekstissäsi että haluaisit mielummin olla nainen? Tekstisi perusteella vaikutat minusta transsukupuoliselta.
Erittäin läheinen ystäväni on käynyt pitkään läpi samankaltaisia tunteita kun sinä nyt. Hänen tilannettaan selkeytti se, että löysi samanlaisia tunteita läpikäyviä ihmisiä ympärilleen, osa oli transseksuaaleja, osa sukupuolisia, mutta yhteistä oli se etteivät he olleet aivan "kotonaan" tunteidensa ja kroppansa kanssa. Hän kertoi että aluksi tunteet tuntuivat vastenmielisiltä ja luonnottomilta, hän oli "äijä" oikein henkeen ja vereen. Hänelle tilanne toki oli helpompi, hän ei ollut parisuhteessa silloin, eikä lapsiakaan ollut. Anna tunteiden hautoa jonkin aikaa, mieti ja pohdi ja keskustele, älä ole itsellesi liian jyrkkä, äläkä tuomitse itseäsi enää:)
Toivotan sinulle voimia ja jaksamista, eiköhän asiat loksahda paikalleen ajan kanssa!
17 ja 18, todella hyviä kommentteja. Ehkä kyse onkin vain siitä, että olen saanut päähäni jostain syystä millainen miehen pitäisi olla. Yleensä nämä tiukkojen sukupuoliroolien kannattajat tuovat näkemystään myös aika yksioikoisesti esille. Nuorena ainakin sai aina varoa leimautumista. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä kapeakatseisia ja tuo on hyvä pointti, että tulisi vain olla oma itsensä. Oli sitten feminiininen mies tai maskuliinisempi nainen, niin mielestäni nuo ovat enemmän kulttuurillisia, sosiaaliseen sukupuoleen liittyviä asioita. Tuo 18:n kommentti oli aika lailla omien ajatusteni kaltainen, jotenkin kyse taitaa olla identiteetistä, kun en kuitenkaan ole esim. kiinnostunut miehistä. Luulen, että vaimonikin ymmärtäisi asian paremmin kuin silloin joskus. Hänelläkin on ollut vähän samoja ongelmia ja toisaalta hän juuri on saanut minut löytämään itseni hyväksymällä minut ihmisenä. Toivottavasti 18 löytäisit myös joskus vielä sielunkumppanin. 19, luulen että transtukipisteellä käynti yms. vain sekoittaisi asiaa omalla kohdallani. Nyt ongelma on kuitenkin vain aika pieni ja oman pääni sisäinen, vaikka tuleekin aina joskus pinnalle. Enemmän siis tuo identiteettiasia juuri, vaikka olenkin halunnut olla aina nainen myös fyysisesti. Kiitos joka tapauksessa kaikille kommentoineille tähän asti, auttoi selventämään paljon omia ajatuksiani. ap
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 05:59"]
Ei ole sun vika, että monet miehet ovat pahoja. On myös hyviä miehiä. Samaistu heihin ja ole oma itsesi.
[/quote]
Tuo oli paras neuvo mielestäni tässä ketjussa. Hyviä ihmisiä löytyy kaikista ihmisryhmistä. Niistä pahoista ei kannata välittää, tässäkään tapauksessa. Tärkeintä on kumman tien omalla kohdallaan valitsee.
21 jatkaa, kannattaa ottaa aina ne parhaat puolet siitä osasta, mikä on annettu. Kuten ap sanoitkin on elämässäsi paljon hyvää. Jokainen voi olla onnellinen keskittymällä hyviin asioihin elämässään. Voimia ja hyviä jatkoja kaikille minunkin puolestani.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 06:21"]
Ihan naisen kirjoittama tuo ap: n teksti.
[/quote]
Tätä minäkin mietin.
Ketjun luettuani uskon että ap:n ongelma ei ole ylitsepääsemätön. Aikaa ja voimia se vaatii sinulta itseltäsi.
Olen onnekas siinä, että lapsuuden kodissani ei ole ollut tiukkoja sukupuolisia rooleja. Iskä osasi yhtä hyvin harjata hiukseni kuin äitikin. Äiti osasi korjata tarvittaessa auton ja rohkaisi meitä lapsia olemaan sellaisia kuin halusimme.
Veljelläni on paljon vielä aikuisenakin naispuolisia ystäviä (vaikka seurustelee naisen kanssa).
Elät ap tätä elämää aikuisena ihmisenä ja sinulla on oikeus toteuttaa itseäsi. Ei naisena tai miehenä vaan ihmisenä, persoonana.
Menee vähän ohi aiheen, mutta mielestäni usein naiset ovat "tosipaikan tullen" henkisesti kovempia. Esimerkiksi kriisin tullen naiset toimivat loogisesti, naisia ei keskimäärin ällötä jonkun kakkavaipan vaihto kuten miehiä. Uskon että monet miehet esittävät "äijempää tai kovempaa" kuin oikeasti ovat.
Ja mitä tämä "äijäily" sitten on? Kulahtaneet vaatteet, kaljan kittaamista, möykkäävää kiroilevaa kielenkäyttöä? Epä empaattista toimintaa muita kohtaan? Fyysistä työntekoa/kotitöitä? Omista tunteistaan ei osata puhua paitsi ehkä tuhannen päissään saunanlauteilla?
En usko että loppuviimein monikaan arvostaa tuollaista juroa mörrikkää?
Täällä eräs naiseksi syntynyt, jolla on hyvin samantapaiset kokemukset ja ajatukset, joskin toisinpäin. Korjausleikkauksiin en aio mennä, se sekoittaisi liikaa läheisten ihmisten elämää. Yritän vain selvitä tästä elämästä jotenkuten. Parisuhde miehen kanssa on ollut pelkkää takkuilua, ja mietin eroa jatkuvasti. Moni muu asia on sentään elämässäni suht hyvin. Yritän keskittyä niihin asioihin, joista saan iloa ja toivon, että jaksaisin jotenkin pärjäillä tämän elämän loppuun asti, olenhan jo viisikymppinen, joten toivon mukaan ei tarvitse enää hirveän kauan kärvistellä. Ehkä seuraavassa elämässä onnistaa - en tiedä, onko sellaista olemassa, mutta sen ajatteleminen antaa minulle voimaa.
Onko sua kiusattu joskus tai etkö ole saanut olla oma itsesi? Pisti vaan silmään, kuinka paljon käytit sanaa "rooli". Joskus voi helpottaa olla vain oma itsensä eikä miettiä liikaa mitä muut ajattelevat, mutta en sitten tiedä miten tuossa tilanteessa. Ehkä sun ns. miehinen itsetunto on kärsinyt kolauksen lapsuudessa tai myöhemmin, kun asiat ovat muuten noinkin hyvin.
Kyllä nykyaikana mies saa Suomessa olla monenlainen. Voisit hyötyä keskusteluavusta (hyvä psykologi pitäisi vain löytää). Kuulostaa siltä, että ongelmasi on lähinnä se, mitä ajattelet mieheyden olevan ja miten sen rajaat. Aina ei ole helppoa vain olla oma itsensä. Myös vaimon kanssa jutteleminen on hyvä ajatus. Hän varmasti arvostaisi sitä, että keskustelet tunteistasi, ainakin minä arvostaisin.
Ei ole sun vika, että monet miehet ovat pahoja. On myös hyviä miehiä. Samaistu heihin ja ole oma itsesi.
Olen jonkin verran myös ollut miehen roolin vanki, mutta en noin pahasti. Tosiasiassa lähes kaikki kliseisen miehekkäästi käyttäytyvät ovat oppineet sen roolin toisilta miehiltä ja ovat oikeasti pehmeämpiä. Se saattaa tulla esille vain sen oman naisen kanssa, jos siinäkään.
En välitä enää mistään miehen roolin vetämisestä enkä ole toisten miesten hampaisiin joutunut. Joku saattaa ihmetellä, jos käyttäydyn vähän normista poiketen, mutta on hyvä tunne olla vapaasti sitä mitä on ja elämä on paljon onnellisempaa näin. Suuri osa niistä opituista miehen käytösnormeista oli tosi lapsellisia. Niistä ei-lapsellisista pidän ihan mielelläni kiinni.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 05:53"]
Kyllä nykyaikana mies saa Suomessa olla monenlainen. Voisit hyötyä keskusteluavusta (hyvä psykologi pitäisi vain löytää). Kuulostaa siltä, että ongelmasi on lähinnä se, mitä ajattelet mieheyden olevan ja miten sen rajaat. Aina ei ole helppoa vain olla oma itsensä. Myös vaimon kanssa jutteleminen on hyvä ajatus. Hän varmasti arvostaisi sitä, että keskustelet tunteistasi, ainakin minä arvostaisin.
[/quote]
Niin, onneksi onkin osittain helpottunut siinä suhteessa. Olen vain melko pieneltä paikkakunnalta ja aina tuttuja, sukulaisia ja kavereita myöten konservatiivisesta taustasta, joten ongelma on jäänyt jotenkin "korvien väliin". Kaupungissa asuminen on helpottanut onneksi jonkin verran. Vieläkin on silti vaikea olla ihmisten kanssa tekemisissä, varsinkin näiden tuntemieni, mutta vieraammistakin varsinkin miespuolisten ja ahdasmielisten naistenkin. Häpeän itseäni, jos näytän, käyttäydyn tai pukeudun yhtään "naisellisemmin" (lue: huolitellummin ja pehmeämmin, ei ylimiehekkäästi), mutta vihaan itseäni, ellen ole oma itseni. Mielummin olisin vain nainen, niin voisin olla oma itseni helpommin. Kyse ei ole niin paljon omasta käsityksestäni, mitä mies saa olla vaan muiden ahdasmielisyydestä ja omasta huonosta itsetunnostani. Osittain onneksi vaimoni ymmärtää asian, mutta joskus sanoi että vaikuttaa hänen arvostukseensa minua kohtaan, joten en ole enää uskaltanut sanoa hänelle aiheesta vaan olen yrittänyt hyväksyä miehuuteni ainakin päälle päin. ap
Ihan naisen kirjoittama tuo ap: n teksti.
Ihan naisen kirjoittama tuo ap: n teksti.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 06:22"]
Ihan naisen kirjoittama tuo ap: n teksti.
[/quote]
Ei ole. Toisaalta tällaiset kommentit vain vahvistavat kirjoittamani. ap
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 05:53"]
Kyllä nykyaikana mies saa Suomessa olla monenlainen.
[/quote]
Toisaalta saa, toisaalta ei. Kyllä aika paljon löytyy suvaitsemattomuutta vieläkin. Jotenkin sain sellaisen kuvan ap:n tekstistä, että hän kokee sukupuoli-identiteettinsä naiseksi? Silloin voi olla aika vaikeaa olla niinkin miehisessä roolissa kuin perheenisänä. Joku bi-nainen voisi ymmärtää ap:ta hyvin?
Eivät kaikki naisetkaan haluaisi olla naisia. Siitä vain harvemmin saa kuulla mitään, vaikka sitten pukeutuisi miesten vaatteisiin, käyttäytyisi rempseästi jne. Onhan niitä poikatyttöjä aika paljonkin, mutta mikä on ilmaisu vastaavalle.miehelle?
Miehenä saat tosiaan elää puutteessa tai rakastaa runkkaamista sen lisäksi että naiset on todella pinnallisia lihaksien ja muun kosmeettisten erojen suhteen : d. Itse en vaadi naiselta täydellistä kroppaa tai tissejä mutten silti saa seksiä tai kumppania. Pakkeja kylläkin tullut lukematon määrä : s tässä mietityttää et missähän mahtaa olla vika
Herra 22