Oletko ollut lähellä kuolemaa? Mitä kävi?
Muistui mieleen, kun olin joitakin vuosia sitten eräässä afrikkalaisessa pääkaupungissa ja olin ylittämässä suojatietä vihreällä valolla. Astuin hajamielisenä pari ensimmäistä askelta, kun yhtäkkiä joku veti minut voimalla paidan niskasta takaisin jalkakäytävälle. Kaaduin ja ehdin näkemään, kuinka joku raivopää ajoi satasta punaisten valojen läpi, törmäsi kadun toisella puolella olevaan roskikseen ja jatkoi matkaa renkaat ulvoen. Tämä pelastajani oli noin ikäiseni nainen, ja ellei häntä olisi ollut, olisin todennäköisesti kuollut tai ainakin vakavasti loukkaantunut. Tunnen edelleen kiitollisuutta elämästäni, kun tämä tulee mieleeni.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Että olisi voinut käydä pahastikin, mutta ihmeen kaupalla pelastuit?
Kommentit (39)
kuolin, ajauduin valotunneliin, heräsin
On tapahtunut lukemattomat kerrat unissani. Vaikeinta on itse kuoleminen, kun sitä ei pääse karkuun. Heräämään ei pysty, vaikka haluaisikin. Ihaninta on kuolemanjälkeinen painottomuus, valotunneli avaruudessa, musiikki ja rakkaudentäyteisyys. Olen tavannut myös kuolleita sukulaisiani noilla matkoilllani. Siellä on portti ja olen aina päättänyt palata takaisin maanpinnalle.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 23:55"]
kuolin, ajauduin valotunneliin, heräsin
On tapahtunut lukemattomat kerrat unissani. Vaikeinta on itse kuoleminen, kun sitä ei pääse karkuun. Heräämään ei pysty, vaikka haluaisikin. Ihaninta on kuolemanjälkeinen painottomuus, valotunneli avaruudessa, musiikki ja rakkaudentäyteisyys. Olen tavannut myös kuolleita sukulaisiani noilla matkoilllani. Siellä on portti ja olen aina päättänyt palata takaisin maanpinnalle.
[/quote]
Oho, kerro lisää!
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 23:55"]
kuolin, ajauduin valotunneliin, heräsin
On tapahtunut lukemattomat kerrat unissani. Vaikeinta on itse kuoleminen, kun sitä ei pääse karkuun. Heräämään ei pysty, vaikka haluaisikin. Ihaninta on kuolemanjälkeinen painottomuus, valotunneli avaruudessa, musiikki ja rakkaudentäyteisyys. Olen tavannut myös kuolleita sukulaisiani noilla matkoilllani. Siellä on portti ja olen aina päättänyt palata takaisin maanpinnalle.
[/quote]
Oho, kerro lisää!
[/quote]
Lisää!
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 23:55"]kuolin, ajauduin valotunneliin, heräsin
On tapahtunut lukemattomat kerrat unissani. Vaikeinta on itse kuoleminen, kun sitä ei pääse karkuun. Heräämään ei pysty, vaikka haluaisikin. Ihaninta on kuolemanjälkeinen painottomuus, valotunneli avaruudessa, musiikki ja rakkaudentäyteisyys. Olen tavannut myös kuolleita sukulaisiani noilla matkoilllani. Siellä on portti ja olen aina päättänyt palata takaisin maanpinnalle.
[/quote]
Tämä on kyllä eräänlainen unihalvaus.
Siinä se oli kaikkinensa. Tapasin mummini ja hänen minulle tuntemattomampia sukulaisia, jotka olivat kuolleet ennen syntymääni. He halusivat kertoa, että kaikki on hyvin. Sain valita, joten päätin, että minua tarvitaan vielä maanpäällä. Noiden unien jälkeen minulta poistui kokonaan kuolemanpelko. Saatan pelätä epämiellyttävää tapaa kuollla, mutta en sitä mitä seuraa kuoleman jälkeen. Putosin takaisin omaan kehooni. Tai minut laskettiin. Paluumatkaan ei siis tarvittu valotunnelia, vaan se oli sellainen siirto.Toin terveisiä joillekin elossa oleville sukulaisilleni.
3.
Olen jäänyt linja-auton alle, mutta se ehti jarruttaa ja jäin renkaiden keskelle. Sain aivotärähdyksen, mutta muuten ei käynyt mitään. Ei ollut vielä aika mennä...
Ei mulla noin kaukaista matkaa ole ollut, mutta kerran olin jo nousemassa kehosta pois ja näin kädet jotka olivat vastassa. Hetkellistä vain ja sitten ohi.
Ei kuolema.
Kuollessani olin liikkeessä ja törmäsin. Kuolintapa on ihan mahdollinen onnettomuus tässä valve-elämässänikin.
Osa minusta irtaantui kehostani. Katselin onnettomuuspaikkaa. Ymmärin, että en voinut muuta kuin kuolla, kun näin tapahtuneen fyysisen kehoni ulkopuolelta. Saatoin levittää käteni ja nauttia painottumuudesta. Tiesin, että käteni ja kehoni olivat oikeasti maassa, mutta pystyin silti ohjaamaan itse matkaani kohti valotunnelia, joka oli niin kaunis ja puoleensa vetävä, että halusin sinne.
3.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 00:12"]Kuollessani olin liikkeessä ja törmäsin. Kuolintapa on ihan mahdollinen onnettomuus tässä valve-elämässänikin.
Osa minusta irtaantui kehostani. Katselin onnettomuuspaikkaa. Ymmärin, että en voinut muuta kuin kuolla, kun näin tapahtuneen fyysisen kehoni ulkopuolelta. Saatoin levittää käteni ja nauttia painottumuudesta. Tiesin, että käteni ja kehoni olivat oikeasti maassa, mutta pystyin silti ohjaamaan itse matkaani kohti valotunnelia, joka oli niin kaunis ja puoleensa vetävä, että halusin sinne.
3.
[/quote]
Kuolema sanana on niin lopullinen. Sehän on sirtymistä muualle.
Makasin teholla päiväkausia tajuttomana auto-onnettomuuden jälkeen - ja sitten kuolin. Taivaassakin seurataan tiiviisti tätä Vauva-palstaa!
Henkimaailma on joskus kiinnostunut meidän maallisista puuhista. Näin olen kokenut.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 00:16"]Makasin teholla päiväkausia tajuttomana auto-onnettomuuden jälkeen - ja sitten kuolin. Taivaassakin seurataan tiiviisti tätä Vauva-palstaa!
[/quote]
Sieltäkö kirjoitat nyt;) ?
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 00:16"]
Makasin teholla päiväkausia tajuttomana auto-onnettomuuden jälkeen - ja sitten kuolin. Taivaassakin seurataan tiiviisti tätä Vauva-palstaa!
[/quote]
Onneksi kuitenkin pääsit sinne valoisampaan paikkaan. Olisikohan helvetissä edes nettiyhteyttä?
Suhtauduin aika huuhaana noihin ihme tunnelikokemuksiin nuorena. Vieläkin ehkä ajattelen, että se on jotain aivokemian syytä tms. Mutta olen kerran ollut aika pahassa sepsiksessä (alle 10-vuotiaana) ja silloin muistan tajuttomuudessa ollessani jotain outoja juttuja noihin valoilmiöihin ja kummaan "lämmön" olotilaan liittyen. En ole niistä puhunut kuitenkaan kellekään. Tuntuu kai jotenkin pelottavalta. Toinen vastaavantyylinen kokemus kun tipuin jäihin ja minua kuulemma elvytettiin hypotermiasta. Mutta en tiedä olenko vaan keksinyt kaiken... silti näen joskus jänniä, mahdottomasti selitettäviä unia noista kahdesta kerrasta...
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 00:32"]
Suhtauduin aika huuhaana noihin ihme tunnelikokemuksiin nuorena. Vieläkin ehkä ajattelen, että se on jotain aivokemian syytä tms. Mutta olen kerran ollut aika pahassa sepsiksessä (alle 10-vuotiaana) ja silloin muistan tajuttomuudessa ollessani jotain outoja juttuja noihin valoilmiöihin ja kummaan "lämmön" olotilaan liittyen. En ole niistä puhunut kuitenkaan kellekään. Tuntuu kai jotenkin pelottavalta. Toinen vastaavantyylinen kokemus kun tipuin jäihin ja minua kuulemma elvytettiin hypotermiasta. Mutta en tiedä olenko vaan keksinyt kaiken... silti näen joskus jänniä, mahdottomasti selitettäviä unia noista kahdesta kerrasta...
[/quote]
Niin ja tähän haluan vielä lisätä, että voi luoja sitä osaa olla kiitollinen Suomen (toisinaan parjatusta) terveydenhuoltosysteemistä. Se on minut pelastanut kuolemalta ja tunnen järjettömän syvää kiitollisuutta tuota ammattitaitoa kohtaan. Verenmyrkytyskin tuli kuin tyhjästä (sairastan atopiaa eli joku bakteeri veren kautta) ja kehittyi aika nopeasti, siinä ei paljoa toivoa annettu ja toipuminen kesti kuukausista vuoteen. Mutta ihminen on vahva ja kai tohon liittyy se taistelukin jollain "portilla" mitä jotkut kuvaavat kuoleman lähellä... itse en tuollasta kyllä muista...
Synnytyksen jälkeen kohtutulehdus vei multa verta 6 litraa ja kohdunpoisto sai lopulta verenvuodon loppumaan. Kävin hyvin lähellä kuolemaa. Muistona ruma sektioarpi vaikka kaikki lapset olen synnyttänyt alateitse.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 00:21"]
Olisikohan helvetissä edes nettiyhteyttä?
[/quote]
On ja sen nimi on elisa/saunalahti. Sen toiminta on suoraan helvetistä, toimii kun huvittaa.
Vatsa-aortta aukesi. Onneksi tämä tapahtui sairaalassa kesken vatsan alueen operaation niin saivat elvytettyä. Teholla menikin sitten monta päivää tapahtuneen jälkeen.
Sain loppuraskaudessa keuhkokuumeen ja verenmyrkytyksen. Säilyin elossa, mutta vauva kuoli.
Putosin lapsena laiturilta järveen. Veli oli jätetty vahdiksi, mutta hän oli keskittynyt omiin leikkeihin. Onneksi mummi tuli juuri paikalle ja sai minut ongittua vedestä. (olin noin parivuotias)