Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?

Kyllä. Hirmuinen hupatus, oikeasti. Välillä rauhallista, välillä riidanhaluinen ääni. Riippuu mielialasta. Ja ääni on siis omani. Se sama, miten kuulen oman puheäänen.

Kyllä. Tauoton puhe. Nytkin kuin luin tämän niin siellä vastattiin kyllä. Yleensä juttelevat ja pohtivat keskenään ja minä seuraan sivusta. Toisinaan osallistun. Minulla on kuulemma nopeat aivot. Johtuu varmaan tuosta komiteasta pään sisällä kun pähkäilee tauotta.

Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.

Miten sitten? Just noin ajattelen nimittäin minä. Usein vielä puhun ne ajatukset ääneen 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.

Miten sitten? Just noin ajattelen nimittäin minä. Usein vielä puhun ne ajatukset ääneen 😄

Lähinnä mielikuvina ja toiminnan ajatteluna. En puheena. Minun on muunnettava ajatteluni ikään kuin erillisenä toimintona puheeksi tai kirjoitukseksi.

ei ole.  Ajatukset eivät minulla ole koskaan "puheen muodossa".

Joo, mulla kuuluu ajattelu taukoomattomana kälätyksenä kotona ollessa. Onneks arkisin pääsee työmaalle vaimoa pakoon.

On myös tutkimuksissa havaittu, että on hyvin yleistä, että ihminen ei pysty näkemään "sielun silmin" esimerkiksi puolisonsa kasvoja tai kotitaloaan. Sellainen  hahmotuskyky puuttuu toisilta.

Itse tiedostan, en puhu ajatuksiani.

Hui :| miltä se ääni sitten kuulostaa? Onko sillä jonkun tietyn ihmisen ääni?? Minulla ajatukset ovat vain abstraktia tajunnanvirtaa, en ole koskaan kuullut mitään "ääniä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.

Miten sitten? Just noin ajattelen nimittäin minä. Usein vielä puhun ne ajatukset ääneen 😄

Lähinnä mielikuvina ja toiminnan ajatteluna. En puheena. Minun on muunnettava ajatteluni ikään kuin erillisenä toimintona puheeksi tai kirjoitukseksi.

Sama juttu mulla.

Jos vaikka mietin jääkaapin juustotilannetta, niin minä ikään kuin näen mielessäni juustopaketin ja jääkaapin sen kohdan, missä säilytän juustoa ja sitten minun pitää tavallaan tarkentaa katsettani, niin näen onko paketissa juustoa jäljellä vai ei. Koko juttu tapahtuu ihan silmänräpäyksessä.

Jos en muista, niin sitten se jää sellaiseksi epäselväksi mysteeriksi ja minun pitää tarkistaa reaalimaailmassa, onko juustoa vai ei.

Ei tämä nyt ihan tavoittanut sitä prosessia, mutta vähän tuonne päin :D

Jos minulla taasen on monta asiaa kesken mielessäni ja haluan keskittyä juustoon, niin sitten saatan lausua pohdinnan ääneen painokkaasti (ja mahdollisesti myös kävellen kohti jääkaappia tarkastamaan), koska sillä tavalla se nousee selkeänä esiin nopeasti vaihtuvien mielikuvien ja ajatusten joukosta.

Mun ajattelu on molempia, on ääni sekä mielikuva-ajattelua. Kuin tv:tä katsoisi.

Vierailija kirjoitti:

ei ole.  Ajatukset eivät minulla ole koskaan "puheen muodossa".

Miten sinä sitten ymmärrät ajatuksesi jos ne ei ole puheena? Katselet jotain kuvia vai? Miten pystyt päättelemään tai yhdistämään tietoa? Entä laajat kokonaisuudet informaatiota tai useammalla kielellä jaetun informaation kokoaminen ja yhdistäminen? Sen uudelleen muokkaus ja uuden informaation tuottaminen?

Ajatukseni eivät ole puhetta. Jos ajattelen jonkin asian se on aivan selvä minulle, mutta jos pitää selostaa toiselle henkilölle tai pistää paperille, minun täytyy kääntää se puhutulle kielelle.

Ajattelen mielikuvilla, eli erilaisia näköaistimuksia ja tuntoaistimuksia välähtelee päässä. Toki jos kirjoitan, välähtelee myös eri lauserakenteita ja ideoita miten tuon sanoisi.

Minulla on sekä puheen muodossa, että abstraktimpana esim. mielikuvina. Ennen ajatteluni oli suurimmaksi osaksi tuota abstraktia, mutta nykyään oman tietoisuuteni lisäännyttyä puheen määrä ajattelussa on myös lisääntynyt. Ja se oikeastaan ottaa välillä päähän, kun tuntuu ettei jaksaisi kuulla mitään puhetta päässä.

Abstraktimpaa kuin pelkkä puhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole.  Ajatukset eivät minulla ole koskaan "puheen muodossa".

Miten sinä sitten ymmärrät ajatuksesi jos ne ei ole puheena? Katselet jotain kuvia vai? Miten pystyt päättelemään tai yhdistämään tietoa? Entä laajat kokonaisuudet informaatiota tai useammalla kielellä jaetun informaation kokoaminen ja yhdistäminen? Sen uudelleen muokkaus ja uuden informaation tuottaminen?

Olen eri henkilö, mutta todella vaikea selittää, kuvia sekä liikkuvaa, että paikallaan pysyvää on. Eräänlaisia kolmiulotteisia malleja pyörii myös päässä, mutta myös esim. järkeilyjä sosiaalisesta toiminnasta tai vaikka yhteiskunnan rakenteista on päässä muuna tietona kuin kielenä. Pitää yrittää analysoida kuinka selittäisin. Ehkä tämä on mahdoton tehtävä.

Jokin järkeily esim. tulee mieleeni salaman nopeasti, mutta sen kieleksi kääntäminen vie pitkän aikaa ja täytyy miettiä kuinka sen voi ilmaista sanoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole.  Ajatukset eivät minulla ole koskaan "puheen muodossa".

Miten sinä sitten ymmärrät ajatuksesi jos ne ei ole puheena? Katselet jotain kuvia vai? Miten pystyt päättelemään tai yhdistämään tietoa? Entä laajat kokonaisuudet informaatiota tai useammalla kielellä jaetun informaation kokoaminen ja yhdistäminen? Sen uudelleen muokkaus ja uuden informaation tuottaminen?

Heh, ei ne ajatukset mitään tuntematonta kieltä ole, jota tarvitsee tulkata. Ne vaan, no, ovat.

Puheena. Äsken ajattelin "vastaanpa tähän ketjuun" ja nyt toistan mielessäni kaiken tämän mitä kirjoitan tähän viestikenttään.