Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1415)
Itseä vaivaa se, että ns. sosiaaliset ihmiset töissä ovat sangen keskinkertaisia länkyttäjiä. Mitään uutta ajatusta näiltä ei tule. Pikemminkin juoruavat ja jopa valehtelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta sanon, että kannattaa kyllä panostaa uraansa. Eteneminen uralla, uuden kehittäminen, toimivien ratkaisujen ja kokonaisuuksien miettiminen, esimiestyö ja niin edelleen antavat aika paljon sisältöä ja tyydytystä elämään kaltaisillemme keskitasoa älykkäämmille, joita ihan peruspuuro puuduttaa nopeasti, mutta jotka emme ole niin omissa sfääreissämme kuten supernerot, jotka usein keskittyvätkin yhteen asiaan ja hakeutuvat tutkimuksen pariin. Oma ÄO tutkittu vuosi sitten, 128.
Jos on sekä älykäs, että tehokas ja sosiaalinen ja mieleltään terve, voisi myös mennä vaikkapa politiikkaan. Tai etsiä muita tapoja maailmamme/ yhteiskuntamme parantamiseen. Sille kyllä tarvetta on, jos oma elämä ei ole kauhea haaste.
Vierailija kirjoitti:
Hoksaan asiat nopeasti ja aina yllätyn kun tajuan, ettei muut hoksaa. Tunnen itseni usein ulkopuoliseksi, erilaiseksi. Ei todellakaan aina positiivinen asia.
ÄO 157
Sama. ÄO 167. M52
No lähinnä siinä, että tyhmemmät ihmiset ärsyttää. Tämä on ihan oikeasti mielipiteeni.
Muut ihmiset pitävät tyhmänä, koska ajattelen monta jaksoa eteenpäin ja sanon lopputuloksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kännissä tein puolentunnin äo-testin ja sain jotain 142 vaikka vedin viimeiset vastaukset hatusta, kun en enää jaksanut keskittyä. Jotkut pitää mua idioottina ja jotkut ihmettelee miksen käy lisää kouluja. Koulut eivät ole kiinnostaneet, mutta noissa perushommissa on joskus mennyt hermot vähän simppelimmin ajatteleviin.
Vaimoni ja minä olemme Mensan jäseniä, joten olemme selvästi keskimääräistä älykkäämpiä. Elämä tuntuu aika tavalliselta, niin kuin kai melkein kaikilla muillakin. Ihmiset asettuvat sellaiseen porukkaan, jossa viihtyvät. heissä on paljon samantapaisia.
Olenpa missä porukassa hyvnsä, yleensä aina mukana on minua älykkäämpiä ja vähemmän älykkäitä. Hyvin moni on perehtynyt johonkin aiheeseen perusteellisesti ja siksi heitä on kiinnostava kuunnella, vaikka he eivät olisi kaikkein älykkäimpiä.
Muutakin kivaa on ihmisissä: Hyvän leipurin ei tarvitse olla Mensa jäsen tehdäkseen minua ilahduttavia leipä tai leivonnaisia. Itse en pysty samaan tasoon leivonnaisissa.
Minun eroni valtavirran miehiin on se, että en pidä enkä seuraa jääkiekkoa. Lehtien urheilusivujen otsikot katson kyllä, joten tiedän mistä puhutaan Asun parin kilometrin päässä jäähallista, jossa pelaan kiekkoa. Ehkä menen joskus katsomaan.
Kävin 35 vuotta sitten Nordenskjöldinkadun jäähallissa katsomassa jonkun matsin kolmannen erän. Katsojien mölinä oli niin yllättävää, että katsoin heitä, en pelaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin Otaniemestä ensin diplomi-insinööriksi, jonka jälkeen opiskelin luonnontieteiden kandidaatiksi, ja jonka jälkeen valmistuin tekniikan tohtoriksi. Mutta en tiedä älykkyysosamäärääni. Pidän itseäni älykkäänä, mutta en välttämättä sitä ole, koska en ole käynyt älykkyystestissä. Mutta epävarmuus siitä olenko älykäs vai en, ei häiritse minua. Meitä on moneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta sanon, että kannattaa kyllä panostaa uraansa. Eteneminen uralla, uuden kehittäminen, toimivien ratkaisujen ja kokonaisuuksien miettiminen, esimiestyö ja niin edelleen antavat aika paljon sisältöä ja tyydytystä elämään kaltaisillemme keskitasoa älykkäämmille, joita ihan peruspuuro puuduttaa nopeasti, mutta jotka emme ole niin omissa sfääreissämme kuten supernerot, jotka usein keskittyvätkin yhteen asiaan ja hakeutuvat tutkimuksen pariin. Oma ÄO tutkittu vuosi sitten, 128.
Jos on sekä älykäs, että tehokas ja sosiaalinen ja mieleltään terve, voisi myös mennä vaikkapa politiikkaan. Tai etsiä muita tapoja maailmamme/ yhteiskuntamme parantamiseen. Sille kyllä tarvetta on, jos oma elämä ei ole kauhea haaste.
Huutonaurua. Poikkeuksellisen älykäs tajuaa, ettei politiikka toimi niin, että sinne vaan mennään ja argumentoidaan järkevästi ja ne lierot on heti, että oooh ootpa viisas, eipä tota tajuttu, joo tehdäänkin joo nii ku sä sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Kysyt, että miten sitä kannattaisi hyödyntää, mutta hyödynsit sen jo: "yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa"
Suomessa on satojatuhansia 120+ äo:lla varustettuja, mutta vain pieni osa hyödyntää sitä noin hyvin.
Olettaen tietysti, että aloituksessa oli sanaakaan totta.
On hyvä muistaa, että täällä yli 90% aloituksista on aivan puutaheinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni ja minä olemme Mensan jäseniä, joten olemme selvästi keskimääräistä älykkäämpiä. Elämä tuntuu aika tavalliselta, niin kuin kai melkein kaikilla muillakin. Ihmiset asettuvat sellaiseen porukkaan, jossa viihtyvät. heissä on paljon samantapaisia.
Olenpa missä porukassa hyvnsä, yleensä aina mukana on minua älykkäämpiä ja vähemmän älykkäitä. Hyvin moni on perehtynyt johonkin aiheeseen perusteellisesti ja siksi heitä on kiinnostava kuunnella, vaikka he eivät olisi kaikkein älykkäimpiä.
Muutakin kivaa on ihmisissä: Hyvän leipurin ei tarvitse olla Mensa jäsen tehdäkseen minua ilahduttavia leipä tai leivonnaisia. Itse en pysty samaan tasoon leivonnaisissa.
Minun eroni valtavirran miehiin on se, että en pidä enkä seuraa jääkiekkoa. Lehtien urheilusivujen otsikot katson kyllä, joten tiedän mistä puhutaan Asun parin kilometrin päässä jäähallista, jossa pelaan kiekkoa. Ehkä menen joskus katsomaan.
Kävin 35 vuotta sitten Nordenskjöldinkadun jäähallissa katsomassa jonkun matsin kolmannen erän. Katsojien mölinä oli niin yllättävää, että katsoin heitä, en pelaajia.
Niitä on tyhmissäkin ketkä ei välitä jääkiekosta, tai formuloista, tai lue seiskaa, tai tykkää temppareista, tai juo kaljaa, tai piereskele ruokapöydässä, tai kiroile tupakka suussa.
Ja nuo ei mitkään ole valtavirtaa.
Mikään noista ei ole sellainen, että niiden tekemättä jättäminen olisi merkki poikkeuksellisesta älykkyydestä.
Eikä mikään noista suoritteista sulje pois poikkeuksellista älykkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kännissä tein puolentunnin äo-testin ja sain jotain 142 vaikka vedin viimeiset vastaukset hatusta, kun en enää jaksanut keskittyä. Jotkut pitää mua idioottina ja jotkut ihmettelee miksen käy lisää kouluja. Koulut eivät ole kiinnostaneet, mutta noissa perushommissa on joskus mennyt hermot vähän simppelimmin ajatteleviin.
Se että hermot menee simppeleihin kanssa ihmisiin, on merkki että on älykkäämpi kuin keskiverto.
Tavan talliaisella ei mene hermo itseään tyhmempiin, koska tavan talliaiselle itseään tyhmemmät ovat jo kehitysvammaisia tai lievästi sellaisia. Taviksen on helppo jättää itseään hitaammat lempeästi omaan arvoonsa, kun eihän niiltä voi vaatia.
Älykkäällä ei ole mahdollista jättää taviksia huomiotta, koska taviksia on niin paljon suhteessa kehareihin, ja tavikset on vaikuttavissa asemissa töhöilemässä, eikä laitoksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaahan rakkaat ihmislapset, että älykkyys ja viisaus ei ole synonyymeja. Moni älykäs ihminen ei ole kovinkaan viisas, kun taas vähemmän älykkäistä löytyy myös monia sangen viisaita ihmisiä.
Vanha sanonta on validi edelleenkin, eli "älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu."
Ihan normaali. Minäkin sain ensimmäisestä testistä 86 ja toisella kertaa nippa 70. Yhteensä siis 145. Hyvin on mennyt ja olenkin johtavassa asemassa firmassa.