Lasten kännykät - minkälainen/-hintainen ja minkäikäiselle?

Minkälainen puhelin teidän mielestänne on sopiva vaikkapa ala-asteikäiselle, yläasteelaiselle ja isommalle teinille?

Olen äitipuoli joka ei käytännön puolesta ole osallinen lasten puhelinhankintoihin, mutta päätin aloittaa keskustelun täällä aiheesta mielenkiinnosta. Olen seurannut vierestä, kun viimeisen vuoden aikana mieheni lapset ovat saaneet tablettikoneet ja älykännykät. En tiedä mikä nykyajan lasten "kun kavereillakin kerran on"-kulttuuri on, enkä sitä, minkälaiset hitech-vehkeet joka pikkupirkon ja -pentin vapaa-ajantarvikkeistoon kuuluu - kuulostaa kuitenkin hurjalta minun älylleni, että ala-asteikäisella lapsella tarvitsee saati sitten kannattaa! edes olla laitteita, mitkä maksavat n. 300,- euron luokkaa ja missä on ominaisuuksia ihan liikaa. Ymmärrän, että kehityksen kelkkaan on hyvä hypätä jo pienenä, mutta tuskin lapsen älylle saati motoriikalle on hyväksi näplätä kosketusnäyttöä ja pelata ennen kuin esim. käsin kirjoittaminen on hallussa (ja jos tahtoisi oikeasti lapsestaan vaikka "tulevan nokian insinöörin" ;)), niin kyllä se ohjelmointilogiikoihin tutustuminen on halvempaa ja muokannee ajattelua suotuisaksi uuden luomiseen kun ottaa DOS:sin näkösälle vanhasta 386:sta ja kertoo pikkupenalle mikä se on ;)... Miksei vaikkapa seitsenvuotias tulisi toimeen kännykällä millä saa soittamalla/tekstaamalla vanhemmat kiinni tarvittaessa? Ja onko 7-vuotiaan tarpeen olla tilanteissa, joissa tarvitsee puhelinta? Miten älypuhelinten/internetiin suoraan yhteydessä olevien tablet-koneiden tietoturva ym. on vanhempien hallinnassa niin että pystyvät tietämään/kontrolloimaan lastensa näkemää sisältöä? Osaavatko lapset välttää vaarat? Heh, ja miten vakuutusyhtiö korvaa jos vaikka kahdeksanvuotias pikkupena on hukannu leikkikentälle saakutin kolomensaan euron kännyn? Jos olisin vakuutusyhtiö niin sanoisin jotta hittoako annoit noin nuorelle noin arvokasta.

Kuulun itse ikäluokkaan, jonka peruskouluaikana internet vasta kehittyi ja laajeni - oman kännykkäni sain ikätovereihin nähden aikaisin, n. 12-vuotiaana (joka sekin oli "iskän rinnakkaispuhelin", elettiin myös vielä NMT-verkon aikaa, GSM tuli myöhemmin - monessa perheessä ei ollut edes vielä sitä ainokaista kännykkää). Puhelin oli minulla siksi,e ttä sain ilmoittaa harrastusaikataulujen muutoksista minua harjoituksissa kuskanneelle vanhemmalle.

Internetin käytön puolestaan aloitin yläasteikäisenä, eikä sekään ollut yhtään liian myöhään - ei tietenkään suoraan voi verrata nykypäivään mutta... Olen lapsipuolteni puolesta hieman huolissanikin, mutta koska eivät ole omia lapsiani ei minulla ole heidän tekemisiinsä vaikuttamista. Harmittaa kyllä, kun ei edes miehen kanssa voi keskustella aiheesta - sanoopahan vain, että se on nykyaikaa. En saisi puhelinkulttuurista ihmetellä edes sitä, miksi alle 10-vuotiaan puhelin soi öisin! Tuntuu ikävältä, että en voi puuttua lasten puhelinten käyttöön ja vaikuttaa siltä ettei kukaan muukaan ole kiinnostunut puuttumaan.