Kysymys koira-asiantuntijoille

Kirjoituksestasi päätellen nimenomaan sinä olet lellinyt koiraa ja osoittanut ettet ole koiran yläpuolella laumajärjestyksessä. Se sinun on nyt tehtävä koiralle selväksi. Olette asuneet kahdessa asunnossa, kummanko luona koira on virallisesti/enemmän asunut? Yhteen muutossa teidän ei saa antaa koiralle sen kukkoiluja periksi. Teillä on kouluttamisella jo pikkuhiljaa kiire, ettei koira yhdistä kovia sääntöjä vauvan tuloon. Jos säännöt astuvat voimaan vasta kun vauva on syntynyt/syntymäisillään voi koira osoittaa rajuakin mustasukkaisuutta. Tilanteen pitäisi olla muuttumaton pari-kolme kuukautta, niin koira ei yhdistä näitä asioita.

Kerroit että koira on paimensekoitus... tiedätkö mitä muita rotuja siinä on? Vai onko se kentien monen paimenen sekoitus? Paimenet voivat olla todella ihanteellisia lapsiperheen koiria, mutta olisi kiva tietää, mitä muuta siinä on, koska joku piirre voi puskea joissain tilanteissa esiin.

Kyllä se hyvin menee :) Koira alkaa olla siinä iässäkin että saattaa vähän yrittää kokeilla omia rajojaan. Nyt heti vaan tilanne.. ja koira :) hallintaan, ei siis enää lellimisiä. Tämä kaikki valmistaa koiraa vauvan tuloon, koska siinä vaiheessa koira tippuu huomion keskipisteestä automaattisesti ja väkisinkin toiseksi. Sen on siis helpompi jo nyt tottua siihen että se ei saa huomiota sitä kerjätessään, ei saa herkkuja pöydästä yms. Jos koira osaa käskyjä " istu" , " maahan" , " ei" , pitää huoli että koira myös tottelee (jo ensimmäistä käskyä) eikä liiku ennenkuin sanotaan " vapaa" tms. koiran vapauttava käsky. Teillä on nyt hyvää aikaa totuttaa koiraa koiran paikalle :)



Tuosta muutosta en olisi huolissani, koira tottuu yleensä nopeasti uuteen paikkaan ja uusiin laumanjäseniin.



Meillä vauvan tulo meni niin että tultiin laitokselta, laskin kaukalon lattialle ja koirat kävivät nuuhkimassa tulokkaan. Pari ensimmäistä päivää sakemanni kulki perässäni ja piippaili aina kun kannoin vauvaa. Majottui nukkumaan pinnasängyn ja meidän sängyn väliin ja aina kun vauva itki katsoi meihin ja vauvaan ja meihin ja oli selvästi huolestuneen näköinen. vieraita vahti myös alkuun, eli majottui aina vauvan ja vieraiden väliin ja siitä tarkkaili tilannetta. Pikkuhiljaa kaikki tuollainen hössötys jäi koiralta pois ja nyt vauvaa saa tulla kuka vain katsomaan, eikä koira välitä mitään. Vauva saa viedä koiralta luun suusta ja saa vain nuolaisun kaupan päälle :)

Paimenkoiralla on niin vahva laumavietti että uskoisin että uuden tulokkaan kanssa menee teilläkin kaikki ihan hyvin ja ongelmitta ja ennenkuin huomaattekaan on koirallanne uusi pieni paras kaveri laumassaan ;)

Kiitos kovasti vastauksestasi. Kysyit minkälainen cocktail koira on: vanhemmista molemmat ovat puoliksi saksanpaimenia, äidillä toinen puoli belgian paimenkoiraa ja isällä norjan hirvikoiraa. Olen kouluttanut koiralle suurimman osan käskyistä ja se oppii nopeasti. Kieltämättä viime aikoina joitain käskyjä on saanut toistaa monta kertaa ennen kuin koira vaivautuu tottelemaan. Mielestäni lellimistä olemme harjoittaneet molemmat, tosin eri tavoin.



Eniten minua rassaa tällä hetkellä koiran hallittavuus ulkona kulkiessa, kun toinen uros tulee vastaan, luvassa on ärhentelyä ja hihnassa tempoilua. Maha alkaa olla jo nyt iso, joten pitelyssä on tekemistä. Koira on kyllä oppinut selektiivisesti olemaan pomppimatta mahaani vasten. Entä sitten kun kuljetan vauvaa repussa tai vaunuissa??!! Haluan että koira tottelee minua saumattomasti.



Koira on asunut enemmän mieheni asunnossa. Tässä juuri tapahtui yhteenotto koiran kanssa asunnossani, kun koira kaivautui sängyn alle tavaroiden sekaan, mistä sitä on kielletty ja tietää luvattomaksi. Tämä oli kosto siitä, etten ottanut koiraa mukaan pyykkituvalle. Miehen luona on saanut majailla sängyn alla. Kun käskin koiraa pois sieltä, alkoi murina ja hampaiden näyttely, mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Olin siis yksin asunnossa koiran kanssa.



Varmasti olemme tehneet virheitä koiran kasvatuksessa, mutta mielestäni sen perusluonto on hyvä, enkä missään tapauksessa halua luopua siitä, jos sen suinkin vain voimme johdonmukaisella kasvatuksella estää...

Ansku-80:

Kyllä se hyvin menee :) Koira alkaa olla siinä iässäkin että saattaa vähän yrittää kokeilla omia rajojaan. Nyt heti vaan tilanne.. ja koira :) hallintaan, ei siis enää lellimisiä.

Kiitos rohkaisevasta viestistä ja käytännön esimerkeistä. Turremme on meille erittäin tärkeä ja mielestäni hyvin älykäs ja potentiaalia omaava yksilö. Aloitamme kasvatuskuurin heti.

Tuohon vetämiseen siis vain ensiavuksi, ei jatkuvaksi keinoksi:



Kuonopanta estää koiraa vetämästä. Kevyt kuonoside, ei sellainen rautainen kuonokoppa, on myös hyvä ensiapu.



toistan siis vielä - vetäminen ei ratkea tällä, mutta se antaa mahan kanssa tilanteeseen hallittavuutta ja mahdollisuuden paremmin kontaktin luomiseen. Ilman koiran ja ihmisen välistä (katse)kontaktia ei koira voi toimia kunnolla.



Onnistumista kasvatuskuuriin, toivottaa osanderi sekä kulmakunnan karvajalkamacho

ulkona ärhentely kuuluu tuohon ikään (valitettavasti). Koira on huomannut että ei ole pentu enää ja haluaa nyt näyttää sen myös vastaantuleville koirille. Tuo kuonopanta auttaa tuohon vetämiseen, ja siihen turvautuisinkin nyt sinun tilanteessasi kun maha on jo melko suuri ja mahdollisesti myös myöhemmin vaunujen kanssa lenkkeillessäsi. Se tuo huomattavamman paljon lisää hallittavuutta koiraan, koska se ei pysty vetämään. Muista silti jos kuonopantaa käytät että kiinnität remmin myös kaulapantaan, mikäli koira pääsee kuonopannasta tai se hajoaa (näitäkin tapauksia on) ei koirasi pääse siltikään vastaantulijan kimppuun.



Vetämättä olemisen opettamista(ilman kuonopantaa) ja kontaktia voi sitten harjoitella ilman vaunuja erillisinä harjoituksina, niin pystyy keskittymään pelkästään koiraan.

Vielä lisäisin näihin hyviin neuvoihin, että jos koirasi murisee sinulle ja näyttää hampaita niin, tuolloin et voi yhtään perääntyä/pelätä sitä vaan näytät HETI koiralle sen paikan laumassa = sun alapuolella. Käske koira luoksesi ja esim. ota molemmilta puolilta kuonoa kiinni ja tuijota silmiin ja koiran on mentävä selälleen. Toinen vaihtoehto on, että käsket sen matalalla äänellä vain selälleen, jos osaa sen käskyn. Koira kokeilee, annatko sen ryppyillä ja olla laumassa korkeammalla kuin sinä. Molempien pitäisi myös ottaa yhteinen linja siitä mitä koira saa tehdä ja missä se saa oleilla. On tosi tärkeää olla johdonmukainen. Siitä meidänkin perheessä aina keskustellaan, kun toinen sallisi jonkun ja toinen ei. :D



Urokselle kovin tyypillistä tuo toisille räyhääminen hihnassa, mitä nartuilla ei juuri koskaan. Itse juttelen rauhallisesti urokselle paljon ennen toisen koiran ohittamista ja kiinnitän sen huomion itseeni. Jos koira alkaa rähistä, tiukka EI ja ison koiran kanssa hyvä pysähtyä ja estää rähiseminen heti ennenkö alkaakaan ottamalla tiukka ote koirasta. Jos koira on hiljaa ja rauhallisesti ohitettaessa PALJON KEHUJA JA RAPSUTUKSIA. Kehuilla koira oppii miten pitää toimia.



Nyt oisi syytä harjoitella ennen vauvan tuloa hihnassa seuraaminen, joka tulee tapahtua myös ohitettaessa muita koiria. Olen omalle koirallenikin muistuttanut (kun vauva syntyy ihan kohta) sivulle ja seuraa käskyä ja tietysti vapaa! Ja kehuja! :) Zemppiä teidän perheelle!

Minulla asui neljä vuotta suuri saksanpaimenkoira uros, joka oli perusluonteeltaan erittäin kiltti. Nuori kun oli, pyrki matkimaan toisia koiria. kun vastaantulevat koirat rupesivat rähisemään koira ajatteli, että noin kuuluu käyttäytyä. Näissä tilanteissa jo ennalta otin koiran hihnan lyhyeksi, mutta niin, ettei hihna kiristynyt vaan roikkuilöysällä. Hihnan kiristyminen provosoi rähinään, eli koira ajattelee että nyt pitää olla varuillaan jos tarvitsee hyökätä. Koira kulki tällöin kuin olisi seurannut, mutta en antanut mitään käskyä tai puhunut koiralle mitään. Siinä vaiheessa kun huulet alkoivat vetäytyä eteenpäin (seuraava askel olisi ollut murina) läppäsin kevyesti kuonolle ja komensin ei rauhallisesti. Koiran huomio toiseen koiraan herpaantui eikä se edennyt murina-vaiheeseen. Jo muutamien toistojen jälkeen riitti pelkkä ei ja pian koira ei edes reagoinut vastaantuleviin koiriin.



Pointti on se, että ajoitus on tärkeä. Jos reagoit vasta, kun koira jo ärjyy ja hyppii hihnassa, voi sanoa, että peli on menetetty. Koira ei silloin enää kuuntele/regoi käskyihin ja oppii samalla, ettei käskyjäsi tarvitse noudattaa. Vrt tilanne, sama shäfer irti ollessaa juoksi nuorena aina kaikkien koirien luokse tervehtimään. Kun lähti juoksemaan en kutsunut, koska ei olisi kuitenkaan pysähtynyt. Kuitsuin sitä vasta kun se oli toisen koiran luona ja haistellut hetken. Myöhemmin saatoin kutsua sitä jo kesken juoksemisen ja se kääntyi takaisin. Näin meillä, mikä teillä toimii, on vain kokeiltava. Hyvää loppukesän jatkoa.

Olisiko mahdollista, että menisit koiran kanssa koirakouluun tai tokoon? Tällainen yhteinen harrastus yhdistää ja vahvistaa suhdettanne ja samalla koira oppii tavoille.



Entä mitä mieltä olisitte, jos kastroisitte uroksenne? Se vähentäisi yleistä machoilua. Jos rähiseminen on opittu tapa, siitä ei kastroinnilla pääse.



Suhde varmasti helpottuu, kun pääsette kaikki muuttamaan samaan asuntoon. Tuolloin säännöt selkiintyvät ja kun pidätte niistä kiinni, koirankin on helpompi tietää, mikä on sallittua ja mikä ei.



En tiedä, mitä tarkoitat lellimisellä, mutta sinuna jättäisin koiran vellomisen ja koiralle " lässytyksen" pois. Käyttäydy ylempiarvoisesti, enkä tarkoita tällä sitä että koiraa pitää kohdella huonosti saatika väkivaltaisesti, vaan rauhallista, aikuismaista käytöstä, eli että edes osittain koira pystyisi etukäteen tietämään, miten käyttäydyt.

Meillä kaksi isokokoista koiraa uros 2vuotta ja narttu 8vuotta. Totuttelimme vauvan tuoksuihin jo kun oli laitoksella vielä vauvan kanssa: isi toi vauvalta tuoksuvan sideharson koirien nuuskittavaksi. En tiedä oliko siitä loppupelissä mitään hyötyä. Mutta, hyvin vaavin (nyt 5kk:tta) ja koirien kanssa on mennyt. Kotiutumispäivänä molemmat tulivat nuuhkimaan. vanhempi ei sen koommin välittänyt, mutta nuorempi pari päivää ihmetteli kääröä ja etenkin itkemisistä kalliteli päätään.Sen jälkeen ei ole juuri vauvasta välittänyt, kumpikaan!Sellaisen neuvon voisin antaa, jonka luin.Että, jos teillä on ajatus että koira ei enää tule samaan makuuhuoneeseen vauvan tultua, niin opettakaa se olemaan poissa sieltä jo ennen vauvan tuloa! Muutoin yhdistää kiellon vauvaan ja mustasukkaisuus uutta tulokasta kohti voi herätä.

Ja meillä ainakin palkitseminen= makupalat, ovat olleet todella hyvä keino opettaa/motivoida koiraa! AINA kun tekee onnistuneesti, palkitaan.Ja jos koira pistää vastaan, se ei todellakaan saisi koskaan voittaa.Sinä olet POMO.Tuossa sängynalus tilanteessakin olisi lopulta voinut koettaa hyvällä, eli joku makupala ja sillä pois houkutus.Nyt se sai tahtonsa läpi- sai yliotteen ja koettaa tätä varmaan jatkossakin.

Tarinasi on varmaan hyvin tuttu. Paimenkoira on ihanteellinen lapsiperheen koira, jos koulutus ja laumajärjestys kunnossa. Jos niissä epäselvää, voi paimenkoira olla todella rasittava ylipaimentaessaan ja komentaessaan " laumaansa" jonka johtaja se luulee olevansa.



Hyvä puoli lapsen tulossa on se, että koira saa vihdoin olla koira kun se ei enää ole " perheen vauva" eikä aika riitä lellimiseen entiseen tapaan. Se joutuu siis toimimaan normaalin koiran tavoin ja hakemaan laumanjohtajien (asema, johon sinun pitäisi itsesi ennen marraskuuta nostaa!!! Huom!) huomiota ja ei sitä edes joka kerta saa.



Huonoa on tietysti se, että mikäli koira ei ole laumajärjestyksestä selvillä ja se kokee sinun ja varsinkin sen myötä myös tulevan lapsenne olevan itseään alapuolella niin on sulla sitten helisemistä pomottavan koiran ja pienen vauvan kanssa.



1,5 vuotias uros on murkkuiässä, jolloin se on oikeesti ehkä kaikkein rasittavin. Itsellä nyt 4,5 vuotias uros ja muistan kyllä ton 1-2v ikävaiheen -teki mieli muuttaa koira rukkasiksi melkein joka toinen päivä. Laumasta erotusta tehtiin meillä muutamaan otteseen tuossa iässä, jotta jätkä muisti taas paikkansa.



Suosittelen lukemaan Tuiren Kaimion " pennun kasvatus" -siellä on monia todella hyviä vinkkejä ja harjoituksia johtajuuden harjoitteluun, toisten koirien ohitukseen jne.