Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsella väärä diagnoosi?
22.04.2014 |
Tytöllä diagnosoitiin jo vuosia sitten Asperger. Olen yrittänyt sen jälkeen ottaa oireyhtymästä selvää, lukenut kirjoja ja katsonut, miten oireet näkyvät tytössäni.
Olen liittynyt erilaisiin tukiryhmiin netissä, jossa Asperger-lasten vanhemmat voivat jakaa kokemuksiaan.
Kaikki tuntuu niin vieraalta! En pysty samaistumaan mihinkään. En löydä niitä samoja ongelmia ollenkaan.
Tytöllä menee kaikkeen siirtymiseen ihan tolkuttomasti aikaa. Kaikeen tekemiseen menee aikaa, keskittyminen herpaantuu. Pukeminen on hidasta, hiusten harjaaminen on hidasta, ihan kaikkeen vain menee aikaa. Älykkyydessä ei ole mitään vikaa, koulussa menee loistavasti. Jos siis hitautta ei oteta huomioon. Kokeissa pitää jatkuvasti muistutella, että menee jo seuraavaan tehtävään
Sosiaalisesti on aika heikoilla, on kiinnostunut eri asioista kuin samanikäiset tytöt. Ei hypi hyppynaruilla välituntisin (jos välkälle edes ehtii), eikä ole kiinnostunut vaatemerkeistä, telkkariohjelmista tai pojista, joista muut kuulemma jatkuvasti keskustelevat.
Haluaisin tukea lastani, mutta miten, jos koen tukitoimien olevan vääriä? Asperger-diagnoosin oireet eivät vain istu.
Kommentit (17)
Minusta luettelit useammankin tyttöjen aspergerille tyypillisen oireen.
Tunnen parikymmentä aspergeria ja heitä yhdistää paria lievempää poikkeusta lukuun ottamatta tietty fyysinen jäykkyys ja rautakankimaisuus. Yritän selittää: Jos itsensä kanssa sinut oleva ihminen kävelee, on kävely rentoa ja vartalo myötäilee kävelyä. Aspergerit liikkuvat usein lantio, selkäranka ja hartiat jäykempänä. Lisäksi tuntemiani aspergereita yhdistää välinpitämättömyys kehoa kohtaan. Siitä ei välitetä eikä siitä pidetä huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvailit juuri minun 7-vuotiaan poikani, hänellä diagnoosina ADHD ja epilepsia.
Jos epäilet diagnoosin oikeellisuutta, niin pyydä toki uusi arviointi. toisaalta kannattaa muistaa, että vaikka olisi sama diagnoosi kuin joillakin muilla, niin siitä huolimatta oireet voivat olla täysin erilaisia. Saako lapsesi koulussa mitään tukea, esim. pidempi aika kokeen tekoon ja mahdollisesti erillinen tila kokeen tekoon? Liika tuuppiminen eteenpäin saattaa ahdistaa hidasta, jos kyseessä ei ole pelkkä velttoilu vaan psyykkinen piirre tai oire.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 14:29"]
Minusta luettelit useammankin tyttöjen aspergerille tyypillisen oireen.
Tunnen parikymmentä aspergeria ja heitä yhdistää paria lievempää poikkeusta lukuun ottamatta tietty fyysinen jäykkyys ja rautakankimaisuus. Yritän selittää: Jos itsensä kanssa sinut oleva ihminen kävelee, on kävely rentoa ja vartalo myötäilee kävelyä. Aspergerit liikkuvat usein lantio, selkäranka ja hartiat jäykempänä. Lisäksi tuntemiani aspergereita yhdistää välinpitämättömyys kehoa kohtaan. Siitä ei välitetä eikä siitä pidetä huolta.
[/quote]
Toisaalta on lukemattomia kömpelöitä, jäykkiä ja enemmän "päässään" kuin kehossaan eläviä lapsia ja aikuisia, jotka eivät ole aspergereita.
Eikö Asperger voi olla siis todella notkea ja hyvä voimistelussa tms? Lapsellani epäiltiin assia, mutta on huomattavan notkea ja taipuisa siis saa spagaatin jne.
Tunnen parikymmentä aspergeria ja heitä yhdistää paria lievempää poikkeusta lukuun ottamatta tietty fyysinen jäykkyys ja rautakankimaisuus. Yritän selittää: Jos itsensä kanssa sinut oleva ihminen kävelee, on kävely rentoa ja vartalo myötäilee kävelyä. Aspergerit liikkuvat usein lantio, selkäranka ja hartiat jäykempänä. Lisäksi tuntemiani aspergereita yhdistää välinpitämättömyys kehoa kohtaan. Siitä ei välitetä eikä siitä pidetä huolta.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin kuulostaa paljon ADD:ltä, luepa tämä artikkeli että kuulostaako oireet tutuilta http://adhdtutuksi.fi/wp-content/uploads/2013/10/ADD_esite_nettiversio_2013.pdf
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näitä AS-avauksia on nykyään niin paljon? Tähänkään ei ap itse vaivaudu osallistumaan sen enempää.
Nuohan on oirediagnooseja, ei se ole niin tavatonta että diagnoosi hyllytetään kun lapsi kasvaa. Meillä oli adhd-poika vaan eipä ole enää. Rajatapauksissa on vain päätettävä, onko lapsella se sen niminen häiriö vai ei. Riippuu myös paljon ympäristön toleranssista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger voi olla notkea. Tuntemani aspergerit erottaa kuitenkin siitä, että he liikkuvat selkärangan alue jäykempänä kuin muut. Muutamat heistä kannattelevat myös päätään eri tavalla kuin nentit. Heillä on kaula suorana ja pitkänä.
No onko sillä diagnoosilla niin väliä, mutta saako tyttösi muuten mitään tukitomia tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger-diagnoosi on poistettu amerikkalaisesta diagnoosijärjestelmästä, sillä vaikka Asperger on kuunut autismin kirjoon, sillä ei ole yhtä ja tiettyä oireistoa.
Jos tapaat autistin et voi sen perusteella tunnistaa muita autisteja, kuten esimerkiksi tavatessasi Down-ihmisen.
Jokaisella autistilla on erilaiset ominaisuutensa.
Autismi muutuu iän mukana ja saattaa kadota iän mukana. Oireet voivat myös ilmaantua iän mukana. Piirteet saataa välillä kadota ja ilmetä uudestaan esimerkiksi stressin vaikutuksesta.
Aspergerin olemuksesta ja autismin kirjon eri ilmenemismuodoista ja diagnooseista
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:52"]
Minustakin kuulostaa paljon ADD:ltä, luepa tämä artikkeli että kuulostaako oireet tutuilta http://adhdtutuksi.fi/wp-content/uploads/2013/10/ADD_esite_nettiversio_2013.pdf
[/quote]
Mä mietin myös, että enemmän menee ADD:n piirteisiin ap:n kuvaus tytöstään. Itse olen ADHD, eli mulla on paljon impulsiivisuutta yms. tuohon kuuluvaa, ja todellakin myös jumitan, jumitan, jumitan, jumitan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo ap:n kuvaus kuulostaa ihan tyypilliseltä Aspergerilta. Eikös assit juuri ole usein hitaanpuoleisia jumiutujia?
Mulla on juuri samanlainen tyttö ja sai puoli vuotta sitten ADHD-diagnoosin.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sillä diagnoosilla niin on merkistystä?
Tuo ettei ole kiinnostunut samoista asioista kuin samanikäiset ei kyllä välttämättä ole oire mistään diagnoosia tai apua tarvitsevasta ongelmasta. Paljonhan niitä on, jotka on lapsena erilaisia, ehkä aikuisenakin. Itsekin olin "pikkuvanha" enkä viihtynyt toisten lasten seurassa, vaan omissa ajatuksissani. Hyvinhän elämä on näin mennyt, ilman kenenkään apujakin.