Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huoli 11-vuotiaasta pikkuveljestä
22.04.2014 |
11-vuotias pikkuveljeni ei ole ollenkaan kiinnostunut koulunkäynnistä. Potentiaalia on, hän on todella fiksu, valitettavasti hän on vaan hieman laiska. Epäilen, että hänellä voisi olla lukihäiriö (myös äidillä on, mutta sitä ei ole koskaan tutkittu), mutta kumpikaan vanhemmistani ei ole kiinnostunut selvittämään asiaa. (vanhemmat ovat siis eronneet riitaisissa merkeissä ja minä olen muuttanut sen seurauksena pois kotoa 18-vuotiaana). Vanhempamme eivät tule toimeen ollenkaan ja tästä syystä myös veljeni asiat kärsivät kun informaatio on epäsymmetristä. Pikkuveljeni aikoo olla koko kesän kotona, koska häntä ei ikänsä puolesta enää huolita paikkakuntamme kesäpäiväkotiin, eikä hänellä ei ole kovin montaa kaveria ja nekin vähät kiusaavat häntä. Mietinkin nyt, että mitä tässä pitäisi tehdä. Pikkuveljeäni kiusataan todennäköisesti koulussa, mutta ei uskalla sanoa siitä kenellekään kun siitä ei ole ennenkään seurannut mitään hyvää.
Neuvoja?
Kommentit (19)
Voisitko olla opettajaan/koulukuraattoriin yhteydessä huolestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jotenkin olisi nyt saatava nuo vanhemmat kiinnostumaan lapsestaan. Toki sinäkin olet täysi-ikäinen, mutta en usko että esim. opettajat saavat sinulle kertoa yhtään mitään veljesi asioista. Jompikumpi vanhempi, kumpaan sinulla on paremmat välit, tapaamiseen opettajan kanssa koululle. Sinäkin voit tuon tapaamisen sopia. Pikkuveli tietenkin mukaan. Ja sitten puhutaan asiat halki kerralla. Jos vanhemmat ovat eronneet, hehän pystyvät jakaamaan kesän niin, että veli ei joudu juurikaan yksinään olemaan, tästä tapaaminen pystyyn jossain neutraalissa paikassa, jossa ei voi alkaa huutamaan noin vaan kukaan. Ja tähänkin tilaisuuteen poika mukaan, sekin luulisi rauhoittavan tilannetta? Ja jos alkaa kiukuttelu, muistuta, että he ovat aikuisia, ja heidän TÄYTYY pystyä tämä hoitamaan. Jos ei onnistu, sitten lastensuojelu keskusteluun mukaan. TSEMPPIÄ!
Älä puutu pikkuveljesi asioihin. Se ei hyödytä yhtään mitään ja voi pahentaa asioita, jos alat olla yhteydessä esim. opettajaan tai koulukuraattoriin kuten täällä on ehdotettu.
Todella moni tuonikäinen on laiska eikä koulu kauheasti nappaa, monella ei ole kavereita jne, ja silti kaikki menee ihan hyvin yleensä lopulta. Itsekin olin todella rankasti jopa kiusattu, koko kouluiän, ja yläasteella haistatin pitkät koko koulunkäynnille, mutta akateeminen koulutus on tullut hankittua ja hyvin elämässä pärjättyä lopulta... Kyllä se on sen pikkuveljesi asia pyytää apua vanhemmilta, opettajilta jne jos kokee tarvitsevansa. Pysy sinä vain kuuntelijana, älä juorua hänen asioitaan selän takana.
Olen yrittänyt saada veljeni puhumaan minulle, mutta hän ei halua puhua kanssani asiasta vaikka välimme ovat hyvät. Hän vaihtaa aina puheenaihetta tai vastaa vain yhdellä sanalla kun yritän kysellä asioista. Minulla on myös mennyt välit äitiini, joka on siis lähivanhempi, tämä riitaisa ero on vaatinut veronsa meidän koko perheeltä. Isän kanssa tullaan toimeen, mutta hän ei haluaisi tehdä asialle mitään koska ei halua pilata välejä pikkuveljeeni. Äiti ei anna veljeni vierailla isän luona vaikka tämä haluaisi käydä siellä usein. Lapset ovat joutuneet siis pelinappuloiksi tässä kammottavassa avioerossa. Isä tekee töitä kotoa, joten jos veljeni saisi luvan mennä isälle kesäksi (tai edes päiviksi) niin edes pieni osa ongelmista olisi ratkaistu. Koulun puolelta ollaan jo oltu yhteydessä vanhempiin kun veljelleni ei koulunkäynti maistu, ja luulen että siellä ollaan jollain tasolla tietoisia perhetilanteestamme.
Ei äitisi voi estää veljesi ja isänsä tapaamisia.
Yhteys lastenvalvojaan ja sopimus tapaamisista kuntoon.
Veljesi voi tehdä itsestään myös lastensuojeluilmoituksen.
Isäsi pitäisi ottaa tilanne haltuun ja pitää kiinni tapaamisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 11v lapsi, enkä kyllä tunnista tuota "todella moni on laiska eikä koulu nappaa". Lapseni kaveripiirissä ei ainakaan vielä ole tuollaista ilmennyt. Tunnollisia ovat vielä ja koulussa viihtyvät, kun näkee kavereita. Uskallankin väittää, että jos on laiska eikä koulu nappaa 11-vuotiaana, niin kyllä siellä taustalla jotain on.
Sovituista tapaamisista (eli joka toinen vkl) pidetään siis kiinni molemmin puolin, mutta koska vanhempamme asuvat lähekkäin lapset haluaisivat käydä isän luona useammin, mutta äiti ei anna sen tapahtua. Välillä veljeni käy siellä salaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:29"]Älä puutu pikkuveljesi asioihin. Se ei hyödytä yhtään mitään ja voi pahentaa asioita, jos alat olla yhteydessä esim. opettajaan tai koulukuraattoriin kuten täällä on ehdotettu.
Todella moni tuonikäinen on laiska eikä koulu kauheasti nappaa, monella ei ole kavereita jne, ja silti kaikki menee ihan hyvin yleensä lopulta. Itsekin olin todella rankasti jopa kiusattu, koko kouluiän, ja yläasteella haistatin pitkät koko koulunkäynnille, mutta akateeminen koulutus on tullut hankittua ja hyvin elämässä pärjättyä lopulta... Kyllä se on sen pikkuveljesi asia pyytää apua vanhemmilta, opettajilta jne jos kokee tarvitsevansa. Pysy sinä vain kuuntelijana, älä juorua hänen asioitaan selän takana.
[/quote]
Jos vanhemmat eivät huolehdi, vanhemmat sisarukset eivät saisi kantaa huolta pikkuveljestään... kuka hänestä sitten huolehtii??
Hei! Ihana isosisko olet :) Keksisitkö teille molemmille kesäksi jonkun pikkumatkan? Vaikka yön yli retki? Bussilippuja saa nyt etukäteen halvalla (muutama e/suunta) ja yöpyä voisi teltassa tai retkeilymajoissa - joissa on paljon nuoria eri maista. Ilmaisia käyntikohteita ja nähtävyyksiä on yllättävän paljon!
Voi olla, että ympäristön vaihdos voisi auttaa veljeäsi avautumaan, JOS hän niin haluaa. Ainakin teillä molemmilla olisi jotain mitä odottaa, ja siitä jäisi ihana muisto loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos uskotte, että ympäristönvaihdos auttaisi niin olisikohan sellainen hyvä ajatus, että veljeni muuttaisi viikoksi luokseni asumaan?
ap
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:54"]
Jos uskotte, että ympäristönvaihdos auttaisi niin olisikohan sellainen hyvä ajatus, että veljeni muuttaisi viikoksi luokseni asumaan?
ap
[/quote]
Noup, se vain siirtää ongelmat eteenpäin... ja se on vaikempaa sitten hoitaa lapsen asiat kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:54"]
Jos uskotte, että ympäristönvaihdos auttaisi niin olisikohan sellainen hyvä ajatus, että veljeni muuttaisi viikoksi luokseni asumaan?
ap
[/quote]
Juu, ehdottomasti. Mutta, eihän hänen tarvitse olla yksin? Ja kotoasikin käsin voi toki käydä retkillä. Iloista kesää teille molemmille!
Noup, se vain siirtää ongelmat eteenpäin... ja se on vaikempaa sitten hoitaa lapsen asiat kuntoon.
[/quote]
Ensin kai pitäisi saada tietää mikä lasta painaa... Omasta kokemuksesta tiedän (3 lapsen äiti ja itse alkoholistiperheen tytär), että uusi ympäristö auttaa näkemään asioita/itsensä eri tavalla. Asioita voi ottaa puheeksi aivan kuin huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 12:09"]
Noup, se vain siirtää ongelmat eteenpäin... ja se on vaikempaa sitten hoitaa lapsen asiat kuntoon.
[/quote]
Ensin kai pitäisi saada tietää mikä lasta painaa... Omasta kokemuksesta tiedän (3 lapsen äiti ja itse alkoholistiperheen tytär), että uusi ympäristö auttaa näkemään asioita/itsensä eri tavalla. Asioita voi ottaa puheeksi aivan kuin huomaamatta.
[/quote]
Mieltä painanee vanhempien riitaisa ero, heidän välinpitämättömyys, kyvyttömyys olla vanhempia, mahdollisesti vielä koulussa kaikenlaiset ongelmat.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:54"]
Jos uskotte, että ympäristönvaihdos auttaisi niin olisikohan sellainen hyvä ajatus, että veljeni muuttaisi viikoksi luokseni asumaan?
ap
[/quote]
Juu, ehdottomasti. Mutta, eihän hänen tarvitse olla yksin? Ja kotoasikin käsin voi toki käydä retkillä. Iloista kesää teille molemmille!
[/quote]
Ei tarvitsisi olla yksin. Käyn toki töissä, mutta poikaystävälläni ei ole töitä kesäksi ja veljeni pitää häntä isoveljenään. Asun eri puolella kaupunkia ja täälläpäin liikkuu paljon hänen ikäisiään lapsia, joiden kanssa toivoisin hänen ystävystyvän.
Jotain outoa tässä aloituksessa, jo reilun tunnin jälkeen ap haluaa ottaa pojan viikoksi luokseen ja toivoo, että sinä aikana ystävystyy ikäistensä lasten kanssa siellä... ok...
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 12:32"]
Jotain outoa tässä aloituksessa, jo reilun tunnin jälkeen ap haluaa ottaa pojan viikoksi luokseen ja toivoo, että sinä aikana ystävystyy ikäistensä lasten kanssa siellä... ok...
[/quote]
Minusta ap vaikuttaa todella ihanalta ja välittävältä isosiskolta. Varmaankin hän on miettinyt näitä asioita jo etukäteen. Kun täällä kerrankin on aloittaja, joka ottaa vastaan muiden neuvoja, niin häntäkö sitten aletaan epäillä?
Haluaisin vaan, että veljeni saisi enemmän kavereita. Ja ylemmälle epäilijälle tiedoksi, että olen siis jättänyt joitakin asioita pois tästä aloituksesta, lähinnä sellaisia joilla ei ole merkitystä.
Pidän erittäin todennäköisenä sitä, että koulukiusaaminen on yksi suuri syy siihen, ettei koulunkäynti tunnu mukavalta, ja myöskin varmaan se, ettei vanhemmilta saa riittävästi huomiota. Vanhempani eivät soittele minulle ikinä eivätkä ole kiinnostuneita minunkaan asioistani. Minusta tuntuu, että äiti yrittää lakaista kaikki ongelmat maton alle kun ei enää jaksa kasvattaa lapsia. Kun olin itse tuon ikäinen, vanhemmat oli vielä yhdessä ja kuri oli erittäin kovaa. Nykyään vanhempieni on vaikea asettaa yhteisiä sääntöjä kun molemmilla on kova hinku olla asioista eri mieltä toistensa kanssa. Äitini tuntuu myös mustamaalaavan isää minkä ehtii ja syyttelevän tätä avioerosta.
ap
Alue: Aihe vapaa
Yritä saada pikkuveljesi puhumaan sinulle, anna aikaa ja kuuntele. Lähivanhemmalle kannattaa kertoa huolesta ja mahdollisista syistä.