apua (nuoren)parisuhdeongelmiin?!

Huh miten kauhee tilanne :-( en osaa sanoo kyllä mittään :''(

Ensihuuma on haihtunut. Tutkimuksen mukaan se kestää 6 kk - 2 v.

Olette molemmat tosi nuoria, tämän päivän mittapuulla liian nuoria, sitoutumaan vielä perheen perustamista varten. Valta-asetelmaa vääristää sekin, että asutte poikaystäväsi äidin luona ts. teillä ei ole omaa taloutta ja sen mukana vapautta, mutta myös vastuuta.

Minua kiinnostaa miksi olet muuttanut poikaystäväsi äidin luo? Oliko kodissasi jotain ongelmia, joista halusit eroon? Jos niin oli, niin ne pitäisi työstää ennen kuin alkaa perustaa omaa perhettä.

Yksi ratkaisu olisi ottaa ns. aikalisä. Mene pois poikaystäväsi äidin taloudesta joksikin aikaa, jos mahdollista ja miettikää poikaystävän kanssa kumpikin tahoillanne, haluatteko jatkaa. Ja missä sitten asuisit? Voitko muuttaa takaisin kotiin vai pitäisikö sinun hankkia oma asunto? Ja miten se onnistuisi taloudellisesti? Tietääkseni alaikäinen ei voi tehdä vielä vuokrasopimustakaan (pitäisi kai olla huoltajan nimissä).

Tällaisia ajatuksia tuli minun mieleeni, jaksamista sinulle :)

En voi muuttaa vanhempieni luo, olemme kuitenki puheväleissä, eikä ole varaa vuokra-asuntoon.. :-/

Olen monesti kysynyt haluaako hän olla kanssani ja aina hän vastaa että tottakai haluaa, itsestäni olen nyt hyvin epävarma..

Eroa ja elä nuoruutta ilman kotileikkejä

kyllä, eroa! ja etsi se sieluntoverisi joka vetää sinua magneetin lailla puoleensa turhaa tuhlaat aikaasi tuollaiseen. Elä vaikka yksin vähän aikaa.

Ensihuuman jälkeen tulee puolin ja toisin näkyviin se oikea luonne. Siinä syy muutokseen. Tapahtuu kaikissa suhteissa. Nyt tarkkana, annan sinulle parhaan neuvon mitä voit saada parisuhteisiin tai yleensäkin ihmissuhteisiin liittyen, ihan kokemuksesta opittu.

Et voi muuttaa toista ihmistä. Hän on hän, ja hän itse päättää käyttäytymisestään. On turha odottaa hänen muuttuvan, koska hän on sama ihminen ollut koko ikänsä, ja ihmiset eivät juuri miksikään oikeasti muutu. Käytös voi hetkeksi muuttua juuri rakstumisen takia, tai jos on joku kriisi, mutta se muutos ei ole yleensä pysyvä. Jos odotat toisen muuttuvan, petyt.

Tärkeää on, että sinä itse päätät, missä sinun rajasi menee. Mitä ja minkälaista kohteluabolet valmis sietämään. Jos menee rajojesi yli, niin lähde. Jos ei, muuta omaa suhtautumistasi ja älä mieti asiaa jatkuvasti, kun kerran päätit sen hyväksyä. Voit muuttaa vain omaa käytöstäsi.

Vaihtamalla paranee. tosin voisin kirjoittaa melkein samoja asioita ja mieheni on 34-vuotias :D hän kylläkin yrittää kun kerron että haluaisin enemmän aikaa ja huomiota toisin kun taitaa sinun "puolisosi" tehdä joka viettää aikaa kavereiden kanssa koska se on helpompaa! he eivät vaadi mitään ja koko ajan on "hauskaa"

Oletteko tosiaan sitä mieltä että aina vaihtamalla paranee? Entäpäs ne ihanat yhteiset muistot miehen kanssa? Ei noin nuori eikä kyllä vanhempikaan pysty vain jättämään ja unohtamaan kaikkea sitä mitä heillä oli!  En itse osaa tähän ap kysymykseen vastata mutta toivoisin että hän saa asiat jotenkin  järjestymään miehensä kanssa!  Kertokaa te muut hyviä neuvvoja nuorelle epätoivoiselle, käy ihan sääliksi tätä tyttöä :-(