Onko suvussasi todettu vihanhallintaongelmaa? Miten se on ilmennyt?

Jenkeissä anger management on kai yleinenkin käsite, mutta en ole Suomessa kuullut että tällaista asiaa kellään "todettaisiin". Ylläolevan kanssa olen samaa mieltä, että tunteidenkäsittelyongelmat ovat laaja kokonaisuus, eivät näyttäydy pelkästään vihanhallintana. Itse pidän pahempana sitä, että ei pystytä kohtaamaan tunteita laidasta laitaan itsellä ja muilla, vaan kovasti problematisoidaan vaikkapa toisen ihmisen suuttumista. Tällaista ihmistä en pidä sopivana isäksi enkä äidiksi, koska lasten kanssa on pystyttävä kohtaamaan kaikenlaisia tunteita, tämä on vieläpä hyvin tärkeää.

Veljeni on käynyt kerran riidan aikana naisystäväänsä käsiksi. Olin todella yllättynyt kuullessani tuosta, mutta sitten aloin pohtia asiaa tarkemmin ja totesin, että lapsuudenperheessämme ei tosiaan opetettu käsittelemään tunteita. Ne joko haudattiin tai sitten jos se ei onnistunut, ne räjähtivät hallitsemattomina muiden silmille. Itse olen aikuisiän parisuhteissani kantapään kautta oppinut puhumaan tunteistani ja ristiriidoistakin rakentavasti. Mutta ei oikeastaan taida olla ihme, jos veljeni ei ole oppinut. Tapauksesta on jo vuosia ja veli taitaa jäädä poikamieheksi. Ehkä parempi sitten niin, valitettavasti.

Olen sitä mieltä, että harvemmin tällaista todetaan, mutta ongelma on todella yleinen perheissä, joissa tunteista ei puhuta tai niitä ei osata muutenkaan käsitellä. Tietynlainen kiltteys ja tunteiden patoaminen voi vaikuttaa vihanhallintaongelman syntyyn myös, varsinkin yhdistettynä temperamenttiseen luonteeseen.

Mitä tarkoitat vihanhallintaongelmalla?

Ylipäänsä tunteidenkäsittelyongelmathan on kovastikin tavallisia, ja kulkevat vahvasti sosiaalisessa perimässä, ts kun ei aiemmassa sukupolvessa ole osattu tukea tunteiden käsittelyä niin ilmiö siirtyy eteenpäin. Oudolta kuulostaa pelkkä vihanhallintaongelma, erillään muista tunteidenkäsittelytaidoista.