Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pohdintaa naimisiinmenosta, pitkästä parisuhteesta ja lapsettomuudesta
29.07.2006 |
Tilanne siis tämä:olemme mieheni kanssa olleet yhdessä yli 5 vuotta, naimisiin olen halunnut jo monta vuotta ja nyt tänä keväänä mies näytti vihreää valoa ajatukselle.
Olemme halunneet lasta jo useamman vuoden, mutta lapsettomuutemme johtuu miehestä, emmekä voi saada lasta muuta kuin hoidoilla. Taloudellisen tilanteemme takia emme voi aloittaa hoitoja kuin aikaisintaan vuoden päästä.
Olin keväällä ihan onnessani ajatuksesta naimisiin menosta ja suunnittelimme yhdessä häitä, häämatkaa ja lapsettomuushoitojen aloittamista.
Mutta sitten tapasin baarissa miehen, johon olen nyt kai sitten ihastunut. Olemme jutelleet useaan kertaan ja tyyppi vaikuttaa tosi mukavalta ja on oikein hyvännäköinen(mieheni ulkonäössäkään ei ole mitään vikaa, vaan monet kehuu häntä komeaksi). Pettämään en miestäni pystyisi, enkä haluakaan, kun kunnioitan häntä niin paljon.
Silti tämä toinen mies on ajatuksissa joka päivä(moneen otteeseen) ja väistämättä mietin, että millaistahan elämä hänen kanssaan olisi.
Mutta en nyt kuitenkaan ole miestä vaihtamassa, kun minulla jo hyvä mies on. Mutta ongelma onkin nyt lähinnä siinä, että olen alkanut ajatella naimisiin menosta, että onkohan se sittenkään hyvä ajatus. Kun jos menemme naimisiin, niin ajattelen ,että se on sitten loppuelämän kestävä sitoutuminen kunnes kuolema meidät erottaa. Mutta jos emme saakaan hoidoilla lasta, niin onko minun jäätävä lapsettomaan liittoon, vai onko minulla oikeus tavoitella lasta toisen miehen kanssa. Aikaisemmin olen ajatellut, että jos emme nykyisen mieheni kanssa saa lapsia niin ollaan sitten kahdestaan. Että en pystyisi jättämään hyvää miestäni sen takia, että vika lapsettomuuteen on hänessä. Mutta nyt on tullut mieleeni, että maailmassa on muitakin mukavia miehiä, joten minulla voisi olla mahdollisuus saada lapsi jonkun toisen kanssa.
Mitä minun oikein pitäisi ajatella tässä tilanteessa ja mitä tekisitte?
Kommentit (13)
haluan kyllä olla mieheni kanssa, mutta ongelma onkin siinä, että haluanko sitten, jos emme onnistukaan saamaan lasta hoidoilla.
Mieheni on hyvä minulle, tunnemme toisemme tosi hyvin, mutta tietysti suhde jo jollain tavoin " lässähtänyt" eli alun huumaa ei ole, kun olemme jo näin pitkään olleet yhdessä ja ehkä siitä syystä olenkin kait ihastunut toiseen ja mietin, että millaista elämä voisi olla hänen kanssaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä voi mennä sen kanssa naimisiin, kun olet noin epäileväinen! Haloo!
mun mielestä se on ihan normaalia... ja kyllä se toinen mies joka on jäänyt mieleen siellä pyörii hetken aikaa, mutta se menee ohi... varsinkin keväisin on sellanen tunne että ihastuu jokaiseen miehen körilääseen joka vastaan tulee :D oma on kuitenkin paras... mieti vaikka miltä susta tuntuis elää ilman omaa miestäsi, jos teidän parisuhteenne päättyisi....
Jos lapsettomuutenne johtuisikin sinusta ettekä saisi hoidoilla lasta, miltä sinusta tuntuisi jos miehesi lähtisi ja yrittäisi saada biologista lasta jonkun toisen naisen kanssa? Olisiko miehelläsi siihen oikeus?
Oletteko harkinneet adoptiota vaihtoehtona? Kotimaista tai ulkomaista?
Johtuuko kiinnostuksesi tähän mieheen yksinomaan siitä pelosta ettet ehkä saa biologista lasta nykyisen miehesi kanssa?
Mietipä tarkkaan.
Ymmärrän hyvin tuollaisen " entä jos" -ajattelun. Mitään kun ei voi tietää etukäteen, mutta asioita on välillä hyvä pohtia ja jossitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on lohdullista kuulla, että näitä ihastumisia on muillakin. itsekin jo viime syksynä vähän ihastuin yhteen mieheen, mutta se tosiaankin meni ohi itsestään ja nykyään ajattelen enää ihan hyvänä tyyppinä sitä ihmistä. mutta tähän nykyiseen toiseen mieheen ihastus tuntuu vahvemmalta, mutta saattaa johtua siitä, että tunne ja tuttavuus on niin tuore.
olen ajatellut tosiaankin sitä, että miten voisin tehdä miehelleni sen ,että hänestä johtuvasta lapsettomuudesta jättäisin hänet. mutta sitten taas tulee se tunne,että pitääkö minun ensi sijaisesti ajatella häntä vai itseäni, että minulla olisi ehkä mahdollisuus jonkun toisen miehen kanssa saada pitkään haaveilemani lapsi.
adoptio ei tule valitettavasti kysymykseen, joten hoidoilla onnistuminen on ainut vaihtoehto tai sitten totaalilapsettomuus(myöskään sijoitusvanhempina toimiminen ei onnistu).
Tässä on nyt tosiaankin pohtimista, mutta suunniteltuihin häihin on onneksi vielä aikaa, että kyllä se tämä ihastuminenkin menee varmaan ohi siihen mennessä. Ja ehkä tämä on osaltaan myös jotain lopullisen sitoutumisen pelkoa, että haluanko loppuelämäni ajan olla tämän ihmisen kanssa.
Vaan hyvä ,että täältä saa aina erilaista näkökulmaa ajatuksilleen.
ap
eli tavallaanhan voisi ajatella, että lapsettomuuteen on syytä minussakin, kun emme voi adoptoida. mutta mieheni ei kyllä jättäisi minua sen takia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiedä pitäisikö minun puhua mieheni kanssa tästä asiasta vai pohtia itsekseni. vaan voisi kait siitä puhua tyyliin, että tuleekohan sitä vanhana mummona kaduttua ettei antanut itselleen mahdollisuutta lapsiin. luulisi ettei mies tästä loukkaannu, jos asian esittää noin eikä tyyliin, että kun en sinua jättänyt ja sen takia en lapsia saanut.
ap
Jos ongelma on esim. hitaat siittiöt niin sitten saatte kyllä lapsen helposti hoidoilla, mutta jos siittiöt puuttuvat täysin niin ongelma on suurempi. Silloinkin voitte hankkia lapsen luovutetuilla siittiöillä. Luuletko että miehesi hyväksyisi tällaisen vaihtoehdon? Silloin ainakin sinä saisit biologisen lapsen, ilman että täytyy vaihtaa miestä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisko kellään mitään sanottavaa tai kommentoitavaa näin iltasella tähän asiaan?
ap, joka sekaisin ajatuksissaan
Miehissäkin on sellaisia luonnevikaisia tyyppejä jotka seurusteluvaiheessa esiintyy huipputyyppeinä, ihastuttavina ja sympaattisina mutta paljastuvatkin kaikeksi muuksi. Vois vähän harmittaa sitten. Elätte nyt arkea, löydä siihen huuman jälkeistä iloa ja nautintoa.
Tietääkseni täytyy olla kuolemansairas että adoptio ei onnistu. Krooniset perussairaudet eivät isoon osaan adoptiomaista ole este. Oletko varma että se on mahdoton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ajan kanssa osoittautua vaikka millaiseksi pas...si...
Nykyisen miehesi kuitenkin tiedät ja tunnet.
Jos vika on miehessä voitte aina käyttää myös luovutettuja siittiöitä.
Mutta huomaa, että miehen lisäksi myös sinussa voi olla vikaa!!! Näin meillä. Vasta puoenkymmenen IUI hoidon jälkeen lääkärit huomasivat minussakin olevan vikaa. Loppujen lopuksi miehellä parempi sauma saada lapsi " terveen" kumppanin kanssa kuin minulla (normaali ovulaatio ehkä kerran vuodessa... )!
Mutta tilanteet muuttuu. Nyt meillä ICSI-hoidoilla saatu yksivuotias ja sen perään luomuraskaus.
Alue: Aihe vapaa
Mitä vielä mietit, et siis halua olla oman miehesi kanssa. Hyvä kun huomasit sen nyt!