Lue keskustelun säännöt.
Pilasin juuri parisuhteeni
21.04.2014 |
Ahdistaa ihan sairaasti.
Mun pitäisi olla parempi ihminen, että asiat menisi paremmin ja että mut hyväksyttäisiin.
Ahdistaa ihan sairaasti, että mun kaksi vakavaa suhdetta, joissa molemmissa olin kihloissa ja uskoin niihin suhteisiin täysin, hajosi totaalisesti käsiin. Ensimmäinen siksi, että olin lapsellinen idiootti ja halusin lopettaa suhteen, koska ihastuin toiseen. Toinen hajosi siksi, että eksäni ei sitten ollutkaan niin sitoutunut muhun kuin olin luullut/toivonut, ja suhde hajosi siihen ettei eksäni arvostanut mua ihmisenä, mietti vain omia halujaan ja alisti mua suhteessa taloudellisesti ja seksuaalisesti.
Mulla on ihana poikaystävä, jota rakastan enemmän kuin mitään tässä maailmassa. En olis voinut ikinä uskoa että löydän ketään niin hyvää, ja rakastavaa, ja mua arvostavaa. Meillä on niin samanlaiset arvotkin. Tiedän että kun nyt katson poikaystävääni, hän onkin se jonka kanssa mun olisi vasta pitänyt mennä kihloihin ja hän olisi vasta ollut se johon mun olis ikinä kannattanut sitoutua.
Mutta mä oon idiootti. Join tossa liikaa ja itkin jotain noista mun menneistä suhteista, että miten vituiksi ne meni ja että miten paljon kihlausten purkautumiset muhun sattui ja miten paha mun oli olla eksän kanssa suhteessa. Itkin etten kestäis enään erota ja kaikkee paskaa siitä miten mä haluisin elää avioliitossa ja ihan kaikkee paskaa, osan vielä kuuli poikaystäväni kaveritkin. En puhu tollaisia ikinä selvänä ja osaan pitää ne omana tietonani, mutta kännissä ne asiat tuli ulos mun suusta ihan vahingossa ja en edes muista kaikkea mitä sanoin. Itkettää, ahdistaa, järkyttää. Hävettää.
Mun poikaystäväni on nyt jotenkin ottanut muhun vähän etäisyyttä tosta johtuen, enkä todellakaan voi enkä halua sitä siitä syyttää. Päin vastoin. Ymmärrän sitä täysin.
Mua vain sattuu ihan saatanasti, että nyt kävi näin, ja mietin korjautuuko meidän suhde ikinä ennalleen. Moitin itseäni joka sekunti siitä etten osannut pitää turpaani kiinni kun olin ihan hirveässä kännissä. Kaikella mitä siinä kännissä puhuin niin tarkoitin oikeasti sanoa niin, että mua sattuu menneen tapahtumat, ja että oikeasti poikaystävääni rakastan niin paljon että hänen kanssa haluisin mennä kihloihin ja sellasta. En tiedä miks oon niin idiootti ihminen etten osannut tota sille selvin päin sanoa ja miks se sitten tuli tolla tavalla hallitsemattomasti ja ihan väärällä lailla ulos mun suusta väärällä hetkellä.
Oon varmaan maailman suurin idiootti ja taas mä pilasin kaiken mikä mulle merkitsi oikeasti eniten koko maailmassa.
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 19:40"]
Voi juma mitä teinisekoilua :D
Kyllä niitä poikia löytyy lisää, relaa.
[/quote]
Oliko pakko? Ap.llä on ihan tarpeeksi paska fiilis muutenkin. Noh,
meitä löytyy moneen junaan ;)
Nro14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellista sekoilua, en ihmettele vaikka pokaystävää ei enää näkyisi, kuka tommosta jaksaa.
Olet kyllä älyttömän huonoitsetuntoinen. Olet kuitenkin 26-vuotias, ja itket jotain exä mursi sieluni -juttuja. Lisäksi tuo kännääminen... Ei hyvältä vaikuta. Sille et nyt mitään voi jos tuo mies ei ole sinusta enää kiinnostunut. Mutta lopeta nyt juominen herran tähden.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 20:38"]
Olet kyllä älyttömän huonoitsetuntoinen. Olet kuitenkin 26-vuotias, ja itket jotain exä mursi sieluni -juttuja. Lisäksi tuo kännääminen... Ei hyvältä vaikuta. Sille et nyt mitään voi jos tuo mies ei ole sinusta enää kiinnostunut. Mutta lopeta nyt juominen herran tähden.
[/quote]
Tuntuu täysin provolta tämä juttu. Miksi muuten kirjoittaisit tähän vielä, ja varsinkin kuin ap kirjoitti tuosta juomisesta, ettei juo juuri ikinä.
En todellakaan ymmärrä, miksi tällä palstalla ihmiset haluaa ärsyttää tai lyödä jo lyötyä.
Noh, sattuuhan sitä. Sit kun olet täysikäinen ja elämässäsi on muutakin kuin poikkikset niin osaat nauraa muistoillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 19:35"]
Vaikutat tosi järkevältä. Ilmeisesti ette ole seurustelleet kovin pitkään?
Mieti vaikka paperille, siis erittele asiat, mitkä käytöksessäsi sua hävettää. Kuulostaa hyvältä, miten poikaystäväsi suhtautui, ja onhan se toisaalta ymmärrettävää, jos on ärtynyt / häpeissään. Ei se tarkoita, jos tänään on etäisempi, että suhde on pilalla. Itse oon mokaillut aika paljon myös pitkän suhteen aikana, siis sellaisia aika pieniä juttuja, jona pidän myös sun ns.tilitystä. Et pettänyt, et riidellyt ja haukkunut ketään pataluhaksi, et lyönyt ketään, et örveltänyt ja rikkonut paikkoja, et lirkutellut kellekään...
Olen kohta 44v, ja on monella tavalla vaikea tilanne elämässä. Kun kunnolla ahdistaa, kirjotan ne kaikki tunteet paperille, ahdistaa,suututtaa,hävettää, nolottaa, (esim), ja kirjotan niitä vaikka A4 paperin täyteen. Se on helpottanut useamman kerran. Tai sitten hoen niitä sillä hetkellä päällä olevia ikäviä tunteita samalla tavalla putkeen (jos olen vaikka kävelyllä).
Loppujen lopuksi ne on VAIN tunteita, ja ne menee ohi. Ennemmin tai myöhemmin. Tuota hoen myös itselleni, jos on kova ahdistus tms päällä.
Se , että tunnistan, mikä tunne on kyseessä, ja sitten hoen tai kirjotan niitä, se jotenkin autttaa "ulkoistamaan" ne. Eli niiden voimakkuus vähenee. Olen itse kova häpeämään, joten tiedän, että se ei todellakaan ole kiva tunne :( . Mutta,sen , miten paljon antaa niille valtaa, siihen voi vaikuttaa ;) .
Ja sitten, kirja, mikä on pitänyt itsekin lukea, nimi on tuossa alla:
"Parisuhde- vain yksin voit olla yhdessä".
Pitkän suhteen aikana (19v) , olen vihdoin tajunnut, että vain itse voin tehdä itseni onnelliseksi. Piste. Tuossa kirjassa on mielestäni -sen minkä vaikutelman oon saanut, lukematta sitä, on täyttä asiaa, siitä, miten olisi hyvä opetella arvostamaan itse itseään. Ja rakastamaan, sitten voi vasta rakastaa toista ilman, että odottaa toisen tekevän itsensä onnelliseksi. Toivottavasti sinä tai joku muu,joka sattuu tämän lukemaan, oppii sen ennen kuin on mun ikäinen ;)
Yritä olla vaipumatta epätoivoon! (On vaikeeta, kyllä, varsinkin, jos eilen oli se bileilta ja kankeroinen päällä). Ainiin, yksi asia lisää mitä "mantraan" mielessä on, "asioilla on tapana järjestyät". Monet kovat liemet läpikäyneenä, sen vain tietää. vaikkei ne välttämättä ratkea niin, kuten on itse toivonut, ne kuitenkin ratkeaa jotenkin, ja siitä voi seurata jotain todella hienoa :) .
Ja jos noi ym. kirjotukset tai mielessä hokemat ei juuri nyt auta, niin kokeile yksinkertaisesti kirjottaa kirje poikaystävälle, jos tuntuu, että pystyt... Sillä periaatteella, ettet välttämättä anna sitä hänelle, mutta se, että saat asian jäsenneltyä pois mielestäsi, voi auttaa. Revi vaikka se kirje sen jälkeen kun oot kirjottanut? Ja kirjota ne pääasiat, sen mitä tunnet häntä kohtaan, ja miten sitoutunut häneen olet (sitä kihla-asiaa ei ehkä vielä kannata kertoa, sen ehtii sanomaan myöhemminkin), kirjotat vaikka ne fiilikset, mitä sulla on niitä ex'iä kohtaa, mikä p'''a fiilis sai avautumaan niistä? Selvästi ne on sulla pinnan alla, kun ne nyt tuli ulos. (Että elämän ohjeeksi en sitä tunteiden pois kirjottamista tai hokemista antaisi, kun tunteet on hyvä käsitellä, jottei ne patoudu, ja tule ulos myöhemmin, siis ettei ne vaikuta myöhemmin jossain vaiheessa vielä ikävämmin, kun on patoutunut sisälle. Mutta ns.ensiapuun noi hokemat &uloskirjotukset on hyviä, koska tunteet menee aina ohi.) Nuorempana sydänsuruissa käytin sitä, että kirjotin tunteet ja ajatukset paperrille, ja se toimi. Revin ne kirjeet. Joku neuvoi tuon minulle niin, että kirjota ne ylös ja polta paperi. Mutta missäpä olisin polttanut kaupungissa ;) . Eli repiminen auttoi. Ja kaikenkaikkiaan filispäiväkirjoja on ehtinyt kertymään useampi A4 vihkollinen tässä täysikäiseksi pääsyn jälkeen.
Tsemppiä!
Kerro miten kävi?
Joskus voi olla hyvä nostaa kissa pöydälle avoimesti, ja
puhua tilanteesta? Tai sitten jos se tuntuu liian nololta,
ja vaikealta, kirjotat että "tämä on nyt niin vaikea ja nolo
asia, että pystyn vain kirjeellä välittää tän asian, koska pelkään
että olet totaali pettynyt minuun&pelkään, että mitä ajattelet?".
Annat vaikkka hyvän ystävän lukea kirjeen ensin, koska
asia on selvästi nolo sulle. Ystävä voi neuvoa, mitä kannattais
sanoa lisää tai mitä jättää pois, tai sanoa myös sen "toi kirje on just
hyvä tollasena". Ja kirjettä kirjottaessa ehtii miettii mitä sanoo, ja miten
sanoo. Ja siitä voi jättää asiat pois, kun taas puhuessa ne on jo sanottu
ja sitä ei saa takaisin. (esim. se että haluaisit mennä kihloihin poikaystävän kanssa).
[/quote]
Kiitos kun jaksoit nähdä vaivaa ja kirjoittaa noin pitkän viestin.
Voisin hyvinkin kokeilla noita kirjoittamistehtäviä. Kirjoittaa sen häpeälistan ylös ja kirjoittaa poikaystävälle kirjeen. Mutta en kuitenkaan halua antaa sille sitä kirjettä, ehkä. Tosi hyvältä tuntuu, että meitä on muitakin joilla on vaikeita tunteita, joiden käsitteleminen tuntuu niin sairaan vaikealta. Ehkä se tunteiden nimeäminen ja niiden hokeminen jotenkin vähentää niiden pahaa voimaa. Ja se että saa käytyä nyt tästä mokailusta aiheutuneet skeidat itsensä kanssa läpi. Vaikka se on kyllä vihon viimeinen asia jota juuri nyt haluaisin, kun tuntuu että inhoan itseäni ja häpeän itseni maan alle. (käytökseni takia). Juuri sitä inhoan itsestäni miten menetin estoni kun olin niin humalassa, kun en ikinä selvin päin toimisi niin. Annoin itsestäni ihan idiootin ja hirveän kuvan ja vaikutin varmaan maailman onnettomimmalta ihmiseltä, vaikka oikeasti suurin osa oli vaan sitä humalan sekopäisyyttä yhdistettynä käsittelemättömiin asioihin.
Tosi hyvä tuokin että listasit kaikkia asioita mitä EN tehnyt. :) Olis sentään jotain voinut mennä vieläkin enemmän päin peetä. Yritän nyt hokea myös jotain hyvää mantraa että mitä kaikkea tein oikein eilen, kun ei koko ilta nyt ihan sekoilua ollut. Se vaan kamalimmalta tuntuu se että se loppuilta oli ihan täys paska ja siitä voin kiittää vaan itseäni.
Poikaystävä tuli äsken tänne ja vaikuttaa suht normaalilta. Mietittiin jo vappubileisiin menemistäkin (hänen aloitteestaan). Ei ripittänyt mua eilisestä eikä puhunut mitään koko aiheesta negatiivisesti, totesi vaan että oli hyvät bileet ja kiva nähdä kavereitakin pitkästä aikaa. Tuskin ottaa koko aihetta enää puheeksi ja toivottavasti ei ota!
Ilmoittelen miten tilanne edistyy, palautuuko suhde ihan ennalleen ja opinko etten juo päätä täyteen seurassa ollessa IKINÄ, vaikka olisi tequilaa tarjolla...
En ole kyllä tosiaankaan päässyt eksäni aiheuttamasta mielipahasta, pelosta ja arvottomuuden tunteesta eroon. Joku tuossa totesi, että onpa lapsellista, ja onhan se varmaan jotain henkistä heikkoutta. Mulla oli vaan todella tiukkaa henkisesti silloin siinä parisuhteessa, kun eksä osasi syyllistää mua ongelmistaan, ja olin jatkuvasti taloudellisesti alakynnessä siinä parisuhteessa. Mua painoi tosi usein huonommuuden tunne siinä suhteessa ja sellainen epävarmuuden aiheuttama pelko. Se kaikki + se ettei eksä ollutkaan tosissaan vaan pelasi selkäni takana + toiveiden hajoaminen satuttaa edelleen, ja jostain luin että erosta toipumiseen voi mennä vaikka 2 vuotta aikaa. Itsellä erosta on aikaa pian 8kk ja uutta suhdetta takana 6kk. Elämäni on siis ollut aika kovassa mullistuksessa viimeisen vuoden aikana, ja on tässä 5 vuotta kestäneen entisen suhteen jäljiltä vielä painolastia purkamatta ja todellakin, itsetuntoa kasvatettavana. Se nyt vaan tuntuisi ihan maailman lopulta että olen saanut olla 6kk rakastavan ja lämpimän miehen kanssa, ja yhtäkkiä menettäisin hänet.
Kukaan ei ole kännissä niin fiksu että keksisi jotain mitä ei olisi selvinpäin miettinyt :) Sua harmittaa ne entiset jutut ja luulen että ihminen ottaa asioita puheeksi jos ne jotenkin vaivaa. Juttele poikaystäväsi kanssa asiasta. Suurin osa ihmisiä ymmärtää sinua. Ei toi asia suhdettanne kaada. Usko pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 12:22"]
Olen ollut muutaman kerran samankaltaisessa tilanteessa rakastavan poikaystäväni kanssa, jonka kanssa olen seurustellut hieman yli vuoden. Minä olen siis avautunut kännissä ja poikaystävä hävennyt jne. Aamulla on ollut niin katuvainen olo, useamman päivän on tuntunut siltä että hän ei varmaan ikinä anna anteeksi, että tämä oli tässä, mutta parin päivän jälkeen tuo kamala olo on kadonnut, kun arki on jatkunut ja rakkauden ja onnellisuuden tunne palannut. Poikaystävän läheisetkään eivät ole katsoneet minua pahalla, vaan ovat suhtautuneet minuun ihan asiallisesti ja ystävällisesti kännisekoilujeni jälkeen, jos ovat olleet paikalla tai kuulleet asiasta.
Tällaiset koetukset tekevät parisuhteelle hyvään, nähdään mitä rakkaus kestää. Meillä näyttää olevan kestävät ja onnelliset suhteet, jotka eivät pikkukriiseihin kaadu.
[/quote]
Mukava kuulla etten ole ainut törttöilijä täällä... =) Ja meillähän on mahdollisuudet vaikka mihin, kun tiedostetaan että on taipumusta känniavautumiseen. Me ehdittiin sopia poikaystävän kanssa, että juodaan kumpikin, minä varsinkin bileissä aina vähemmän. Ettei tule turhaa draamaa ja kun alkoholi ei minulle suurissa määrin sovi. Se merkitsee myös paljon, että poikaystäväkään ei vedä "päätä täyteen" vaan voimme yhdessä olla vain pikku hiprakassa.. Toivon TODELLA että onnistutaan tässä.
Lopultahan kriisit on aina mahdollisuuksia parantaa asioita! Ja kuten totesit niin minusta tuntuu myös, että meillä on hyvät suhteet ja hyvät miehet, kun eivät livistä heti pois vaikka osattaisiin olla tyhmiäkin joskus. Se on kyllä hämmästyttävää todeta mitä rakkaus lopulta kantaa ja kestää.. itselläkin ne sekoilusta seuranneet 4-5 päivää oli vaikeat ja sitten se asia helpotti, ehkä siksi että saatiin puhuttua asiat niin hyvin läpi ja kaikki kääntyi parhain päin. Ja varmasti sekin vaikuttaa, että aivoilla menee jokunen päivä toipua kovasta humalatilasta ja itsellä ainakin tuollaista kaatohumalaa seuraa ahdistus ja mieli on muutenkin maassa.
Itse en vielä tiedä miten poikakaverin kaverit suhtautuu minuun, mutta luultavasti ovat ihan ok. Ja ajan kanssa voin näyttää heille että en olekaan mikään ainainen itkupilli ja känniavautuja vaan ihan fiksu ihminen.
Toivottavasti onnistutaan molemmat rajottaa känniavautumisia yms sekoilua ja saadaan pidettyä nämä ihanat miehemme! =)
Ap
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 00:21"]
vau, mahtavaa! Tuli tippa linssiin kun luin tuosta ratkaisusta! Minä oon varmaan se kuka suositteli kirjeen kirjottamista (kirjotin sen superpitkän kommentin) . (En lukenut nyt kuin muutaman viimeisen kommentin). Vaikuttais siltä että myös poikaystäväsi on fiksu ;) Kaikkea mahdollisimman parasta tulevaisuutta teille!!!!!
[/quote]
Kiitos ja virtuaalihali sinulle!! =) sinä se sitten olet. Se auttoi todella paljon kun puki tunteita sanoiksi ja laittoi ne paperille. Ne ei lopulta ollut niin isoja ja kamalia asioita, ne tunteeni ja niistä aiheutuva kova ahdistus. Uskalsin sitten kirjoittaa sen kirjeen poikaystävälle ja antaa sen, kun sain vähän toiveikkuutta siitä, että ehkä hän voisi ymmärtää mua.
Tosi hyviä neuvoja annoit ja aion pitää jatkossakin tuon kirjoittamisen mielessä. Huomaa että sinulla on hyvää elämänkokemusta takana ja paljon neuvoja jaettavana. Ilman sinua varmaan vieläkin miettisin yksin pääni sisällä mitä poikaystäväni ajattelee ja tahtoo ja miten hän minuun nyt suhtautuu. Nyt tiedän vastaukset ja voin silti hymyillä. =,)
Paljon kaikkea hyvää myös sinulle elämäsi tuuliin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo oli hyvä kun avauduit!
Teinimäistä juttua minustakin ja se ei ole ainoa kala lammessa, jos ero tapahtuisikin MUTTA minä sanoisin (20 vuotta sitten tuollaisia ajatelleena) että virheitä tekee kaikki ja virheistä oppii arvostamaan asioita.
Jos kumppani lähtee, hän lähtee. Enkä usko että sinun avautuminen olisi mikään karkoittava asia: paitsi ellei tyyppi ole sinuun nähden eri vaiheessa elämää. Silloinhan hänkin saattaa valita väärin nyt ja sitten myöhemmin kasvaa näkemään toisin.
Kyllä se rakkaus säilyy ihan sillä että hoitaa parisuhdetta ja nimenomaan niitä vanhoja kokemuksia saa kertoa (olen niin itsekin tehnyt ja päinvastoin hän minulle) ja niistä sitten saa näkemystä mitä toinen on kokenut ja miten hän arvostaa asioita niiden kautta.
Sinun elämä ei lopu yhden tai viiden parisuhteen kaaduttua ja vaikka nyt tuntuu että olisi kiva mennä naimisiin niin se parisuhde on joka tapauksessa siellä avioliitossakin se oleellinen asia; kyllä tämän suhteen kuuluu vaan toimia arjessa jotta voisi ajatella menevänsä naimisiin.
Ja juuri nyt häpeät mitä tuli tehtyä. Minusta se ei tee sinusta aitoa. Kai sinä tahtoisit että kumppanisikin voisi puhua sinulle selvänäkin eikä kännissä alkaa puhumaan ohi suun?
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 08:32"]
Minusta tuo oli hyvä kun avauduit!
Teinimäistä juttua minustakin ja se ei ole ainoa kala lammessa, jos ero tapahtuisikin MUTTA minä sanoisin (20 vuotta sitten tuollaisia ajatelleena) että virheitä tekee kaikki ja virheistä oppii arvostamaan asioita.
Jos kumppani lähtee, hän lähtee. Enkä usko että sinun avautuminen olisi mikään karkoittava asia: paitsi ellei tyyppi ole sinuun nähden eri vaiheessa elämää. Silloinhan hänkin saattaa valita väärin nyt ja sitten myöhemmin kasvaa näkemään toisin.
Kyllä se rakkaus säilyy ihan sillä että hoitaa parisuhdetta ja nimenomaan niitä vanhoja kokemuksia saa kertoa (olen niin itsekin tehnyt ja päinvastoin hän minulle) ja niistä sitten saa näkemystä mitä toinen on kokenut ja miten hän arvostaa asioita niiden kautta.
Sinun elämä ei lopu yhden tai viiden parisuhteen kaaduttua ja vaikka nyt tuntuu että olisi kiva mennä naimisiin niin se parisuhde on joka tapauksessa siellä avioliitossakin se oleellinen asia; kyllä tämän suhteen kuuluu vaan toimia arjessa jotta voisi ajatella menevänsä naimisiin.
Ja juuri nyt häpeät mitä tuli tehtyä. Minusta se ei tee sinusta aitoa. Kai sinä tahtoisit että kumppanisikin voisi puhua sinulle selvänäkin eikä kännissä alkaa puhumaan ohi suun?
[/quote]
Voin allekirjoittaa monta asiaa mitä sanoit.
Sitä nyt ihmettelen, että miten häpeäminen ei tee minusta aitoa? Kai se nyt hävettää, että mulla oli ollut salaisia ajatuksia joita en ollut kehdannut selvin päin sanoa, koska olivat olleet niin herkkiä kohdata, ja kännissä ne tuli kaikki nolosti pihalle. Minusta olisi ollut outoa, ettei minua olisi hävettänyt moisen jälkeen.
Mutta kuten todettua, lopulta sain poikaystävälle selvitettyä asioita ihan selvinpäinkin, kiitos palstalta saadun rohkaisun. Ja yritän olla rohkeampi puhumaan asioista poikaystävälle jatkossakin. Ja toivon tottakai että hänkin voi olla minulle avoin ja yrittää parhaansa ollakseen avoin, jotta suhteemme pysyisi hyvänä.
Ap
Miksiköhän toi lopputeksti tuli noin harvasti.... (t:nro 14).
Juuri niin, toimit Paskasti , mutta et ole paska. (en ehkä itse edes sanois että toimit paskasti, vaan nyt pieni moka. Toimit ajattelemattomasti (et paskasti) kun tunteet vei vallan.
Kirjeistä vielä sen verran, että ollaan miehen kanssa selvitetty paljon välejä kirjeillä. Oon kokenut sen monesti noloksi asiaksi "eikö me aikuiset osata edes puhua asioita selviksi??!", mutta kun ollaan molemmat perheistä, missä ei ole osattu puhua, niin eipä mekään osata. Monet on taas sanoneet mulle "toi kirje on tosi hyvä keino selvittää asioita", joten sitten se on alkanut tuntumaan vähemmän huonolta tavalta selviittää asioita. Kirjota ainakin ne omat noloimmat fiilikset ns.automaatti-hokemis kirjotuksena pois, jos ne hellittäis? (yksi vinkki vielä tuli mieleen, yöllä esim, jos en saa unta ja joku tunne valtaa mielen, googlaan sen tunteen, ja saan keinoja sen tunteen käsittelyyn niin etten herätä miestä.)