Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Auttakaa ymmärtämään vanhusta

Vierailija
06.12.2020 |

Harmittaa, kun mummo ei koskaan huomaa/muista lasten syntymäpäiviä, valmistujaisia, omia saavutuksiani... edes onnittelut tai kortti. Jos kerron jotain, hädin tuskin kiinnittää huomiota asiaan.

Mutta auta armias, kun joku kaukainen sukulainen, johon on viimeksi oltu yhteydessä vuosikymmeniä sitten, kuolee. Tänäänkin soitti, että huomisinko lehdestä, että Pentti on kuollut. Että hän etsii osoitteen, että mekin voidaan lähettää adressi Pentin leskelle.

Tai kun ajellaan jossain paikkakunnalla, minne on haudattu joku pikkuserkun kummin kaima, niin sinne haudalle pitää ehdottomasti päästä.

No nyt huomaan olevani mustasukkainen kuolleille:D

Mutta miksi me ei saada huomiota, ainakin lapset, mutta kuolleet saa?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
06.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ne on ollut hänen aikalaisiansa nuorena ja jotenki läheisiä aikoinaan.

Vierailija
2/3 |
06.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olkaa iloisia siitä, että te ette ole vielä kuolleita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
06.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos ne on ollut hänen aikalaisiansa nuorena ja jotenki läheisiä aikoinaan.

Oma isoäitini on jo 95-vuotias, mutta järki pelaa vielä. Hän kyllä kyselee mitä meille kuuluu, mutta samalla kyllä keskittyy aika paljon niihin kuolleisiin. Ja tässä on kyllä syynä se, että niitä omanikäisiä ei enää juurikaan ole elossa. Tai sitten ovat täysin dementikkoja. Hänestä hyvin huomaa, että vaikka elämässä on mukana sitä nuorempaa sukupolvea. Ei se korvaa sitä, että saa olla tekemisissä oman ikäisten kanssa. Ja näistä läheisistä huolimatta ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi, kun tajuaa että alkaa olla viimeisiä oman ikäisiä jotka on elossa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi kaksi