kertokaa mielipiteitä, neuvoja " 1v2kk nukuttamisesta"
eli nyt on pitkään ollut systeemi tämä:
suihku/kylpy noin 19 aikaan, sen jälkeen puuro ja puuron jälkeen maitoa (pullosta) syöttötuolissa vielä istuen.
sitten naaman ja käsien pesu + hampaat.
sitten unipupu ja tutti ja äidin/isän sylissä sohvalla istutaan kun luetaan kirja ja lauletaan yksi laulu.
sitten toivotetaan hyvät yöt ja annetaan pusut ja kannetaan omaan pinnikseen, omaan huoneeseen.
sängyssä on muutama tutti tyynyn vieressä, jotta tyttö voisi yöllä helpommin löytää tutin takaisin suuhun.
jää sitten makoilemaan sänkyyn, mutta vanhemman on pidettävä omaa kättään lapsen pepun/kyljen päällä, koska muuten lapsi ei rauhoitu ollenkaan (?). alkaa vain naureskella ja ponkaisee ylös samointein.
jos vanhempi poistuu huoneesta, alkaa lohduton, sydäntäraastava itku. vaikka joskus aiemmin nukahti aina pienen silittelyn jälkeen itsekseen, omaan huoneeseen.
no, nyt pidetään siis kiinni ettei ala riehua. leikkii sitten tuetillaan ja vaihtelee niitä aikansa. yrittää esitellä minullekin, mutta en ole huomaavinani. en siis puhu hänelle enää mitään. yritän aina välillä irroittaa käden, mutta jos ei ole vielä aivan nukahtamispisteessä, yrittää taas pompata ylös.
yleensä on siis jo ihan viittä vaille unessa kun saan käden otettua pois.
tällä tavoin nukahtaa yleensä 2-15 minuutissa. eli ihan hyvin. mutta, onkohan tämä hyvä tapa, pitää kiinni? tyttö nimittäin heräilee öisin usein! silloin auttaa tutinnosto ja tytön kaataminen takaisin makaamaan. (on siis yleensä istumassa ja itkee) näitä herätyksiä ollut viimeaikoina 4-6 nukahtamisesta noin klo 02 saakka. sitten joko nukkuu aamuun klo 8 saakka tai herää kunnolla noin 3-4 aikaan. en jaksa istua yöllä montaa tuntia hänen vieressään joten silloin sitten otan viereemme nukkumaan. yleensä nukahtaa helposti, joksus kestää jopa 2 tuntia! on kyllä rauhallinen, mutta ei vain nuku!
alan olla aika väsynyt jo... koskaan en pääse ennen 01-02 nukkumaan koska ei kannata kun tytön luona saa kuiteskin käydä ½h-1h välein. ja sitten kun pääsee nukkumaan, silti voi joutua vielä hakea tytön viereen ja sillain en saa ite nukuttua. tyttö pyörii ja potkii unissaan...
mitähän meiän nukkumaanmenossa kannattas muuttaa vai johtuisko tää heräily jostain muusta? noin 9-10kk iässä nukkui ihan kokonaisia öitäkin jo. mutta siitä alkoi alamäki. tietty kävelemmän oppiminenkin varmaan aiheuttaa levottomuutta, mutta oisko tää sitä? oppi kävelee kk sitten, mutta näin pahaksi yöt meni noin 2vko sitten.
en tiiä, neuvokaa nyt jotain , pliis!
Kommentit (23)
Meillä tyttö (nyt 1v 4kk ) on ollut aina huono nukkuja. Heräili vauvana jopa tunnin välein, nykyään hieman harvemmin. Kaikki mahdolliset syyt yölliseen levottumuuteen on tutkittu ( lääkäri, terv.hoitaja), mutta tultu vain tulokseen, että lapsi on herkkäuninen. Meille vanhemmille se + monet muut asiat (joita en nyt viitsi eritellä) ovat välillä olleet todella rankkoja. Meillä unikouluun jouduttiin turvautumaan 9 kuukauden iässä, terv.hoitajan ja lääkärin kehoituksesta. Itseasiassa he suosittelivat unikoulua sairaalassa, mutta siihen me vanhemmat emme olleet vielä valmiita ryhtymään. Ja unikoulu oli sitä perinteistä huudattamista. Ei sillä, meidän neitiin ei tassuttelut tai muut pehmeämmät konstit tehonneet. Ei ole koskaan esim. suostunut nukkumaan vieressä. Hän huusi aina niin pitkään kunnes sai maitoa. Varsinaiset yösyötöt siis lopetettiin tuolloin 9 kuukauden iässä. Tyttö huusi ainakin 7 yötä ja parhaimmillaan 4 tuntia putkeen! Minä itkin alakerrassa ja mies yritti saada lapsen rauhoittumaan silittelemällä jne. Siinä vaiheessa tutit eivät näyttäneet lohduttavan paljoakaan. Mutta se kannatti, loistavaa nukkujaa ei tytöstä tullut, mutta kummasti helpotti kun 2 tunnin välein olleet syötöt loppuivat. Edelleen tyttö saa nukkumaan mennessä pullollisen maitoa ja sen jälkeen hänet " jätetään" nukahtamaan yksin. On ollut pakko opettaa lapsi nukahtamaan yksin, nimenomaan levottomien öiden vuoksi. Nykyään tyttö heräilee öisin joskus tunnin, joskus neljän tunnein välein. Mutta nukahtaa yleensä itsekseen aikansa " tillisteltyään" . Välillä istuu, välillä seisoo, joskus juttelee tai etsii tuttejaan jne. Edelleenkin silloin tällöin huutaa kuin syötävä, eikä rauhoitu mihinkään muuhun kuin maitoon. Neuvolan kanssa ollaan " sovittu" , että näillä eväillä mennään 1 1/2 vuoteen ja sitten ne pullot heitetään pois. Myös hammashoitaja on ollut meidän kanssa samoilla linjoilla. Tutteja neiti käyttää vain öisin (vanhempien sanelema juttu) ja niistä ei vielä olla luopumassa, katsellaan miten homma etenee. Mutta viimeistään kahden vuoden iässä nekin " häviää" ..
olipa kiva lukea teidän kirjoitukset! amissun teksti rohkaisi vielä uskomaan että toivoa on meilläkin! ja olen itsekin alkanut miettiä, mitä järkeä on nukuttaa nyt lapsi tällä " uudella" tavalla, kun ensinnäkin se vie enemmän aikaa ja on lapsellekin hankalampaa. kun ei kertakaikkiaan osaa rauhoittua itsekseen ja sitten joudun ärähtämään ja varmaan tuli sekä äidille että tytölle paha mieli.
sillä" vanhalla" tyylillä tytön sai unille aivan todella helposti. muutama minuutti yleensä ja tyttö nukkui.
nyt on useampi ilta ja päivä nukutettu erilailla ja mitään muutosta ei öihin ole ollut... siis pitäisikö palata vanhaan ja nopeaan konstiin...
ehkä sit voitas se tutti vaikka kokeilla jättää pois.
teillä ääti05 on varmasti ollut rankkaa! ja on siis ilmeisesti edelleen? toivottavasti teidänkin lapsi alkaisi pian nauttimaan pitkistä katkeamattomista yöunista!
sannuska
Meillä poika nyt 1,4 vuotta, ja jostain kumman syystä alkoi vaan ite nukkua yöt heräilemättä pääosin. Tää tapahtu 2 kk sitten, ja tollon oli osannut kävellä pari kuukautta. Jostain luinkin, et yöt on usein rauhattomia puolen vuoden iästä siihen, kunnes kävely on kunnolla hallussa - meillä piti ihan paikkansa tää. Odotan toista vauvaa ja oon kyllä tosi onnellinen, että ensimmäinen tuntuis nyt ainakin raskauden aikana nukkuvan hyvin - tiedä sitten, mikä tilanne loppuvuodesta...
Meilläkin selkeet iltarutiinit ja meillä kyllä isä taputtelee uneen, mut usein vie vain pari minuuttia. Muuten nousee pystyyn ja alkaa huutaa, jos lähtee huoneesta, eikä oo vielä nähty tarpeelliseks yksinjättöä ja huudatusta, koska pari minuuttia on tosi kohtuullinen aika silitellä pinniksen laidalla. Mietitään kyllä uusiks, jos alkaa mennä pelleilyks. Nyt oikeestaan vaan päiviksiin on liittynyt kiukkuaminen viiden minuutin ajan vaunuissa, kun niitä heijaa, ja sitä pahempi, mitä yliväsyneempi. Näyttäs auttavan, kun ei oo liikaa ohjelmaa aamupäivissä, niin rauhallisempi unillemeno.
Jätettiin tutti pois just ennen 1-vuotissynttäreitä, ja se oli kyllä hyvä juttu. Mua jännitti kans se, et ei ois mitään mitä antaa sen jälkeen, kun on taas kaatanu toisen patjaansa, mut meillä tutista luopuminen paransi viikon sisällä heti yöunia. Mies halus luopua ja päätti, et kun siitä kuitenkin pitää luopua, niin parempi tehdä saman tien, niin ei mee tavallaan itkut hukkaan, jos sit seuraavana yönä säälistä annettaiskin. Ja oikeessa oli, poitsu oppi, ettei mitään ylimäärästä oo suuhun enää tulossa. Ekana yönä taputeltiin ja itki 1,5 tuntia tutin perään, tokana puol tuntia ja kolmantena nukku 11 tuntia putkeen. Flunssat tuo aina vähän takapakkia, mut palautunu aina pian ton tutin poisjätön jälkeen taas unet hyviks.
Nyt nukkuu lähes kaikkina öinä niin, et ei kuulu mitään ennen aamua, mut eipä tätä viäkään meinaa todeks uskoa. Liittyy varmasti tohon kävelyn oppimiseen ja siihen, et ihan joka ininään ei oo jaksettu vastata. Samoin hankalina öinä aina venytettiin aikaa pidennäks, jonka sai luvan ärhennellä sängyssään. Viereen ottaminen on meillä aiemmin vaan villinny enemmän, mut nyt on auttanu tietty sillon, kun ollu kipeenä tai oltu vieraassa paikassa. Toisaalta uskon myös, et tänikäsen lapsen aivot on varmaan kehittyny sen verran, et unesta on tullu aikuisen tapaan yhtäjaksosempaa. Varmaan nää kaikki yhdessä auttanu.
Voimia rauhallisten unten etsimiseen, tässä meidän tarina! Katotaan, miten ihmeissämme ollaan tokan vauvan kans, jos onkin ihan erilainen kun eka... Tuntuu, et lapset järkkää aina yllätyksiä, kun just oli ite ehtiny tottua edelliseen kehitysvaiheeseen!
Amissu