Diagnosoidaksesi muita sinun tulisi olla tietoinen hänen motiivista.
Samaan toimintaan/käytökseen on kymmeniä ellei satoja motiiveja. Miksi kuvittelet että juuri sinä osuit oikeaan?
Koska et ole ajatustenlukija, sinä todennäköisesti vertaat ja peilaat toisen ihmisen käytöstä omiin kokemuksiisi ja omaan käytökseesi. Jos toisen ihmisen motiivi on ilkeys, sinun omasi on ilkeys.
Vai etkö yksinkertaisesti ymmärrä että esim vihaan on monia syitä? Eikö sinulla itselläsi ole kapasiteettia empatiaan ja sympatiaan?
Miksi et kysy ja keskustele? Ennen kuin lyöt lukkoon toisen ihmisen motiivin?
Kuulostaa aika mielenkiinnottomalta elämältä, jos jo lähtökohtaisesti aina "tiedät kaiken" - kysymättä.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Miksi juuri sinä aina kuvittelet muut pahoina?
Miksi ainoa vaihtoehto on että muut tekevät kaiken tahallaan?
Jos ihminen tekee tietentahtoen pahaa ympärilleen, tämä on paha. Riippumatta motiiveistaan. Ymmärtämään on aina hyvä pyrkiä ja uskoisin, että nimenomaan suomalainen luonne sellaiseen useimiten pyrkiikin, vaikka ihan kaikkea ei ole kaikkien mahdollistakaan pystyä ymmärtämään.
Oliko sinulla jokin erityinen esimerkki mielessäsi kun aloituksen kirjoitit?
Et voi mitenkään tietää hänen tekevän tietentahtoen pahaa ympärilleen. Etkö jo ymmärrä.
Riitelin aikaisemmin mieheni kanssa, kerro mitä ajattelin?
Kyllä todellakin voin kun kyseessä on kylmäverinen valehtelija, alistaja, kiusaaja. Joktut ihmiset tekevät pahoja asioita tieten tahtoen ja täysin tahallaan.
Tuosta erikoisesta kuvauksestasi taas en voi päätellä yhtään mitään.
Mistä voit tietää että joku on valehtelija, alistaja ja kiusaaja ja tekee pahoja asioita tahallaan? Entä jos tulkitset häntä väärin eikä hän tarkoittanut mitään pahaa? Sen toisen tietoisuus on irrallinen sinun tietoisuudestasi, joten se mitä sinä pääsi sisällä koet ei välttämättä ole yhtään sellainen kuin mitä se toinen päänsä sisällä kokee. Eikö kukaan ole koskaan tulkinnut sinua väärin?
Niin. Ensimmäisen kerran se voi olla virhe, toisella kerralla väärinkäsitys, kolmannella kerralla pitäisi jo hälytyskellojen soida.
Valitettavasti tässä on pelissä kaksi faktaa
1.) Kaikki tekee virheitä eikä kukaan ole täydellinen.
2.) Tässä maailmassa on myös pahoja ihmisiä, jotka käyttävät hyväksi toisten sinisilmäisyyttä, empatiaa ja anteeksiantoa.Jokaisen pitää itse arpoa kummasta on kyse. Siinä vaiheessa, kun pelissä on oma terveys, talous, henkinen hyvinvointi, uhkapeli ei kannata.
Mutta on olemassa myös se vaihtoehto, että sinä olet tulkinnut väärin ja kuvitellut toisen tehneen jotain pahaa, vaikka hän ei ole oikeasti tehnyt. Tällöin vika on enemmän siinä väärin tulkinneessa ja ratkaisu on myös siinä, että se joka on tulkinnut väärin opettelisi olemaan tulkitsematta väärin.
Jostain syystä tuntuu, että monet ovat kuitenkin kykenemättömiä myöntämään oman virheensä - siis sen että tulkitsi alun perin väärin - ja yrittävät viimeiseen asti uskotella olleensa oikeassa ja pitää kiinni siitä alkuperäisestä tulkinnastaan. Tällöin ihminen on ikään kuin omien tunnereaktioidensa vanki, ja se mitä tunteita jokin asia on joskus herättänyt määrittelee sen mitä tunteita se myös jatkossa tulee herättämään.
Esimerkki (huono, en nyt keksi parempaa):
Työpaikallasi on uusi hoikka työntekijä, jota kadehdit. Itse olet ylipainoinen ja olet juuri katsonut peilistä, että painoa on tainnut tulla taas lisää. Menet töihin allapäin, tämä hoikka työkaverisi huomaa että näytät alakuloiselta ja huudahtaa "hei Pirjo toi tänään kakkua, tuu ottaa, tekis varmaan sulle hyvää! :)" ja masentunut mielesi ottaa sen kettuiluna jonka tarkoitus oli pilkata ylipainoasi ja alat pitää työkaveriasi ilkeänä. Oliko tuo työkaveri oikeasti ilkeä ja paha tässä esimerkissä?
Itse en edes kykene tulkitsemaan tuossa kakun tarjoamisessa mitään negatiivista tai ilkeää. Jokainen on varmasti joskus sanonut jotain ajattelematonta, tai ollut väärässä. Itse ainakin olen.
Tarkoitan nyt tilanteita, joissa on oikeasti jonkinlaista henkilökohtaista riskiä, kuten yllä kirjoitin.
Miksi tieten tahtoen altistaa itsensä ihmisille, jotka satuttavat, lyttäävät itsetunnon, vievät rahasi koskaan maksamatta takaisin, puukottavat selkään, puhuvat yksityisasiasi pitkin kyliä, sabotoivat parisuhteesi, haukkuvat, ja valehtelevat?
Pointti oli, että silloin kun käytös on toistuvaa, se kertoo luonteesta.
Ei tarvitse. Joskus pelkästään agressiivista, hyväksikäyttävää ja suhteettoman vihamielistä käytöstä ei maksa edes vaivaa ymmärtää missään viitekehyksissä vaan pelkästään nähdä ja kokea mitä se on - ja reagoida siihen.
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Miksi juuri sinä aina kuvittelet muut pahoina?
Miksi ainoa vaihtoehto on että muut tekevät kaiken tahallaan?
Jos ihminen tekee tietentahtoen pahaa ympärilleen, tämä on paha. Riippumatta motiiveistaan. Ymmärtämään on aina hyvä pyrkiä ja uskoisin, että nimenomaan suomalainen luonne sellaiseen useimiten pyrkiikin, vaikka ihan kaikkea ei ole kaikkien mahdollistakaan pystyä ymmärtämään.
Oliko sinulla jokin erityinen esimerkki mielessäsi kun aloituksen kirjoitit?
Et voi mitenkään tietää hänen tekevän tietentahtoen pahaa ympärilleen. Etkö jo ymmärrä.
Riitelin aikaisemmin mieheni kanssa, kerro mitä ajattelin?
En ymmärrä, ja kyllä todellakin voin - ja niin tekee tällaista tekevä ihminen itsekin, voin kokemuksen äänellä kertoa. Mulkku tietää useimiten itsekin olevansa mulkku. Se on valinta.
Mutta on olemassa myös se vaihtoehto, että sinä olet tulkinnut väärin ja kuvitellut toisen tehneen jotain pahaa, vaikka hän ei ole oikeasti tehnyt. Tällöin vika on enemmän siinä väärin tulkinneessa ja ratkaisu on myös siinä, että se joka on tulkinnut väärin opettelisi olemaan tulkitsematta väärin.
Jostain syystä tuntuu, että monet ovat kuitenkin kykenemättömiä myöntämään oman virheensä - siis sen että tulkitsi alun perin väärin - ja yrittävät viimeiseen asti uskotella olleensa oikeassa ja pitää kiinni siitä alkuperäisestä tulkinnastaan. Tällöin ihminen on ikään kuin omien tunnereaktioidensa vanki, ja se mitä tunteita jokin asia on joskus herättänyt määrittelee sen mitä tunteita se myös jatkossa tulee herättämään.
Esimerkki (huono, en nyt keksi parempaa):
Työpaikallasi on uusi hoikka työntekijä, jota kadehdit. Itse olet ylipainoinen ja olet juuri katsonut peilistä, että painoa on tainnut tulla taas lisää. Menet töihin allapäin, tämä hoikka työkaverisi huomaa että näytät alakuloiselta ja huudahtaa "hei Pirjo toi tänään kakkua, tuu ottaa, tekis varmaan sulle hyvää! :)" ja masentunut mielesi ottaa sen kettuiluna jonka tarkoitus oli pilkata ylipainoasi ja alat pitää työkaveriasi ilkeänä. Oliko tuo työkaveri oikeasti ilkeä ja paha tässä esimerkissä?