Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvoja kaipaan - koira meillä sijoituksessa ja huoli tulevaisuudesta :(
20.04.2014 |
Meille tuli eilu viikko sitten pelastettu sekarotuinen koira (nuori kastroitu uros) sijoitukseen, tarkoituksena on siis myös katsoa, jäisikö se meille ihan pysyvästi. Meillä on jo toinen, vielä hyvin nuori, oma sekarotuinen koira myöskin (jos tästä joku tuttu tunnistaa, niin terkkuja!).
Uusi koira on hirveän kiltti ja rauhallinen, erittäin hellyydenkipeä. Se tunkee usein minun ja oman koiramme väliin, kun sitä paijaan, vaikka olen yrittänyt olla kaikessa tasapuolinen ja helliä molempia yhtälailla.
Ongelma on lähinnä se, että koirien ulkoilutus yhdessä on väliin aivan helkutin hankalaa. Uusi koira menee innolla eteenpäin ja jaksaisi mennä pitempiäkin lenkkejä, kun taas pienempi tulee hitaammin perässä ja jarruttelee, kun on hihnassa. Pienempi kyllä kulkee vilkkaasti mukana lenkillä, jos saa olla vapaana. Tämä lenkittäminen on vaan jo niin hankalaa välillä että se ihan pelottaa kun pitää mennä katujen yli kun koirat menevät eri suuntiin.
Kotona kaikki on mennyt hyvin, uusi koira on sisäsiisti ja oppivainen ja tottelevainen.
Mua on kuitenkin nyt alkanut hirveästi ahdistaa pärjääminen kahden koiran kanssa ja erityisesti tuo niiden ulkoilutus. Emme ehdi ulkoiluttaa koiria erikseen ja ei kai se ole ideaalista muutenkaan. Aina ei ole mahdollista hoitaa ulkoilutusta yhdessä kahden ihmisen kanssa.
Uusi koira on kuitenkin jo mulle ja meille rakas, ja kotiutunut hyvin, enkä haluaisi luovuttaa ihan helpolla, tuntuu vaan että olen jatkuvasti hermostunut ja jännittynyt tästä asiasta. Olen jatkuvasti kahden vaiheilla, joko ilmoittaa että koira saa olla meillä sijoituksessa siihen saakka, kun sille löytyy perhe, tai yrittää vielä jonkin aikaa. En haluaisi pettää uutta koiraa, kun se on jonkin verran kovia kokenut ja nyt löytänyt paikkansa meillä, ehkä olimme typeriä avatessamme ovemme sille, mutta teimme sen parhain aikomuksin.
Onko kellään mitään käytännön neuvoja tämän ongeman ratkaisemiseksi, mitä itse tekisitte? Kiitos jo etukäteen!
Kommentit (28)
Ei tuohon ole ihan selvää vastausta, se riippuu koirista ja ihmisistäkin.
Meillä on nyt kaksi urosta, joilla 2 v ikäeroa, ja ei ne mitään parhaita kavereita ole ikinä olleet. Sietävät kyllä toisiaan ja joskus harvoin leikkivät, mutta välillä on myös murinoita eivätkä juuri ikinä esim. nuku vierekkäin. Molemmat elää vähän niin kuin pakollisina kämppiksinä saman katon alla. Kumpikin on olisi varmasti ihan tyytyväisiä vaikka toista ei olisikaan. Mutta enhän minä siltikään pysty ihmisenä sanomaan, vaikka niille olisikin tosi tärkeä se lajikumppanin olemassaolo joka tapauksessa.
Se teidän 9kk on toisaalta nuori, eli varmaan tottuu vaikka ei olekaan enää huomion keskipiste. Joku vanhempi koira saattaisi olla niin tottunut omaan rauhalliseen elämäänsä, että uuden koiran tulo on enempi stressin aihe ja ärsytys kuin ilo. Joku toinen vanhus taas nuortuu silmissä kun taloon tulee kaverikoira. Riippuu niin tapauksesta. Nyt varmaan olette jo nähneet, leikkiikö koirat keskenään tai viihtyvätkö ollenkaan toistensa seurassa, siitä voi ehkä jo vähän päätellä miten tulevaisuudessa käy (varsinkin kun molemmat pieniä ja iältään melkein aikuisia, eli ei ole odotettavissa mullistuksia pennun kasvamisen myötä). Mutta sitä kakkoskoiraa voi ottaa ykköskoiralle pelkästään kaveriksi, vaan kyllä se pitää haluta ihmisten lemmikiksi, kävi koirien väliselle suhteelle mitä tahansa. Eli pitää varautua siihen että saattaa joutua joskus tekemään erikoisjärjestelyjä ja vaikka ulkoiluttamaan erikseen tai pitämään koiria erillään. Toive tietysti on ettei niin kävisi ja koirista olisi iloa toisilleenkin, mutta sille kakkoskoiralle pitää siis olla oma paikkansa perheessä riippumatta siitä ykköskoirasta. Ainoa syy kakkoskoiran pitämiseksi ei voi olla se että siitä ehkä on seuraa sille toiselle. Kahdesta nuoresta koirasta myös aiheutuu enemmän sählinkiä kuin yhdestä, ihmisten pitää siis haluta se stressi sietää jotta voivat kahta koiraa, ja ihmisten päätös se loppuviimein on. Jos tykkäätte jo siitä uudesta tapauksesta, niin eiköhän sekin teillä mene vaikka alku olisikin vähän vaikeaa :).
Se vielä, että vaikka nämä meidän koirat eivät varmasti vapaaehtoisesti olisi mikään lauma, ne kuitenkin käyttäytyvät kuin lauma etenkin silloin kuin ei olisi niin väliksi ihmisten kannalta. Jos toinen huomaa jotain kiinnostavaa niin toinen on heti perässä, tai jos molemmat kiihtyvät niin yllyttävät toisiaan, kun yksin ollessaan niiden huomion saa helpommin jne. Eli 1+1 on yleensä vähän enemmän kuin 2, siihen tulee se koirien välinen vuorovaikutus vielä "kolmanneksi".
Tuosta haistelusta. Koiran hihnaulkoilutus, varsinkin jos sillä on säännöllisesti mahdollisuus ulkoilla myös irti, voi olla ihan hyvin sitä, että madellaan koiran tahtiin tien viertä haistellen kaikki hajut. Se hajumaailmaan uppoutuminen on ihan hyvä lajityypillinen aktiviteetti koiralle. Ei ole mikään laki että koiraa kävelyttäessä täytyy kävellä reipasta vauhtia ja pysähtyä vain pakolliset pissaukset, vaan se lenkki voi olla ihan sitä että koiran tehtävä on haistella mielenkiintoisia hajuja puoli tuntia. Isommankin koiran voi olla hyvä oppia, että ulos voidaan mennä vain kävelemään hitaasti. Jos sillä on ollut elämässään stressiä ja se on ehkä ollut jossain koiratarhalla tms., saattaa olla että se tarvitsisi sitä nenän käyttöä stressin purkamiseksi.
Toisaalta sen pikkukoirankin pitäisi oppia, että joskus on mentävä eikä voi haistella, esimerkiksi kotiovelta pitää päästä puistoon ja takaisin reippaasti, ja siellä puistossa ihminen löysää hihnaa ja päästää haistelemaan. Ehdottaisin kompromissia. Se 7 kg ei ole ihan hauraimmasta päästä, joten voit mielestäni panna sille valjaat ja vain viedä lyhyellä hihnalla sen pätkän, minkä haluat että se tulee reippaasti. Ja silloin et pysähtele tai hidastele vaikka koira yrittäisikin jotain haistella. Palkkioksi reippaasti mukana kulkemisesta annat luvan mennä löysässä hihnassa haistelemaan, mutta kiinnitä huomiota että annat luvan ja löysäät hihnan vasta kun koira ei kisko haistelemaan, ja teet sen sellaisessa paikassa että mielenkiintoiset hajut on ihan jalkojen juuressa, ettei se opi vetämään koko matkaa puistoon. Uskoisin että se oppii nopeasti että kun vähän aikaa teputtaa vierellä, niin saa luvan taas haistella. Ja kun haluat lähteä uudestaan liikkeelle, voit kutsua koiran luo, antaa makupalan, kerätä hihnan ja lähteä uudestaan kävelemään reippaasti, ja kun koira kävelee asiallisesti mukana, annat satunnaisesti uusia makupaloja (muttet päästä koiraa enää jumittamaan haistelemaan). Ja isommalle koiralle voi opettaa, että välillä hihnassa todella haistellaan vain, eikä koko ajan mennä eteenpäin. Jos se ei muuten meinaa tajuta panna nenää maahan, sille voi tarjoilla niitä makupaloja nakkaamalla niitä pienelle alueelle josta se saa ne etsiä sillä aikaa kun pikkukoira etsiskelee muita hajuja. Ei tietysti onnistu jos pikkukoira on ahne ja tulee heti syömään ne isommalle tarkoitetut makupalat. Jos isompaa ei makupalat kiinnosta, niin se voi myös vain seisoskella ja katsella maisemia silloin kun on pikkukoiran haisteluvuoro.
Metsälenkeistä, eihän sinun tietenkään ole pakko käydä metsälenkeillä yksin kahden kanssa jos et halua. Mutta se on sitten oma valinta, harventaako niitä metsälenkkejä, totutteleeko tekemään niitä kahden koiran kanssa, vai antaako kakkoskoiran mennä toiseen kotiin sen takia ettei ehdi niitä lenkkejä tehdä sillä tavalla kuin haluaisi. Jos ne metsälenkit on olleet tärkeitä niin ei tietenkään niistä ole pakko luopua. Ei siinäkään mitään pahaa ole, että toimii vain sijaiskotina. Se on ihan teidän oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sijoituskoira" ja "kastroitu" on kyllä kaksi sanaa joita en ikinä kuvitellut näkeväni samassa lauseessa...
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 15:20"]
Ei tuohon ole ihan selvää vastausta, se riippuu koirista ja ihmisistäkin.
Meillä on nyt kaksi urosta, joilla 2 v ikäeroa, ja ei ne mitään parhaita kavereita ole ikinä olleet. Sietävät kyllä toisiaan ja joskus harvoin leikkivät, mutta välillä on myös murinoita eivätkä juuri ikinä esim. nuku vierekkäin. Molemmat elää vähän niin kuin pakollisina kämppiksinä saman katon alla. Kumpikin on olisi varmasti ihan tyytyväisiä vaikka toista ei olisikaan. Mutta enhän minä siltikään pysty ihmisenä sanomaan, vaikka niille olisikin tosi tärkeä se lajikumppanin olemassaolo joka tapauksessa.
Se teidän 9kk on toisaalta nuori, eli varmaan tottuu vaikka ei olekaan enää huomion keskipiste. Joku vanhempi koira saattaisi olla niin tottunut omaan rauhalliseen elämäänsä, että uuden koiran tulo on enempi stressin aihe ja ärsytys kuin ilo. Joku toinen vanhus taas nuortuu silmissä kun taloon tulee kaverikoira. Riippuu niin tapauksesta. Nyt varmaan olette jo nähneet, leikkiikö koirat keskenään tai viihtyvätkö ollenkaan toistensa seurassa, siitä voi ehkä jo vähän päätellä miten tulevaisuudessa käy (varsinkin kun molemmat pieniä ja iältään melkein aikuisia, eli ei ole odotettavissa mullistuksia pennun kasvamisen myötä). Mutta sitä kakkoskoiraa voi ottaa ykköskoiralle pelkästään kaveriksi, vaan kyllä se pitää haluta ihmisten lemmikiksi, kävi koirien väliselle suhteelle mitä tahansa. Eli pitää varautua siihen että saattaa joutua joskus tekemään erikoisjärjestelyjä ja vaikka ulkoiluttamaan erikseen tai pitämään koiria erillään. Toive tietysti on ettei niin kävisi ja koirista olisi iloa toisilleenkin, mutta sille kakkoskoiralle pitää siis olla oma paikkansa perheessä riippumatta siitä ykköskoirasta. Ainoa syy kakkoskoiran pitämiseksi ei voi olla se että siitä ehkä on seuraa sille toiselle. Kahdesta nuoresta koirasta myös aiheutuu enemmän sählinkiä kuin yhdestä, ihmisten pitää siis haluta se stressi sietää jotta voivat kahta koiraa, ja ihmisten päätös se loppuviimein on. Jos tykkäätte jo siitä uudesta tapauksesta, niin eiköhän sekin teillä mene vaikka alku olisikin vähän vaikeaa :).
Se vielä, että vaikka nämä meidän koirat eivät varmasti vapaaehtoisesti olisi mikään lauma, ne kuitenkin käyttäytyvät kuin lauma etenkin silloin kuin ei olisi niin väliksi ihmisten kannalta. Jos toinen huomaa jotain kiinnostavaa niin toinen on heti perässä, tai jos molemmat kiihtyvät niin yllyttävät toisiaan, kun yksin ollessaan niiden huomion saa helpommin jne. Eli 1+1 on yleensä vähän enemmän kuin 2, siihen tulee se koirien välinen vuorovaikutus vielä "kolmanneksi".
Tuosta haistelusta. Koiran hihnaulkoilutus, varsinkin jos sillä on säännöllisesti mahdollisuus ulkoilla myös irti, voi olla ihan hyvin sitä, että madellaan koiran tahtiin tien viertä haistellen kaikki hajut. Se hajumaailmaan uppoutuminen on ihan hyvä lajityypillinen aktiviteetti koiralle. Ei ole mikään laki että koiraa kävelyttäessä täytyy kävellä reipasta vauhtia ja pysähtyä vain pakolliset pissaukset, vaan se lenkki voi olla ihan sitä että koiran tehtävä on haistella mielenkiintoisia hajuja puoli tuntia. Isommankin koiran voi olla hyvä oppia, että ulos voidaan mennä vain kävelemään hitaasti. Jos sillä on ollut elämässään stressiä ja se on ehkä ollut jossain koiratarhalla tms., saattaa olla että se tarvitsisi sitä nenän käyttöä stressin purkamiseksi.
Toisaalta sen pikkukoirankin pitäisi oppia, että joskus on mentävä eikä voi haistella, esimerkiksi kotiovelta pitää päästä puistoon ja takaisin reippaasti, ja siellä puistossa ihminen löysää hihnaa ja päästää haistelemaan. Ehdottaisin kompromissia. Se 7 kg ei ole ihan hauraimmasta päästä, joten voit mielestäni panna sille valjaat ja vain viedä lyhyellä hihnalla sen pätkän, minkä haluat että se tulee reippaasti. Ja silloin et pysähtele tai hidastele vaikka koira yrittäisikin jotain haistella. Palkkioksi reippaasti mukana kulkemisesta annat luvan mennä löysässä hihnassa haistelemaan, mutta kiinnitä huomiota että annat luvan ja löysäät hihnan vasta kun koira ei kisko haistelemaan, ja teet sen sellaisessa paikassa että mielenkiintoiset hajut on ihan jalkojen juuressa, ettei se opi vetämään koko matkaa puistoon. Uskoisin että se oppii nopeasti että kun vähän aikaa teputtaa vierellä, niin saa luvan taas haistella. Ja kun haluat lähteä uudestaan liikkeelle, voit kutsua koiran luo, antaa makupalan, kerätä hihnan ja lähteä uudestaan kävelemään reippaasti, ja kun koira kävelee asiallisesti mukana, annat satunnaisesti uusia makupaloja (muttet päästä koiraa enää jumittamaan haistelemaan). Ja isommalle koiralle voi opettaa, että välillä hihnassa todella haistellaan vain, eikä koko ajan mennä eteenpäin. Jos se ei muuten meinaa tajuta panna nenää maahan, sille voi tarjoilla niitä makupaloja nakkaamalla niitä pienelle alueelle josta se saa ne etsiä sillä aikaa kun pikkukoira etsiskelee muita hajuja. Ei tietysti onnistu jos pikkukoira on ahne ja tulee heti syömään ne isommalle tarkoitetut makupalat. Jos isompaa ei makupalat kiinnosta, niin se voi myös vain seisoskella ja katsella maisemia silloin kun on pikkukoiran haisteluvuoro.
Metsälenkeistä, eihän sinun tietenkään ole pakko käydä metsälenkeillä yksin kahden kanssa jos et halua. Mutta se on sitten oma valinta, harventaako niitä metsälenkkejä, totutteleeko tekemään niitä kahden koiran kanssa, vai antaako kakkoskoiran mennä toiseen kotiin sen takia ettei ehdi niitä lenkkejä tehdä sillä tavalla kuin haluaisi. Jos ne metsälenkit on olleet tärkeitä niin ei tietenkään niistä ole pakko luopua. Ei siinäkään mitään pahaa ole, että toimii vain sijaiskotina. Se on ihan teidän oma valinta.
[/quote] Kiitos sinulle näistä ajatuksista! Tässä oli hyviä pointteja ja saivat minut taas miettimään lisää. Koirat tulevat (nyt) hyvin toimeen, ja leikkivät päivittäin (leikkitappelevat) täällä kotona. Isompi on yhä hyvin leikkisä ja vielä pennun oloinen. Olen seurannut, että useimmiten isompi koira menee pienemmän luo provosoimaan ja näykkimään sen jalkoja, jotta lähtisi leikkimään, mutta välillä myös pikkuinen käy haukkumaan isommalle kimeää leikkihaukkua, jotta tämä taas lähtisi mukaan riehumaan. Eivät kuiteskaan nuku miteskään yhdessä kasassa tms. vaan ilmassa on ehkä vielä jonkinlaista pientä epävarmuutta siitä, mikä kummankin "paikka" on. Isompi tosiaan tulee usein väliin työntämään pientä pois, jos se on meidän paijattavana, isoa paijaamme ja hellimme kyllä myös yhtä lailla. Koirat siis sietävät kyllä toisiaan hyvin ja usein nukkuvat vierekkäisillä pedeillä (niinkuin nytkin) ihan rauhassa, joskus taas ovat eri huoneissa. Isompi selkeästi etsii pienemmän seuraa, pienempi taas joskus siirtyy pois kun isompi häslää tai tulee liian kiinni (päälle) eikä anna olla rauhassa. Yhden kerran koirille tuli selkeä riita yhdestä luusta (oli tällä pienellä ja isompi hermostui siitä, ruoka on sille hirveän tärkeä koska on todennköisesti nähnyt nälkää jossain vaihessa, vaikka tulikin meille hyväkuntoisena eikä erityisemmän laihana).
Tosiaan emme olekaan harkitsemassa toista koiraa ainoastaan ekan seuralaiseksi, mutta toiveena toki olisi, että koirista olisi toisilleen iloa ja seuraa, koska muuten tuntuu, ettei asiassa olisi hirveästi järkeä kellekään, ja elämästä tulisi tosiaankin turhan hankalaa.
Tuo haistelujuttu on hyvä, tuntuu että itse aina keskityn siihen fyysiseen liikuntaan, vaikka haistelu on tosiaan koirille tärkeä aktiviteetti eikä vain ja ainoastaan se liikunta.
Päätöstähän meidän ei ole pakko tehdä juuri nyt, joten ehkä on parasta vielä katsoa, miten asiat alkavat sujumaan kaikkien puolesta. Toisen koiran parasta ajatellen vain mietin, että olisi hyvä tietää mahdollisimman pian, erityisesti jos päädymme siihen, ettei se jää meille.
Kiitos vielä kovasti!
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 15:30"]
"Sijoituskoira" ja "kastroitu" on kyllä kaksi sanaa joita en ikinä kuvitellut näkeväni samassa lauseessa...
[/quote] Mitä tarkoitat tällä? Koiran tarhalta pelastaneen yhdistyksen kanssa yhteistyötä tekevä eläinlääkäri on sen kastroinut heti kun se haettiin sieltä, se on ihan yleistä täällä. Koira oli tarhalla lopetuslistalla. Ap
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 15:30"]
"Sijoituskoira" ja "kastroitu" on kyllä kaksi sanaa joita en ikinä kuvitellut näkeväni samassa lauseessa...
[/quote] Mitä tarkoitat tällä? Koiran tarhalta pelastaneen yhdistyksen kanssa yhteistyötä tekevä eläinlääkäri on sen kastroinut heti kun se haettiin sieltä, se on ihan yleistä täällä. Koira oli tarhalla lopetuslistalla. Ap
[/quote]
Tätä tarkoitan http://fi.wikipedia.org/wiki/Sijoituskoira
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin Suomessa sijoituskoirat on yleensä kasvattajien toiselle viivästetyllä kaupalla myymiä koiria, joiden osalta omistajuus siirtyy haltijalle kun koiralla on teetetty sovitut pennut. Mutta voihan koiran sijoittaa vaikka millä ehdoilla ihan oikealla sijoitussopimuksella, ei pidä olla niin lukkiutunut Kennelliiton juttuihin ettei pysty hahmottamaan muuta todellisuutta (tuolle yhdelle kommentoijalle). Tässä tapauksessa sijoittamisella kai tarkoitettiin kuitenkin kodittoman koiran väliaikaista asuttamista jonkun kotiin.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 15:30"]
"Sijoituskoira" ja "kastroitu" on kyllä kaksi sanaa joita en ikinä kuvitellut näkeväni samassa lauseessa...
[/quote] Mitä tarkoitat tällä? Koiran tarhalta pelastaneen yhdistyksen kanssa yhteistyötä tekevä eläinlääkäri on sen kastroinut heti kun se haettiin sieltä, se on ihan yleistä täällä. Koira oli tarhalla lopetuslistalla. Ap
[/quote]
Tätä tarkoitan http://fi.wikipedia.org/wiki/Sijoituskoira
[/quote] Ok, nyt ymmärrän :) Varmaan käytin termiä väärin. Niinkuin tuossa toisessa viestissä todettiin, kyseessä on meille väliaikaisesti sijoitettu rescue-koira. Ap.
Alue: Aihe vapaa
Olisiko vielä neuvoja tai kommentteja...? Kiitos!