Kokemukseni keskenmenosta

Olimme yrittäneet lasta pari vuotta. Viimein tärppäsi, mutta en uskaltanut kertoa kenellekkään.

Työskentelin tuohon aikaan kosmetologina suuressa hoitolassa. Meillä oli kokovalkoiset työvaatteet. Aamulla tuskin vihlaisun vatsassani, en ajatellut mitään sen kummempaa. Iltapäivästä tunsin kuinka pikkarini kastuivat. En voinut jättää asiakasta, ja elättelin toivoa että kaikki olisi hyvin. Kun asiakas lähti, nousin tuolista. Koko tuoli ja housuni olivat täysin veressä. Kuulin kun työkaverini nauroivat minulle. En kehdannut kertoa, että kyse oli keskenmenosta.

Hävetti, itketti ja hävetti lisää.

Terv,

Lapseton 29-vuotias nainen, joka ei nähtävästi tule koskaan saamaan lasta