Jos Suomella olisi ollut naissotilaita talvisodassa

Naiset joutui kyllä lottina hoitamaan kuolleita ...sairaita,Lehmiä ja invalideja. Tosin lotat rikastuu myymällä ruokia . Muut jakoi ruokaa ilman rahaa ja hoiti sairaita ilman palkkaa .

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, mutta sen tiedän, että jos Suomella olisi ollut silloin naispäättäjä, emme olisi lähteneet jatkosotaan.

Niin, kirjottelisimme täällä Putin-myönteisiä juttuja kyrillisillä kirjaimilla.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun piti hoitaa lapset ja tilan työt.

Ja tehtaat ja puolustusvoimain muu tuotanto. Ja naisia oli lottina satoja tuhansia sidan aikana.

Vierailija kirjoitti:

Molemmista sukupuolista löytyy niitä, joille sodankäynti sopii hyvin. Sitten on se perusporukka ja sitten ne jotka on ihan väärässä paikassa siellä. Kyllähän naisistakin olisi kannattanut seuloa ne parhaat siihen hommaan. Siis nuoret ja lapsettomat. Mutta asenteet estivät. Tuolla aiemmin joku valitti kun naiset ei osaa ampua, mutta voihan sitä opetella.

No kyllä miesten on sotaväkeen mentävä vaikka olisivat isiä.

Että tasa-arvoa tähänkin, maata puolustetaan, vaikka niitä lapsia olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, mutta sen tiedän, että jos Suomella olisi ollut silloin naispäättäjä, emme olisi lähteneet jatkosotaan.

Niin, kirjottelisimme täällä Putin-myönteisiä juttuja kyrillisillä kirjaimilla.

Tuo edellinen kirjoittaja puhui Jatkosodasta. Jos muistat yhtään koulun historian tunneilta, niin Jatkosota alkoi silsi kun Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon, vai onko tämä asia päässyt unohtumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, mutta sen tiedän, että jos Suomella olisi ollut silloin naispäättäjä, emme olisi lähteneet jatkosotaan.

Ja se olisi ollut hyvä juttu.

Ei Suomella ollut mitään mahdollisuuksia pysytellä toisen maailmansodan ulkopuolella edes talvisodan jälkeen, sillä Neuvostoliitto ei ollut tyytyväinen sen lopputulokseen. Sitä varten ulkoministeri Molotov kävi Berliinissä vielä marraskuussa 1940 taivuttelemassa saksalaisia tukemaan koko Suomen valtaamista elokuussa 1939 tehdyn etupiirisopimuksen mukaisesti. Tuossa vaiheessa Baltian maat olivat Neuvostoliiton miehittämät ja Saksa oli miehittänyt mm. Norjan, Tanskan ja Ranskan. Britanniasta ei ollut apua, sillä britit keskittyivät oman saarensa puolustamiseen eikö Stalin sallinut Suomen pysymistä puoluettomana Ruotsin tavoin.

Sattuneesta syystä oli työvoimapulaa tuolla alkutuotannossa, ja armeija marssii vatsallaan.

Rintamalle olisi pitänyt asettaa sukupuolikiintiöt, sekä pitää huolen että upseereista olisi aina vähintään 50% naisia.

Vierailija kirjoitti:

Silloin oli agraaiyhteislunnan ritarillisuutta vielä. Sanaton yhteiskuntasopimus jossa naiset hoitavat kansakunnan äitiyden ja miehet puolustamisen. Tämän sopimuksen naiset ovat rikkoneet , pitäen edelleen saman henkensäturvaan liittyvän edun ja saavuttanut lisäksi valtavasti muita lisäetuja.

Tutustuppa vähän historiaan. Kun miehet oli rintamalla, niin naiset piti huolen ruokatuotannosta, teollisuustuotannosta, hoiti vanhukset, sairaat, haavoittuneet ja sodan aikana oli satoja tuhansia naisia lottina ihan siinä eturintaman takana mm. kenttäsauraaloissa.

Heti sodan jälkeen tehtiin Suominen poliittinen päätös, että naisten palkka on pienempi, kuon miesten, koska mies on oerheen elättäjä ja lisäksi naiset muutenkin ajettiin työelämästä kotiin, kun rintamalta tulleille miehille haluttiin taata työpaikat. Naisten palkkahan on edelleen pienempi kuin miesten, että äläpä sinä nyt jauha paskaa.

Oletteko katsoneet miten ison % osuuden Suomi pystyi mobilisoimaan sodan aikana? Valtavan verrattuna etelän veteliin. Kyllä oli kotirintamalla jokaiselle naiselle käyttöä muuallakin kuin pastaa nypyttämässä.

Neuvostoliitto 7 %.

Italia 7 %.

Japani 10 %.

Saksa 12 %.

Suomi 14 %.

Suomi oli yksi kovimmista ponnistelijoista. Johto vain oli kelvotonta hyökkäyksen suuntaaminen etelään idän sijasta 1941 nyt merjittävimpänä virheenä.

NL:n armeijassa oli naisia ihan taistelutehtävissä.  

Luin Svetlana Aleksijevitsin kirjan Sodalla ei ole naisen kasvoja.  Siinä kerrottiin sodassa olleitten naissotilaitten kohtaloista.  Se oli järkyttävää.  Monet naiset koki, että siellä rintamaoloissa miehet oli heitä kohtaan erittäin kunnioittavia ja toverillisia, mutta sodan jälkeen nämä naissotilaat unohdettiin täysin.  Heitä jopa solvattiin rumilla ja halventavilla nimityksillä.  Oli parempi olla puhumatta kokemuksistaan ja useimmat ei kertoneet kenellekään olleensa sotilas, koska niin oli parempi.

NL arvosti myöhemmin veteraanejaan lukuisilla kunniamerkeillä ja etuisuuksilla ja heitä kunnioitettiin paraatein ja juhlapuhein, mutta naisia näissä veteraanijoukoissa ei juurikaan näkynyt.  Valtio unohti heidät silläkin tavalla.